Missä tapasitte...?

[Teacup]

Njaa-a, erinäisiä teitä pitkin löytyi tämmöinen ketju arkistoista. Ylös vaan!

Oma tyttöystävä löytyi niinkin kaukaa kuin Jatkoajasta. Koomista on, että tyttö inhosi aluksi minua viestieni perusteella ja olin suurin piirtein viimeinen henkilö jonka kanssa hän saattoi kuvitella olevansa tekemisissä. Asiat kuitenkin rullasivat eteenpäin ja ircissä #jatkoajan kautta asiat alkoivat luistaa. Ensin privat alkoivat pienellä tunnustelulla ja kohta juttu luistikin hurjalla vauhdilla. Seurauksena tästä tuo viehättävä neitonen uskalsi saapua vierailulle luokseni jo parin päivän jutustelun jälkeen. Sitten kaikki menikin niin täydellisesti, että mikään ei enää pysäyttänyt meitä ja sillä tiellä ollaan edelleen. Ei voisi parempaa toivoa :-)

 

[jesse72]

Jatketaan tätä lyhyeksi jäänyttä ketjua.

Kesäloma alkoi kosteissa merkeissä kesällä- 02. Toisen päivän humala päällä iskin silmäni naispuolisen kaverini kaveriin pub Päämajalla. Ilta jatkui vielä aamuun torikahvilassa jossa suoraan kysyin, lähdetkö meille...? Päivämäärä oli 14.6, sateinen perjantaipäivä..

Yhdessä asuttu lähes ekasta illasta lähtien ja hyvin menee yhä. Tosin ne pakolliset kriisit on koettu, mutta niistä on selvitty. Kihloissakin oltu yli kaksi vuotta, näin meillä..

 

[ipa rules]

"tavattu" ollaan netissä ja ekan kerran IRL tavattiin luonnollisesti ensimmäisen kerran jääkiekko-ottelussa.

Netissä keskusteltiin ensimmäisen kerran vuonna 1997 ja nyt ollaan oltu reilut 5,5 vuotta jo yhdessä.

-ipa rules

 

[Mats Bedö]

Tavattiin netissa reilu pari vuotta sitten. Ekat treffit Hilton hotellin lounge-baarissa. 9kk sitten kihloihin ja puoli vuotta sitten naimisiin. No complains so far.

 

[paze]

Kohta vuosi sitten meikäläisen sähköpostilaatikossa. Kaikkea sitä perkules voikin sattua. No hienosti menee, mutta menköön!

-paze-

 

[girlzilla]

Koulussa, poikaystävä oli tutorini kun tulin lukioon...

Jännä lukea näitä juttuja, huomaa että näköjään sen seurustelukumppanin voi löytää ihan mistä vaan...Jopa jatkoajasta.

 

[Bone]

Kun olin vanhassa työpaikassa vielä, niin silloin työkaveri, eräs tyttölapsi tokaisi:"Kuules B1, onkos sulla naista? Mä tietäisin yhden.."
Joo, se tiesi. Menihän siinä sitten vähän aikaa ennenkuin nähtiin, mutta lähtihän se kone käymään viimein.

 

[Siniviiva]

Oulussa Välkkylässä ja ravintola Reidari, kyseessä minun 24 v-synttäri-ilta toukokuun puolivälissä. Siitä sitten tärskyt pyhänä Raattiin katsomaan jalkapalloa ja OPS:n mestaruussarjaottelua. Vuosi jääköön asiantuntijoiden haarukoitavaksi mutta kauan siitä on.

 

[Sid]

Lokakuun 30. päivä, 1997. Röyhkeä nainen kiilasi tolpalla jonon ohi ja änkesi kanssani samaan taksiin. Matkan se vielä maksoi, mutta sen jälkeen tämä suhdetoiminta on pyörinyt persneton puolella.

 

[Rebel]

No nykyään vaimoksi kutsumani ihminen löytyi tietenkin Hadankasta. Kaverin kaveri, joskin tunsimme toisemme samasta baarista noin 6kk ajan ennen seurustelun alkamista. Nyt sitten ollaan naimisissa.

 

[scholl]

Viestin lähetti girlzilla
Koulussa, poikaystävä oli tutorini kun tulin lukioon...

Jännä lukea näitä juttuja, huomaa että näköjään sen seurustelukumppanin voi löytää ihan mistä vaan...Jopa jatkoajasta.

Jännä lukea jatkoaikaa ja oppia, että näköjään lukiossa on nykyään tutoreitakin. Toista se oli 80-luvulla, jolloin selvisimme erinomaisesti pelkillä kirjalistoilla ja opettajien taholta tulleelta vittuillulla. Ensimmäisenä lukiopäivänä ensimmäisellä äidinkielen tunnilla taisi tulla aika monta kirjaa luettavaksi suhteellisen tiukalla aikataululla ja kun hiljaisia soraääniä esiintyi niin opettaja kysyi onko urakkaa liian paljon ja saatuaan myöntävän vastauksen hän jyrähti "kuulkaas tänne on tultu tekemään työtä". Tämän jälkeen mussutus loppui. Mutta onhan se kiva, että nykyään tyhjäntoimittajillekin on tekemistä kuten tutorina toimiminen. Korkeakouluissahan jo 90-luvun alussa oli kaikenmaailman vätyksille tuo homma lanseerattu. Tosin heistä ei ollut minkäänlaista hyötyä. Nyt lukio on seurannut perässä, kohta varmaan yläaste ja sitten ala-aste. Saas nähdä koska päiväkodeissa nähdään tutoreita.

 

[scholl]

Re: Cinderellalla...

Viestin lähetti pernaveikko
Muutenkaan en ymmärrä mitä järkeä on mennä kihloihin, jos ei hääpäivästä ole tietoakaan.

No kihloihinmeno on sopimus naimisiin menosta. Ainakin Helsingissä kirkoissa on ruuhkaa, joten hääpäivää voi olla vaikeaa sopia eli kun menee kihloihin, on sovittu naimisiin menosta ja hääpäivää aletaan valmistella. Pelkästään käytännön syiden takia kihlautumisen ja häiden välinen aika voi olla vuosi, jopa puolitoista. Tätä pidempää aikaa en usko kellään menevän ellei ole ollut tyyliin onnettomuudessa ja maanut sairaalassa kuukausitolkulla.

Tai itse asiassa kihloihinhan ei mennä, vaan mies kosii ja jos saa myöntävän vastauksen naiselta naimisiin menosta niin silloin pari on kihlautunut.

 

[ipa rules]

Kihloihin meneminen on tosin nykyään kärsinyt inflaation, kun kaiken maailman pissikset haluavat kihloihin heti kun kaksi viikkoa on seurusteltu. Minä tiedän yhdenkin neitokaisen joka oli 20-vuotiaana ehtinyt olla ko kahdesti kihloissa ja tämäkin lienee vähäinen määrä.

Me olemme oman avokin kanssa kyllä olleet jo muutaman vuoden kihloissa. Maistraatissa emme ainakaan toistaiseksi halua mennä naimisiin ja kaveripiirille/suvulle häiden järjestäminen kävisi opiskelijoille aivan liian kalliiksi, joten tyydymme vain odottamaan parempaa hetkeä - kiire meille ei ole, mutta naimisiin mennään heti kun se on mahdollista.

-ipa rules

 

[Mikko-86]

No sehän löytyi teksti tv:n chatista n. 4,5 vuotta sitten. No sitten menikin jo 3 vuotta ennen kuin edes kerkesimme nähdä, koska oli välimatkaa parisataa kilometriä ja kummallakin oli jotain pikkujuttuja aina silloin menossa kun olisi pitänyt nähdä.

Mutta puolitoista vuotta sitten tämä tyttönen tulikin käymään Jyväskylässä ja sitten vietettiin siinä päivä yhdessä ja sovittiin, että menen parin päivän päästä käymään hänen luonaan ja siitä se sitten lähti. Välillä vähän kyllä ne kilometrit koetteli kun piti kumminkin joka viikonloppu nähdä, mutta talvi sitä oli kestettävä.

Sitten keväällä, kun kyseisellä tyttösellä loppui koulu Lahdessa niin hän sai opiskelupaikan täältä ja sitten kesäkuun alussa muutimme yhteen ja heinäkuun lopussa menimme kihloihin ja sillä tiellä olemme edelleen..

En olisi koskaan uskonut että sitä naikkosta ainakaan mistään chatista voisi löytää. :)

 

[Decimal]

Itselläni on hyvin tylsä tarina. Tapasimme paikallisen nuorisoseuran tiloissa Tammikuussa 2003. Parilta kaverilta kyselin että kukahan tää ihminen oli, kun en ennen ollut nähnytkään. Sitten alkoi armoton piirittäminen ja sovittiin tapaaminen seuraavaksi päiväksi. Sitten kahvittelut, yhdessä syömään, leffoihin jne. kaikkea muuta kliseistä ja sitten vaan alettiin viettää aikaa toistemme kanssa. Nyt siis tässä kuussa tulee 2 vuotta täyteen.

 

[Ruutuässä]

Tutustuin nykyiseen tyttöystävääni syksyllä yksien opiskelijabileiden jatkoilla. Olimme molemmat bileiden luonteesta poiketen selvin päin, ja juttelimme koko illan. Vaihdettiin numeroita ja tekstailtiin muutama päivä. Viikon päästä tyttö oli luonani, ja tehtiin ruokaa ja katsottiin leffa. Aamulla sitten mentiin samaa matkaa kouluun. Seurustelua on nyt takana melkein neljä kuukautta, ja olen lähes varma, että menen tämän tytön kanssa joskus naimisiin. Varsinkin kun anoppikin on niin mukava.

 

[XeNedra]

Oman rakkaani tapasin perinteisesti baarissa. Kaikkeahan kun elämässä pitää kokeilla ainakin kerran, niin olin jo opiskelijabileisiin lähtiessäni päättänyt, että tänä iltana kokeillaan sitten sitä yhdenyönsuhdetta.
Mukavan näköinen mies sitten tarjosi juotavaa. Kiitin tietenkin juomasta ja yksi asia johti toiseen, joten vein hänet illan päätteeksi kotiini. Kovin mies vakuutteli etten sitten enää ikinä näe häntä. Itse asun Keski-Suomessa ja mies asui silloin Pohjanmaalla.
No se siitä yhdenyönsuhteesta. Nyt on asuttu kyseisen herran kanssa puolivuotta saman katon alla.

Ensimmäisillä oikeilla treffeillä kävin keilaamassa miehen ja hänen pikkuveljensä ja pikkuveljen tyttökaverin kanssa.

 

[Diver]

Oma vaimoni löytyi lähes yhdeksän vuotta sitten melko perinteisellä tavalla. Meillä oli tietämättäni yhteinen ystävä. Eli silloin vielä tuleva vaimoni oli ollut lastenhoitajana hyvän ystäväni lapsille. Itse minulla oli silloin takana puolitoista vuotta sinkkuna olemista. Edellinen pitempiaikainen suhde oli päättynyt eroon enkä ollut juuri ketään aktiivisesti etsiskellyt.

Eräänä päivänä ystäväni tuli kylään ja oli parin tunnin oleskelun jälkeen jo tekemässä lähtöä kun yhtäkkiä sanoi että tuli mieleen yksi juttu. Kysyi että voisiko hän soittaa eräälle mukavalle tytölle ja antaa sun puhelinumeron kun kerran olet ollut sinkkuna niin kauan. Ensin sanoin että ei tarvitse, en ole etsimässä ketään. No pienen keskustelun jälkeen hän soitti kuitenkin lastenhoitajalleen ja muutaman lauseen jälkeen yhtäkkiä antoikin puhelimen mulle.

Yllätyin suuresti mutta ko. puhelu sitten kestikin yhteensä 3,5 tuntia. Huomasimme kuinka paljon meillä olikaan yhteisiä asioita ja juttua tuntui riittävän. Siitä seurasi 9 kuukautta kaukosuhdetta välimatkalla n. 100 km (suurilla puhelinlaskuilla) ja sitten muutto yhteen, kihloihin ja lopulta naimisiin.

Hääkutsun veimme ensiksi henkilökohtaisesti henkilölle, joka meidät saattoi yhteen ja sitten myöhemmin postissa muille. Tämä oli ikäänkuin pieni huomionosoitus häntä kohtaan.

 

[girlzilla]

Viestin lähetti scholl
Jännä lukea jatkoaikaa ja oppia, että näköjään lukiossa on nykyään tutoreitakin.

Niin no lukion tutorit nyt eivät oikeastaan tee mitään muuta kuin järjestävät ykkösille hupipäivän jossain skutsissa. Ei se mitään opintojen ohjausta olekaan.

 

[Ted Raikas]

Tähän mennessä ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa suhde syntyi, mikä ironisinta minulle... sattumalta. Siltä ainakin tuntuu, ironista on se että sitten kun ei enää yritä niin alkaa sujua.

Kaikki alkoi harmittomasta ja viattoman kujeilevasta privaattikeskustelusta eräällä netissä toimivan keskustelupalstan (ei Jatkoaika) irc-kanavalla.

Noin ehkä vajaan (?) viikon jutustelu johti siihen että tapasin tämän neitosen ja se tapaaminen johti toiseen tapaamiseen ja se taas toiseen ja sitten yht'äkkiä sitä huomasikin olevansa aika kiinni toisessa ja tunteet leimusivat. Kaikki vaan natsasi yhteen ja kaikki edelliset epäonnistumiset loistivat poissaolollaan. Melkein tahtoo uskoa, että joku... voima halusi meidät yhteen.

Oli se ihmeellistä aikaa, ihmeellistä toki edelleen, mutta aivan toisella tapaa. Kenenkään ei pitäisi säikkyä koskaan sitä, kun suhteen alkupuolen leijunta ja ruusunpunaisessa pilvessä eläminen katoaa ja koittaa arki. Rakkaushan ei kuole, ainoastaan muuttaa muotoaan. Kaikkia se ei tietysti miellytä.

 

[The Windy City]

Nykyistä/tulevaa puolisoa en ole tavannut vielä missään.

Ensimmäisen tyttöystäväni tapasin vielä armeijassa ollessani inttikaverin sattumakontaktin kautta (tyttö sinänsä lukiosta tuttu). Kaksi jälkimmäistä tapasin netti-ilmoituksen kautta. Seuraavaa odotellaan...

 

[Referee81]

Baaristahan se!

Sieltä baaristahan se tuli löydettyä, mutta se mikä tekee siitä erilaisen, on se, että oltiin molemmat selvin päin.

En tarkalleen muista miksi tuleva muijakaverini oli selvinpäin, mutta itse olin vielä toipilaana olkapääleikkauksesta (huoltakaa polkupyöriänne, ettei tarvitse koko kesää kitua sisällä, kun ulkona on helle ja et voi lääkityksen takia juoda alkoholia ja kaverit soittelevat terassilta ihan vittuillakseen-> olin siis kaatunut pyörällä). Nyt oli jo syyskuu ja olin jo aika hyvin kuntoutunut leikkauksen jälkeen ja olin kuskina pikkuveljelle ja mentiin paikalliseen discoon. Siellä sitten pikkuveli tapasi naishenkilön (tuleva/nykyinen tyttöystäväni), jota oli yrittänyt kovasti iskeä viikko takaperin, siinä onnistumatta. Siinä ne rupatteli jotain ja itse juttelin jonkun oman kaverini kanssa. Sitten pikkuveli häipyi vessaan ja oma kaverini katosi jonnekin ja yhtäkkiä tämä muija sanoo, että halaa mua. No minä toivetta totellen halasin ja kysyin miksi, niin muija sanoi, et joku hänen ex meni ohitsensa eikä halua jutella sen kanssa, niin siksi minun piti halata.

No siinä sitten alettiin juttelemaan enemmän ja jossain vaiheessa hän yritti korjata sukkanauhan pidikkeitä, siis niitä jotka pitää sukat ylhäällä (myöhemmin paljastui oikein korsetiksi). Kun yksi oli irronnut ja karannut jonnekin takapuolen seutuville hameen alle. Katselin vähän aikaa ja kysyin että tarvitko apua, niin muija vaan tokas, etten uskalla auttaa mitenkään (istuimme sohvalla). No minä reippaana miehenä työnsin käden hameen alle hamuamaan sitä yhtä lenkkiä ja sieltä se löytyi pakaran alta. Hetken kuluttua sitten olin "saattelemassa" tyttöä kotiovelle turvallisesti. Ja sillä tiellä olen vieläkin...

 

[kimmo]

On se vaan vieläkin vaikea uskoa, mutta tapasin nykyisen kihlattuni, öhöm, jääkiekko-ottelussa. Ja hän oli silloin vielä toisen miehen seurana siellä. :)

Sanaakaan ei siinä tapaamisessa vaihdettu, pari katsetta kylläkin, johtuen sen toisen miehen läsnäolosta...

Siitä sitten parisen viikkoa ja sain kuulla ettei kyseinen pariskunta enää ollut yhdessä...ja ei muutakun kaivamaan jotain yhteystietoja, että voisi ottaa yhteyttä...

Noh, jostain onnistuin tämän neitosen sähköpostiosoitteen itselleni haalimaan, ja uskalsin laittaa postiakin. Vastaus oli enemmän kuin miellyttävä, juuri sellainen kuin olin toivonutkin.

Mutta silti siitä sähköpostin lähetyksestä tapaamiseen kului melkein vuosi, ja minulle kerkesi siinä välissäkin olla lyhyt suhde erääseen toiseen tyttöön...

No, vuosi sitten syksyllä erottuani tuosta ed. mainitusta tytöstä, päätin ottaa härkää sarvista ja sopia tapaamisen. Ajattelin että ei tässä mitään hävittävääkään ole.

Ja sillä tiellä ollaan, heinäkuun 1. päivä 2004 kihlauduttiinkin.

En voisi olla onnellisempi mies tällä hetkellä!

 

[StevieY]

Viestin lähetti ipa rules

Me olemme oman avokin kanssa kyllä olleet jo muutaman vuoden kihloissa. Maistraatissa emme ainakaan toistaiseksi halua mennä naimisiin ja kaveripiirille/suvulle häiden järjestäminen kävisi opiskelijoille aivan liian kalliiksi, joten tyydymme vain odottamaan parempaa hetkeä - kiire meille ei ole, mutta naimisiin mennään heti kun se on mahdollista.

Tiesitkö, että kirkossa voitte mennä ihan yhtä hyvin naimisiin ilman yhtään häävierasta. Kanttori ja suntio kelpaavat hyvin todistajiksi.

Mutta siitä ei taida olla kyse, vaan haluatte järjestää ison hääjuhlan, joka syö rahaa?

Hyvä vaihtoehto on mennä kahdestaan kirkossa naimisiin ja pihalla odottaa hääautona taksi, joka vie parin Helsinki-Vantaalle ja sieltä sitten maailmalle.

StevieY

 

[Ex]

Vaimo on ihan supisuomalainen, mutta tapasimme silti ensi kertaa kesällä -92 Pietarin Kirov-stadionilla. Hän oli serkkutyttöni matkaseurana ja ihastui hymyyni (olin niin iloinen nähdessäni serkkuni).

Kirjoittelua ja seurustelua elokuuhun -93 asti, jolloin tipahti myönteinen vastaus the Kysymykseen. Ja naimisiin heti kun oli mahdollista, eli lokakuussa -93.

Kolme skidiäkin on putkahtanut sittemmin esiin (-98, -99 ja -01), ja kivaa on edelleen. Hyvin menee mutta menköön.