Lauantaita kai. Pääsen ylioppilaaksi ja näin ollen lukio on osaltani ohi. Tuntuu hämmentävältä, miten nopeasti aika on mennyt. Samalla tuntuu hyvältä. Samalla tulevaisuus mietityttää. Tammikuussa armeijaan, sitä ennen töitä, mutta mitä sen jälkeen? Hain kyllä kouluun, mutta mitä jos en pääse sinne tai se ei ole minun paikkani. No kai nämä sitten joskus selviää ja kai nämä asiat kuuluvat nuoruuteen.
Vilpittömät onnittelut tulevasta ylioppilaslakituksesta! Itsellähän ei riittänyt sen enempää älli kuin sitkeys hoitamaan lukiota ikinä loppuun, joten nostan sinulle virtuaalista hattua.
Mitä tulee tuleviin opintoihisi, niin voin kertoa hieman miten itse päädyin nykyiseen pisteeseen.
2009: Valmistuin peruskoulusta enkä tiennyt yhtään mitä haluan isona tehdä, joten ajattelin keskittyä opiskelemaan lisää ja sivistämään itseäni; valitsin lukion.
2011: Opintoni eivät oikein edenneet, tulevat armeijan kutsunnat sekä se että en ollut vielä kolmannen vuoden syksyyn mennessä kirjoittanut yhtään ainetta, ahdistivat; jätin lukion kesken ja mietin että mitäköhän seuraavaksi?
2012: Pääsin "Suunta selväksi"-nimiselle nuorten aikuisten työllistämiskurssille, jota kautta pääsin elämäni ensimmäiseen työharjoitteluuni. Olin kaksi kuukautta töissä VPD:llä (Videopelidivari) ja viihdyin siellä mainiosti ja sain kehuja pomolta, itsetuntoni koheni.
2013: Hain ensimmäistä kertaa kauppaopistoihin, sillä edellisenä vuonna kokemani työharjoittelu oli inspiroinut minua oppimaan enemmän kaupan alasta ja myynnistä. Karsiuduin kuitenkin yhteishaussa muistaakseni parin-kolmen pisteen turvin joka meni ns. tunteisiin. Päädyin työkkärin suosiollisella avustuksella media-alan ammattistartille.
2014: Media-alan ammattistartin jälkeen minua alkoi kiinnostaa tämä varsin nykyaikainen ammattiala, joten hain tällä kertaa kauppaopistojen lisäksi myös media-assistentin opintoihin. Pääsin media-alan uusmedia-linjalle.
2015: Henkilökohtaisesti elämäni raskaimpia vuosia. Rakas mummini kuoli 93-vuotiaana, naisasiani menivät niin päin h*lvettiä kuin olla ja osaa. Kesällä mulle jäi liikaa aikaa murehtia kuinka kaikki elämässäni menee pieleen ja vati meni niinsanotusti nurin. Jouduin syksyllä jättämään media-amiksen kesken mielenterveysongelmien ja stressin takia, aivan kuten lukionkin kanssa kävi.
2016: Hain jälleen niin kaupan- kuin takaisin media-alalle ja tällä kertaa pääsinkin yllätyksekseni Helsinki Business Collegeen (nyk. Business College Helsinki)
2018: Mielenterveysongelmat vaivasivat minua jälleen, lisäksi ajoin itseni burnoutiin ja menetin jälleen hetkellisesti elämänhallintani. Pelkäsin aidosti että joudun luovuttamaan näidenkin opintojeni suhteen. Puhuin ongelmistani niin koulukuraattorille kuin psykiatrisellakin ja hiljalleen arki alkoi taas sujumaan ja opintoni edistymään entiseen malliin.
2019: Pääsin työharjoitteluun Itiksen S-marketiin, josta tulikin tähänastisen elämäni pisin yhtäjaksoinen työsuhde (15 viikkoa). Minulla oli tämän jälkeen tasan viikko aikaa hoitaa kaksi valinnaista rästikurssia etänä ja onnistuin siinä. Huomenna minut lakitetaan merkonomiksi.
Siispä.. Ei kenenkään tarvi tietää tänään mitä tulevaisuus tuo. Ja vaikka et onnistuisi jossain ekalla kertaa, niin jos todella haluat sitä, yritä niin kauan kunnes onnistut. Minun seitsemän vuotta sitten syntynyt päämäärä valmistua kaupan alalta käy huomenna toteen, vaikka sain kertaalleen rukkaset yhteishaussa ja vaikka reilu vuosi sitten näytti siltä, että tämäkin opinahjo menee mönkään.
Siskoni puolestaan haki 2014 valmistuttuaan lukiosta sosiaali-alan opintoihin, tuli hylätyksi ja otti sen tosi raskaasti. Hän meni tuon jälkeen noin neljäksi vuodeksi työskentelelmään pikaruokaravintoloihin, hankki siitä hieman pääomaa ja pääsi tuona aikana muuttamaan omilleen. Viime syksyn yhteishausta hänet hyväksyttiin opiskelemaan sosionomiksi.
Eli vaikka et nyt pääsisi sinne mihin haluat, niin älä murehdi sitä etukäteen, sillä asioilla on tapana järjestyä eventually. Jos todella haluat juuri sinne, haet seuraavassa yhteishaussa uudelleen tai kokeilet jotain toista alaa. Sen "oman jutun" löytäminen on ihmiselle pitkäaikainen prosessi. Mutta nyt kun mietin jälkikäteen niin epäonnistumiset ja hylätyksi tulemisetkin ovat kasvua ja ne ovat tehneet minusta vahvemman ja toisaalta niiden takia tuntuu vieläkin hienommalta pukea huomenna merkonomin lakki päähän ja juhlia pitkästä aikaa jotain, minkä olen saavuttanut omillani.
Lykkyä kuitenkin yhteishakuun sekä tulevaan asepalvelukseen!
Armeijaan en joutunut, sain hullun paperit.
Meillä sama! En mene yksityiskohtiin mutta sanotaanko, että mulla oli tuolloin melko rankka vaihe elämästä. Vaikken olisi saanut "hullun papereita", olisin valinnut sivarin, koska olen erittäin aseiden vastainen ihminen.