Planckin luotaimen tuoreimmat kuvat todistavat, että emme vielä ymmärrä maailmankaikkeuden syntyä. Aine ei lähtenytkään leviämään tasaisesti alkuräjähdyksen jälkeen joka suuntaan, vaan siinä on selittämätöntä vaihtelua. Edelleen epäselvää on monta asiaa mm. materian ja antimaterian suhde. Ensimmäiset spekulaatiot arvelevat kartan todistavan syklisen maailmankaikkeuden elinkaariteorian puolesta. Mm. Selittämättömät aukot olisivat jälkiä vanhoista universumeista.
Oli miten oli, niin perimmäiseen kysymykseen emme saa koskaan vastausta. Mikä synnytti maailmankaikkeuden? Kosmologit ja tähtitieteilijät sanovat, että todennäköisintä oli että maailmankaikkeus pystyy itse synnyttämään itsensä. Kyseenalaistajan kysymyksen: Mistä moinen mekanismi sitten sai alkunsa, vastaus: Ei mistään, tai näin on ollut aina, ei sekään ole tyydyttävä vastaus. Periaatteessa vaihtoehtoja on tasan kaksi: Joko järjestelmä, jossa maailmankaikkeus(tai useita maailmankaikkeuksia) syntyy (tai yhä uudelleen syntyy) on ollut aina olemassa tai sitten sillä on joku alku. Varmastikin ikuinen olemassaolokin on tieteellisesti mahdollinen, mutta samaten on mahdollista että systeemillä on alkunsa. Tosiasiassa näitä asioita emme todista emmekä tavoita tavoittelusta huolimatta sen enempää tieteen kuin uskonnonkaan keinoin.
Tällä hetkellä näyttäisi, että jotakin ikuista on olemassa. Joko järjestelmä joka synnyttää maailmankaikkeuksia on itsessään autonominen, ikuinen, itsestään toimiva, tai sitten on sen takana on jokin ikuinen tahto. Molemmat vaihtoehdot ovat ihmisen perspektiivistä vaikeasti käsitettäviä.
Varminta on, että ihminen lajina on henkinen. Arkeologia on löytänyt ainakin 55 000 vuotta vanhoja todisteita ihmisen henkisyydestä, hautaamisesta ja toteemihengistä. Tavoittelemme kontaktia tuonpuoleiseen. Ehkä joskus pääsemme tavoitteeseen tai sitten emme. Varmaa on, että tuonpuoleisen tavoittelu, tarkoittaa se sittten maailmankaikkeuden tuonpuolista tai jotain muuta, tulee jatkumaan niin kauan kuin lajimme säilyy. Miljoonan vuoden päästä voimme jo olla hajulla.
Oli miten oli, niin perimmäiseen kysymykseen emme saa koskaan vastausta. Mikä synnytti maailmankaikkeuden? Kosmologit ja tähtitieteilijät sanovat, että todennäköisintä oli että maailmankaikkeus pystyy itse synnyttämään itsensä. Kyseenalaistajan kysymyksen: Mistä moinen mekanismi sitten sai alkunsa, vastaus: Ei mistään, tai näin on ollut aina, ei sekään ole tyydyttävä vastaus. Periaatteessa vaihtoehtoja on tasan kaksi: Joko järjestelmä, jossa maailmankaikkeus(tai useita maailmankaikkeuksia) syntyy (tai yhä uudelleen syntyy) on ollut aina olemassa tai sitten sillä on joku alku. Varmastikin ikuinen olemassaolokin on tieteellisesti mahdollinen, mutta samaten on mahdollista että systeemillä on alkunsa. Tosiasiassa näitä asioita emme todista emmekä tavoita tavoittelusta huolimatta sen enempää tieteen kuin uskonnonkaan keinoin.
Tällä hetkellä näyttäisi, että jotakin ikuista on olemassa. Joko järjestelmä joka synnyttää maailmankaikkeuksia on itsessään autonominen, ikuinen, itsestään toimiva, tai sitten on sen takana on jokin ikuinen tahto. Molemmat vaihtoehdot ovat ihmisen perspektiivistä vaikeasti käsitettäviä.
Varminta on, että ihminen lajina on henkinen. Arkeologia on löytänyt ainakin 55 000 vuotta vanhoja todisteita ihmisen henkisyydestä, hautaamisesta ja toteemihengistä. Tavoittelemme kontaktia tuonpuoleiseen. Ehkä joskus pääsemme tavoitteeseen tai sitten emme. Varmaa on, että tuonpuoleisen tavoittelu, tarkoittaa se sittten maailmankaikkeuden tuonpuolista tai jotain muuta, tulee jatkumaan niin kauan kuin lajimme säilyy. Miljoonan vuoden päästä voimme jo olla hajulla.