Mitä odotat juuri nyt?

[Sämppäri]

Talvea. Jääkiekkoa.

 

[Evil]

Että alkaisin elää elämääni. Odottavan aika on pitkä.

Miksi sitä pitää odottaa? Mie aloitin elämäni elämisen syyskuussa 1973, ja vielä jatkuu.

 

[Glove]

Mainoskatkon loppua

 

[vilperi]

Odotan blogiini blogini lukijoilta kommentteja. Pistin äskettäin blogiini kirjoituksen jossa kehoitin lukijoita kommentoimaan blogiini. Tämä on osa blogini juhlaviikkoa, kartoitan edes hieman millainen lukijakunta blogillani on. Toivottavasti nyt saisin edes jonkin verran vastauksia, mutta hieman skeptisesti suhtaudun asiaan. Kommentteja on vuosien varrella tullut niin vähän lukijoilta, että tuskin niitä tulee nytkään.

Lukijoita blogillani on ainakin jonkin verran, tosin noihin Bloggerin omiin tilastolukuihin ei kuulemma voi täysin luottaa. Google Analyticsin käytön aloitin vasta tällä viikolla ja menee varmaan aikaa että sitä opin käyttämään. Odotankin myös sitä hetkeä kun osaan käyttää tätä Analyticsia. Sillä pitäisi saada todenmukaisempia ja parempia tilastoja blogini lukijamääristä, lukutavoista ja muusta kivasta.

 

[Evil]

Minä en ole ikinä oppinut lukemaan blogeja. En edes tiedä, mistä sellaisia voi etsiä. Mulla on muutama nettisivu, missä käyn. Hesari, Yle, Jatkoaika, Kirjasto, huutonet, levykauppa x, sähköposti. Muihin ei ole ollut edes mielenkiintoa. Olen ajatellut, että jos jollakin on tarpeeksi painavaa sanottavaa, niin kyllä se varmaan uutisoidaan ihan paperilehdessä asti.

En halua nyt lytätä blogeihin kirjoittavia. Hienoa, että on paikka johon kaataa kaikki sielun oksennukset. Muutenhan ne voisivat materialisoitua vaikkapa perhesurmiksi.

 

[vilperi]

No minä olen harrastanut bloggaamista jo 8 vuoden ajan. Tai itse asiassa jo pitempäänkin, sillä kirjoittelin jo toista blogia ennen tätä nykyistä blogiani. Tämä nykyinen blogi täyttää nyt ensi lauantaina 8 vuotta.

Tykkään kirjoittamisesta todella paljon ja sen takia näen mielekkääksi kirjoittaa myös blogia. Tietenkin tänne Jatkoajan keskustelupalstallekin voi kirjoittaa ja on muitakin sosiaalisia medioita kuten Facebook. Mutta koen hyväksi asiaksi myös oman blogin. Facebookissa pitää asiansa esittää kuitenkin suht lyhyesti ja ytimekkäästi, blogiin voi kirjoittaa sitten niin pitkästi kuin haluaa ja minun blogiini myös siitä aiheesta mikä kiinnostaa.

Kirjoittamisen olen kokenut hyväksi asiaksi vuosien varrella. Sen lisäksi että kirjoittaminen on mielekästä ajan vietettä niin auttaa kirjoittaminen myös ajatusten käsittelyssä ja tunteiden läpikäymisessä. Esimerkiksi äidin ja veljen kuolemien aikaan tuttavat kehottivat minua kirjoittamaan paljon sillä tiesivät minut kovaksi kirjoittajaksi. Ja kyllä minä koen että se kirjoittaminen auttoi siinä surutyössä.

En nilnkään lukijoita varta vasten teksteilleni hae, vaan kirjoitan lähinnä oman itseni takia ja ilon kannalta. Bloggaaminen on hauska ajan viete niin kuin muukin kirjoittaminen ja siksi tykkään blogatakin. Tietenkin on jossain määrin kuitenkin tärkeää että tulen jossain määrin luetuksi ja kuulluksi, muutenhan kirjoittaisin tekstejäni vain pöytälaatikkoon.

Jonkin verran luen myös muiden blogeja. Käyn lukemassa niitä Blogit.fi sivustolla jonne niitä päivittyy sitä mukaan kun uusia tekstejä blogeihin julkaistaan. Eli aika tiheään tekstejä ilmestyy tuonne sillä bloggaaminen tuntuu olevan aika suosittua. Minulla vaan se vika että aika vähän minäkään jaksan muiden blogeja lukea, niissä on usein niin heikot otsikot ja heikohkot alut ettei niitä jaksa lukea. Tämä on sääli sillä varmaan voi mennä huonon otsikonkin takia lopulta kiinnostavakin teksti ohi.

Minulla muutenkin sitä vikaa etten oikein malta keskittyä lukemiseen. Odotankin sitä päivää kun minäkin opin lukemaan ahkerammin. Se voisi olla kiinnostava päivä.

 

[banaaninviljelijä]

Miksi sitä pitää odottaa? Mie aloitin elämäni elämisen syyskuussa 1973, ja vielä jatkuu.

Oli kulman takana piilossa. Löysin sen ja sain kiinni. Täällä mennään taas.

 

[Breeze Harbour]

Olin just viime viikolla mun elämäni ekalla keikalla, joten hieman ironisesti odotan jo innolla mun seuraavaa keikkaa :D Poets of the Fall olis samaisella Nosturilla 20.12 joten tuo olisikin mainio tilaisuus jättää hyvästit 20 vuotta palvelleille Nosturin tiloille ja todistaa samalla vihdoin livenä yksi korkealle arvostamistani kotimaisista bändeistä!

 

[pernaveikko]

En ollenkaan kebab-kioskia vaan internetistä tilaamaani kebab-kuljettajaa.

Vaikka voisihan Siperian karhunkin kioskille viedä.

 

[Breeze Harbour]

Odotan mitäs muutakaan kuin MM-finaalia.

Ja niiden jälkeisiä torijuhlia ;)

 

[vilperi]

Odotan mitäs muutakaan kuin MM-finaalia.

Sama. Tai odotan tosiaan koko huomispäivää. Jos käy hyvin niin huomenna on edessä mestaruusjuhlia kaksin kappalein.

Ensin alkaa noin kello 16 aikaan viides korisfinaali jossa Kauhajoella mahdollisuus voittaa jo koriksen Suomen mestaruus ja sitten on edessä tuon pelin jälkeen niin MM-finaali. Jännittävä päivä on huomenna edessä.

Jos käy hyvin ja huomenna on tuplamestaruuspäivä niin lupaan juhlia, alkoholittomasti jälleen mutta en kirjoita tämän viestin jälkeen alkoholittomista juhlistani. Eiköhän se kortti ole jo käytetty? Juhlistani voin sen sijaan kirjoittaa.

Odotan myös sitä hetkeä kun aktiivinen työnhakuni alkaa tuottamaan tulosta ja työhaastattelukutsuja alkaa satelemaan.

Luulisi ainakin että hyvästä kirjoitustaidostani (uskallan jo itsekin sanoa näin koska olen saanut niistä taidoista sen verran kehuja elämäni aikana) on selkeää etua, osaan kirjoittaa hyviä, myyviä ja selkeitä työhakemuksia ja se johtaa ainakin haastattelukutsuihin.

 

[Useful Idiot]

Odotan CHL:ää. Turnauksesta olen tykännyt jo pitkän aikaa ja nyt vielä HPK mukana. Pelkkä ensimmäisen matsin fiilistelykin saa aikaan sydämentykytyksiä.

Odotan tietysti myös Liigan avausta ja omalla tavallaan odotan myös legendaarista Pitsiturnausta, vaikka en luultavasti paikalle menekään. Viime vuonna oli tuo tunnelmallista katsoa Telian palvelusta. Aamuysistä lätkää ja alkuillasta ystävien kanssa juodaan bisseä ja spekuloidaan päivän otteluita. Tämä kaikki tapahtuu +20°C:n helteessä. Vain Suomessa.

Pelit loppui, mutta kyllä sitä jo janoaa lisää.

 

[SMT]

Pelit loppui, mutta kyllä sitä jo janoaa lisää.

Ehottamasti. Sunnuntaina loppui minun ja monen muun jääkiekon seuraaminen tämän kauden osalta. Kyllä se uusi kausi sieltä joskus tulee.

 

[Breeze Harbour]

Odotan CHL:ää. Turnauksesta olen tykännyt jo pitkän aikaa ja nyt vielä HPK mukana. Pelkkä ensimmäisen matsin fiilistelykin saa aikaan sydämentykytyksiä.

Sama täällä Pelicansin takia! Hämeen derby CHL-finaalina ois aika kova #saakaisitähaaveilla

 

[Linnankundi]

Odotan voissa paistuvan HK:n lenkin kypsymistä.

 

[Jomppa_Koo]

En mitään. Lasketaanko se? Aika surullista nuorelta ihmiseltä. Mutta toisaalta onko ahdistelija ja vainoaja edes ansainnut sen enempää. Ei tule mitään turhia ja suuria toiveita ainakaan kun ei odota mitään.

 

[Breeze Harbour]

Mä odotan innolla huomista. Aamupäivällä menen Pasilaan vastaanottamaan merkonomin tutkintoni yhdessä satojen muiden Business College Helsingistä tänä keväänä valmistuvien kanssa. Myöhemmin juhlimme valmistumistani kotona skumppalasien kera ja illalla lähden ehkä kaverin/kavereiden kanssa baariin pitämään hauskaa. Sääkin tullee olemaan ihan mukava kunhan tuo sade aamulla lakkaa, tai ainakin sen pitäisi lakata tämänhetkisen ennusteen mukaan. Mähän en oo valmistunut mistään koulusta kokonaiseen vuosikymmeneen, niin että tällaiselle jäppiselle, jolla on ollut vaikeuksia löytää suuntansa, huominen tulee olemaan ikimuistoinen päivä, enkä malttaisi odottaa. Ja ylihuomenna ollaan jo kesäkuussa, jes!

 

[pernaveikko]

En mitään. Lasketaanko se? Aika surullista nuorelta ihmiseltä. Mutta toisaalta onko ahdistelija ja vainoaja edes ansainnut sen enempää. Ei tule mitään turhia ja suuria toiveita ainakaan kun ei odota mitään.

Eihän sen mikään mahdottoman huono asia tarvitse olla, mutta tutki internetista kaikenlaisia kalentereita. Siellä voi olla jossain vaikka jonkun taidenäyttelyn avajaiset (esimerkki keksitty), jos CL-finaali ei niin kiinnosta. Eipä se juuri itseänikään kiinnosta tai siis toki, mutta ainakin aivan sama kumpi voittaa.

 

[Evil]

Kesälomaa. Huomenna iltapäivällä/illalla kolme tuntia töitä, lauantaina aamulla tunti ja sitten kymmenen viikkoa autuasta oblivionia. Hikoilkaa, te maan suola. Kerma keikkuu riippumatossa.

 

[SMT]

Lauantaita kai. Pääsen ylioppilaaksi ja näin ollen lukio on osaltani ohi. Tuntuu hämmentävältä, miten nopeasti aika on mennyt. Samalla tuntuu hyvältä. Samalla tulevaisuus mietityttää. Tammikuussa armeijaan, sitä ennen töitä, mutta mitä sen jälkeen? Hain kyllä kouluun, mutta mitä jos en pääse sinne tai se ei ole minun paikkani. No kai nämä sitten joskus selviää ja kai nämä asiat kuuluvat nuoruuteen.

 

[Evil]

Lauantaita kai. Pääsen ylioppilaaksi ja näin ollen lukio on osaltani ohi. Tuntuu hämmentävältä, miten nopeasti aika on mennyt. Samalla tuntuu hyvältä. Samalla tulevaisuus mietityttää. Tammikuussa armeijaan, sitä ennen töitä, mutta mitä sen jälkeen? Hain kyllä kouluun, mutta mitä jos en pääse sinne tai se ei ole minun paikkani. No kai nämä sitten joskus selviää ja kai nämä asiat kuuluvat nuoruuteen.

Onneksi olkoon. Minulla tuosta on aikaa jo vähän, pääsin ylioppilaaksi keväällä -92. Armeijaan en joutunut, sain hullun paperit. Tuo vihreä lämiskä on kehystettynä ja lasitettuna olohuoneeni seinällä. Se merkitsee minulle aika paljon, ja kaikkea siitä en kerro.

Hae useaan kouluun. Ja vielä muutamaan. En minä ainakaan kaksikymppisenä tiennyt mitä haluan isona tehdä. Tein kymmenen vuotta hanttihommia. Kolmekymppisenä keksin mitä haluan tehdä. Hain yliopistoon, pääsin, opiskelin, valmistuin. Nyt olen työelämässä. Ihmiselle on hyväksi tehdä nuorena hanttihommia, elää, kokeilla eri asioita. Varmoihin mielipiteisiin ehtii juuttua myöhemminkin.

 

[Breeze Harbour]

Lauantaita kai. Pääsen ylioppilaaksi ja näin ollen lukio on osaltani ohi. Tuntuu hämmentävältä, miten nopeasti aika on mennyt. Samalla tuntuu hyvältä. Samalla tulevaisuus mietityttää. Tammikuussa armeijaan, sitä ennen töitä, mutta mitä sen jälkeen? Hain kyllä kouluun, mutta mitä jos en pääse sinne tai se ei ole minun paikkani. No kai nämä sitten joskus selviää ja kai nämä asiat kuuluvat nuoruuteen.

Vilpittömät onnittelut tulevasta ylioppilaslakituksesta! Itsellähän ei riittänyt sen enempää älli kuin sitkeys hoitamaan lukiota ikinä loppuun, joten nostan sinulle virtuaalista hattua.

Mitä tulee tuleviin opintoihisi, niin voin kertoa hieman miten itse päädyin nykyiseen pisteeseen.

2009: Valmistuin peruskoulusta enkä tiennyt yhtään mitä haluan isona tehdä, joten ajattelin keskittyä opiskelemaan lisää ja sivistämään itseäni; valitsin lukion.
2011: Opintoni eivät oikein edenneet, tulevat armeijan kutsunnat sekä se että en ollut vielä kolmannen vuoden syksyyn mennessä kirjoittanut yhtään ainetta, ahdistivat; jätin lukion kesken ja mietin että mitäköhän seuraavaksi?
2012: Pääsin "Suunta selväksi"-nimiselle nuorten aikuisten työllistämiskurssille, jota kautta pääsin elämäni ensimmäiseen työharjoitteluuni. Olin kaksi kuukautta töissä VPD:llä (Videopelidivari) ja viihdyin siellä mainiosti ja sain kehuja pomolta, itsetuntoni koheni.
2013: Hain ensimmäistä kertaa kauppaopistoihin, sillä edellisenä vuonna kokemani työharjoittelu oli inspiroinut minua oppimaan enemmän kaupan alasta ja myynnistä. Karsiuduin kuitenkin yhteishaussa muistaakseni parin-kolmen pisteen turvin joka meni ns. tunteisiin. Päädyin työkkärin suosiollisella avustuksella media-alan ammattistartille.
2014: Media-alan ammattistartin jälkeen minua alkoi kiinnostaa tämä varsin nykyaikainen ammattiala, joten hain tällä kertaa kauppaopistojen lisäksi myös media-assistentin opintoihin. Pääsin media-alan uusmedia-linjalle.
2015: Henkilökohtaisesti elämäni raskaimpia vuosia. Rakas mummini kuoli 93-vuotiaana, naisasiani menivät niin päin h*lvettiä kuin olla ja osaa. Kesällä mulle jäi liikaa aikaa murehtia kuinka kaikki elämässäni menee pieleen ja vati meni niinsanotusti nurin. Jouduin syksyllä jättämään media-amiksen kesken mielenterveysongelmien ja stressin takia, aivan kuten lukionkin kanssa kävi.
2016: Hain jälleen niin kaupan- kuin takaisin media-alalle ja tällä kertaa pääsinkin yllätyksekseni Helsinki Business Collegeen (nyk. Business College Helsinki)
2018: Mielenterveysongelmat vaivasivat minua jälleen, lisäksi ajoin itseni burnoutiin ja menetin jälleen hetkellisesti elämänhallintani. Pelkäsin aidosti että joudun luovuttamaan näidenkin opintojeni suhteen. Puhuin ongelmistani niin koulukuraattorille kuin psykiatrisellakin ja hiljalleen arki alkoi taas sujumaan ja opintoni edistymään entiseen malliin.
2019: Pääsin työharjoitteluun Itiksen S-marketiin, josta tulikin tähänastisen elämäni pisin yhtäjaksoinen työsuhde (15 viikkoa). Minulla oli tämän jälkeen tasan viikko aikaa hoitaa kaksi valinnaista rästikurssia etänä ja onnistuin siinä. Huomenna minut lakitetaan merkonomiksi.

Siispä.. Ei kenenkään tarvi tietää tänään mitä tulevaisuus tuo. Ja vaikka et onnistuisi jossain ekalla kertaa, niin jos todella haluat sitä, yritä niin kauan kunnes onnistut. Minun seitsemän vuotta sitten syntynyt päämäärä valmistua kaupan alalta käy huomenna toteen, vaikka sain kertaalleen rukkaset yhteishaussa ja vaikka reilu vuosi sitten näytti siltä, että tämäkin opinahjo menee mönkään.

Siskoni puolestaan haki 2014 valmistuttuaan lukiosta sosiaali-alan opintoihin, tuli hylätyksi ja otti sen tosi raskaasti. Hän meni tuon jälkeen noin neljäksi vuodeksi työskentelelmään pikaruokaravintoloihin, hankki siitä hieman pääomaa ja pääsi tuona aikana muuttamaan omilleen. Viime syksyn yhteishausta hänet hyväksyttiin opiskelemaan sosionomiksi.

Eli vaikka et nyt pääsisi sinne mihin haluat, niin älä murehdi sitä etukäteen, sillä asioilla on tapana järjestyä eventually. Jos todella haluat juuri sinne, haet seuraavassa yhteishaussa uudelleen tai kokeilet jotain toista alaa. Sen "oman jutun" löytäminen on ihmiselle pitkäaikainen prosessi. Mutta nyt kun mietin jälkikäteen niin epäonnistumiset ja hylätyksi tulemisetkin ovat kasvua ja ne ovat tehneet minusta vahvemman ja toisaalta niiden takia tuntuu vieläkin hienommalta pukea huomenna merkonomin lakki päähän ja juhlia pitkästä aikaa jotain, minkä olen saavuttanut omillani.

Lykkyä kuitenkin yhteishakuun sekä tulevaan asepalvelukseen!

Armeijaan en joutunut, sain hullun paperit.

Meillä sama! En mene yksityiskohtiin mutta sanotaanko, että mulla oli tuolloin melko rankka vaihe elämästä. Vaikken olisi saanut "hullun papereita", olisin valinnut sivarin, koska olen erittäin aseiden vastainen ihminen.

 

[Evil]

Haha, kutsunnoissa oli paperi jossa oli 25 kysymystä, niihin piti vastata kyllä tai ei. Jälkeenpäin sain kuulla, että hyvällä sotilaalla on kyllää korkeintaan viisi. Mulla oli 19. Poikkeuksen muodosti yksi kysymys. ”Onko sinulla ripulia useammin kuin kavereillasi”. Siihen en laittanut rastia vaan kirjoitin että mistä vitusta minä tällaisen voisin tietää, en ole harrastanut toisten ihmisten paskojen tonkimista enkä aio aloittaa nytkään. Että kenraalit tutkikoot ihan keskenään paskoja, mulla on muuta tekemistä.

 

[pettter]

Meillä sama! En mene yksityiskohtiin mutta sanotaanko, että mulla oli tuolloin melko rankka vaihe elämästä. Vaikken olisi saanut "hullun papereita", olisin valinnut sivarin, koska olen erittäin aseiden vastainen ihminen.

Mä en oikein tiedä ymmärränkö asevastaisuutta syynä ihan täysin kun aika pienessä osassahan jotkut aseet armeijassa on. Välillä joku myös puhuu jostain tappamisesta, mikä ihmetyttää vielä enemmän.

No mutta mä kävin jonkun puolesta kun kahteen kertaan sen vedin.

Pakkailtiin jo kamoja ennen kotiutumista kun päätin etten haluukaan lähteä ja menin puhumaan.

 

[Breeze Harbour]

Mä en oikein tiedä ymmärränkö asevastaisuutta syynä ihan täysin kun aika pienessä osassahan jotkut aseet armeijassa on. Välillä joku myös puhuu jostain tappamisesta, mikä ihmetyttää vielä enemmän.

No mutta mä kävin jonkun puolesta kun kahteen kertaan sen vedin.

Pakkailtiin jo kamoja ennen kotiutumista kun päätin etten haluukaan lähteä ja menin puhumaan.

No oli asiassa toinenkin puoli. Armeijassa noudatetaan todella tarkkoja päivärutiineja sekä tiukkoja sääntöjä enkä tiedä miten kaltaiseni persoona olisi sopeutunut sellaiseen. Olisin saattanut kokea olevani ikään kuin 'ansassa'. Toisille armeija varmasti sopii, ei epäilystäkään. En kuitenkaan usko että se olisi ollut oikea paikka minulle, joten en ole joutunut häpeämään c-papereitani päivääkään.