hifk merkitsee minulle sitä Helsingin toista joukkuetta, joka ei ikinä voittanut Jokereita, kun olin peliä paikanpäällä katsomassa. ifk:ssa on sitä hienoa seurakulttuuria, mitä on pakko arvostaa. Ainut asia mitä kadehdin Jokereiden miehenä Nordiksen hallimusiikkien lisäksi.
Välillä oikein ihmetyttää naapurissa se, että miten tuolla kaikella hienolla imagolla, hyvällä junioritoiminnalla ja rahalla ei saada parempaa aikaiseksi? ifk:n pitäisi olla TOP-3 jengi Liigassa kaudesta toiseen Kärppien ja Tapparan kanssa, mutta ei ilmeisesti ole.
Suurin ärsytys ifk:ssa on tämä ruotsalaisuuden ulostuonti, mikä tietyllä tavalla kuuluu imagoon. En osaa vihata sitä organisaatiota. Kunnioitan kyllä. Siellä on pelannut paljon hienoja pelaajia ml. Toni Söderholm, Jan Lundell ja Kimmo Kuhta. Pakko vain arvostaa.
ifk:n fanien kanssa olen aina ollut hyvää pataa. Ei ole tarvinnut ikinä vääntää, aina on voitu keskustella hyvillä mielin jne.
Se on erilainen suhde, kun on "maalta" kotoisin. Mikäli en olisi Jokereiden kannattaja, niin en näe syytä miksen voisi kannattaa ifk:ta. Pääkaupunkiseudulla sitä tunnetta kuitenkin on pidettävä.
Eniten ifk:hon toki on mennyt maku näissä Peltosen pelleilyssä ja tän 4-3 puolivälieräsarjan maukumisissa. ifk pelasi Jokereita vastaan ylivertaisella materiaalilla ja oli selällään sarjassa ensin 0-2, ja sitten 2-3 ja yhden läpiajon päässä kesälomista. Sitten K. Jalonen dissaa Erkka W:tä sarjan jälkeen, kun Erkka oli saanut Jokerit sellaiseen moodiin, millä oli mahdollisuus horjuttaa tulevaa mestaria.
Asia mitä en ikinä tule ymmärtämään on tämä ikuinen taistelu siitä, kumpi on enemmän Stadilainen jengi.
Eihän siihen ole kuin yksi vastaus, Helsingin Jokerit.