Itselleni HIFK on ollut aina se ainoa ja oikea paikallisvastustaja.
Aikoina jolloin Jokerit valikoitui "omaksi joukkueekseni", niin voimasuhteet Stadin lätkässä olivat selkeät: HIFK vei ja Jokerit vikisi.. Välillä tuli takkiin suht rumastikkin (0-13), mutta kyllä Jokeritkin yleensä kauden aikana vähintään yhden neljästä paikallispelistä onnistui voitokseen kääntämään.
Ai perkele, että ne oli hienoja hetkiä ja etenkin seuraavana päivänä koulun pihalla..
Keväisin HIFK pelasi siis pleijareissa ja Jokerit vastaavasti paikastaan auringossa eli liigakarsinnoissa, se oli kupletin juoni siihen aikaan.
Toukokuussa -81 oma mielenrauhani järkkyi vahvasti, kun Tony Ariman ja Anssi Melametsän kohusiirto "rakkaaseen ja rikkaaseen paikallisvastustajaan" uutisoitiin.
Vajaat pari vuotta myöhemmin mielenterveys oli taas koetuksella, kun HIFK käänsi 5.finaalin 0-2- tappioaseman 3-2 voitokseen Rautakallion ja Lehtosen maaleilla kolmannessa erässä.
Monen monituista ja katkeraakin tappiota on senkin jälkeen tullut nieleskeltyä, mutta kyllä tämä omassa listauksessani menee kuitenkin ykköseksi.
Muutamia vuosia etiäpäin ja vedettiin sitten jo eri sarjoissakin (Sm-liiga ja 1.divari).
Jokereiden nousukauden myötä asetelmat kääntyivät sitten päälaelleen, oli siis HIFK:n vuoro vikistä..
Näin jälkikäteen ajateltuna olikin iso sääli että noina vuosina (92-97) ei osuttu kertaakaan pleijareissa vastakkain, olisi ollut nimittäin kohtuullisen hyvä sauma maksaa ainakin osa kalaveloista kaudelta 82-83.
Jokerithan veti viimeisenä Nordiksen kaudellaan " puhtaan pleijarikevään" ja muutti tuon jälkeen mestaruusviirit kainalossaan Ilmalaan.
Epäiltiin että tuohon temppuun ei moni jengi tulevaisuudessakaan tule kykenemään, mutta jo seuraavalla kaudellahan HIFK tuo tempun "monisti" monen mielestä yhdellä kaikkien aikojen parhaista liigajengeistä.
Pleijareiden merkeissä joukkueiden tiet kohtasivat toisen kerran, ihmeellistä kyllä, vasta kaudella 02-03.
HIFK-fanien kiusaksi tästä puolieräsarjasta tuli täydellinen Ville Peltonen Show ja Jokerit marssi sarjasta 4-0-jatkoon.
Monien nykyfanien mielestä kauden 10-11 puolivälierät joukkueiden välillä on se "ikimuistettavin sarja" ja eikä varmasti syyttä. 6.pelin Hentusen läpiajo sekä Haatajan jatkoaikamaali on varmasti monella HIFK- kuin Jokerifanilla vieläkin verkkokalvoillaan..
Seuraavalla kaudella kohdattiin sitten taas puolivälierä-vaiheessa ja tällä kertaa oli Jokereiden vuoro poistua sarjasta voittajana, siitä sarjasta monelle Jokerit-kannattajalla lämpimät muistot erityisesti Nichlas Hardtin jatkoaikaosumasta viime sekunneilla.
Itsellä on vahva lapsenomainen usko että näiden kahden jääkiekkoseuran yhteinen playoff-historia ei tullut vielä kuitenkaan päätepysäkilleen kaudella 11-12.
Uskon kuitenkin sydämmessäni että moni meistä Jokerit-kannattajista kuin HIFK:in faneistakin ovat näitä kohtaamisia "jo ja taas" kaivanneetkin.
Tai no, ainakin minä.
Kyllähän toi paikallisvastustaja-asetelma on vaan melkoinen rikkaus suomalaisessa sarjapalloilussa. Vaikea on kuvitella esimerkiksi Tamperetta ilman Tapparaa tai Ilvestä.
Fudispuolelta, jo tosin vähän kauempaa, paikallispelit Kuopiossa ja Lahdessa vetivät "häkit täyteen".
Ja kuuluuhan näihin asetelmiin kannattajien näkökulmasta myös veljellinen naljailu ja puhdas vahingonilokin.
Itse olen ollut näiden vuosikymmenten aikana silloin tällöin HIFK:n suuntaan myös varmasti kateellinenkin (en toki tunnusta) milloin mistäkin ja tällä hetkellä ainakin olen (tunnustan) ja syykin on selvä: Teillä on jengi ja sarja mitä pelata, meillä ei ole (tällä hetkellä) kumpaakaan.