Mitä kirjaa suosittelet?

  • 57 827
  • 484

Anton

Jäsen
Kesän suosittelukirjat:
- James Patterson, Hämähäkin aika
- James Patterson, Jack and Jill
- Umberto Eco, Foucaultin heiluri
- Kari Hotakainen, Juoksuhaudan tie
- Topol Eduard. Punaista kaasua
- Michael Crichton, Aikamatka
- Jari Tervo: Minun sukuni tarina
- Martin Cruz-Smith, Pohjantähti
- Martin Cruz-Smith, Los Alamos
- Tom Clancy, Kunniavelka
 

Kattila

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuka ketäkin soimaa.
Hmm...

Oletetaan, että palstalta löytyy sci-fin harrastajia. Varjo ainakin on tainnut jossain viittailla tähän suuntaan.

Törmäsin vain tuossa taannoin Robert Shean ja Robert Anton Wilsonin sci-fi -kirjaan The Illuminatus trilogy. Alan harrastajien mukaan aivan legendaarinen.

Tällä hetkellä oma aikani on aika kortilla, joten mietin olisiko joku siis lukenut ko. teoksen ja toisiko tämä tieto kenties jotain uutta erään entisen jatkoaikalaisen kirjoittajaprofiiliin, vai olenko missannut jotain oleellista?
 

Jii

Jäsen
Suosikkijoukkue
musta & valkoinen
Ben Eltonin Tappavan kuuluisa kertoo tositv-maailmasta ja rikoksesta. Yhdistelmä parodiaa ja dekkaria.

Yksi parhaimmista kirjoista johon olen viime aikoina törmännyt. Suosittelen.
 

Pärde

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Colorado Avalanche
Michael Crichton: Kadonnut maailma

En muista, olenko jo aiemmin samassa ketjussa mainostanut tätä kirjaa, mutta nyt sen ainakin teen.

Ehkäpä paras koskaan lukemani kirja. Crichtonin kirjoitustyyli sopii minulle kuin nyrkki silmään. Tämä ei tietenkään ole asian laita kaikkien suhteen, mutta suosittelen tutustumista. Kirjan "rakastaminen" vaatii kuitenkin kahta(2) asiaa: 1) Olet lukenut ensimmäisen kirjan (elokuva ei käy) ja 2) Pidät dinosauruksiin liittyvästä aineistosta ja evoluutiopohdinnoista.
Vaikka kyseessä onkin fiktiokirja, on esim. Ian Malcolmin hahmon taustalla lukuisia elävän elämän tiedeihmisiä, joiden ajatuksiin Malcolmin teoriat pohjautuvat. Suosittelen, ehdottomasti.
 

Turambar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Neil Hardwick: Hullun lailla
Hieno kertomus yhden miehen uupumuksesta ja vakavasta masennuksesta lieveilmiöineen ja taustoineen. Jännittävää ja älykästä tekstiä.

William Golding: Kärpästen herra
Rankka ja todentuntuinen tarina ihmisen pimeästä puolesta, joka pääsee valloilleen. Meissä kaikissa asuu peto.
 

St. Pat

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, NUFC, Les Canadiens
Viestin lähetti JMK81
Jukka Piipposen kirjoittama Jatkosodan Ässä

Onko muita jotka ovat lukeneet tämän kirjan?


Luettu. Samoin koko Koalakustannuksen tarjonta aiheesta. Suosittelen lämpimästi kaikille ilmailusta kiinnostuneille. kiinnostavimpia mielestäni ovat oikeastaan varsinaiset elämäkerrat (Hans-Ulrich Rudel, Johannes Kauffmann, Anton Wöffen jne) kuin Piipposen tuotokset.

St. Pat
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Robert Harris: Kolmannen valtakunnan salaisuus

Kirjan lähtökohdat ovat oikein herkulliset. Natsit ovat voittaneet toisen maailmansodan ja ovat maailman toinen suurvalta. Englannin kuningatar ja Churchill ovat maanpaossa jossain päin Kanadan erämaita ja Saksa hallitsee Eurooppaa. Vuosi on 1964 ja koko valtakunta valmistuu Hitlerin pirskeisiin (muistaakseni vallassaolon 30-vuotisjuhla tai jotain) ja paikalle on tulossa itse JFK:kin - suurvaltioiden johtajien ensimmäinen tapaaminen.

Harrisin fiktiivinen Saksa muistuttaa kovasti edesmennetty Itä-puoliskoaan. Lähes kaikki kuuluvat puolueeseen, puolue tietää kaiken ja kansa elää köyhyydessä. Eräs rivipoliisi, jota oma poikakin halveksuu koska hän ei kuulu puolueeseen, sotkeutuu sitten vahingossa syvälle salattuun totuuteen. Virallisestihan "juutalaiskysymyksestä" ei juurikaan puhuta, kuten arvata saattaa. Luonnollisestikin liikaa tietävä mies halutaan vaientaa, mutta yllättäviä ystäviäkin löytyy.

Kuten sanottu, ainekset loistavaan kirjaan ovat olemassa. Brittitoimittaja osaa mysö leiviskänsä kohtuullisesti, ja historialliset faktat on hallussa. Suurin osa kirjan vaikutusvaltaisista hahmoista on oikeita henkiöitä, joista tosin suurin osa on kuollut n. 1942. Loppujen lopuksi opus on kuitenkin melko tavallinen jännäri. Melkein kaikki juonikäänteet on arvattavissa jo muutamaa sivua etukäteen, eikä hahmojen kohtalokaan jaksa niin hirveästi liikuttaa. Kuitenkin ihan luettava kirja tuollaiseksi kevyeksi hömppälukemiseksi. Vaihtoehtoiset historiankirjoitukset ovat aina mukava ajatusleikki.
 

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Olen tässä lueskellut Raimo Mäkelän kirjaa Naamiona terve mieli - kuinka kohtaan luonnehäiriöisen Suosittelen kirjaa kaikille, jotka työssään, perhepiirissään tai missä tahansa joutuvat asioimaan ihmisten kanssa, jotka ovat näennäisen terveitä, mutta joiden persoonallisuudessa on isompaa tai pienempää ympäristöön heijastuvaa feelua.

Ainoa miinus on se, että pappistaustainen Mäkelä puhuu välillä vähän liikaa seurakunnan ja uskonnon näkökulmasta. Hyvää tietoa yhtä kaikki.
 

Gagarin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Viestin lähetti Gellner
Luin eilen loppuun Mankellin kirjan Tanssinopettajan paluu, joka on siinä mielessä poikkeuksellinen Mankell-kirja, ettei se kerrokkaan Kurt Wallanderista, vaan nelikymppisestä rikospoliisi Stefan Lindmanista. Hahmo jäi jonkiverran Wallanderia etäisemmäksi, mutta kirja oli lähes yhtä hyvä kuin Wallender-kirjat. On se niin ihanaa löytää kirja, jota ei sitten millään malta lopettaa lukemasta.

Kaikki mr. Mankellin ja vastaavien ystävät: ottakaa kouraanne Håkan Nesser. (Tai sen puoleen Anne Holt, Åke Edwardson, Arne Dahl, Björn Larsson tai joku muu, mutta ennen kaikkea Nesser). Ette tule pettymään. Tämä on ihan vakavassa mielessä annettu vinkki!

Mankell on kyllä hyvä kirjailija, mutta tässä aivan viimeisten neljän-viiden kirjan kohdalla on pikkuisen alkanut tökkiä pari asiaa. a) kustantaja ilmeisesti vaatii niin häneltä kuin kaikilta muiltakin bestsellereiltä mahdollisimman pitkiä kirjoja, ja HM vastaa haasteeseen. Paljon turhanpäiväistä jaarittelua. sekä tietysti b) mies ei pääse Wallanderista millään eroon. Jos verrataan vaikka Guillouhun tai Nesseriin (jälkimmäinen tosin lopetti dekaloginsa Van Veeterenistä vasta äsken, mutta olen melko vakuuttunut että Mankell-ilmiötä ei tule tapahtumaan), niin lupaukset sarjan päättymisestä ovat olleet aikas laimeita. "Kirjoitan kahdeksan kirjaa Wallanderista ja se on siinä", no, "kirjoitan vielä yhdeksännen mutta sitä ei oikeastaan lasketa kun siinä on novelleja". Sitten tämä yritelmä Tanssinopettajassa ja heti perään uuden sarjan aloitus. Jossa "eihän sitä lasketa, kun päähenkilö on Wallanderin tytär ja mies itse on vain pääsivuosassa". Toki Wallanderia diggaaville on vain hyviä uutisia että kirjoja tulee maailman tappiin, mutta miksi sitten mennä sanomaan että kyseinen aihe on loppuun käsitelty. Ja toisaalta, omasta mielestäni se alkaa ollakin aika loppuun kaluttu.

Lisäksi verrattuna muutaman muun "dekkarikirjailijan" rientoihin ns. "vakavan kaunokirjallisuuden" saralla, Mankell on kohtuullisen hukassa yrittäessään muunlaista kirjaa. Toki yksi niistä oli aikas hyvä, (berättelser från tidens strand tai jotain), mutta siinä mies kertookin ilmeisesti kuulemiaan afrikkalaisia tarinoita, eikä keksi omia. Vastaavasti Vindens son tai Comedia infantil tai Tea-bag ovat aika naiiveja maailmanparannusjuttuja.
 

Skoda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Dekkarisuosituksia

Kovaksikeitettyjen dekkareiden ystäville:

Dennis LaHane: Gennaro&McKenzie sarja
Robert Crais: Elvis Cole -sarja
Robert Wessel: Harding-sarja
John Connollyn pari ekaa, jatko heikompaa

Ja ehdottomasti alkuperäiskielellä.

Nesser ei minulle kolahtanut vaikka Mankellit, Edwardssonit ja Trustenit onkin luettu.
 

Gellner

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Nesser? Olen kyllä joskus ajatellut tutustua hänen kirjoihinsa, vaikka hän tuntuukin jakavan mielipiteet. Gagarin varmaan tietää että mihin Nesserin kirjaan pitäisi ensimmäiseksi tarttua. Etenevätkö kirjat kronologisesti samaan tyyliin kuin Mankkelilla?
Minusta on mukavaa että Wallander-kirjoja tuli enemmän kuin mitä oli tarkoitus. Mutta kun kerran Mankell on ilmoittanut lopettavansa kirjojen kirjoittamisen, voisi hän pysyä päätöksessään, sanoipa suuri yleisö sitten mitä tahansa. Mukavaa olisi myös jos useampi Wallander-kirja tehtäisiin elokuvaksi. Rolf Lassgård on kuin ilmetty Wallander!
 

Gagarin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Viestin lähetti Gellner
Nesser? Olen kyllä joskus ajatellut tutustua hänen kirjoihinsa, vaikka hän tuntuukin jakavan mielipiteet. Gagarin varmaan tietää että mihin Nesserin kirjaan pitäisi ensimmäiseksi tarttua. Etenevätkö kirjat kronologisesti samaan tyyliin kuin Mankkelilla?
Minusta on mukavaa että Wallander-kirjoja tuli enemmän kuin mitä oli tarkoitus. Mutta kun kerran Mankell on ilmoittanut lopettavansa kirjojen kirjoittamisen, voisi hän pysyä päätöksessään, sanoipa suuri yleisö sitten mitä tahansa. Mukavaa olisi myös jos useampi Wallander-kirja tehtäisiin elokuvaksi. Rolf Lassgård on kuin ilmetty Wallander!

Tota joo, mä en ollut lukenut oikeastaan tätä koko ketjua ennen kuin tuon viestini laitoin, joten en tiedä josko asiasta on keskusteltu aiemmin. Siitä olen samaa mieltä, että Rolf Lassgård on jotenkin aivan täydellinen mr. Wallander. Se 8+1-kirjahan (Pyramiden) on suorastaan omistettu Lassgårdille, muistaakseni sanoin ", joka on opettanut minulle Wallanderista paljon sellaista jota en aiemmin tiennyt". Tietääkseni todella monesta on jo tehty elokuva, suurta osaa vain ei ole vielä Suomessa nähty.

Nesserin tuotannon kuuluisin ja eniten myynyt osa on kymmenen kirjan sarja komisario Van Veeterenistä, jonka päätösosa julkaistiin tänä vuonna. Lisäksi aivan kaikki muutkin äijän kirjat ovat words fail me -osastoa. Tuo "dekkari"-sarja tietenkin etenee kronologisesti, joten kannattaa aloittaa ensimmäisestä. Isoa vahinkoa ei kuitenkaan tapahdu, vaikka aloittaisi jostain muustakin, sillä mies ei spoilaa kuten monet muut. Ensimmäinen on muistaakseni nimeltään "Kvinna med födelsemärke", joka on suomennettu suurin piirtein samalla nimellä eli nainen jolla on syntymämerkki tms. Jos en väärin muista, niin tämä ensimmäinen kirja sarjassa kertoo opettajasta, jolla on vaimonsa kanssa tapana vetää hirveät perseet joka viikonloppu. Yhtenä aamuna vaimo on sitten tapettu, ja mies ei rehellisesti muista onko hänellä siihen osaa vai ei. (Tämä käy ilmi ihan alussa joten en varmaankaan pilaa lukukokemusta kertomalla tämän verran.)

Valitettavasti Liken suomennokset ainakin ennen olivat aika surkeita. Eli jos kieli tökkii, niin se on kyllä kääntäjän vika.

Vai jakaa Nesser mielipiteet? Minä en ole niin monen Nesseriä lukeneen kanssa keskustellut, että olisin moisesta tietoinen. Nyt kun sanot, niin voin kuvitella että näinhän asia varmasti on. Miehellä on suht omintakeinen tyyli, ja kirjat vaativat lukijalta paljon - eivät mitään knoppisivistystä tyyliin "olishan sun pitänyt tietää että siinä on rihlat toisinpäin", vaan omaa ajattelua. Minuun ne kyllä iskevät ihan sata-nolla. Mutta tietysti kirjallisuus on makuasia siinä missä moni muukin.
 

Xantier

Jäsen
Suosikkijoukkue
ÄU
Täytyy ihmetellä miksei kukaan boardin fantasia-friikeistä ole maininnut Phillip Pullmanin loistavaa Universumien Tomu -trilogiaa.

Vai ovatko kaikki jääkiekkomiehet liian karskeja lukemaan tämäntapaista kirjallisuutta. Kyllähän kirjat tietysti löytyvät lastenhyllystä ja vetoavat herkkiin ihmisiin, mutta ovat ne kuitenkin aivan loistavia kirjoja, siitä ei pääse mihinkään.

Kaikki (n. 10) ihmiset joiden tiedän lukeneen trilogian, ovat kommentoineet sitä aivan loistavana, LOTR:n veroisena tarinana.
Suosittelen lämpimästi.
 

Timbit

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, BC Lions
Sain juuri äskettäin luettua Esko Valtaojan kirjoittaman kirjan Kotona maailmankaikkeudessa. Kirja sai Tieto-Finlandian tuossa äskettäin (viime- vai toissavuonna?). Kirja käsittelee monesta eri näkökulmasta kysymystä siitä, olemmeko täällä yksin vai onko jossain joitain muita eläviä otuksia. Kovin syvälliseksi kirjan pohdinnat eivät mene, vaan se on tarkoituksella kirjoitettu helppolukuiseksi. Humanistivaimonikin jaksoi lukea sen kivutta läpi. Suosittelen.
 

amok

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Kysymys:

Tuossa ensimmäisellä sivulla joku kehui "Saatana saapuu Moskovaan" -kirjaa. Olen kuullut kirjaa kehuttavan paljonkin. Kertokaapa minkä tyylinen krja on kyseessä niin käyn hankkimassa.
 

mikkojii

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, ÄTPPOMK
Viestin lähetti amok
Kysymys:

Tuossa ensimmäisellä sivulla joku kehui "Saatana saapuu Moskovaan" -kirjaa. Olen kuullut kirjaa kehuttavan paljonkin. Kertokaapa minkä tyylinen krja on kyseessä niin käyn hankkimassa.

Kysymykseesi ei voi oikein lyhyesti vastata. Kirja on hämmentävä, välillä jopa tajunnanvirranomainen. Kaksi eri juonta vie kirjan tarinaa eteenpäin. Saatana itse saapuu Moskovaan ja on ottanut itselleen Wolandin hahmon (proffa). Kaverinaan sillä on Begemot -niminen kissa ja pari muuta häirikköä. Keskenään ne aiheuttavat kaikenlaista kaaosta lähinnä kulttuuriväen keskuudessa. Kai se oli jotain sen ajan Venäjän kulttuurielitiin pilkkaa. "Pojat" järjestävät huikeita teattteriesityksiä, missä kaikkia kusetataan, saattavat jengiä hullujenhuoneelle etc.

Toinen tarina on Jeesuksen viimeisistä hetkistä kertova osa. Nämä sitten nivoutuvat yhteen.

Yleinen tulkinta on, että teoksen tarkoitus on kääntää yhteiskunnan moraalista rakennetta päälaelleen ja osoittaa millaisten väärien arvojen päälle koko neuvostoelämän kivijalka on ladottu.

Hieno teos. Tosin kaikki eivät jaksa näitä neuvostoklasareita. Suosittelen silti, vaikka joululukemiseksi. Olet sen tehtyäsi ensi vuonna taas piirua parempi ihminen. Sen takaan.
 

obi-wan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hammarby IF, HC Andersen, HC Jatkoaika
Muutama hassu...

Douglas Adams - Linnunrata - koko sarja samoissa kansissa.Aivan loistavaa viihdettä ja hieman outoakin kerrontaa.

Douglas Adams - Sielun pitkä pimeä teehetki - samaa oudohkoa tyyliä etsivä Dirk Gentlyn seikkailusta ja muutamasta aasasta

Neil Gaiman - Coraline varjojen talossa - taattua Gaimania hienona tarinana

Noita nyt ainakin näin alkuun suosittelisin
 

Mike

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, KäPa, NUFC
Ei ole paljoa kerennyt viime aikoina lukemaan, mutta yhden huumoripläjäyksen sentään, kun duunifrendiltä sain lainaksi.

Jytinää Eestissä, Sleepy Sleepersin tarina.

Diggasin. Oli helvetin hauskoja toilailuja kyllä ja hyvän kuvan saa silloisesta muustakin meiningistä siinä sivussa. Yllättäen bändiä ei hyvällä katsottu, jos kohta ei vastaavaa orkesteria nytkään, mutta varsinkaan silloin. Puhumattakaan näistä esiintymisten ulkopuolisista touhuista kakkakepposineen jne.
Kunnon menoa ja meininkiä. Suosittelen lämpimästi, mikäli jostain käsiinne saatte. Hauska!
 
Re: Muutama hassu...

Viestin lähetti rayman
Douglas Adams - Linnunrata - koko sarja samoissa kansissa.Aivan loistavaa viihdettä ja hieman outoakin kerrontaa.

Neil Gaiman - Coraline varjojen talossa - taattua Gaimania hienona tarinana

Linnunradasta olen täysin samaa mieltä! Jo kolmatta kertaa luen tätä "viisiosaista trilogiaa" ja edelleen toimii. Itse asiassa sarja vain paranee jokaisella lukukerralla.

Mutta Gaiman...Olen itsekin harkinnut tuon Coralinen lukemista, mutta jos se on samaa luokkaa kuin Gaimanin aiempi teos Neverwhere, niin taidanpa jättää väliin. Neverwhere on yksi niistä harvoista kirjoista, joita ei yksinkertaisesti ole voinut lukea loppuun. Saman hemmon Sandman-sarjakuvat ovat kyllä hyvinkin laadukkaita.

Viimeksi luin Isoahon ja Riekin kirjoittaman Trio Niskalaukaus -opuksen.

Helvetin vaikuttavan näköinen kirja, mutta sisältö jäi hiukan köykäiseksi. Olisin kaivannut enemmän tarinaa yhtyeen levyjen ja biisien synnystä sekä muistakin musiikillisista taustoista. Miksi bändi päätti käyttää kitaroissaan dropped-D -virettä, miksi ja missä tunnelmissa mikäkin biisi on syntynyt, miten studiossa saatin kitaravahvistimista niin hirveä meteli jne. jne.

Tosin tuollaiset asiat kiinnostavat ehkä prosenttia kirjan mahdollisesta kohderyhmästä, joten ymmärrettäväähän moisten faktojen poissaolo on.
 

amok

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Edvard Radzinski - Rasputin

Mies, josta kaikilla on mielipide ja jokainen tuntuu tietävän mikä Rasputin oli miehiään. Radzinski tutkii Rasputinin tapausta valtavan dokumenttiläjän avulla, joista osa ennen julkaisemattomia.

Kirja ei lähde spekuloimaan tai herkuttelemaan asioilla, joita ei voida dokumenttien avulla todistaa. Luulempa, että kirjasta saa aika objektiivisen kuvan yhdestä maailman myyttisimmästä henkilöstä.

Samalla kirja on oiva tapa tutustua itänaapurin "mielenkiintoiseen" yhteiskuntaan ja päätöksentekohierargiaan.

Kirja ei ehkä ole niitä aivan kevyempiä lukea, koska Radzinski latelee paljon nimiä ja kertoo asioista niin paljon kuin pöytäkirjoista asiaa löytyy. Mutta ei kuitenkaan, päähenkilöstä johtuen, niitä kuivimpia henkilökuvia.

Ehdottomasti lukemisen arvoinen opus. Onhan tuo tapahtunut niinkin lähellä Suomea... Onko muut lukenut tätä kirjaa?
 

teemu_s

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liverpool FC, Montreal Canadiens
Ilkka Remeksen Ikiyö on sen verran hyvä kirja, että luin sen noin kolmeen päivään. Tietenkin välillä piti käydä opiskelemassakin. Eli aika nopeasti sen luin. Ja jossain ketjussa joku kysyi etteikö ole tehty kirjaa, mikä pitää lukea yhdeltä istumalta? Ei varmaankaan pidä mutta.. Pätee kyllä lähes koko Ilkka Remeksen tuotantoon.

Samoiten suosittelen Taavi Soininvaaran kahta ensimmäistä, lienee ainoat, Ebola-Helsinkiä ja [jotain].fi -nimistä kirjaa. Kirjoissa on samoja päähenkilöitä ja Ebola-Helsinki tapahtuu kronologisesti ensin. Muistuttaa hyvin paljon Ilkka Remestä ja muita teknotrillereitä.
 

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Viestin lähetti mikkojii

Hieno teos. Tosin kaikki eivät jaksa näitä neuvostoklasareita. Suosittelen silti, vaikka joululukemiseksi. Olet sen tehtyäsi ensi vuonna taas piirua parempi ihminen. Sen takaan.

Ihmisyyttä täydentääksesi voit sitten jatkaa lukemalla Solzhenitsynin Ensimmäisen piirin. Kirja kertoo Stalinin ajan mielipidevangeista, ja erityisesti kavereista, joilla on jotain erityisosaamista tai korkeampi yhteiskunnallinen status. Nämä ovat sitten eräänlaisessa luksus-vankilassa, jossa esim. tiedemiehet jatkavat työtään järjestelmän hyväksi. Koskettava, humaani ja karmaisevakin kirja.

Toki joulunpyhinä voi kahlata myös ihmisyyden perusteoksen eli ihmisluonnosta kertovan Steibeckin Eedenistä itään.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös