Täälläkin on menty paljolti Hogwarts Legacyn parissa viime päivät. Onhan tuo maailma kyllä kuin luotu tämmöiseen avoimen maailman seikkailuun, missä tutkittavaa riittää ja salaisuuksia löytyy joka nurkan takaa. Vielä kun on itselle rakas kirjasarja kyseessä, niin sitä oikein ahmii kaiken ylimääräisen nippelitiedon mitä peli tarjoaa ahkeralle tutkijalle.
Tietty kun puhutaan videopelistä, niin vähän pitää tiettyjä pelimäisyyksiä katsoa sormien läpi. Tiedossa toki oli, että peli sisältää paljon taistelua, mutta tässä 25 tunnin jälkeen oma juniorivelho on jättänyt sellaisen kasan ruumiita jälkeensä, että Voldemortillakin punottaisi korvat. Hieman koomista, kun jopa opettajat antaa tehtäväksi, että pitää käydä vetämässä peikkoa turpaan tai heittää vihollista alruunalla. Jos Harryn aikaan koulun oppilasturvallisuus herätti vähän kysymyksiä, niin tässä sopii jo kysyä että miten 1800-luvulla kukaan selvisi hengissä Tylypahkasta työelämään.
Onhan se muutenkin vähän hassua, että vitosluokkalainen oppilas marssii leiriin tai linnoitukseen haastamaan riitaa kymmenen aikuisen velhon kanssa ja poistuu voittajana. Toki päähenkilöllä on erikoiskykyjä mitä muilla ei ole, mutta eipä nuo tilanteet tunnu häiritsevän mukana pyöriviä muita oppilaitakaan. Ehkä olisin enemmän kaivannut perus koulunkäyntiä ja sosiaalisten suhteiden rakentelua jatkuvan rähinän sijaan, vaikka taistelusysteemi kyllä hauska onkin.