Mainos

Mitä on maailmankaikkeuden takana?

  • 16 832
  • 117

Johnny99

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Heitänpä tähän uuden aiheen tuon Jeesusketjun jatkoksi, joka lopulta lipsui aika kauas aiheestaan. Eli ketjun, jossa ei ole mitään alkuolettamia. En ole uskonnollinen, mutten ole osannut päättää olevani varsinainen ateistikaan. Olen ikäänkuin mietintäkannalla näiden selittämättömien asioiden kanssa, ikäänkuin ei osaa sanoa osastolla. Enkä ehkä ole ole ainoa.

Asia, mikä minua kiinnostaa, on se, mitä on maailmankaikkeuden lopussa? Kun siis tietosanakirjoissakin sanotaan, että maailmankaikkeus on yleisimmin hyväksyttyjen teorioiden mukaan äärellinen (ainakin WSOY 2001) kokonaisuus, niin mitä on siellä, mihin se loppuu? Miten voi olla "ei mitään?"

Tämä on minua eniten aina askarruttanut kysymys tällä saralla. Se, miten ja mistä elämä on yksityiskohtaisesti syntynyt, siis solujen tms. asteella, ei juurikaan minua kiinnosta. Sen sijaan kiinnostaa se, että missä me lopulta ollaan? Täytyyhän maailmankaikkeutta pystyä "katselemaan" ulkopuoleltakin? Siis en tarkoita mitään jumalallista, vaan että mikä se paikka olisi, josta maailmankaikkeutta pystyisi katselemaan, ikäänkuin astronautit maapalloa?

Ja sitten tosiaan nämä kysymykset siitä, mistä tämä kaikki, siis tämä paikka ylipäätään ja ne räjähtävät aineet ovat tulleet? Voin aivan täysin uskoa, että alkuräjähdyksessä on maailma syntynyt, ja hitaasti kehittynyt evoluution mukana nykyiseksi elämäksi. Se lähtökohta sen sijaan on hämärän peitossa.

En hae mitään vastausta kysymykseen "miksi?". En. Siihen ei varmastikaan ole vastausta, eikä se edes ole mielekäs kysymys. Minun järkeeni ei vaan mahdu, että jossain voisi tulla vastaan seinä, jonka takana ei olisi mitään. Ajatellaan maailmankaikkeutta akvaariona. Eihän akvaariokaan voi olla paikassa, jossa sen seinän takana ei ole mitään. Ja jos siellä on uusi akvaario, ja taas uusi akvaario, jne, niin johonkinhan sen täytyy päättyä, missä ne akvaariot oikein ovat?

Nämä kaikki kysymyksethän on aika helppo selittää uskonnolla, mutta sitä en ole oikein kokenut mielekkääksi. Mikä on teidän näkemyksenne?
 
Viimeksi muokattu:

Son Of Thor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit & Boston Bruins
Niinpä...

Tätä on tullut muutamankin kerran mietittyä, mutta yleensä alle minuutin on jo ajatus niin hakoteillä, ettei pysty jatkamaan...

Siis täysi mysteerio, johon ei pääse edes ajatuksen tasolla kiinni meikäläisen aivokapasiteetilla.

Onnea vaan pohdintoihin!

Ja muuten olen sitä mieltä, että Ruotsi on olympialätkän finaalissa...
 

Johnny99

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Re: Niinpä...

Viestin lähetti Son Of Thor
Siis täysi mysteerio, johon ei pääse edes ajatuksen tasolla kiinni meikäläisen aivokapasiteetilla.

Sama vika, siksihän tätä kyselenkin...

Ei kuitenkaan yhtä suuri mysteerio kuin Kari Rajalan pelaaminen IFK:ssa...
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Tosiaan, mitä on maailmankaikkeuden ulkopuolella? Tuo kysymys on askarruttanut meikäläistä enemmän tai vähemmän aikojen saatossa, mutta enpä ole päässyt siitä eteenpäin... Hyviä spekulaatioita otetaan riemuiten vastaan.

Lisää kysymyksiä:

Onko maailmankaikkeus (siis tila) "pallo", siis jos mennään avaruusaluksella tarpeeksi kauas, niin päästäänkö takaisin lähtöpisteeseen?

Jos se ei ole "pallo", niin miltä maailmankaikkeuden reuna näyttää?

Jos maailmankaikkeus sai alkunsa yhdestä ainoasta pisteestä, niin missä tämä maailmankaikkeuden keskipiste sijaitsee?

EDIT: Tämmöinenkin asia on itseäni askarruttanut ihan filosofisessa mielessä: Piirretään funktion 1/x kuvaaja. Kun tarkastellaan sitä tuossa nollan seutuvilla, niin huomataan, että ennen nollaa kuvaaja katoaa kohti miinus ääretöntä. Sitten nollan toisella puolella se tulee takaisin äärettömästä.

Onko siis niin, että myös matematiikan XY-koordinaatisto on itse asiassa pallon muotoinen eli jos menet tarpeeksi kauas äärettömyyteen, tulet toiselta reunalta takaisin...?
 
Viimeksi muokattu:

Eisenhower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, sympatiat myös Ilvekselle
Tämän kysymyksen olisi voinut esittää yksityisviestinä Jagr68:lle. Hän tietää nämä jutut yksityiskohtaisesti.

Ike
 

vilpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Chokes
Maailmankaikkeuden reunaa ei voi käsittääkseni saavuttaa, sillä se liikkuu niin nopeasti, että vaikka olisit siinä kiinni ja nanosekunnin päästä yrittäisit koskettaa siihen, se on jo kauuuuuuuuuuuuuuuuuuuuukana.

Johnny, maailmassa on muitakin uskonnollisia "vakaumuksia" kuin uskovainen ja ateisti. Liity meihin, agnostikkoihin, jotka uskovat sitten jos jumalan olemassaolosta saadaan kovia todisteita. Käänny meidän puolelle. Taivaassa sinua odottaa sata neitsyttä. Käänny. Neitsyitä. Agnostikot rules. Käänny. Sata neitsyttä. Liity meihin.
 

nedomansky

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Vanha propleemi

Meilla oli n. 11-vuotiaana sellanen propleema, etta,
jos lahtee vaikka tasta mummolaan ja ekan kulkee
sen verran, etta on puolet jaljella ja sitten taas lisaa, niin,
etta jaljella oleva matka puolittuu..jne
Siis tuntuisi silta, etta aina vaan riittaa puolitettavaa, mutta
silti todistettavasti usein on paasty mummolaan astikin.

En muista ratkaisimmeko propleemaa koskaan...
 
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool
Höh! Kaiken takana on tunnetusti nainen. Propleema ratkaistu ja nyt kaikki voivat nukkua levollisena yönsä...
 

Jii

Jäsen
Suosikkijoukkue
musta & valkoinen
Viestin lähetti punaiset_lasit
Höh! Kaiken takana on tunnetusti nainen. Propleema ratkaistu ja nyt kaikki voivat nukkua levollisena yönsä...
Eikä mikä tahansa nainen, vaan sellainen, joka ihanasti rakastaa, jota minä en voi vastustaa. Hei, kaikki! Nyt mä sanon sen, kaiken takana on nainen.
 

werther

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Viestin lähetti punaiset_lasit
Höh! Kaiken takana on tunnetusti nainen. Propleema ratkaistu ja nyt kaikki voivat nukkua levollisena yönsä...
Yritä sitä nyt nukkua kun päässä pyörii ajatus, että jossain on nainen jonka syliin mahtuu koko maailmankaikkeus :D
 

calvin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Maailman myrkyllisin jääkiekkojoukkue
nedomansky

Paradoksisi esitti aikoinaan jo joku antiikin Kreikan filosofi (tarkistan illalla nimen) käyttäen kilpikonnaa ja jänistä, jossa jänis yrittää juosta koko ajan etenevää kilpikonnaa kiinni.

Ongelma muodostuu siitä, että käytät äärellisen matkan muodostamiseen ääretöntä sarjaa, jossa askelpituus on koko ajan aina puolet jäljellä olevasta matkasta. Paradoksi on loppujen lopuksi itse ongelman asettelussa, se ei ole järkevä. Sarjan raja-arvo toki lähestyy matkan kokonaispituutta.

Jos aikaa on illalla niin voin kommentoida myös ketjun aihetta...
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Paradoksi tunnetaan Ksenon paradoksina (kirjoitusasu voi olla väärä...)

Maailmankaikkeushan on käsittääkseni nykyisen teorian mukaan litteä.... älkää kysykö miksi, tuo on vain, mitä olen kuullut. Ei riitä TTKK.n inssifysiikan kurssit tuon selittämiseen.

Maailmankaikkeuden ulkopuolella tuskin on mitään, ei edes tyhjiötä. Itse epäilen, että jos olisi mahdollista ohittaa valonnopeus ja päästä tuolle rajalle, niin todennäköisestikin tulisit maailmankaikkeuden toiselta laidalta ulos....
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Nedomansky:
Kyse on sarjan suppenemisesta....kas kerpele siihenhän vastattiinkin jo.


Maailmankaikkeus:

Tässä suhteessa periaatteessa jokainen ihminen voi nousta Einsteinin tasolle tms. koska fyysitkotkaan eivät voi pahemmin sanoa juuta eikä jaata. Jokainen spekulaatio on yhtä hyvä kuin toinen jos se käsittelee juuri sitä maailmankaikkeuden rajaa ja"ulkopuolista" aluetta.

Maailmankaikkeuden laajeneminen on mielenkiintoinen asia koska kysymyshän kuuluukin mikä laajentaa universumia ja mihin.
Yksi vaihtoehto on se että jos kuvitellaan singulariteetti joka on "tilaton" ja "ajaton" "tila&paikka" eli singulariteetissa ei ole koordinaatistoja. Singulariteetin sisällä kaikki ulottuvuudet ovat kääriytyneet kasaan. Jos singulariteetin sisällä tapahtuisi jonkinlainen epänormaali ilmiö, "röyhtäisy" voisi sanoa, niin singulariteetin "täydellisyys" rikkoutuisi hetkellisesti ja osa ulottuvuuksista pääsisi karkuun. Nämä karkulaiset sitten muodostaisivat äärellisellä energiatiheydellään sisäisen universumin, eli sen missä me elämme, kunnes joskus energia alkaisi hiipumaan kun suuri osa massasta olisi sitoutunut universumin keskustan mustaan aukkoon joka toimisi "siteenä" _isoon_(iso ei viittaa kokoon) singulariteettiin. Musta aukko toimisi muuntaja jossa karkuriulottuvuutta muunnettaisiin takaisin ruotuun. Jossain vaiheessa siis maailmankaikkeus taas romahtaisi _isoon_ singulariteettiin. "samalla" hetkellä tapahtuisi sama asia kuin alussa eli taas ulottuvuudet "karkaisivat" hellästä syleilystä, tällä kertaa universumi muodostuisikin vaikkapa 7:stä ulottuvuudesta jne.
Vaikk tuollainen "epänormaalius" olisi äärimmäisen epätodennäköistä niin laboratoriossa olevan tarkkailijan silmistä aikaa romahduksesta uuteen alkuun ei kuluisi lainkaan, aikaa ei näet ole sillä välillä kun _iso_ singulariteetti on taas "koossa" vaikka singulariteetin sisällä olevan "tarkkailijan" mielestä aikaa kului pari tsiljardia vuotta.

Äärettömään ja ikuiseen maailmankaikkeuteen en oikein luota lähinnä sen takia että gravitaatiovoiman pitäisi toimia äärettömienkin etäisyyksien päähän, siis periaatteessa. Jossain vaiheessa kaiken pitäisi painua kasaan. Ääretöntä universumia vastaan puhuu myös se seikka että se vaatisi äärettömän määrän energiaa=> taivas aivan täynnä tähtiä-ongelma.

Tämähän on tietenkin spekulaatiota mutta lupaan puolustaa hajatelmiani kunnes toisin todistetaan.
 

Hattivatti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Jos maailmankaikkeudella on reuna niin en todellakaan osaa sanoa mitä sen takana olisi. Aivot alkavat sutia tyhjää jo ajattelun alkuvaiheessa. Ehdotuksista "nainen" on minusta yhtä käypä vaihtoehto kuin mikä tahansa muukin.

Voisiko kuitenkin taustalla olla ihmisen (siis älykkään eläimen) puutteellinen kyky ymmärtää ulottuvuuksia. Ymmärryksemme rajoittuu x-y-z koordinaatiston mukaisiin liikkeisiin ja näilla eväillä ei ehkä asiaa ratkaista. Pitäisi olla ymmärrys neljännelle, viidennelle tai kuudennelle ulottuvuudelle, niin homma voisi olla melkein yhtä selvä kuin voitto Kanadasta illalla.


EDIT: Varjo ehti jo näköjaan pukemaan ajatuksen scifi kehykseen ja pistämään vielä yhdellä ulottuvuudella paremmaksi
 
Viimeksi muokattu:

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
"Mutta jos pullistava voima on totta, se pääsee lopulta voitolle ja maailmankaikkeus kirjaimellisesti puhaltuu taivaan tuuliin."

Minun pitääkin kysyä asiaa mieheltä itseltään. Sen verran mielenkiintoinen tuo juttu on.
Oikeastaan tuossahan taitaa suurin ongelma olla loppujen lopuksi se että ei tiedetä vaatiiko tuo laajentuminen energiaa ts. onko siinä kitkaa.
Jo on niin kai silloin joskus pitäisi etenemisen loppua mutta pitää tosiaankin kysäistä asiaa.
 

calvin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Maailman myrkyllisin jääkiekkojoukkue
Korjaus paradoksiin ja säikeitä

Niin kyseessä oli siis Zenonin (490-430 eaa.) paradoksi, ja toinen osapuoli ei ollut tietenkään jänis vaan Akilleus.

Sen verran siitä mitä on maailmankaikkeuden takana, että ainakin minusta tuntuu varsin loogiselta se, että olemme vain yksi kupla maailmankaikkeuksien vaahdossa. Tällaista on kuitenkin mahdotonta havainnoida, sillä emme mitenkään voi nähdä oman maailmankaikkeutemme reunan taakse. Olikohan se venäläinen fyysikko Smolin joka heitti ilmaan sellaisen valistuneen arvauksen, että maailmankaikkeuksia syntyisi eräänlaisen evolutiivisen prosessin ja mustien aukkojen kautta. Sellaiset maailmankaikkeudet, jotka tuottaisivat eniten mustia aukkoja ja sitä kautta uusia maailmankaikkeusksia, olisivat enemmistönä. Mustien aukkojen kautta syntyvät maailmankaikkeudet eroaisivat hieman emomaailmankaikkeudestaan, ja evoluutioprosessi jatkuisi lopuutomiin. Tämä on siinä mielessä mielenkiintoinen teoria, että sitä voidaan testata tutkimalla maailmankaikkeutemme sisältämää mustien aukkojen määrää: sen täytyy olla lähellä maksimaalista, jos teoria pitäisi paikkaansa. Ja onhan noita multiversumihypoteeseja muitakin. Mistä päästänkin luontevasti säieteoriaan.

Säieteoria antaa aika mielenkiintoisia näkökulmia varhaiseen maailmankaikkeuteen. Teorian mukaan maailmankaikkeudella on minimikoko, Planckin kokoinen pallo (10^-35m), jota pienemmäksi mentäessä lämpötilan nousu loppuisi, ja lopulta lämpötila alkaisi jäähtyä. Teorian mukaan siis maailmankaikkeus oli alussa Planckin kokoinen mytty, jossa teorian mukaiset 11 avaruusulottuvuutta olivat käpertyneet tiukasti kokoon ja ne olivat täysin symmetrisiä keskenään. Lämpötila ja tiheys olivat korkeita, mutta eivät äärettömiä (kuten suhteellisuusteoriaa sovellettaessa voidaan ennustaa). Planckin ajan vaiheilla (10^-43 sekuntia alusta) tapahtui ensimmäinen symmetriarikko, ja kolme avaruusulottuvuutta alkoi laajentua muiden jäädessä Planckin kokoon. Miksi kolme? Säieteoriassa ympyränmuotoisen ulottuvuuden ympärille voi kiertyä säikeitä, jotka estävät sen laajenemisen. Säie ja sen antisäie voivat kohdtaessa kuitenkin annihiloitua, ja muodostaa kiertymättömän säikeen. Jos tällaisia annihiloitumisia tapahtuu tarpeeksi nopeasti, ulottuvuus pääsee laajenemaan. Mitä vähemmän ulottuvuuksia, sitä todennäköisemmin säie ja antisäie kohtaavat ja ulottuvuudet pääsevät laajenemaan. Kiertyneiden säikeiden kuristusvaikutus heikkenee tällä tavoin vain kolmessa avaruusulottuvuudessa. Maailmankaikkeuden alkuhetkillä siis kaikki ulottuvuudet pyrkivät laajentumaan korkean lämpötilan seurauksena. Kiertävät säikeet yrittivät jarruttaa laajenemista, mutta jossain vaiheessa termiset fluktuaatiot saivat kolme ulottuvuutta kasvamaan hetkellisesti muita ulottuvuuksia suuremmiksi, jolloin näiden ulottuvuuksien ympäri kiertyneiden säikeiden törmäykset olivat hyvin todennäköisiä. Mitä enemmän ulottuvuudet kasvoivat, sitä epätodennäköisempää oli säikeiden kiertyminen niiden ympärille, sillä suuremman ulottuvuuden ympäri kiertyminen vaatisi aina enemmän ja enemmän energiaa.

Hieman edellä olevasta mallista eroten säieteorian pohjalta voidaan spekuloida myös maailmankaikkeuden tilaa ennen alkuräjähdystä (vihdoinkin päästään ketjun aiheeseen...). Maailmankaikkeus oli alussa kylmä ja kooltaan oleellisesti ääretön. Säieteorian mukaan tilanne oli epästabiili ja kaikki maailmankaikkeuden pisteet kaikkosivat nopeasti toisistaan saaden avaruuden kaareutumaan yhä voimakkaammin, mikä taas johti dramaattiseen lämpötilan ja energiatiheyden nousuun. Jonkin ajan kuluttua yksi millimetrin kokoinen kolmiulotteinen alue saattoi näyttää kosmologian inflaatiomallin mukaisesti muodostuneelta kuumalta ja tiheältä pallolta. Tavallinen kosmologian standardimallin laajeneminen voi sen jälkeen muuttaa läiskän nykyisen kaltaiseksi maailmankaikkeudeksi. Myös ratkaisu standardimallin horisonttiongelmaan sisältyy tähän malliin, sillä alkuräjähdystä edeltäneeseen aikakauteen liittyy oma inflatorinen laajenemisvaiheensa.

Edellä oleva on vapaasti referoitua ideaa kirjasta: Brian Greene: "Kätketyt ulottuvuudet: Supersäikeet, ajan halkemat ja maailmanselityksen haaste", Tammi 2000. Itse asiassa hyvin pieni osa paljon mielenkiintoisia ajatuksia herättävästä kirjasta. Säieteoria kuulostaa aika mielenkiintoiselta, harmi vaan, että teorian yhtälöiden tarkoista ratkaisuista voidaan vasta haaveilla, edellä esitetyt mallit perustuvat aproksimaatioihin, joten ne voivat vielä muuttua ja entistä mielenkiintoisempia teorioita maailmankaikkeuden syvimmästä olemuksesta voi tulla esiin.

Tosin jos minulta kysytään, niin suhtaudun hieman skeptisesti säieteorian mahdollisuuteen olla Suuri yhtenäisteoria, kaiken teoria. Vaikka se perustuu yksinkertaisiin säikeisiin (tai itse asiassa moniulotteisiin (1-9 ulotteisiin) monimutkaisiin braaneihin, kalvoihin, jotka värähtelevät ja näyttävät ulospäin pistemäisiltä hiukkasilta), niin teoria joka kuvaa tätä kaikkea tuntuu niin monimutkaiselta ja vaikeasti ratkaistavalta, että se on mielestäni ristiriidassa sen yksinkertaisuuden kanssa, mikä maailmankaikkeuden takana näyttäisi olevan. Tai sitten olen vain lukenut liikaa Stephen Wolframin haastatteluja, ja kaiken takana onkin todella kompleksinen kaikkeus joka vain tietyllä hetkellä näyttää yksinkertaiselta, ja jonka kuvaamiseen tarvitaan vähintään yhtä kompleksisia yhtälöitä.

Eiköhän siinä sitä spekulointia sitten jo ollutkin, toivottavasti joku jaksoi lukea tänne asti...
 
Viimeksi muokattu:

calvin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Maailman myrkyllisin jääkiekkojoukkue
Nostetaanpa vielä kerran ylös tämmöinen otsikko, nimittäin uusimmassa Tähdet ja Avaruus -lehdessä oli varsin mielenkiintoista juttua mustien aukkojen vaihtoehtoisesta teoriasta. Massiivinen tähti ei luhistuisikaan elinkaarensa lopuksi mustaksi aukoksi vaan painotähdeksi (gravastar). Painotähti muistuttaa kuplaa, jonka kuori on supertiheä ja sen sisällä on kimmoisa aika-avaruus. Painotähti muodostuu kun valtava vetovoimakenttä sotkee aika-avaruuden kvanttifluktuaatioita juuri kun mustan aukon ympärille on muodostumassa tapahtumahorisontti. Kvanttivaihtelut kasvavat ja saavat aika-avaruuden muuttumaan radikaalisti, jolloin syntyy kondensaattikupla (muistuttaa Bose-Einsteinin kondensaattia, jossa lähellä absoluuttista nollapistettä atomipilvestä muodostuu yksi atomimöykky, jonka kaikilla atomeilla on sama kvanttitila). Kuplaa ympäröi ohut (n. 10^-35 metriä) gravitaatioenergiaa sisältävä kerros, eräänlainen häiriöaalto mustan aukon tapahtumahorisontin tilalla. Kuplan sisältämä aika-avaruus aiheuttaa ulospäin suuntautuvan paineen, jolloin sisään putoava aine päätyisi takaisin kuorelle ja ulkopuolella oleva aine jatkaisi kerääntymistä kuplan kuorelle. Painotähdellä ei ole singulariteettia eikä tapahtumahorisonttia ja sen entropia on paljon pienempi kuin tähden josta se luhistuu, joten se välttää pahimmat mustien aukkojen fysiikan ongelmat. Lisäksi painotähden muodostuminen aiheuttaisi valtavia päivittäin havaittuja gammapurkauksia, joiden kosminen alkuperä vaivaa astrofyysikkoja.

Jos jaksoit lukea tänne asti, niin se mielenkiintoisin asia on seuraava: Universumin laajeneminen näyttäisi nopeutuvan jatkuvasti. Painotähden skaalaaminen näkyvän universumin kokoiseksi ratkaisisi kiihtymisen. Sen sisälle jäävä paine vastaa suunnilleen painetta joka tarvittaisiin kiihdyttämään universumin laajenemista havaitun määrän. Universumimme voi siis olla kosminen painotähti: valtava kuori, joka vangitsisi sisälleen kaikki galaksit ja tähdet. Ehkä maailmankaikkeuden takana onkin siis toinen maailmankaikkeus?

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu New Scientistissa tammikuussa 2002. Englanninkielisen version TA-lehden jutusta voi lukea esimerkiksi osoitteesta: http://www.cosmiverse.com/space01170204.html
 

Vaicci#63

Jäsen
jospa jumala onkin siellä eikä taivaassa.tai ehkä siellä on jeesuksen seurapiiribileet tai rinnakkaismaailmankaikkeus tai jopa Hell,Kadoooooooootuuuuuuuuus,aaaaaaaaaaaaaaaaaaaargh
 

Liitteet

  • images.jpg
    images.jpg
    2,6 KB · kertaa luettu: 471

CMX

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Detroit Red Wings, Kärpät, HIFK
Niin, eihän tällaisiin kysymyksiin ole vastausta, jonka voisi osoittaa nykyajan menetelmillä tieteellisesti. Taidan itsekin kuulua siihen ryhmään, että uskon sitten kun saan todisteita. En siis kiistä mitään, mutta en todellakaan toivo evoluutioteorian todenmukaisuutta. Se tekee olon kovin ahdistuneeksi ja tukalaksi.

Niin, mitä on maailmankaikkeuden takana? Olen pohtinut samoja asioita myöskin itse ja se on erittäin mielenkiintoista, joskin täysin turhaa. Entäpä jos ihmiset synnyttävät maailmankaikkeuksia aina kun pierevät? Entäpä jos meidän maailmankaikkeus leijuu äärettömän pienenä metaanikuplana jonkin keittiön pölyisessä nurkassa? Ja entäpä jos kyseinen keittiö leijuu maailmankaikkeuksineen jonkin hikisen kylpyhuoneen katossa? Niin, mutta missä se aivan alkuperäinen kupla on? Enpäs tiedä.
Tai mitä jos meidän maailmankaikkeus on jonkin hullun tiedemiehen keksintö, jossakin äärettömän kehittyneessä ympäristössä. Siellä se meidän "Jumala" sitten ohjailee elämää maapallolla...
Okei, menipä taas nämä jutut melkoisiksi.. Fakta on se, että me ei pystytä selittämään kyseisiä maailmankaikkeuden asioita. Se on jotain aivan liian suurta. Mukavahan näitä silti on pohtia.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Turku ja Korso
 
Suosikkijoukkue
Ikuiset sydämen jääriitteet. Elementti: Pimeä aine
Lienee tarkoituksenmukaista nostaa esiin tällainen 11 vuotta vanha ketju, sillä maailmankaikkeuden rakenne on osoittautunut epäsymmetriseksi, mikä ei tue standardimallin mukaista olettamusta kaikkialla yhteneväisestä universumin rakenteesta, kertoo Aamulehden uutinen.
 

Vanhapuuma

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYPinkylä, Suomen maajoukkueet, IF Gnistan
Kah, tämä olikin yli kymmenen vuoden takaa. Olivatko silloin jo ihmiset näin sivistyneitä, vastahan ne puusta tulivat alas.

Onko tämä vähän samanlainen kysymys kääntäen kuin se, jonka eräs sittemmin ammattikouluun suunnannut luokkatoverini esitti yläasteen kahdeksannella luokalla fysiikan opettajaltamme: mitä on niiden kaikkein pienimpien mahdollisten hiukkasten tms. välissä? Ansioitunut opettajamme totesi hetkenkään epäröimättä kysymykseen ainoalla oikealla vastauksella: "niiden välissä on pahvia."
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös