Olen vissiin helvetissä. Täällä on jotain ihmisen kaltaisia olentoja, joiden ajatus ja puhe on kuitenkin niin käsittämätöntä ettei siitä ota tolkkua. Heidän maailmansa on tämä kasa asumuksia, mikään mitä on tämän ulkopuolella ei ole heille olemassa, ja ihmiset jotka eivät ole täältä eivät merkitse mitään. On vain tämä paikka, ja tässä paikassa asuvat ihmiset, ja tuo kumma kivi minkä ympärille asukit iltaisin kokoontuvat heiluttamaan nuijiaan, ölisemään jonkun paikallisen poppamiehen loitsua ”Rakkaus on lumivalkoinen” ja leikkaamaan toisilleen irokeeseja. Heidän yksinkertaiseen aivokoppaansa ei mahdu muuta kuin tämä paikka ja toiset täällä asuvat kummajaiset. On vain tämä paikka. On vain Pori. Miten täältä pääsee pois?