Mitä pelejä pelaat juuri nyt?

[lake79]

Mafia 3. Jäi joskus ps4 kesken ja nyt aloitin uudestaan. Tarina aivan mahtava ja mukaansatempaava, mutta pelaamisen kömpelyys vähän latistaa pelikokemusta. Josko nyt sais vedettyy loppuun saakka.

Mafia 1 ja 2 on mulle niin tärkeitä pelejä, että kolmoseen en vieläkään ole suostunut koskemaan.

 

[Laitela]

Mafia 3 alkaa kyllä ihan kiinnostavasti, että aihiota olisi timantiksi voinut olla, mutta kyllähän se aika toisteliasta on sen jälkeen kun Lincoln petetään Mafian toimesta. Lisäksi hahmona aika tympeä, rymistelevä gorilla, joka tuhoaa kaiken tieltään, ei mitenkään sympattava. Sen sijaan Vito on yksi suosikkihahmoistani mitä peleihin ylipäänsä tulee, Tommykin on jees, mutta Vito on paras. Tarinoinakin Mafia 1 ja 2 ihan priimaa. Tykkäsin niin paljon, että kirjoitin jopa seiskaluokalla Mafia 2:sta ainekirjoituksessa tarinan, joka jossain määrin liittyi Viton ja Joen iskuun Alberto Clementeä vastaan. Taisin saada 9½ ja opettaja kehui mukaansatempaavaksi. :D

Mutta sen verran on kolmosestakin sanottava hyvää, että aikakauden tunnelma välittyy hyvin ja soundtrackki täyttä rautaa. Toki olen niin vanhan musiikin ystävä, että Mafia 2:n musatkin oli minusta hyvää kamaa, vaikka vähän mutkia oiottiinkin. Ei nimittäin ollut Bill Haleyn Rock around the clockia vielä keksittykään 1951. Vitonhan piti alunperin lusia 10v vankilassa, joten jos asiaa miettii, niin Mafia 2 50-luvun kaupunki olisi kyllä sopinut paremmin vuodeksi 1955 (autot, musiikki), mutta tää nyt on hiustenhalkomista.

Saas nähdä mitä se "Mafia 4" tuo tullessaan, huhuthan tässä ovat alkaneet kiihtymään. Ollako 1900-luvun alun Sisiliassa, vai 70-luvun "Las Vegasissa". Toivoisin Vegasia, sopisi tuo aika vain niin paljon paremmin Mafia-pelille. Sisilia kuulostaa sinällään eksoottiselta, mutta jotenkin jää semmoinen "plääh"-fiilis.

Ostin GTA trilogyn, kun tuli vihdoin Steamiin, GTA 3 vedetty läpi (kyllä oli aika geneerinen maailma), ihan ok oli, mutta kyllähän tarinankerronta on ollut ihan lapsenkengissä tuolloin 22v sitten. Nyt olen aloitellut Vice Cityä ja tuntuu kyllä aika selkeältä päivitykseltä kolmoseen, vaikka on paljon samaakin. Ääniraita taattua kasaria, tykkään. Tavallaan näyttää ihan suht. hienolta jos asiaan eläytyy, mutta olis kyllä ollu ihan hiton kova juttu, jos nää pelit olis tehty ihan uusiksi nykyajan moottoreilla ja grafiikoilla. Harmi kun Vice Cityyn huhuttu GTA VI sijoittuu ilmeisesti nykyaikaan, olisi saanut olla kasarilla, mutta silloin ei vois Onlineen pistää häivepommareita, avaruuslasereita ja Oppressoreita... Eikä se nyt passaa, sanoi Rockstar kun peliä teki.

 

[Draco]

Mafia 3 alkaa kyllä ihan kiinnostavasti, että aihiota olisi timantiksi voinut olla, mutta kyllähän se aika toisteliasta on sen jälkeen kun Lincoln petetään Mafian toimesta. Lisäksi hahmona aika tympeä, rymistelevä gorilla, joka tuhoaa kaiken tieltään, ei mitenkään sympattava. Sen sijaan Vito on yksi suosikkihahmoistani mitä peleihin ylipäänsä tulee, Tommykin on jees, mutta Vito on paras. Tarinoinakin Mafia 1 ja 2 ihan priimaa. Tykkäsin niin paljon, että kirjoitin jopa seiskaluokalla Mafia 2:sta ainekirjoituksessa tarinan, joka jossain määrin liittyi Viton ja Joen iskuun Alberto Clementeä vastaan. Taisin saada 9½ ja opettaja kehui mukaansatempaavaksi. :D

Mutta sen verran on kolmosestakin sanottava hyvää, että aikakauden tunnelma välittyy hyvin ja soundtrackki täyttä rautaa. Toki olen niin vanhan musiikin ystävä, että Mafia 2:n musatkin oli minusta hyvää kamaa, vaikka vähän mutkia oiottiinkin. Ei nimittäin ollut Bill Haleyn Rock around the clockia vielä keksittykään 1951. Vitonhan piti alunperin lusia 10v vankilassa, joten jos asiaa miettii, niin Mafia 2 50-luvun kaupunki olisi kyllä sopinut paremmin vuodeksi 1955 (autot, musiikki), mutta tää nyt on hiustenhalkomista.

Saas nähdä mitä se "Mafia 4" tuo tullessaan, huhuthan tässä ovat alkaneet kiihtymään. Ollako 1900-luvun alun Sisiliassa, vai 70-luvun "Las Vegasissa". Toivoisin Vegasia, sopisi tuo aika vain niin paljon paremmin Mafia-pelille. Sisilia kuulostaa sinällään eksoottiselta, mutta jotenkin jää semmoinen "plääh"-fiilis.

Kommentoidaan nyt vähän kun tuli aikanaan PS4:llä tuota Mafia 3:sta aika pitkälle tahkottua, kun sen sai plus peleistä. Ehkä jopa yllätyin, että jaksoin sitä niinkin kauan (en ihan läpi asti) vaikka Mafia ei teemana ole mitenkään lähellä sydäntä. Mutta ampumavälikohtaukset oli mielestäni pelin parasta antia, en muista onko siinä jotain vaikeus valintaa, mutta itsellä niissä oli ainakin sopivasti vaikeutta, että ei se mitään läpikävelyä ollut.

Se mitä tosissani toivoisin tähän ja pätee GTA:hankin, että sillä kaikella muulla, kuin tarinan pelaamisella olisi enemmän roolia pelissä. Esim. GTA5:ssa huvitti aina yrittää ryöstää niitä panssaroituja rahankuljetusautoja. Ja kaikkia muitakin päähänpistoja hommata rahaa, mutta sillä rahalla ei sitten kuitenkaan lopulta kauheasti tee mitään ja eniten sitä tulee tehtävistä. Se siinä onkin huonoa. Saisi olla niin, että kaikella muulla juonesta riippumattomalla luovalla tekemisellä joutuisi tukemaan sitä, että voi edistää sitä juonta.

 

[Ronikki73]

Final Fantasy XII Zodiacista viimein platinaa...
Oli kyllä melkoinen työmaa, mutta niinhän ne Final Fantasyt on aina...

Seuraavaksi Evil Dead tulille, Hail to the King, Baby... Groovy...

 

[Laitela]

Se mitä tosissani toivoisin tähän ja pätee GTA:hankin, että sillä kaikella muulla, kuin tarinan pelaamisella olisi enemmän roolia pelissä. Esim. GTA5:ssa huvitti aina yrittää ryöstää niitä panssaroituja rahankuljetusautoja. Ja kaikkia muitakin päähänpistoja hommata rahaa, mutta sillä rahalla ei sitten kuitenkaan lopulta kauheasti tee mitään ja eniten sitä tulee tehtävistä. Se siinä onkin huonoa. Saisi olla niin, että kaikella muulla juonesta riippumattomalla luovalla tekemisellä joutuisi tukemaan sitä, että voi edistää sitä juonta.

Tuo on kyllä ihan totta, sekä Mafioissa, että GTA:ssa rahaa on lopulta niin paljon, ettei ole mitään mitä ostaa, ellet sitten autoja tuunaa. Olihan GTA V:ssa toki se 200 miljoonaa maksanut golfklubi, jonka hankkimiseen ainoa järkevä tie oli se, että kikkailit oikeaan aikaan niillä pelissä myydyillä osakkeilla. Mutta eipä se klubin hankkiminen olisi mitään uutta tuonut, enempi vain virtuaalimelan venytystä.

 

[Buster]

Olen pelaajana keski-ikäistynyt aika vauhdilla viimeisen viiden vuoden aikana. Hogwarts Legacyssakin alkaa ahdistaa kartan valtava koko, mikä on Tylypahkan ulkopuolisen maailman kannalta erityisesti turhankin iso - vaikka saa luudalla lentää. Kerättävääkin melkein saman verran kuin nykyisissä Assassins Creedeissa. Olisi jotenkin toivonut intiimimpää tunnelmaa ja maailmaa, jossa olisi elokuvien maailmasta muutakin kuin puitteet.

Päähahmokin vaihteeksi erityinen valittu, joka tuntuu ystävystyvän ja tulevan juttuun kaikkien yksiulotteisten pahvihahmojen kanssa, jotka tuota maailmaa asuttavat ja päästävät ilmoille puisevan puoliturhaa dialogia. Ei ole ainakaan vielä kuulunut kateellisten panettelua muiden oppilaiden keskuudesta, että miten päähahmo tulee isoista ovista sisään suoraan viidennelle lukuvuodelle ja on yksinkertaisesti silti kaikkia muita parempi, sekä saa kaikilta kliseisen siisteiltä opettajilta yksityisopetusta. Ylipäänsä jos tämän oman hahmon luominen tarkoittaa silti käytännössä valmiiksi kirjoitettua persoonatonta maitonaamaa, niin miksi peli esiintyy silti rpg:nä, jossa voi luoda oman oppilaansa Tylypahkaan? Olisi vaan rehellisesti kirjoitettu kunnon hahmo ja tunnelmallinen intiimi tarina, jossa olisi viety pelaaja päähahmon pään sisälle tällaisen falskin illuusion sijaan. Nyt minä tuijotan avataria, joka ei tunnu yhtään minulta ja joka on kuin tunteeton toteemi, jonka luokse kaikki kerääntyvät. Kun minun pitäisi olla se, joka tutkii ja tökkii ja laittaa asioita tapahtumaan.

Veritaikaakin saa opetella ja käyttää, eikä ketään kiinnosta. Star Wars-roolipeli Knights of the Old Republic teki homman paremmin jo vuonna miekka ja kivi.

Loitsuja on pirusti, niiden käyttäminen on tuskastuttavaa, kun niitä pitää koko ajan vaihdella pikanäppäinten taakse, jonne saa vain rajoitetun määrän kerrallaan. Varusteita tulee vastaan loputtomalla syötöllä ja jokaiseen päälle puettuun varusteeseen pitää erikseen määrittää, että haluaako sen olevan näkymättömänä yllä - eli että se vaikuttaa hahmon ulkonäköön. Ottaen huomioon, että päällä on aina sekalainen kasa tavaraa - esim. vihreä iso noidahattu, isot vanhanajan lentäjänlasit, iso purppura kaulaliina ja keltainen pitkä takki, niin hahmo on nopeasti kidutusta silmille. Erityisesti jos yrittää eläytyä peliin ja tarinaan.

Tehtävissäkin kunnolla toistoa heti alusta saakka. Mene sinne oppitunnille ja sen päätteeksi opettaja opettaa uuden loitsun. Kunhan siis suoritat kaksi pientä sivutehtävää, jotka voi olla taistelussa tietyn kombon suorituksia (ajavat oppilaan siis turvallisten tilusten ulkopuolelle myllyttämään pahoja velhoja ja muita vastaan), tai jonkin asian keräämisiä yms.

Taistelu on kuitenkin kivaa samoin kuin tietysti tuo dopamiiniryöppy, kun saat taas yhden kerättävän asian kerättyä. Omalla kohdalla Tylypahka menettää nopeasti hohtonsa, kun näet vain seuraavan kerättävän tai seuraat seuraavaan tehtävään johdattavaa minikarttaa. Ja sitten kun on pikamatkustuspaikat avattu, niin sitten käytetäänkin enää vain niitä.

Vähän menee taas negatiiviseksi, mutta kun onnistuivat myymään pelkästä trailerista minulle ajatuksen, että tässä se on se unelmapeli Harry Potterista. Ja tämä on kuitenkin kuin pelaisi mitä tahansa modernia aaa-luokan "roolipeliä". Että kun tuota pelaa, niin onhan se puhdas pelaaminen mukavaa ja addiktoivaa. Mutta sitten niin moni muu asia laittaa miettimään, että miksi tätä pelaa ja mitä siitä jää lopulta käteen kun siihen polttaa kasapäin tunteja.

 

[Konteksti]

Tuli tuossa lomilla palattua Elden Ringin pariin. Viime vuonnahan tämä jäi itseltäni kesken, kun en varsinaisesti tässä genressä menesty, vaan nytpä yllätin itseni läpäisemällä tuon ensimmäistä kertaa ja kun alkoi sujumaan, niin reitti platinaan on tosiasia. Enää puuttuisi tuon Lord of Frenzied Flame -lopun haaliminen ja sieltähän se sitten kilahtaa.

 

[JjZz]

Ylipäänsä jos tämän oman hahmon luominen tarkoittaa silti käytännössä valmiiksi kirjoitettua persoonatonta maitonaamaa, niin miksi peli esiintyy silti rpg:nä, jossa voi luoda oman oppilaansa Tylypahkaan? Olisi vaan rehellisesti kirjoitettu kunnon hahmo ja tunnelmallinen intiimi tarina, jossa olisi viety pelaaja päähahmon pään sisälle tällaisen falskin illuusion sijaan. Nyt minä tuijotan avataria, joka ei tunnu yhtään minulta ja joka on kuin tunteeton toteemi, jonka luokse kaikki kerääntyvät. Kun minun pitäisi olla se, joka tutkii ja tökkii ja laittaa asioita tapahtumaan.

Tämä pätee valitettavan moneen muuhunkin peliin. Mitä enemmän hahmoa voi kustomoida itse, sitä huonompi se on tarinan kannalta. Kaikki valinnat mitä voit hahmoosi tehdä itse, ovat asioita joita ei käsikseen voi sisällyttää. Tämän vuoksi näissä peleissä päähenkilöt jäävät aina hyvin latteiksi ja pintapuolisiksi, joten itse pyrin nykyään lähinnä välttämään näitä.

 

[DarkTower]

Suosittelen peliä "Not For Broadcast"-peliä kaikille, jotka pitävät brittihuumorista ja muutenkin tv-maailmasta. Peli on aivan hulvatron, sinun pitää olla tv-kanavan ohjaaja ja leikkaaja samaan aikaan brittiläisessä tv-tuotannossa eli sinun pitää leikata live-lähetyksessä kamerat ja myös pistää "piip" kun vieraat kiroilevat, mainoksia väliin jne. Hieno peli, mutta ei kannata ostaa sitä silti täyteen hintaan, koska se on kuullemma noin 6 tuntia pitkä. Itse ostin tarjouksella 6,29€. Peliin on season-pass ja siihen on tulossa paljon lisää tuotantoa.

 

[CaliforniaNuts]

Olisiko kenelläkään ehdotuksia seuraavilla spekseillä.

Eli hakusessa on co-op fps peli, missä olisi kampanjamoodi. Pelin tulisi olla mahdollisimman aloittelijaystävällinen ja pyöriä myös vähän vanhemmalla koneella. Ja hinta saisi olla sen mukainen, mitä vähemmän sen parempi.

Kokeilussa oli Tom Clancy Rainbow six: Vegas 2 ja se olisi voinut olla ihan hyvä, mutta sen äänet bugasi niin pahasti ettei peliä pystynyt pelaamaan.

 

[Buster]

PS Plussa on tehnyt minulle ilkeän tempun, kun kolme peliä on odotuslistalla ollut plussaan ja nyt sitten Horizon Forbidden West ja The Quarry tullut palveluun samaan aikaan. En aikanaan niitä viitsinyt ostaa, kun ilmestymisaikoina ei olisi ollut aikaa pelata. Eikä sitä nytkään ole liikaa, että katsotaan minne asti ehditään Horizonin kanssa. Kai se nyt pari-kolme kuukautta siellä ainakin on, joten eiköhän se siitä mene. Bonuksena vielä Syphon Filter 3 tullut klassikkopuolelle. Sitä en olekaan ikinä pelannut.

Quarry lähtee kun tulee pari sopivaa vapaahkoa päivää putkeen. Horizonia aloittelin jo eilen. Pakko oli ainakin aloittaa pelaamalla netin yli, kun vaatimuksissa oli lähes 190 gigaa vapaata tilaa konsolilla ja sitten se pitäisi vielä ladatakin. Piti päästä heti illalla korkkaamaan.

 

[ChosenTwo]

Eli hakusessa on co-op fps peli, missä olisi kampanjamoodi. Pelin tulisi olla mahdollisimman aloittelijaystävällinen ja pyöriä myös vähän vanhemmalla koneella. Ja hinta saisi olla sen mukainen, mitä vähemmän sen parempi.

Kokeilussa oli Tom Clancy Rainbow six: Vegas 2 ja se olisi voinut olla ihan hyvä, mutta sen äänet bugasi niin pahasti ettei peliä pystynyt pelaamaan.

Tuo Vegas 2 lienee suosikkini moninpeli FPS -puolelta, sillä se on ainut jossa oikeasti jopa pärjäsin muita pelaajia vastaan. Siegessä sitten tulikin turpaan aika nopeasti, kun lähti sitä julkaisunsa jälkeen kokeilemaan. Terrorist hunttia tuli eniten pelattua kavereiden kanssa molemmissa ja se oli nautinnollista, mutta tosiaan Vegas 2:ssa oli tämä äänibugi, jonka myötä ampumisesta jää ääni soimaan ikuisella loopilla. Jotenkin ajattelisi, että ehkäpä sitä voisi sen verran vaikka pelin kehittäjä / julkaisija panostaa, että tuollainen bugi saataisiin korjattua kun kerran peliä edelleen kaupataan ihmisille, mutta eipä Ubisoftia ainakaan tällaiset näytä kiinnostavan.

Olen tainnut Steamin puolella kahdessa FPS:ssä pelata co-oppina kampanjan läpi ja ne ovat Left 4 Dead 2 (2009) ja Dying Light (2015). Ensimmäisessä on kertynyt pelitunteja 27,6 ja siihen taitaa sisältyä parikin läpipeluuta. Dying Lightissa sitten tunteja on kasassa 60,6; normikamppanja pelattiin läpi ja homma jäi lisäosassa kesken, kun siinä tunnuttiin keskittyvän ihan toisiin asioihin kuin niihin missä peli oli parhaimmillaan. Molemmat ovat zombie-hommien ympärillä pyöriviä pelejä ja molempia voin suositella. Kuten pelitunneista ja vuosiluvuista huomaa, niin Left 4 Dead 2 on se paljon kevyempi vaihtoehto, monessa mielessä.

Dying Lightissä oli mahtava idea hyödyntää parkouria liikkumiseen (todella hauskaa juosta kavereiden kanssa kattojen päällä pomppien kaupungissa paikasta toiseen) ja auringon nousuja ja laskuja siihen, että koska kannattaa liikkua ja koska ei. Loputtomasta parempien aseiden etsiskelystä en pitänyt, kun viholliset skaalautuivat sen mukaan mitä paremman pyssyn löysi = mielestäni koko hommassa ei ole mitään järkeä, jos uusi ihmease on tunnin päästä taas surkea.

 

[Konteksti]

Resident Evil 4 Remaken pelattava demo julkaistiin yöllä/aamutuimaan ja se nyt työn alla. Ensipuraisu PS5llä on ainakin vakuuttava. Kontrollit, grafiikat, pelituntuma, äänet ja synkempi ympäristö ovat jättäneet kuvan, että tulen henk. koht. pitämään tästä paljon enemmän, kuin alkuperäisestä.

 

[CuJo#31]

Resident Evil 4 Remaken pelattava demo julkaistiin yöllä/aamutuimaan ja se nyt työn alla. Ensipuraisu PS5llä on ainakin vakuuttava. Kontrollit, grafiikat, pelituntuma, äänet ja synkempi ympäristö ovat jättäneet kuvan, että tulen henk. koht. pitämään tästä paljon enemmän, kuin alkuperäisestä.

Pitää testailla demoa tänään. Resident Evil 4 on mielestäni edelleen sarjan paras peli ja nyt tulee tuosta vielä kaikin puolin paranneltu versio. Pari viikkoa enää julkaisuun. Alkaa jo kuumottaa!

Miten veli @Roger Moore, uppoaako kauhu genrenä? Itselleni tämä on pakkohankinta.

 

[Roger Moore]

Miten veli @Roger Moore, uppoaako kauhu genrenä? Itselleni tämä on pakkohankinta.

Pakko sanoa että ei ihan kauheasti. Toki onhan noita pelejä tullut pelattua joissa on ehkä jonkinlaisia kauhuelementtejä, onhan jopa RDR2:ssa tietynlaista horroria mukana kun hiiviskellään suolla ja mykät zombit kävelee päin. Mutta ihan tuollaiset puhtaat kauhupelit ei kyllä pahemmin ole itselle uponneet.

Otsikon aiheeseen, Hogwarts Legacya on tullut nyt jonkin verran tahkottua. Kovin pitkällä en nyt tarinan suhteen ole, mutta useampi tunti on kyllä kulunut. Pitää varmaan jossain vaiheessa kirjoitella vähän enemmän vielä lisää.

 

[AlapaanKarvaaja]

Itsekään en kauheasti välitä kauhupeleistä, elokuvista kylläkin. Tuo (R4) voi olla aika mielenkiintoinen kokemus VR:n kanssa. Villagea kerkesin vähän testaamaan ja kyllähän siinä hieman syke nousi.

 

[mikko600]

Itsekään en kauheasti välitä kauhupeleistä, elokuvista kylläkin. Tuo (R4) voi olla aika mielenkiintoinen kokemus VR:n kanssa. Villagea kerkesin vähän testaamaan ja kyllähän siinä hieman syke nousi.

RE7 VRnä oli kokemuksena ahdistavin pelikokemus koskaan. Tunnen myös monta muuta jotka eivät vaan pystyneet pelaamaan ko. peliä VRnä. Eli kannattaa kokeilla.

 

[Roger Moore]

No niin jos sitä pari sanaa tuosta Hogwarts Legacysta kirjoittaisi.

Kyllähän tämä hyvä ja koukuttava peli on. Alku oli vähän verkkainen ja ennen kuin varsinaisesti sinne Tylypahkaan päästiin niin mietin että mitähän tästä nyt tulee, mutta pikkuhiljaa homma on edennyt mukavasti eteenpäin ja tulee sellainen klassinen "vielä yksi tehtävä..." fiilis kun pelaa. Kovin pitkällä en vielä tarinassa taida olla, onko mulla joku 9% tätä suoritettuna ja tuo vissiin pitää sisällään myös ne edistymiset mahdollisissa sivutehtävissä yms. Tarinan osalta olen nyt siinä pisteessä että olen saanut Tarvikehuoneen käyttööni. Mutta ei nyt sen enempää spoilata.

Peli on sopivan haastava mitä tulee kaikkiin taisteluihin ja muihin. Luudalla lentämistä ei paljoa ollut, toivottavasti ei kamalasti tarvitse lennellä koska tuo ei ole mitään mielipuuhaani ollut oikein missään pelissä koskaan. Pelin kontrollit on suht helpohkot, tosin myönnetään että joskus taisteluissa menee vähän sormet solmuun ja pari ketaa on noutaja tullut. Myönnetään että yhdessä kohdassa jouduin myös tiputtamaan vaikeustasoa pykälää alaspäin, pelaan Normalilla mutta siinä vaiheessa kun hämähäkkejä alkoi tulla vastaan vähän niinku vitusti niin en olisi edennyt tuosta kohdasta mihinkään jos en olisi vaikeustasoa tiputtanut. Eli sopivan haastava peli siltä osin.

Mutta mitä peliin tulee noin muuten, niin onhan tämä visuaalisesti kyllä Harry Potter -fanille melkoista silmäkarkkia. Siis ihan uskomattoman upea peli ja se Potter-leffojen maailma on saatu kyllä tähän peliin hienosti mukaan. Jo pelkkä Tylypahkan linna on iso ja pelattavaa riittää ja tähän päälle sitten esim. Tylyahon kylä, kielletty metsä ja muut lähialueet niin voi morjens. Tämä on jotain sellaista mistä olisi valmis ollut antamaan vaikka vasemman kätensä jos olisi silloin parikymmentä vuotta sitten teininä päässyt tuohon maailmaan näin upeasti, iskee kyllä aikuisenakin aivan täysillä.

Pikkutarkkana Potter-fanina toki aavistuksen häiritsee (tai enemmänkin huvittaa) se että tuolla voi pööpöillä missä tahansa ilman että ketään kiinnostaa. Kirjoissa ja leffoissahan asetelma oli se että esim. yöllä koulun käytävällä liikkuminen oli ankarasti kiellettyä, mutta tässä voit tosiaan lähteä sekoilemaan ihan minne mieli tekee ja siitä ei ole mitään seuraamuksia. Toki ideahan tässä on avoin pelimaailma ja se että alueita voi vapaasti tutkia, mutta tiedä sitten olisiko tämän voinut tarinallisesti jotenkin paremmin suorittaa että ainakaan ihan heti alussa et pystyisi häröilemään vapasti missä tahansa. Kirjoissa tällaisesta olisi lentänyt koulusta kuin leppäkeihäs, mutta tässä ei ole ihan niin tarkkaa.

Silleensä vielä kiva juttu että peli sijoittuu sen n. 100 vuotta ennen Potter-kirjojen (ja leffojen) aikaa, eli tämä antaa huomattavasti vapauksia hahmojen suhteen kun käytännössä yhtään alkuperäisen materiaalin hahmoa ei ole mukana. Toki esim. koulun haamut ovat vanhoja tuttuja ja Tylypahkan rehtorina toimii kirjoissakin mainittu Phineas Black, lisäksi mukana on pari Weasleyn sukuun kuuluvaa punapäätä, mutta muuten tämä on hyvin kuitenkin irrotettu alkuperäisestä materiaalista. Tämä siis voi sopia sen osalta myös niille jotka eivät ole noita kirjoja lukeneet tai leffoja nähneet, koska tällaisena yleisenä fantasiaseikkailuna tämä menee myös hyvin. Toki perustiedot tuosta maailmasta on hyvä omata.

Summa summarum, loppuun vielä keille tätä peliä voi suositella:

-Potter-faneille ihan ehdoton
-Jos on nähnyt pelkät leffat niin riittää, koska nimenomaan leffojen visuaalisuus on hyvin läsnä
-Yleisesti myös fantasiapelien ystäville, koska tarina ei varsinaisesti ole sidoksissa mihinkään kirjoissa/leffoissa olleeseen

Hyvä pelikokemus ainakin omalta osaltani.

 

[Buster]

Edit. Onko muuten nuo Life is Strangen jatko-osat yhtä hyvää kamaa?

Ei yllä enää samalle tasolle, mutta onhan ne edelleen erittäin hyviä. Ihan tätä viimeisintä ei ole tullut napattua. Jossain kohtaa kyllä.

Forbidden City oli aikas hitsin hyvä Skyrim-mod. Pelaaja päätyy muinaiseen ja syrjäiseen roomalaiseen kaupunkiin aikalooppiin juuttuneeksi. Ja siellä sitten pitää porukkaa jeesimällä saada se looppi puretuksi, erilaisia loppuja neljä kappaletta. Yksi erittäin nopea ja neljäs, eli se täydellinen, erittäin tyydyttävä. Mukavat pari iltaa. PS Plussan kokoelmista löytyy.

 

[mikko600]

Forbidden City oli aikas hitsin hyvä Skyrim-mod. Pelaaja päätyy muinaiseen ja syrjäiseen roomalaiseen kaupunkiin aikalooppiin juuttuneeksi. Ja siellä sitten pitää porukkaa jeesimällä saada se looppi puretuksi, erilaisia loppuja neljä kappaletta. Yksi erittäin nopea ja neljäs, eli se täydellinen, erittäin tyydyttävä. Mukavat pari iltaa. PS Plussan kokoelmista löytyy

Korjataan ettei mene ihmiset sekaisin. Eli Forbidden City on kokonainen uusi peli, jonka tekijä teki aikaisemmin samantapaisen Skyrim-modin. Oikein hyvä peli siis todellakin.

 

[Silkkeri]

Onko muuten nuo Life is Strangen jatko-osat yhtä hyvää kamaa?

Before the Stormia voin suositella, kyseessä on esiosa alkuperäiselle ja vaikkei välttämättä ihan samalle tasolle pääsekään niin mielestäni aika lähelle kuitenkin. Paljon on toki sen ansiota, että hahmot on suurelta osin tuttuja ja niihin on tunneside jo valmiiksi.

Kakkonen ei sitten itselle toiminut ollenkaan samalla lailla, ihan laatutekele sekin kyllä on mutta uudet hahmot saivat meikäläisen lähinnä kaipaamaan alkuperäisiä. Sitä ennen tuli lyhyt Awesome Adventures of Captain Spirit-esiosa/demo, joka oli mielestäni paljon parempi kuin tuo itse kakkonen. Tuon saa ilmaiseksi ladattua joten sen suhteen ei ainakaan menetä mitään. Uusinta True Colors-peliä en ole vielä päässyt kokeilemaan.

 

[heketsu88]

Sherlock Holmes: Chapter One tuli ostettua muutama päivä sitten Steamista, kun oli tarjouksessa (vähän yli 15 euroa). Alun päätapauksen, muutaman sivutehtävätapauksen ja poliisitapaukset olen ratkaissut. Nyt tarkoitus olisi siirtyä tekemään toista päätapausta. Jossakin vaiheessa varmaan kerään jokusen noita Treasure Hunt-esineitä, kunhan satun niiden luona törmäämään.

 

[hablaa]

Edit. Onko muuten nuo Life is Strangen jatko-osat yhtä hyvää kamaa?

Before the Storm: en ole päässyt vielä loppuun, mutta en tiedä jaksankohankaan, ei ihan samalla tavalla napannut kiinni. Jos et tykännyt Chloen hahmosta ykkösessä niin ehdottomasti ei, mutta muuten varauksella.

2: ei. Ei. Jotkut kritisoi että liian "woke" (mikä mielestäni on aika huono adjektiivi, kun kukaan ei oikein tunnu tietävän mitä se tarkoittaa, enkä edes allekirjoita), mutta lähinnä huonoa tarinankerrontaa ja hahmoja joista ei oikein välitä missään vaiheessa.

True Colors: Kyllä. Jos tykkäsit ykkösosasta, niin tämä tippuu varmasti. Hieno peli.

 

[SamSal]

Mortal Kombat antstream arcadessa.
Vaikeustaso ihan omaa luokkaansa, ei mitään tutoriaalia vaan suoraan
syvään päätyyn. Kyllä mä tän vielä läpäisen (joskus).

 

[Afflicted]

Breath Of The Wild, fiilistelyä ennen kohta julkaistavaa jatko-osaa.