Siirsin Euroviisu-ketjun interventioni tänne vähemmän väärään paikkaan,
vaikkeivät ne mitään meistä ajattelekaan...
Sanonta "poissa silmistä, poissa mielistä" voitaneen kääntää muotoon "silmissä, mielissä". Miljoonat homovastaiset (finaalilähetyksen katsojaluvut sadoissa miljoonissa) näkivät tuon suudelman siitä huolimatta että eräässäkin maassa äärikonservatiivit onnistuivat sen sensuroimaan jättämällä koko lähetyksen näyttämättä. Todennäköisesti monissa kodeissa aihe herätti keskustelua. Tällä palstalla ainakin tarpeettoman paljon. Harva meistä saa koko elinaikanaan aikaan vastaavaa poliittista vaikutusta kuin tämä mokoma päälleliimattu temppu biisin lopussa.
Luulenpa, ettei kukaan oikeasti ollut kuullutkaan koko "KOHUSEXIWAU"-suudelmasta - Suomen esityksestä puhumattakaan - maamme rajojen ulkopuolella, pl. ne n. kaksi miljoonaa turkkilaista ja iranilaista, joilla on Suomessa veljensä kanssa yhteisomisteinen kebab-pizzeria, jonka nimi vaihtuu viikon välein ja jossa kuitit kirjoitetaan vain pyydettäessä - lyijykynällä. Meillä suomalaisilla on hyvin omituinen ja omintakeinen tapa paitsi ruoskia itsemme henkisesti hengiltä, myös tehdä aivan mitättömistä ja turhista asioista elämää suurempia ja saattohoitaa näin kansallista itsetuntoamme: eiköhän joku tiedä jo syyskuuhun mennessä kertoa, että
Atte Kaleva ja se toinen ilmeetön kyborgi ovat vahvimmin ehdolla Nobelin rauhan- ja kirjallisuuspalkinnon saajiksi.
Homma on luultavasti mennyt taas viime lauantaina siten, että samaan aikaan kun 1,5 miljoonaa suomalaista pirjoa ja jarmoa on jälleen kerran istunut voitonvarmana Gigantin avajaisista 3,5 tunnin jonottamisen jälkeen vitosen alennuksella hankitun televisionsa, Karjala III -tölkkinsä ja HK:n mikrobroileririsottoannoksensa edessä ja odottanut Suomen esityksen alkaessa saavansa vihdoin hyvityksen Pariisin häpeärauhasta, joka ikisestä Mats Sundinin tekemästä voittomaalista ja kaikista 30 vuoden aikana maksamastaan 500 000 tyhmyysveroeurosta, muu Eurooppa on suunnannut haukotellen jääkaapille ja latonut leipänsä päälle ison siivun romanialaista hanuristinpohjetta, jota myydään naudaksi naamioituna hevosena. Se, ja vain se, yhdistää Euroopan Suomeen.
Olisi siis aika vihdoin ymmärtää ja hyväksyä, että vastoin kuin alexstubbit, stefanlindforsit, annebrunilat ynnä muut maabrändigurut haluavat uskotella, Suomen tekemisillä ja menemisillä ei ole kansainvälisesti kenenkään kannalta yhtään mitään merkitystä. Ei yhtään mitään. Ainoan poikkeuksen tähän muodostaa sinänsä hauska, joskin ennalta-arvattava ja nähty slapstick-komedia, jossa Suomi aika ajoin bluffaa (milloin valtiovarainministerinsä, milloin oppositiojohtajansa suulla) laittavansa Etelä-Euroopan mañana-maiden piikin kiinni. Silloin paistatellaankin kansakuntana joka helvetin Financial Timesin kannessa milloin minäkin "maailmanpalon sytyttäjänä" ja Warren Buffetin painajaisena. On oikeastaan olemassa vain yksi taho, joka lienee vilpittömän kiinnostunut ja innostunut pubiruusu-Suomesta: ydinjätteille sopivaa dumppaam... loppusijoituspaikkaa etsivät monikansalliset energiayhtiöt. Meininki on siis kaiketi vähän sama kuin Hotelli Vantaan taksijonon ja lähigrillin välimaastossa pilkun jälkeen. Jos maailmalla olisi presidentti, hän olisikin epäilemättä BOBglobe-mainostoimiston kanssa kovin huolissaan Suomen syrjäytymisestä;
eihän tämä ole mikään oleskelumaailma.
