Verkkolehden uusimmat jutut
-
St. Louis Blues asetti Kasperi Kapasen siirtolistalleLue lisää »
-
Hyviä uutisia Vantaalta: Kiekko-Vantaan talouslukemat paranivat huimasti edellisvuodestaLue lisää »
-
Kuumat NHL-väitteet: Kukaan ei riko McDavidin ennätystä 30 vuoteen − Suomen aliarvostetuin valmentaja työskentelee Pohjois-AmerikassaLue lisää »
-
Joensuun Kiekko-Poikien kapteeni odottaa pääsyä uudistettuun kotihalliin – sitä ennen on paketoitava poikkeuksellinen vierasputki kunniallaLue lisää »
-
Mestis-viikko: Hermes hurmoksessa, ja sarjan tahtipuikko IisalmessaLue lisää »
-
RoKi-päävalmentaja Oona Parviainen valotti loukkaantuneiden tähtipelaajien tilannettaLue lisää »
Mitä pelejä pelaat juuri nyt?
- Viestiketjun aloittaja DarkTower
- Alkaa
- 266 131
- 1 651
Ted Raikas
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- SaiPa
Assassin's Creed Unity. Kuljen pelien maailmassa vuosikausia jäljessä ja harvemmin tulee pelattua uudempia. Tosin Steam on tarjouksineen melkoinen houkutus ja jokunen vähän tuoreempikin peli on tullut hankittua. En pääsääntöisesti ole niin fyysisten kopioiden perään ja olen mieltynyt digitaalisiin versioihin. Vie vähemmän tilaa.
Tässä tätä Unitya tahkonneena tajuan taas, että silkkaa masokistin hommaa ja keräilyvimma aika mitättömienkin tilpehöörien suhteen ottaa valtansa, mutta kaipa se jotain tyydytystä suo. Mitään järisyttävän uutta tämä nyt ei tarjoa, mutta en sarjalta sitä juuri odotakaan. On vaan joku pakkomielle, että pitää pääsarjan kaikki pelit pelata ja järjestyksessä. Luultavasti menee taas useampi vuosi, ennen kuin palaan pelisarjaan, mutta monista haukuista huolimatta tämä on ihan kiehtova kertomus. Saisi tosin olla ehkä enemmänkin Ranskan suuren vallankumouksen tapahtumia mukana, mutta hyvä näinkin.
Tässä tätä Unitya tahkonneena tajuan taas, että silkkaa masokistin hommaa ja keräilyvimma aika mitättömienkin tilpehöörien suhteen ottaa valtansa, mutta kaipa se jotain tyydytystä suo. Mitään järisyttävän uutta tämä nyt ei tarjoa, mutta en sarjalta sitä juuri odotakaan. On vaan joku pakkomielle, että pitää pääsarjan kaikki pelit pelata ja järjestyksessä. Luultavasti menee taas useampi vuosi, ennen kuin palaan pelisarjaan, mutta monista haukuista huolimatta tämä on ihan kiehtova kertomus. Saisi tosin olla ehkä enemmänkin Ranskan suuren vallankumouksen tapahtumia mukana, mutta hyvä näinkin.
Immortals: Fenyx Rising tarttui PSN-alesta mukaan (pikkuisen yli 40e maksaa tällä hetkellä versio, jossa myös PS5 tuki sitten joskus kun tuon viimein saa itselle), oikeastaan ihan ihmisten positiivisen palautteen perusteella mitä on lukenut netistä, peli ei ollut mikään huikea myynti- tai arvostelumenestys. Kyseessä kreikkalaiseen mytologiaan sijoittuva open world-toimintapeli, ja tähän mennessä ollut todella positiivinen yllätys. Mutta oli monta syytä miksi meinasi jäädä (virtuaali)hyllyyn:
Toinen aspekti missä vaikutteet tulevat vahvasti läpi ovat erilaiset puzzlet mitä pitää ratkoa muun pelaamisen ohessa. Yhtälailla siirrellään tavaroita paikasta toiseen, joko työntämällä tai telekineettisesti. Puzzle-dungeonit ovat järjestäin pidempiä kuin BotW:ssa (toisaalta, siinä noita on paljon enemmän). Ei peli silti pelkästään kopioi esikuvaansa, yksi hyvin tärkeä työkalu puzzlejen ratkomisessa on että voi ampua nuolen jota pystyy ohjaamaan lennon aikana (yksi skill mahdollistaa myös nopeuden säätämisen lennon aikana, tämä kannattaa hankkia ensi tilassa). Mutta siihen yhtäläisyydet oikeastaan loppuvat, ainakin pääpiirteiltään. Tämä ei ole saman kaltainen hiekkalaatikko kuin BotW, ei ole miljoonaa asiaa kerätä joista kenties sitten syntyy uusi ateria tms. - ja itselle tämä on täysin positiivista, en tykännyt noista aspekteista tuossa pelissä lainkaan. Menee turhan lähelle survival-pelejä, se genre ei innosta millään tasolla.
Mitä peli sitten on? Noh, lähtökohta on että Typhon pääsee karkuun vankilastaan ja muuttaa ihmiset kiveksi ja laittaa jumalat jumiin. Zeus onnistuu pakenemaan ja lähtee pyytämään Prometheukselta (joka myös on Zeuksen vankina) apua. Mutta Prometheus lyökin Zeuksen kanssa vetoa - jos tavallinen kuolevainen (spoiler: sinä pelaaja) onnistuukin päihittämään Typhonin, hän saa vapautensa takaisin. Muussa tapauksessa auttaa Zeusta taistossaan. Juonella ei sikäli merkitystä tässä yhteydessä, mutta tuolla tapahtumalla on, Prometheus ja Zeus nimittäin toimivat tarinan kertojina jatkuvasti. Tai oikeastaan kommentaattoreina, tulee mieleen ne kaksi rääväsuista pappaa Muppeteista. Mistä päästään ensimmäiseen asiaan millä peli erottuu massasta - se ei todellakaan ota itseään vakavasti. Ote on todella humoristinen, eikä jokainen vitsi päädy ihan maaliin asti, osa ei edes lähde lavasta lainkaan. Mutta ehkä se on yleinen maailmantilanne ja talvi muutenkin, värikäs ja fantastinen maailma joka yrittää edes olla hauska toimii itselle oikein hyvin juuri nyt. Ei kaiken tarvitse olla aina synkän inhorealistista ja vakavaa.
Maailman pelastaminen on siis harteillasi, ja kerta kyseessä on Ubisoftin peli, aloitetaan kartasta joka on täysin sumussa, kuten perinteet velvoittaa. Lyhyen tutoriaalisaaren (jonka aikana saat hyvinkin nopeasti kaikki tarvitsemasi työkalut liikkumiseen ja pulmien ratkomiseen, ainakin ensi alkuun) jälkeen pelaaja päästetään vapaasti liikkeelle pääsaarelle, tarkoituksena herätellä neljä jumalaa avustamaan mukaan taistossa pääpahista vastaan. Tästä päästään heti ei-Ubisoftmaisuuksiin - jokainen jumala asuttaa osaansa saarelta (joka ei ole massiivinen vaan järkevän kokoinen), ja jos haluat savuverhon pois tieltä, kiipeät vain kerran em. jumalan patsaan päälle. Ei miljoonaa tornia mitä pitää kiivetä, eikä myöskään miljoonaa kerättävää sälää sotkemassa karttaa, littipeukku täältä.
Miten tuo jumalien herättely sitten käytännössä tapahtuu tai mitä pelissä tehdään ylipäänsä, tottakai pitää juosta paikoista toiseen, ratkoa pulmia ja tapella välillä. Maailmasta löytyy pientä satunnaista sisältöä ja aarteita, toki eri ainesosia myös tarvitaan sekä tekemään potioneita että päivittämään varusteita. Ja on kolmea eri kerättävää juttua, joilla voi joko lisätä staminaa, healthia tai ostaa skillejä/"jumalaisia voimia". Peruskauraa tähän mennessä, tuohan on niin kuin lähes kaikki pelit nykyään.
Mutta yksi asia missä tämä peli loistaa on että monet noista mekaniikoista on todella suoraviivaistettu. Joku voisi väittää että tyhmennetty, itse sanoisin että mukavennettu. Ei kai siinä mitään vikaa ole että tehdään pelaamisesta mukavampaa. On joitain yksinkertaisia käytettävyysparannuksia, kuten vaikka ei tarvitse klikkailla n kertaa että tee potion, vaan voi erikseen klikata että "tee niin monta potionia kuin pystyt/mukaan mahtuu". Mutta oikeastaan itselle isoin juttu on varusteiden päivitys. Sankarin työkalupakkiin kuuluu siis miekka (light attack, antaa staminaa takaisin), kirves (heavy attack, lisää stunia vastustajalle), jousipyssy, kypärä ja haarniska. Siinä se, ei mitään muuta. On toki eri versioita jokaisesta varustetyypistä, jotka antavat omia uniikkeja bonuksia tai lisäyksiä statseihin, mutta nuo ovat varusteiden tyypit, muuta ei ole luvassa. Pelaaja ei päivitä mitään yksittäistä varustetta, vaan varustetyyppiä. Eli vaikka nostamalla haarniskan tasolle 2, kaikki haarniskat ovat tasolla 2 (jokaisella varusteella on kaksi ominaisuutta, jälkimmäinen aukeaa tasolla neljä ja molemmat parantuvat jokaisen uuden tason myötä). Tämähän on ihan nerokasta - helposti peleissä itse ainakin päätyy johonkin tiettyyn settiin varusteita joita sitten päivittää tappiin, mutta ei muita koska vaatisi liikaa grindausta että saa materiaaleja eikä vaan jaksa. Nyt ei tarvitse olla suosikkia, voi valita varusteet ihan tilanteen mukaan ja ovat sen verran korkealla tasolla kuin olet saanut aikaiseksi päivitettyä. Pisteenä i:n päälle minkä hyvänsä varusteen ulkoasun saa vaihdettua toiseen omistamaasi (ja kypärän saa pois näkyvistä vaikka onkin päässä), että ei tarvitse valita tyylin ja tarkoituksen välillä, saa molemmat.
Tappelu on luonnollisesti myös tärkeässä roolissa kerta toimintapelistä kyse ja Valhallan perusteella herätti epäilyksiä. Valhalla on hyvinkin tappelupainotteinen (ilmeisesti jossain vaiheessa on unohtunut mitä se "Assassin" sarjan nimessä tarkoittaa), mutta toteutus on tehty animaatiot edellä ja pelattavuuden kustannuksella. Tosiaan hienoja viimeistelyjä näkee, mutta liikkeet tuntuu olevan ilman mitään painoa, ihan kuin haroisi vain ilmaa sanomalehdet kädessä sen sijaan että pilkkoo vastustajia osiin kahdella kirveellä. Ja animaatioiden painottaminen tekee myös kontrolleista löysän ja lagisen oloisia. Immortalsissa on em. hyökkäysten lisäksi tottakai parry ja dodge - kuten asiaan kuuluu, oikein ajoitettu parry horjuttaa vastustajaa ja lisää stunia, oikein ajoitettu dodge hidastaa aikaa. Ja molempia saa sitten päivitettyä että saa joko light tai heavy attackin perille liikkeen jälkeen. Vastustajalla on stun meter, jonka täyttyessä saa sitten hetken antaa kunnolla runtua vihulaisen ottaessa lukua, ja halutessaan voi hankkia enemmän jumalaisia voimia (tutorialin myötä tulee kaksi, eikä peli sikäli pakota enempään) antamaan vähän lisämaustetta toimintaan. Ei siis mitään uutta ja ihmeellistä, eikä tämä mikään Dark Souls ole (eikä yritäkään), mutta Valhallaan verrattuna kontrollit ovat paljon tiukemmat ja reagoivat paremmalla tuntumalla. Myöskään ei voi tuudittautua tekemään mitään hienoa tappoanimaatiota - noh, niitä ylipäänsä ei ole ainakan samassa muodossa, mutta lähinnä viholliset eivät hyökkää kiltisti yksi kerrallaan vaan tulevat kyllä päälle joka suunnasta vaikka olisi juttu kesken jonkin toisen kanssa. Ainoa miinus toistaiseksi että osa bosseista tuntuu syöneen turhan paljon kaurapuuroa, saattaa kestää omasta mielestä vähän liian kauan että saa höylättyä healthin nolliin. Toisaalta voi olla että olen ollut turhan matalalla tasolla pomoon verrattuna, aika pieni miinus silti.
Ei kaikki silti ole täysin hyvin. Vaikka kyseessä onkin monelta osin aika ei-Ubisoftmainen peli, niin kyllä se emoyhtiö sieltä väkisinkin puskee läpi. Eli tottakai on tarjolla kauppa, jossa voit tuhlata oikeaa rahaa mikrotransaktioihin niin paljon kuin haluat, tämähän on täysin välttämätöntä ja oleellista etenkin yksinpeleissä. Kauppaan pääsee yhdellä napilla käytännössä joka menusta, ja periaatteella "eka kerta ilmainen" tutoriaalin jälkeen saa 300 yksikköä virtuaalirahaa joka käy vain tuohon kauppaan, ettei vahingossakaan pääsisi unohtumaan että tuo on olemassa. Eihän sitä toki ole pakko käyttää ja itse ainakin olen toistaiseksi pärjännyt vallan mainiosti ihan vain ostamalla itse pelin, ärsyttää vain tuollainen (vaikka tiedän pitkälti taistelevani tuulimyllyjä vastaan tämän asian suhteen, peli on jo menetetty). Ja ehkä olen vain vanhanaikainen (tai pelkästään vanha), mutta en perusta laisinkaan mistään sosiaalisista elementeistä peleissä, varsinkaan yksinpeleissä. Toinen juttu on että on mahdollista ottaa kuvia ja jakaa niitä Ubi-yhteisön (tai kavereiden) kesken. Tulevat sitten näkyviin kartalle siinä kohdassa missä kuva on otettu. Karttaa saa onneksi filteröityä ja kuvat otettua pois näkyvistä - paitsi että viimeisen päivityksen myötä tuo ominaisuus ei enää toimi ja kaikki kuvat näkyy asetuksista riippumatta. Kuvia saa kyllä piilotettua omalta kartalta yksitellen, mutta toivottavasti tuo patchataan mahdollisimman pian. Muita ihmisiä sotkemassa mun karttaa, hyi.
Eiköhän siinä riittävästi tajunnan virtaa aiheesta. Olen noin pelin puolessa välissä juuri nyt, saattaahan se olla että loppupuoli on ihan suolesta, mutta toistaiseksi olen pitänyt todella paljon, paljon enemmän kuin odotin. Jos olet jollain ihmeellä saanut käsiisi PS5:n, niin storesta löytyy demo.
- Nimi - tuo menisi ehkä läpi pienen budjetin japskituotantona, mutta kerta länsimainen firma niin onpas kyllä paska nimi. Pelin nimi siis piti olla aluksi "Gods & Monsters", mutta Monster Energy veti tästä herneet nenään. En osaa selittää miksi, mutta niin siinä kävi ja nimi vaihdettiin.
- Ulkoasu - screenshotit ja tuubivideot eivät täysin tee pelille oikeutta, tämähän on välillä ihan todella nätti ja HDR-telkun omistajat voivat olla erittäin tyytyväisiä sijoitukseensa. Mutta visuaalinen ilme on myös hyvin tyylitelty ja etenkin ihmishahmot muistuttavat CGI-animaatiota, minkäänlaista fotorealismia ei edes ole yritetty. Peli näyttääkin helposti siltä, että kohderyhmä olisi lapset, mutta kyllä tämä on ihan aikuisille tarkoitettu (vaikka sikäli ei juurikaan mitään ei-lapsiystävällistä ole - kaksimielistä huumoria lukuun ottamatta, mutta eihän sitä nappulat englantia osaa).
- Ubisoft - onhan näitä Ubisoftin open world-pelejä tullut pelattua vuosien varrella vaikka kuinka monta, ja enemmän niissä on yhteistä keskenään kuin eroa vaikka puhuttaisiin eri pelisarjoistakin. Onhan tää siis jo nähty. Ostin vuoden vaihteessa pitkästä aikaa AC-pelin eli Valhallan. Mielenkiinto sarjaa kohtaan on itsellä ollut laskussa vuosikausia, mutta ajattelin antaa sarjalle mahdollisuuden vaihteeksi. Ja pelasin koko pääsisällön läpi - kaikki alueet valloitettu, kaikki pahikset kätyreineen murhattu. Kymmenien tuntien jälkeen kun tuli suuri loppuhuipennus, missä kerrottiin kuka olikaan pääpiru kaiken takana, olo oli kuin olisi vetänyt perhepizzan kerralla yksin. Saattaa tuntua aluksi hyvältä idealta, mutta lopussa joutuu kyseenalaistamaan omia elämänvalintoja. (Ja se Valhallan "iso paljastus" lopussa - vittu. En spoilaa mitään, sen vain sanon että pelin tahkoaminen sen vuoksi että saa tuon auki ei missään nimessä ole sen arvoista.)
- Breath of the Wild - mutta tämähän siis ei ole pelkästään Ubisoftin peli, vaan myös pintapuolisella tarkastelulla aika häpeilemätön BotW-klooni. Ja kuulun siihen vähemmistöön joka ei loppujen lopuksi siitä niin paljoa pitänyt, ei ollut itselle hypen arvoinen (ehkä olin hypen uhri kerta sitä oli niin paljon kaikkialla, odotukset oli epärealistisen korkealla). Jäi kesken joskus 15 tunnin kohdalla.
Toinen aspekti missä vaikutteet tulevat vahvasti läpi ovat erilaiset puzzlet mitä pitää ratkoa muun pelaamisen ohessa. Yhtälailla siirrellään tavaroita paikasta toiseen, joko työntämällä tai telekineettisesti. Puzzle-dungeonit ovat järjestäin pidempiä kuin BotW:ssa (toisaalta, siinä noita on paljon enemmän). Ei peli silti pelkästään kopioi esikuvaansa, yksi hyvin tärkeä työkalu puzzlejen ratkomisessa on että voi ampua nuolen jota pystyy ohjaamaan lennon aikana (yksi skill mahdollistaa myös nopeuden säätämisen lennon aikana, tämä kannattaa hankkia ensi tilassa). Mutta siihen yhtäläisyydet oikeastaan loppuvat, ainakin pääpiirteiltään. Tämä ei ole saman kaltainen hiekkalaatikko kuin BotW, ei ole miljoonaa asiaa kerätä joista kenties sitten syntyy uusi ateria tms. - ja itselle tämä on täysin positiivista, en tykännyt noista aspekteista tuossa pelissä lainkaan. Menee turhan lähelle survival-pelejä, se genre ei innosta millään tasolla.
Mitä peli sitten on? Noh, lähtökohta on että Typhon pääsee karkuun vankilastaan ja muuttaa ihmiset kiveksi ja laittaa jumalat jumiin. Zeus onnistuu pakenemaan ja lähtee pyytämään Prometheukselta (joka myös on Zeuksen vankina) apua. Mutta Prometheus lyökin Zeuksen kanssa vetoa - jos tavallinen kuolevainen (spoiler: sinä pelaaja) onnistuukin päihittämään Typhonin, hän saa vapautensa takaisin. Muussa tapauksessa auttaa Zeusta taistossaan. Juonella ei sikäli merkitystä tässä yhteydessä, mutta tuolla tapahtumalla on, Prometheus ja Zeus nimittäin toimivat tarinan kertojina jatkuvasti. Tai oikeastaan kommentaattoreina, tulee mieleen ne kaksi rääväsuista pappaa Muppeteista. Mistä päästään ensimmäiseen asiaan millä peli erottuu massasta - se ei todellakaan ota itseään vakavasti. Ote on todella humoristinen, eikä jokainen vitsi päädy ihan maaliin asti, osa ei edes lähde lavasta lainkaan. Mutta ehkä se on yleinen maailmantilanne ja talvi muutenkin, värikäs ja fantastinen maailma joka yrittää edes olla hauska toimii itselle oikein hyvin juuri nyt. Ei kaiken tarvitse olla aina synkän inhorealistista ja vakavaa.
Maailman pelastaminen on siis harteillasi, ja kerta kyseessä on Ubisoftin peli, aloitetaan kartasta joka on täysin sumussa, kuten perinteet velvoittaa. Lyhyen tutoriaalisaaren (jonka aikana saat hyvinkin nopeasti kaikki tarvitsemasi työkalut liikkumiseen ja pulmien ratkomiseen, ainakin ensi alkuun) jälkeen pelaaja päästetään vapaasti liikkeelle pääsaarelle, tarkoituksena herätellä neljä jumalaa avustamaan mukaan taistossa pääpahista vastaan. Tästä päästään heti ei-Ubisoftmaisuuksiin - jokainen jumala asuttaa osaansa saarelta (joka ei ole massiivinen vaan järkevän kokoinen), ja jos haluat savuverhon pois tieltä, kiipeät vain kerran em. jumalan patsaan päälle. Ei miljoonaa tornia mitä pitää kiivetä, eikä myöskään miljoonaa kerättävää sälää sotkemassa karttaa, littipeukku täältä.
Miten tuo jumalien herättely sitten käytännössä tapahtuu tai mitä pelissä tehdään ylipäänsä, tottakai pitää juosta paikoista toiseen, ratkoa pulmia ja tapella välillä. Maailmasta löytyy pientä satunnaista sisältöä ja aarteita, toki eri ainesosia myös tarvitaan sekä tekemään potioneita että päivittämään varusteita. Ja on kolmea eri kerättävää juttua, joilla voi joko lisätä staminaa, healthia tai ostaa skillejä/"jumalaisia voimia". Peruskauraa tähän mennessä, tuohan on niin kuin lähes kaikki pelit nykyään.
Mutta yksi asia missä tämä peli loistaa on että monet noista mekaniikoista on todella suoraviivaistettu. Joku voisi väittää että tyhmennetty, itse sanoisin että mukavennettu. Ei kai siinä mitään vikaa ole että tehdään pelaamisesta mukavampaa. On joitain yksinkertaisia käytettävyysparannuksia, kuten vaikka ei tarvitse klikkailla n kertaa että tee potion, vaan voi erikseen klikata että "tee niin monta potionia kuin pystyt/mukaan mahtuu". Mutta oikeastaan itselle isoin juttu on varusteiden päivitys. Sankarin työkalupakkiin kuuluu siis miekka (light attack, antaa staminaa takaisin), kirves (heavy attack, lisää stunia vastustajalle), jousipyssy, kypärä ja haarniska. Siinä se, ei mitään muuta. On toki eri versioita jokaisesta varustetyypistä, jotka antavat omia uniikkeja bonuksia tai lisäyksiä statseihin, mutta nuo ovat varusteiden tyypit, muuta ei ole luvassa. Pelaaja ei päivitä mitään yksittäistä varustetta, vaan varustetyyppiä. Eli vaikka nostamalla haarniskan tasolle 2, kaikki haarniskat ovat tasolla 2 (jokaisella varusteella on kaksi ominaisuutta, jälkimmäinen aukeaa tasolla neljä ja molemmat parantuvat jokaisen uuden tason myötä). Tämähän on ihan nerokasta - helposti peleissä itse ainakin päätyy johonkin tiettyyn settiin varusteita joita sitten päivittää tappiin, mutta ei muita koska vaatisi liikaa grindausta että saa materiaaleja eikä vaan jaksa. Nyt ei tarvitse olla suosikkia, voi valita varusteet ihan tilanteen mukaan ja ovat sen verran korkealla tasolla kuin olet saanut aikaiseksi päivitettyä. Pisteenä i:n päälle minkä hyvänsä varusteen ulkoasun saa vaihdettua toiseen omistamaasi (ja kypärän saa pois näkyvistä vaikka onkin päässä), että ei tarvitse valita tyylin ja tarkoituksen välillä, saa molemmat.
Tappelu on luonnollisesti myös tärkeässä roolissa kerta toimintapelistä kyse ja Valhallan perusteella herätti epäilyksiä. Valhalla on hyvinkin tappelupainotteinen (ilmeisesti jossain vaiheessa on unohtunut mitä se "Assassin" sarjan nimessä tarkoittaa), mutta toteutus on tehty animaatiot edellä ja pelattavuuden kustannuksella. Tosiaan hienoja viimeistelyjä näkee, mutta liikkeet tuntuu olevan ilman mitään painoa, ihan kuin haroisi vain ilmaa sanomalehdet kädessä sen sijaan että pilkkoo vastustajia osiin kahdella kirveellä. Ja animaatioiden painottaminen tekee myös kontrolleista löysän ja lagisen oloisia. Immortalsissa on em. hyökkäysten lisäksi tottakai parry ja dodge - kuten asiaan kuuluu, oikein ajoitettu parry horjuttaa vastustajaa ja lisää stunia, oikein ajoitettu dodge hidastaa aikaa. Ja molempia saa sitten päivitettyä että saa joko light tai heavy attackin perille liikkeen jälkeen. Vastustajalla on stun meter, jonka täyttyessä saa sitten hetken antaa kunnolla runtua vihulaisen ottaessa lukua, ja halutessaan voi hankkia enemmän jumalaisia voimia (tutorialin myötä tulee kaksi, eikä peli sikäli pakota enempään) antamaan vähän lisämaustetta toimintaan. Ei siis mitään uutta ja ihmeellistä, eikä tämä mikään Dark Souls ole (eikä yritäkään), mutta Valhallaan verrattuna kontrollit ovat paljon tiukemmat ja reagoivat paremmalla tuntumalla. Myöskään ei voi tuudittautua tekemään mitään hienoa tappoanimaatiota - noh, niitä ylipäänsä ei ole ainakan samassa muodossa, mutta lähinnä viholliset eivät hyökkää kiltisti yksi kerrallaan vaan tulevat kyllä päälle joka suunnasta vaikka olisi juttu kesken jonkin toisen kanssa. Ainoa miinus toistaiseksi että osa bosseista tuntuu syöneen turhan paljon kaurapuuroa, saattaa kestää omasta mielestä vähän liian kauan että saa höylättyä healthin nolliin. Toisaalta voi olla että olen ollut turhan matalalla tasolla pomoon verrattuna, aika pieni miinus silti.
Ei kaikki silti ole täysin hyvin. Vaikka kyseessä onkin monelta osin aika ei-Ubisoftmainen peli, niin kyllä se emoyhtiö sieltä väkisinkin puskee läpi. Eli tottakai on tarjolla kauppa, jossa voit tuhlata oikeaa rahaa mikrotransaktioihin niin paljon kuin haluat, tämähän on täysin välttämätöntä ja oleellista etenkin yksinpeleissä. Kauppaan pääsee yhdellä napilla käytännössä joka menusta, ja periaatteella "eka kerta ilmainen" tutoriaalin jälkeen saa 300 yksikköä virtuaalirahaa joka käy vain tuohon kauppaan, ettei vahingossakaan pääsisi unohtumaan että tuo on olemassa. Eihän sitä toki ole pakko käyttää ja itse ainakin olen toistaiseksi pärjännyt vallan mainiosti ihan vain ostamalla itse pelin, ärsyttää vain tuollainen (vaikka tiedän pitkälti taistelevani tuulimyllyjä vastaan tämän asian suhteen, peli on jo menetetty). Ja ehkä olen vain vanhanaikainen (tai pelkästään vanha), mutta en perusta laisinkaan mistään sosiaalisista elementeistä peleissä, varsinkaan yksinpeleissä. Toinen juttu on että on mahdollista ottaa kuvia ja jakaa niitä Ubi-yhteisön (tai kavereiden) kesken. Tulevat sitten näkyviin kartalle siinä kohdassa missä kuva on otettu. Karttaa saa onneksi filteröityä ja kuvat otettua pois näkyvistä - paitsi että viimeisen päivityksen myötä tuo ominaisuus ei enää toimi ja kaikki kuvat näkyy asetuksista riippumatta. Kuvia saa kyllä piilotettua omalta kartalta yksitellen, mutta toivottavasti tuo patchataan mahdollisimman pian. Muita ihmisiä sotkemassa mun karttaa, hyi.
Eiköhän siinä riittävästi tajunnan virtaa aiheesta. Olen noin pelin puolessa välissä juuri nyt, saattaahan se olla että loppupuoli on ihan suolesta, mutta toistaiseksi olen pitänyt todella paljon, paljon enemmän kuin odotin. Jos olet jollain ihmeellä saanut käsiisi PS5:n, niin storesta löytyy demo.
GTA V:en ostin Steamista muutama päivä sitten ja sitä on tullut nyt pelattua. Hyvä peliä tuo on, mutta lentäminen on GTA IV:en tavoin tässäkin tuskallista, ainakin minulle. Pelattavat hahmot on ainakin tähän asti olleet rautaa ja tykkään tuosta, että nyt on mahdollista pelata useammalla eri hahmolla.
Brent Sapergia
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KalPa
WRC 9 yllätti. Olen lyhyesti vuosien varrella kokeillut eri versioita tästä ja todennut jokaisen huonoksi, varsinkin padilla. Nyt uusin versio oli tarjouksessa storessa ja otin sen PS5:lle. Padilla ajettaessa tuntee pidon ihan eri tavalla kuin ennen, johtuuko osin Ps5 ohjaimen ominaisuuksista jossa kaasu ja jarru jäykkyydet napeissa muuttuvat tarpeen mukaan ja ohjaimen värinä välittyy käsiin sopivasti. Grafiikka ottanut ison harppauksen eteenpäin myös. 4k 60fps myös hyvin toimii. Oma näyttö ei tue 120hz tilaa (Sony Oled). Suosittelen tarjoushintaan PS5 pelaajille.
flintstone
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Jokerit&DT, V.Lehikoinen, Bellie, Kadi, Käpä<3
Sen mitä sattuu kerkeämään niin edelleen lähinnä Cyperpunkia, sivutehtäviä 0-2 illassa koluten kun seuraava päätehtävä ilmeisesti olisi ns point of no return tilanne. Sen lisäksi tuli pelattua läpi Medium niminen kauhuseikkailupeli, joka oli mielestäni varsin mainio tekele, tunnelmallinen ja nätti seikkailupeli kauhuelementein, voin suositella, ainakin XBox Game pass jäsenyydellä tuon sai pelattavaksi kuukausihintaan. Viihdyin pelin parissa siten että pidin Cyberpunkin osalta siis muutaman viikon luovan tauon, sen lisäksi jonkin verran menee ACC parissa. PS5:lla ajatuksissa olisi pelata Control Ultimate Editionia ja AC Valhalla toki on myös jossain vaiheessa jatkumassa mutta ajan puutteen takia nuo on nyt lähinnä tauolla.
Black Ops cold warii muita pelaajii vastaan ja satunnaisesti nhl 21. Menee moti tohon 21:see kun ei suju ja ea on hanurista. Tähtipelaajal tekee mitä tahtoo ja ammattilaisel tulokset on sit jotain 9-8 joka pelis niin ei sekään oo kivaa. Ennemmin otan vaikka 7-1 pataa kun pelaan noita 9-8 pelei.
Red Machine
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK
Ghost of Tsushima, Kurosawa moodilla. Pirun hauskaa ja vanhoista samurai-leffoista tykkäävänä myös aika nannaa tämä peli. Toivottavasti tekevät jatko-osan. Dosho!
PS5 Ghost of Tsushima Sequel in the Works at Sucker Punch, Cinematics Video Creative Director Confirms
A PS5 Ghost of Tsushima sequel is currently in the works at developer Sucker Punch Productions, as confirmed by a Linkedin resume.
wccftech.com
Eli toki on tulossa, peli myi parhaiten uusista IP:stä PS4:lla. Ja ihan aiheesta, mainio peli. Kannattaa myös Legends (eli monipeliosio) katsastaa jos ei ole täysin allerginen monipelille - en neljän pelaajan horde-moodia ole hirveästi itse jaksanut, mutta se kahden pelaajan co-op tarinamoodi on tullut pronssiin asti pelattua ja hyvin on toiminut ihan randomienkin kanssa, kaverin kera toki vielä mukavampaa.
Trackmania Turboa tullut pelattua tauon jälkeen. Yritän saada ajettua kultaan oikeuttavan ajan jokaisessa radassa. Saa välillä ihan tosissaan hinkata, että saa sen puuttuvan 0.1 sekuntia ajasta pois. Ensin tulee tehtyä sama ajovirhe varmaan sata kertaa. Mukavan palkitseva olo, kun onnistuu. Välillä tulee yritettyä ns. vihreitä aikoja ja niitäkin muutama jo kertynyt.
Johnny B. Goode
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tappara, Setämiehet
Helvetti kun RDR2 kaatuilee nykyään tämän tästä, niin rupeaa vituttaan. Siinä kyllä olis sen olonen peli että tykkäisin satavarmasti jos tekniikka olis kunnossa. Alkuun peli oli ihan vakaa eikä isompia ongelmia. Sitten kun päästiin sinne omaan leiriin ekaa kertaa, niin sen jälkeen kaatuilee kokoajan. Kyrpiinnyttää. Aattelin että koitan etiskellä netistä ratkasua ja pellllailen sitten jotain muuta välissä.
Viimeks tuli pelattua Mafia 3 läpi. Ihan kelpo tekele. Ei vaan kovinkaan uskottava tarina. Joku nuori tumma Vietnamin veteraani pääosassa. Ei ei ei, näin. Vittu, kun puhutaan mafiasta niin sillon sielä pitää olla Läski-Tonyt, Silpoja-Salit, Seivästäjä-Sonnyt sekä Leuka-Lucat valokeilassa ja pelattavissa. Nyt alotin Mafia: Definitive editionin. Vasta äsken tulille niin ei muutta kommentoitavaa kun että ainakin ihan hyvän näkönen.
Viimeks tuli pelattua Mafia 3 läpi. Ihan kelpo tekele. Ei vaan kovinkaan uskottava tarina. Joku nuori tumma Vietnamin veteraani pääosassa. Ei ei ei, näin. Vittu, kun puhutaan mafiasta niin sillon sielä pitää olla Läski-Tonyt, Silpoja-Salit, Seivästäjä-Sonnyt sekä Leuka-Lucat valokeilassa ja pelattavissa. Nyt alotin Mafia: Definitive editionin. Vasta äsken tulille niin ei muutta kommentoitavaa kun että ainakin ihan hyvän näkönen.
Back to Saturn X GZDoomilla. Eli Doom 2:een tehty erillinen kampanja, 2x30 kenttää ja moni leveli kyllä pieksee alkuperäisen pelin sokkelot. Myös musiikit on uudet, uskollisesti midinä toki. Ultra Violencella riittää haastettakin paikoittain ihan kunnolla. GZDoomissa pääsee vielä kontrollit viilaamaan viimeisen päälle kohdilleen ja esim. ottamaan vertikaalisen auto-aimin pois, niin kyllähän tämä hakkaa uudet Doomit mennen tullen. Hiiriohjaus on tässä välttämätön, siinä kun Doom kakkosen voi vetää läpi Ultra Violencella pelkällä näppiksellä, tässä meno loppuisi jo muutamassa ensimmäisessä levelissä. Vähän haastava oli keksiä miten tuon sai toimimaan, mutta ei voi kun suositella.
God of War tuli saatettua loppuun ja pari päivää jaksoi tutkia paikkoja. Illalla odottaa vanhojen pelien kierroksessa GTA V, mikä itselle ensimmäinen oikea kosketus tuohon pelisarjaan. Pari kertaa pelleillyt pelissä tai katsonut vierestä kun joku muu pelaa. Kaverin kanssa pelattuna Farcry 5 edennyt noin 70% tarinassaan.
Pelasin Assassin Creedin Valhallan läpi ja siihen meni noin 110 tuntia ja jatkan vieläkin pelaamista. Toki sen voi pelata läpi puolet tuosta ajasta, mutta itse tykkään tehdä paljon sivutehtäviä ja muutenkin vaellella pitkin mantereita. Nämä sivutehtävät ovat todellakin sen arvoisia ja niitä riittää HEL paljon. Aika uskollisia ollaan norjalaisten viikinkien jumalille ja taruille, joten kenenkään ei tarvitse polttaa kirkkoja, jep huono vitsi. Pelkästään pääjuoni on todella hieno, pelille 9+/10
Edellinen osa eli Odyssey on myös hieno ja kirjoitin siitä jo tuolla aikaisemmin. Sen saa nykyään pilkkahinnalla, sekin on 9/10, suosittelen, luehan meikän aikaisempi arvostelu. Ja en ole Ubisoftin sponsoroima.... "wink wink Ubisoft"... ajattelin vain teitä kanssapelaajia.
Edellinen osa eli Odyssey on myös hieno ja kirjoitin siitä jo tuolla aikaisemmin. Sen saa nykyään pilkkahinnalla, sekin on 9/10, suosittelen, luehan meikän aikaisempi arvostelu. Ja en ole Ubisoftin sponsoroima.... "wink wink Ubisoft"... ajattelin vain teitä kanssapelaajia.
Viimeksi muokattu:
Kuopionkukko
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KalPa, Red Wings, ManU, Kups
Borderlands goty enhanced edition tuli aloteltua. Vaikka gtaV ei ollut mitenkään raskas pelata läpi niin nautin suuresti kun välillä saa ottaa hieman rennommin sarjakuvamaailmassa. Kaikki muutkin sarjan osat odottaa mutta tän jälkeen tulee siirryttyä todennäköisesti falloutin pariin
Kynttää tietysti, muuta ei juuri tule pelailtua...
Paitsi nyt löytyi uusi hauska seurapeli: Phasmophobia! Jännittävä peli, jossa yhdistyy kauhu ja ryhmäpuzzle. Erittäin lämmin suositus pelille ja Steamissakin overwhelmingly positive. Kannattaa katsoa Youtubesta joku tutorial alkuun ja tehdä se pelin training, niin ei sitten tyhjänpäiten joku asia jumita pelaamista.
4 hengen kaveriporukassa pelailtu ja kaikki ovat tykänneet. Sosiaalista, jännittävää ja muutenkin mukavaa yhdessä ratkoa haasteita. Jos pitää escape roomeista tai puzzle-peleistä, niin aivan varmasti pitää Phasmophobiastakin.
Paitsi nyt löytyi uusi hauska seurapeli: Phasmophobia! Jännittävä peli, jossa yhdistyy kauhu ja ryhmäpuzzle. Erittäin lämmin suositus pelille ja Steamissakin overwhelmingly positive. Kannattaa katsoa Youtubesta joku tutorial alkuun ja tehdä se pelin training, niin ei sitten tyhjänpäiten joku asia jumita pelaamista.
4 hengen kaveriporukassa pelailtu ja kaikki ovat tykänneet. Sosiaalista, jännittävää ja muutenkin mukavaa yhdessä ratkoa haasteita. Jos pitää escape roomeista tai puzzle-peleistä, niin aivan varmasti pitää Phasmophobiastakin.
Suositelkaas jotain hyvää fps-pelii, jota vois kaverin kanssa jauhaa onlines. Codii ja Battlefieldii miettinyt, mutta onko muita vaihtoehtoja? Toiveissa olisi sellainen peli, jossa pelialue olisi laaja ja moninpelissä on reippaasti pelaajia. Pelin ei myöskään tarvitsisi olla mitään täysin hillitöntä räiskintää. Ite kun tykkään kyttäillä sniperin kanssa jossain piilossa.
CaliforniaNuts
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tappara, Avalanche
Valheim tuli ostettua, 4 tuntia nyt kerenny kokeilemaan. Onhan tää nyt aika riski kun voi helposti kuvitella istuvansa "vielä hetken" koneella ja havahtuu sitten 5 tunnin päästä että joo pitääkin lopetella. Erittäin koukuttava jos tykkää tuon tyylisistä peleistä, ainakin alun perusteella.
Valheim täälläkin työn alla ja hauskaa on kyllä ollut. Kaverin kanssa pelataan ihan sokkona ja melkoista hakemistahan tää on ollut mekaniikkojen sun muiden suhteen, mutta hyvällä tavalla. Kohta 40 tuntia kellossa ja vasta kaksi bossia alhaalla, kun suurin osa ajasta menee kodin leikkimiseen ja tutkimusmatkailuun. Harvinaislaatuisen valmiilta peliltä vaikuttaa tällaiseksi early access-pläjäykseksi ja mielenkiinnolla odotan mitä lisäyksiä tähän ajan myötä tulee.
BelajaSmert
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HPK
Mafia trilogian hommasin eilen. Vielä en tosin ole korkannut. Kolmosen olen joskus pelannut lähes läpi asti, kakkosta aikoinaan kokeillut mutta eniten kehuja saanut ykkösosa on täysin neitseellinen ja siihen kyllä on kovat odotukset. Onko joku konsolilla tätä pelannut? Onko onnistunut remake?
Itse pelasin läpi, kaksi myöhempää ensin loppuun. Jäin koukkuun nopeasti, toimii paremmin suuren visuaalisen parannuksen vuoksi, muutenkin peli on modernimpi ja mukavampi pelata kuin alkuperäinen, vaikka putkijuoksua onkin, mutta tarina vie mukanaan, jolloin sitä ei edes huomaa.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy