Missä olet viiden vuoden päästä?

[Julma#71]

Viiden vuoden päästä avaan satunnaisen ketjun Jatkoajan keskustelupalstan Kierrätyskeskus-osiossa, enkä näe yhtään preveli-läppää.

 

[Virveliä kainaloon]

Viiden vuoden päästä avaan satunnaisen ketjun Jatkoajan keskustelupalstan Kierrätyskeskus-osiossa, enkä näe yhtään preveli-läppää.

Siksipä on nyt syytä ottaa kaikki ilo irti. Ja kun ilo loppuu, niin siihen asti, että viimeisetkin tuntevat myötähäpeää itseään kohtaan(tämä tunne alkaa pikku hiljaa hiipiä puseroon).

 

[ms.qvist]

Viiden vuoden päästä avaan satunnaisen ketjun Jatkoajan keskustelupalstan Kierrätyskeskus-osiossa, enkä näe yhtään preveli-läppää.

Etpä tietenkään koska se ei enää tuolloin ole läppä millään muotoa. Vuosien Itä-Euroopassa reissaamisen jälkeen kaikki firmansa viinit lipitellyt ryysyihin pukeutunut Joppe K saapuu sateenpieksämään harmaaseen torppaan Transilvanian vuoristossa kysyen hampaattomalta, mutta ei kielettömältä, mummolta "Prevelit" ja hän saa vastaukseksi "Da!" ja loppu onkin sitten historiaa.

vlad.

 

[pernaveikko]

Viiden vuoden päästä avaan satunnaisen ketjun Jatkoajan keskustelupalstan Kierrätyskeskus-osiossa, enkä näe yhtään preveli-läppää.

Enpä olisi noin varma. Naisasioissa puhutaan aina välillä käteisen rahan lahjoittamisesta ja miksipäs ei puhuttaisi. Ja siis eihän se mikään läppä ole, asia vain.

 

[Captain Slow]

Hörppimässä olutta ja mitä luultavammin valmistan preveliä "anonyymien poikamieskokkien" reseptin mukaan. Saatan siinä samassa katsoa myös Mika Häkkisen uran huippuhetketkin koosteena..

 

[Breeze Harbour]

-Jälleen hitusen viisaampi elämästä
-Ammattikotkeatutkinto kourassa
-Onnellisesti parisuhteessa
-Työssä josta oikeasti pidän ja jota haluan tehdä
-Opetellut soittamaan ainakin yhtä soitinta

Tavotteita pitää olla!

 

[Individual]

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=tHMPV6VQYuU

 

[Glove]

Sen kun tietäisi. Toivottavasti jossain muualla kuin täällä missä olen tällä hetkellä.

 

[Kiekkokatsoja]

Haudassa?
Tai sitten pitämässä hauskaa. Kesäaikaa silloinkin lienee.

 

[Hera80]

Liigaosiossa voimasuhteet 2025-2026 ketjussa kirjoittelemassa Rogerin ja Peksan kanssa Jokereiden mahdollisuudesta voittaa kolmas suomenmestaruus putkeen.

 

[Peltinen]

Kotona (@Turha Kaukalo). Vai oliks tää väärä ketju?

 

[MegaForce]

Hyvä kysymys. Olen viiden vuoden kuluttua 24-vuotias, onneksi vielä varsin nuori. Asun varmasti Suomessa, mutta missä kaupungissa, jossakin kymmenestä suurimmasta.

Itse aloitin vasta tänä vuonna ensimmäistä kertaa (24-vuotiaana) opiskelemaan alempaa korkeakoulututkintoa (AMK). Hirveätä ajatella että itse olen 5v päästä jo 29v.

5v päästä olen (toivottavasti)

Valmistunut amk:sta hyvin arvosanoin

Saanut oman yritykseni toimimaan niin että voin työllistää sillä itseni ja muutaman muun ihmisen myös.

Tai muuten työllistynyt alalleni

Onnellisesti parisuhteissa

Nuo ovat unelmani jota kohti pyrin. Toivottovasti voin tehdä muita ihmisä enemmän onnelliseksi.

 

[Breeze Harbour]

@MegaForce minä 27v hessu jännitän edelleen mahdollista ensimmäistä AMK-paikkaani. Olenhan minä ykkösvalintaani ensimmäisellä varasijalla mutta kun on tämä epäileväinen luonne...

Pointtina oli että elämällä ei ole mitään timelinea. Jokainen elää, kasvaa, kehittyy ja tekee asioita siihen omaan tahtiinsa. Mulla ei ollut sinun iässäsi (24v) vielä edes amistutkintoa handussa kun meni se media-amis aivan plörinäksi erinäisten mielenterveydellisten ongelmien takia. Muuten olisin todennäköisesti valmistunut media-assistentiksi juuri ennen 24v synttäreitäni.

Noh, valmistuin sitten vaikeuksien kautta merkonomiksi juuri ennen 26v synttäreitäni. Minä, 26v jamppa, pääasiassa about 18v teinien keskellä. Eikä edes hävettänyt, miksi olisi? Päinvastoin, se oli mun sen vuoden onnellisin päivä. Ikinä ei kannata luovuttaa, ei vaikka elämä heittäisi millaisia esteitä eteen, eikä varsinkaan verrata omaa tarinaansa muihin.

 

[vastaantulija]

-Jälleen hitusen viisaampi elämästä
-Ammattikotkeatutkinto kourassa
-Onnellisesti parisuhteessa
-Työssä josta oikeasti pidän ja jota haluan tehdä
-Opetellut soittamaan ainakin yhtä soitinta

Tavotteita pitää olla!

Olet ymmärtääkseni noin 20 vuotta mua nuorempi, ja jäin tässä miettimään tätä viestiäsi. Aika sanasta sanaan, mitä itse ajattelin saman ikäisenä. Mietitääs miten todellisuudessa meni.

-Jälleen hitusen viisaampi elämästä
Jokainen vuosi tuo toki viisautta, mutta samalla myös ymmärrystä siitä, kuinka paljon olis oppimista.

-Ammattikotkeatutkinto kourassa
Jäi silloin opinnot kesken, kun työelämä veti puoleensa. Myöhemmin hankkinut sitten parikin tutkintoa muilta aloilta.

-Onnellisesti parisuhteessa
Ensimmäinen avioliitto päättynyt juuri eroon. Myöhemmin sitten löytyi kantavampi suhde ja jälkikasvua siunaantui.

-Työssä josta oikeasti pidän ja jota haluan tehdä
Kyllä, tämä piti paikkansa, mutta ei se mitä kuvittelin sen olevan. Myöhemmin ala kuitenkin vaihtunut uudestaan parikin kertaa, mutta nytkin on taas ihan jees. Toistaiseksi.

-Opetellut soittamaan ainakin yhtä soitinta
Ei toteutunut silloin, mutta vuosia myöhemmin otin kitaran käteen ja päätin selvittää, että miten ihmeessä sen saa soimaan.

Tavotteita pitää olla!
Hyvähän se on. Itse koitan enemmän elää hetkessä nykyään. Perhe tuo pysyvyyttä elämään, mutta jossain vaiheessa elämä heittänee taas jonkun tilaisuuden eteen, missä voi lähteä uusille urille.

Luultavasti olen siis viiden vuoden päästä aika samoilla raiteilla, mutta sen oon oppinut, että 5 vuotta on niin pitkä aika, että mitä vaan voi sattua, mutta se on sitä elämää. Bring it on.

 

[Luotain]

Liigaosiossa voimasuhteet 2025-2026 ketjussa kirjoittelemassa Rogerin ja Peksan kanssa Jokereiden mahdollisuudesta voittaa kolmas suomenmestaruus putkeen.

Toivottavasti sulla silloin jo on lääkitys kohdallaan. Itse istun puolenkin vuosikymmenen kuluttua tässä keittiön pöydän äärellä lukemassa Jatkoajasta kaikenlaisia päättömyyksiä.

 

[Breeze Harbour]

Luultavasti olen siis viiden vuoden päästä aika samoilla raiteilla, mutta sen oon oppinut, että 5 vuotta on niin pitkä aika, että mitä vaan voi sattua, mutta se on sitä elämää. Bring it on.

Nimenomaan. Itse boldatussa osassa piilee se elämän suola mun mielestä. Juuri se tekee elämästä mielenkiintoisen ja elämisen arvoisen. Koskaan ei tiedä mistä itsensä löytää, ei viiden vuoden päästä tai välttämättä edes viikon päästä...

 

[D.Santon]

Katuojassa tai haudassa.

 

[Glove]

Tpivottavasti jossain, missä on paljon lämpimämpää kuin nyt (+1) eikä sada vettä.

 

[CuJo#31]

Viimeöisen (enne?)unen perusteella elämäni puolivälissä.

 

[Virveliä kainaloon]

Eihän siitä oikeasti ole jo lähes viisi vuotta, kun ajoin viimeistä kertaa ulos kasarmin porteista? Viiden vuoden päästä olen varmaan jo sokeutunut ja kämmeneni ovat karvaiset.

 

[vilperi]

Tämän kun tietäisi niin voisi ehkä helpottaa elämää? Kyllähän nimittäin se pidempiaikainen varmuus elämästä ja etenkin toimeentulosta auttaa elämässä kummasti. Ainakin jos on taipuvaisia liikaakin murehtimiseen niin kuin minulla on.

Tällä hetkellä en tiedä kuitenkaan edes missä olen noin puolentoista kuukauden päässäkään. Ja usein siis itse mietin lähinnä työkuvioita. Nykyisen työpaikkani kanssa määräaikainen työsopimus päättyy tämän vuoden viimeinen päivä. Jatko näytti kohtuuhyvältä ja todennäköiseltä ennen tätä sairauslomakierrettä mutta nyt en ole enää edes uskaltanut miettiä asiaa. Tai en tiedä vaikuttaako se sairausloma sitten edes kuinka paljon siihen mahdolliseen jatkoon?

 

[alwahla]

Pelästyin tämän ketjun huomatessani, että olisin jo mennyt tänne jotain selittelemään ja näin viisi vuotta myöhemmin sitten olisin tullut huomaamaan, kuinka pieni osa vanhoista ennustuksista olisi mennyt oikein.

Mutta itse asiaan.

Viiden vuoden kuluttua tästä viestistä olen onnellisesti naimisissa. Asun todennäköisesti osittain ulkomailla ja isohkoa, monikerroksista asuintaloa pitää yhteisenä kotinaan meidän kahdesta kolmeen lasta, joista ainakin yksi on tyttö. Kotikuntana on siis Helsinki.
Taloudessamme on ainakin kaksi autoa, joista toinen on Saab. Polttoaineen hinnankehityksestä johtuen kyseisen auton menovetenä on diesel. Tehoja kyseisestä autosta löytyy hieman päälle 250 heppaa.

Olen käynyt korjauttamassa näköni laserleikkauksella, suorittanut lukion loppuun, hankkinut toisen ammatillisen tutkinnon, händärini on laskenut single-lukemiin ja näin ollen olen päässyt ainakin 10 kertaa nauttimaan birdiestä. Faijani on kuollut vuosi aiemmin, joten pienestä perheestä on jäljellä enää siskoni, jonka kanssa en edelleenkään tule toimeen sekä äitini, joka on parisuhteessa 15 vuotta vanhemman suomalaisen miehen kanssa, jonka nimi ei ole Ilmari-Petteri.

Fyysisestä habituksestani sen verran, että olen priimakunnossa. Painoa on saman verran kuin nykyään, mutta tuolloin se muodostuu pelkästä lihaksesta.

Oi, miten optimistinen olinkaan lähes kymmenen vuotta sitten. Onneksi en tuolloin osannut aavistaa, miten pitkään ja miten pohjalle tulisinkaan joutumaan. Yksikään kohta ei ole toteutunut.

Pakko tehdä siis uusi päivitys.

Viiden vuoden päästä tästä viestistä olen onnellisesti naimisissa elämäni rakkauden kanssa. Asun todennäköisesti osittain ulkomailla (Ranskassa tai Kanadassa) ja suurta, monikerroksista omakotitaloani Helsingin itäisessä osassa pitää kotinaan meidän kahdesta kolmeen lasta, joista ainakin yksi on tyttö. Lisäksi nurkissa pyörii pari koiraa ja kissaa.

Taloudessamme on ainakin kaksi autoa, joista toinen on BMW. Sähkökäyttöinen sellainen.

Olen löytänyt unelmieni työpaikan neljä ja puoli vuotta aiemmin ja ensimmäistä kertaa aikuisikäni aikana todella rakastan työtäni. Työkaverini ovat mahtavaa porukkaa ja vaikka olenkin tullut sisään myöhemmin kuin muut, olemme hitsautuneet yhteen ja tapaamme toisiamme myös työaikojen ulkopuolella.

Olen suorittanut lukion loppuun sekä sekä ainakin yhden kaupallisen tutkinnon hankkinut siinä samalla.
Faijani on kuollut kolme vuotta aiemmin, kun taas äitini elelee suurimman osan ajasta Espanjassa.

Fyysinen kuntoni on kokenut täydellisen muodonmuutoksen eli entisestä läskistä on tullut sekä hyväkuntoinen että urheilullinen mies. Olen käynyt korjauttamassa näköni laserleikkauksessa vuotta aiemmin, joten en tarvitse enää silmälaseja.

 

[Haudankaivaja]

Toivottavasti olen viiden vuoden päästä elossa ja terveenä. Työkokemusta on useammasta eri paikasta ja olen nähnyt maailmaa myös syrjäisimpiä kolkkia myöten, olen opetellut ainakin paria uutta kieltä ja taloudellinen tilanteeni on hyvä. Mieluiten myös tilanne maailmalla on parantunut ja nämä pari veli Koronan täytteistä vuotta Ukrainan sotaa myöten ovat vain ikävä muisto.

Jotenkin tuntuu, että minun iässäni pitäisi olla enemmän tavoitteita. Mutta en ota paineita ja elelen omaa elämääni. Niin ja se vielä, että toivottavasti Ässät on edelleen olemassa ja seuralla menee paremmin.