Missä olet viiden vuoden päästä?

[Thoke]

5 vuoden päästä...

...Olen valmistunut jostain oppilaitoksesta, eli päässä on joko valkolakki tai Kempin hitsaustsuikka.

...Olen todistamassa paikanpäällä kun SaiPa nappaa seurahistoriansa toisen mitalin.

 

[#23]

5 vuoden päästä olen ollut pari vuotta työelämässä ja toivottavasti teen b2b myyntiä isossa firmassa ja käyn katsomassa lätkämatseja aitiossa*tähän hymiö* vaikka ei se hassumpaa olisi. Toivottavasti on myös päässyt vähän haistelemaan ulkomaita.
Nykyinen avovaimo on ehkä muuttunut ihan oikeaksi vaimoksi ja voisi jopa olla paksuna.
Saas nähdä mitä näistäkin sitten toteutuu, toivottavasti edes jotain. Ei pidä liikaa suunnitella mutta voihan sitä sentään haaveilla.

 

[Prof. Puck]

Viiden vuoden päästä toivon, että saamme edelleen elää yhtä onnellisesti (saman) vaimon ja lastemme kanssa kuin tälläkin hetkellä. Lisäksi toivon, että saamme elää terveinä. Tässä on suurimmat toiveeni tulevaisuudelle.

Viiden vuoden päästä olen oletettavasti /toivottavasti taloudellisesti riippumattomassa asemassa*, jolloin voin rauhassa miettiä jatkanko nykyistä työuraa vai siirrynkö "puolieläkkeelle" konsultointihommiin, jolloin vapaa-aikaa jäisi enemmän perheelle ja omiin juttuihin. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että virtaa riittää ja pidän todella paljon työstäni. Olen kuitenkin nuori kaveri vielä viidenkin vuoden kuluttua, vaikkakin tänne palstalla kirjoittavista luultavasti vanhimman kolmanneksen joukossa.


* Minulle taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa varmasti vähemmän kuin monille muille. Minulle riittä se, että kalliit investoinnit (asunto, mökki, vene, autot) on maksettu ja säästössä on sen verran rahaa/omaisuutta, että siitä kertyvillä tuotoilla saa kustannettua perustoimeentulon ilman ansiotyön pakkoa. Halusin tarkentaa tämän, ettei kukaan erehdy luulemaan äveriäämmäksi, kuin mitä olen, heh.

 

[Eino_Mies]

Scholl perusti viisi vuotta sitten tällaisen ketjun, joten nyt on hyvä tarkistaa, miten ovat ihmisten suunnitelmat toteutuneet. Ketjun avaaja itse on "ansaitulla" kesälomalla, mutta käykääpä muut tarkistamassa mitä kirjoititte tänne keväällä 2007.

 

[Lunatico]

Harmikseni huomasin, etten ollut kirjoittanut tähän topiciin mitään. Olisi ollut niin mukavaa lukea menneitä, mutta ei niin ei.

Nyt jos miettii tulevaisuutta, niin toivon mukaan mt-ongelmat ovat kokonaan pois, epäilen sitä kyllä aika vahvasti. Ennustan, että olen 5:n vuoden päästä edelleen samassa junassa missä nyt olen. Ei siis muutosta näköpiirissä...

 

[Vuokralainen]

Haudassa. Aivan varmasti.

 

[-OO-]

Minä olen sen verran laiska ja "paikalleen jämähtävää tyyppiä" että uskon olevani edelleen samassa työpaikassa, asustelen samassa asunnossa josta maksan edelleen asuntolainaa. Viisi vuotta vanhempi ja ehkä (toivottavasti) vähän viisaampi. Sellainen tunne on että mitään dramaattista muutosta ei tule tapahtumaan mikäli elämä ei sellaisia "pakolla" eteen heitä (irtisanominen tms.). Toivottavasti olisin edes innostunut urheilusta/kuntoilusta että tulisi vähän paremmin pidettyä kunnostaan huolta.

No eipä tämä viiden vuoden takainen kovin pahasti vikaan mennyt. Tällainen "born to be mild" -tyyppinen laiska ja mukavuudenhaluinen vätys olen edelleenkin joten mitään kovin dramaattisia muutoksia ei ole tullut. Asunto on kyllä vaihtunut ja lainamäärä kasvanut tuntuvasti, mutta työpaikka on edelleen sama.

Vanhempi olen kyllä, ja se jossakin alkaa jo näkymäänkin, mutta en kyllä pysty sanomaan että olenko yhtään viisaampi. Itse asiassa tuntuu että tuolloin 5 vuotta sitten minulla oli jopa selkeämpi kuva siitä missä olen viiden vuoden, tai edes vuoden päästä, kuin nyt. Niin se vaan elämä osaa järjestää välillä yllätyksiä vaikka sitä kuvittelee tietävänsä tasan tarkkaan mitä haluaa elämältä ja miten haluaa elämäänsä elää.

Viimeisestä lauseesta sitten sen verran että urheilusta ja kuntoilustakin olen innostunut ihan uudella tavalla nyt kun sain lopultakin itseni kuntoon että liikkuminen ei tuota jatkuvaa kipua.

---

Uuden viiden vuoden ennusteen tekeminen tuntuukin nyt sitten paljon vaikeammalta. Todennäköisin vaihtoehto saattaa olla edelleen että jatketaan ilman mitään dramaattisia muutoksia, eli sama työpaikka, sama asuinpaikka, samat kuviot, mutta toisaalta tässä viime aikoina tapahtuneet jutut on laittaneet ihan tosissaan miettimään josko tässä sittenkin tekisi vähän isomman muutoksen elämäänsä. En tiedä riittääkö rohkeus/halu lopulta tehdä sitä mutta kovasti tätä asiaa on tullut ainakin mietittyä viime aikoina.

 

[Rautapohkeet]

Viiden vuoden päästä olen toivon mukaan valmistunut jostain AMK:sta ammattiin (in my dreams) ja jo alan töissä/hakemassa niitä. Asustelen todennäköisesti pääkaupunkiseudulla, jossain vuokrakämpässä. Tällä hetkellähän vietän villiä poikamies elämää. Mitä muutoksia tähän tulee niin on erittäin vaikea veikata, mutta pelkästään tämän vuoden kokemuksella väittäisin, että joku muija on kolahtanut ja olen siis viiden vuoden päästä (onnellisesti?) parisuhteessa. Olen myöskin jatkanut tämän koko viisi vuotta alkanutta punttisalilla käyntiä ja tuossa vaiheessa sen näkee jo kropasta, että jotain on tehty (toiveunta). Alkoholin juominen on vähentynyt tuntuvasti ja tupakointi loppunut.

Sitten vaan venaillaan viisi vuotta vuoteen 2017, että päästään tarkastelemaan miten osui :D.

 

[alwahla]

Pelästyin tämän ketjun huomatessani, että olisin jo mennyt tänne jotain selittelemään ja näin viisi vuotta myöhemmin sitten olisin tullut huomaamaan, kuinka pieni osa vanhoista ennustuksista olisi mennyt oikein.

Mutta itse asiaan.

Viiden vuoden kuluttua tästä viestistä olen onnellisesti naimisissa. Asun todennäköisesti osittain ulkomailla ja isohkoa, monikerroksista asuintaloa pitää yhteisenä kotinaan meidän kahdesta kolmeen lasta, joista ainakin yksi on tyttö. Kotikuntana on siis Helsinki.
Taloudessamme on ainakin kaksi autoa, joista toinen on Saab. Polttoaineen hinnankehityksestä johtuen kyseisen auton menovetenä on diesel. Tehoja kyseisestä autosta löytyy hieman päälle 250 heppaa.

Olen käynyt korjauttamassa näköni laserleikkauksella, suorittanut lukion loppuun, hankkinut toisen ammatillisen tutkinnon, händärini on laskenut single-lukemiin ja näin ollen olen päässyt ainakin 10 kertaa nauttimaan birdiestä. Faijani on kuollut vuosi aiemmin, joten pienestä perheestä on jäljellä enää siskoni, jonka kanssa en edelleenkään tule toimeen sekä äitini, joka on parisuhteessa 15 vuotta vanhemman suomalaisen miehen kanssa, jonka nimi ei ole Ilmari-Petteri.

Fyysisestä habituksestani sen verran, että olen priimakunnossa. Painoa on saman verran kuin nykyään, mutta tuolloin se muodostuu pelkästä lihaksesta.

 

[Sistis]

Melkein viisi vuotta sitten kirjoitin tällaisia...

- Bändin kanssa levytyssopimus ja ainakin yksi pitkäsoitto plakkarissa
- Oma työura tästä huolimatta täydessä kuosissa ja kehitys ollut sielläkin mallikasta
- Juuri aloittamani saksan ja espanjan opinnot ovat jatkuneet ja selviän kyseisillä kielillä vaikka työelämässä

Kaksi ensimmäistä toteutuivat, joskin jälkimmäistä helpotti se, että ripustin debyyttipitkäsoiton jälkeen urut naulaan ja jättäydyin bändin sanoittajaksi ja taustapiruksi. Ratkaisu oli täydellinen. Ei tarvitse reissailla treeneihin eikä keikoille, mutta Teosto-maksut rullaavat. :)

Viimeisin ei toteutunut. Molemmilla pärjään sen verran, että kykenen turistitilanteissa melko sujuvasti ilmaisemaan itseni ja ymmärtämään, mitä minulle sanotaan. Kielitaito olisi huomattavasti parempi, jos olisin ehtinyt käyttää kaikein opiskelutarmon noihin, mutta kun innostuinkin työn ohessa lukemaan avoimessa yliopistossa pari opintokokonaisuutta (markkinoinnin aineopinnot ja tietojenkäsittelyn perusopinnot). Nyt nuo ovat takana, joten voin taas harrastusmielessä kaivaa kirjat esiin. Onneksi meillä työpaikalla järjestettiin saksan peruskurssi, jonne tuli osallistuttua. Se auttoi ylläpitämään tätä pientä perustaitoa...

 

[Midnight Rambler]

Luultavasti työtön viisastelija kuten nytkin. Vois se huonommonkin olla.

 

[Woofer]

Viiden vuoden päästä 9.kesäkuuta 2017 olen tällä samalla paikalla kuin nyt, tai no en välttämättä täällä, mutta kuitenkin jossain ihmettelmässä kuinka Ilveksen kurjaakin kurjemmat ajat ovat vain karua historiaa ja naureskelijat ovat kaikonneet. Martti Järventie on juuri päättänyt lyödä hokkarit naulaan ja kertoo Aamulehdessä, että kuinka nämä viimeiset kaudet ja kolme sm-kultaa Ilves-logo rinnassa ovat olleet uran parasta aikaa.

 

[Giroux]

Luultavasti olen viiden vuoden päästä samassa paikassa nyhjöttämässä, että kuinkas tässä nyt näin kävi. Paikkakunta on luultavasti vaihtunut, mutta tekemiset ei.

 

[Musta Nuoli]

Viiden vuoden päästä oletan, että kaikki on kurjempaa kuin nyt sekä Suomessa, maailmalla että henkilökohtaisesti.

Olen viiden vuoden päästä yli nelikymppinen, eli viimeinenkin virkeyden, nuoruuden ja elinvoimaisuuden kipinä on jo sammunut tai sammumassa ja olen siinä elämänvaiheessa, jossa asiat ovat jo takana mutta edessäkään ei ole muuta kuin monta vuosikymmentä työntekoa. Viiden vuoden päästä on varmasti jo ilmoitettu, että senttiäkään ei eläkkeitä makseta enää kenellekään, ja töissä on oltava vaikka toinen jalka haudassa.

Terveydellisesti toinen jalkani onkin varmasti haudassa, ei ole nytkään kehumista. Sukurasituksien osalta on sitten mielenkiintoista, mitä geneettinen Onnenpyörä pyöräyttää. Luultavasti lisää sydänperäisiä vaivoja, verenpainetta ja kolesteroliongelmia (siitä huolimatta, että painoindeksi on nyt noin 20) ja potentiaalisesti eturauhassyöpä. Tosin ehkä nelikymppisenä sitä ei vielä tule. Saattavat toki hiuksetkin lähteä päästä. Astma- ja hengityselinsairaudet tuskin ainakaan kohenevat. Aivoverenvuoto tai alzheimer eivät vielä uhkaa viiden vuoden päästä, mutta eivätköhän nekin sukuperimän mukaisesti lähesty.

Silmieni miinusnäkö on saattanut tulla pari pykälää ikänäön takia taaksepäin, mutta jos sukurasitus pitää paikkansa, niin kaihi varmaankin iskee silmiin. Kuuloni on huonontunut siihen pisteeseen, etten enää nauti musiikista ja olen lopettanut keikoilla käymisen ja levyjen kuuntelun. Matkustelukin on hankalaa, kun ei erota vieraita kieliä vaikka olisi mikä kuulotorvi korvassa.

Sitä paitsi Eurooppaan ei voi enää turvallisesti matkustaa jatkuvien mellakoiden, pienten sisällissotien ja islamistien iskujen takia. Eipä voi matkustaa tosin edes Turun lähiöihin, jotka ovat muuttumassa Malmön maahanmuuttajaghettojen kaltaisiksi.

Tarja Cronberg on kutsunut asuinalueelleni 10 000 italialaista mafiosoa, jotka kahakoivat päivittäin somali- ja kurdiyhteisöjen kanssa. Turun kaupunginjohtajana on Li Andersson, ja päätöksenteko on entistäkin surkeampaa kuin nyt. Olen joutunut vaihtamaan asunnon pienempään ja huonompaan vuokraläävään, koska elinkustannukset ovat nousseet koko ajan ja palkkataso on pysynyt samana. Asun keskellä etnistä sisällissotaa ja välttelen liikkumista iltaisin ja viikonloppuisin. En enää edes pyöräile, sillä pyöräni on tuhottu joko Allahin nimeen tai Don Giovannin pyynnöstä, josta ei voitu kieltäytyä. Autoa minulla ei tietysti ole, ei ole nytkään.

Naista olen tuskin saanut vuosikausiin, ellen sitten ole turvautunut rahaan jossain välissä. En enää jaksa asiasta edes välittää ja elän vuonna 2018 käytännössä selibaattimunkin elämää satunnaisen nettipornon avustuksella.

Oletettavasti viiden vuoden päästä eläkkeellä olevat vanhempani ovat nykyistä huonokuntoisempia: äitini äiti oli vainaa jo samassa iässä mitä äitini on nyt, joten perhetragediakin voi olla tiedossa. Myös lemmikkini ovat jo nyt seniori-iässä, joten pahimmassa tapauksessa kotona ei odota töiden jälkeen enää ketään viiden vuoden päässä.

Ystävistäni osa on nytkin muuttanut eri kaupunkiin, joten pidän satunnaisyhteyttä netitse ja näen osaa heistä joskus kerran vuodessa. Yksi ystävä eli paras ystävä asuu onneksi Turussa ja onkin lähes ainoa oikea kontakti oikeisiin ihmisiin. Lisäksi veljeni on edelleen tavoitettavissa. Muuten en näe ketään, soittele kenellekään tai lähde mihinkään. Paitsi Jatkoajan foorumille, jonne olen kirjoittanut 15 000 viestiä. TuTo meni konkurssiin 2017, joten olen siirtynyt kannattamaan Naantalin VG-62:sta.

Ainoa asia, mitä elämältä enää odotan 2018 on pian koittava maksimi-ikälisä kaupungin palveluksessa, jolloin saan muutaman lomapäivän lisää. Työelämässä asemani on edelleen yhtä ylityöllistetty ja alipalkattu. Graduntekohaaveet olen haudannut lopullisesti jo muutama vuosi sitten todettuani sellaisen turhaksi. Odotan elämältä vain sitä, että jatkuva sade loppuisi, mutta se ei lopu paitsi talvisin, jolloin tulee lunta.

 

[Syöttöpiste]

On vuosi 2018 ja helmikuun 7. päivä. Olen jo 42-vuotias ja asun edelleen perheeni kanssa paikkakunnalla, johon rakensin talon vuosina 2008-2013. Vanhempi (tai vanhin) muksuista aloittaa tänä vuonna peruskoulun ja vuonna 2013 syntynytkin on jo melkein viiden vanha. Työpaikkani vaihtui vuoden 2015 alussa, työnantajan säilyessä edelleen samana kuin mitä se on ollut vuodesta 2004 alkaen. Tällä hetkellä olen kouluttautumassa työnantajan järjestämällä kurssilla, päästäkseni etenemään urallani mielenkiintoisimpiin tehtäviin. Kun kurssi on ohi saattaa edessäni olla lyhytaikainen pesti jossain maamme rajojen ulkopuolella. Vaimo vaihtoi työpaikkaa jokin aika sitten ja on nyt reilusti paremmin palkatussa työssä, kuin mitä oli perheen toisen lapsen syntyessä.

JYP on voittanut tähän mennessä yhteensä jo neljä Suomen mestaruutta ja nykyisen joukkueen runko muodostuu pelaajista Immonen, Hytönen, Lahti, Jääskeläinen, Auvinen, Salmio, Näkyvä ja... Kalle Koskinen. Valmentajana JYPillä on paluun tehnyt RD. Naapurin vanhin poika kolkuttelee liigajoukkueen ovia, pelaten pääsääntöisesti kuitenkin akatemian riveissä Mestistä. Edellisen kerran kun JYP on ollut KalPaa huonompi SM-Liigassa tapahtui vuonna 1991 kuopiolaisten sijoittuessa toiseksi, JYPin ollessa neljäs. Tälläkään kaudella ei ole muutosta tuohon tulossa. JYP keikkuu yhdessä IFK:n kanssa sarjan kärjessä selvällä erolla muihin. KalPa on kohta menettänyt teoreettisetkin mahdollisuudet sääleihin. Aurinkokuningas sai vihdoin viime vuonna nostettua TuTon liigaan tiputtaen KooKoon liigakarsinnoissa takaisin Mestikseen. Nyt TuTo toimii liigassa pistepajatsona, jonka SaiPa tyhjensi viimeksi viime viikolla lukemin 7-1 Turussa. Suomella on edelleen kaksi jääkiekon maailmanmestaruutta. Sotshin olympialaisissa sekä miehet, että naiset pääsivät mitaleille jääkiekossa. Kimi Räikkönen voitti F1:n maailmanmestruuden vuonna 2014.

Nyt pitäisi vielä miettiä kenelle annan kausikorttini JYPin peleihin siksi aikaa jos ja kun lähdemme perheen kanssa ulkomaille pariksi vuodeksi.

 

[Ralph]

...Olen todistamassa paikanpäällä kun SaiPa nappaa seurahistoriansa toisen mitalin.

Oliko hyvä tunnelma?

 

[penkinlämmittäjä]

Viiden vuoden päästä toivottavasti omistusasunnossa vaimon, ainakin yhden lapsen ja ainakin kolmen eläimen kanssa asustellen jossain kolmesta seuraavasta kolmesta kaupungista; Turku, Jyväskylä tai Kuopio. Todennäköisesti teen asiakaspalvelutyötä ja pärjäillään varsin mukavasti.

Paha mennä muuta uikuttamaan nyt.

 

[müller]

Toivottavasti olen 5 vuoden päästä jo valmistunut insinööriksi ja saanut hyvän työpaikan. Kyllä, insinööriksi. Tällä hetkellä ei tosin vaikuta hirveän lupaavalta. Tai sitten olen jossain sillan alla kallistamassa mukia muiden elämänsä sankareiden kanssa.

Edi:

Äkkiseltään sanoisin, että:
- 5 vuoden päästä olen jossakin muussa maassa kuin Suomessa ja keskityn entistä enemmän älyllisesti hyvin haasteelliseen elämään

Muuta jo tänne Saksaan, mitä sä siellä pohjolassa enää teet? Helsinki ei oo kaupunki eikä mikään.

 

[Bruno]

Tekisi mieleni sanoa, että Turussa.

Nyt on maailmankirjat sekaisin!! Ei perkele!!

Olitko Turussa? Itse olen toivottavasti ulkomailla työelämässä. Keski-Eurooppa olis tähtäimessä, mutta saapa nähdä miten käy.

 

[Vanhapuuma]

Haudassa. Aivan varmasti.

Mutta tämähän nyt on tylsää, kukas siitä on sitten kertomassa tänne? Tosin tuo kuolemanjälkeinen elämä kyllä kiinnostaisi.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Lottovoittajana kiertämässä maailmaa.

 

[Lunatico]

Harmikseni huomasin, etten ollut kirjoittanut tähän topiciin mitään. Olisi ollut niin mukavaa lukea menneitä, mutta ei niin ei.

Nyt jos miettii tulevaisuutta, niin toivon mukaan mt-ongelmat ovat kokonaan pois, epäilen sitä kyllä aika vahvasti. Ennustan, että olen 5:n vuoden päästä edelleen samassa junassa missä nyt olen. Ei siis muutosta näköpiirissä...

Jännä huomata miten tämäkin asia lähti korjaantumaan jo kuukauden päästä tästä kirjoituksesta. Enää ei olla samassa junassa missä kesäkuussa 2012 kirjoitin olevani. Tervehtyminen on ottanut suuria askelia ja kun miettii tuota epätoivoa mikä lainaamastani vietistä paistaa läpi, niin paljon on kyllä tapahtunut. Vielä toki matkaa "huippukuntoon" mutta mt-ongelmat ovat lieventyneet huomattavasti.

 

[_Kuusyks]

Varmaan haudassa.

Vihreetä näyttää paikallaolomerkki. Hieno juttu!

5 vuoden päästä olen edelleen haastamassa jatkoajassa samoista loppuun kulutetuista ikuisuusasioista samojen kuluneiden henkilöiden kanssa. Todennäköisesti jotkut kyllästyvät, mutta eiköhän ydinporukka jaksa vielä porskuttaa.

 

[Trenchtown]

Tässä samassa tilanteessa odotellen, että sulake palaa ja valot sammuvat taulusta. Tai sitten asustelen vuokralla yksiössä, käyn henkeni pitimiksi paskaduunissa koska jonkun nekin on tehtävä ja odottelen Liverpoolin ja Tepsin tuplista triploja.

No tuostahan on jo kohta kuusi vuotta! Pää on ihan kunnossa, että sulakkeen palamista tai valojen sammumista en enää odota, saati pelkää. Sairaus vei paskaduunin(kin). Vuokralla asustelen, mutta sentään kaksiossa. Liverpool ja TPS... unohtakaa. Tai no Tepsi otti mestaruuden 2010, mutta ehkä hieman liian positiivinen asenne oli tuolloin. Oi niitä aikoja.

 

[Virveliä kainaloon]

5 vuoden päästä pyöritän Suomessa menestyvää preveliravintolaa. Tällaiselle tuntuu nimittäin olevan kysyntää, joten eiköhän ole korkea aika iskeä tähän markkinarakoon. Itse en toki ole mikään mestari valmistamaan preveleitä, mutta työn puolesta voin hankkia parempia osaajia ruuanlaittohommiin. Saattaapa ravintolan yhteydessä olla viinikellarikin. Paikan nimeksi voisi tulla vaikkapa Prevelien Ja Erikoisten Oraalinautintojen Kuuluisa Pubi, eli tuttavallisemmin pJeoKp.