HIFK jämähtänyt paikoilleen
Täällä huudellaan valmentajaa/-ia tai pelaajia pihalle. Miksei nähdä metsää puilta?
Pena on ollut toimarina kaudesta 2001-2002 alkaen. Mitä ollaan saavutettu sinä aikana:
- 2001-2002: rantapalloilua heti ekan kierroksen jälkeen.
- 2002-2003: en muista. Tulee mieleen lähinnä Pärssisen saapuminen, Draperin floppaus ja Simicekin terveysongelmat.
- 2003-2004: pronssi.
- 2004-2005: rantapalloilua heti ekan kierroksen jälkeen.
- 2005-2006: 4. (Johdettiin välieräsarjaa 2-1.)
HIFK:n ongelma on Brändi. Se on nykyiselle johdolle itseisarvo, tärkein asia. Jatkoajan IFK-palstan perusteella ja huolimatta tästä ketjusta väitän, että enemmistö faneista on Brändin kannattajia. He menevät katsomaan Jäähalliin fyysistä peliä ja mielellään myös tappeluita. Ostamalla uskollisesti kausarinsa/irtolippunsa he tukevat samalla IFK:n nykyistä johtoa. Ja niin saa nykyisen hallituksen ja Penan hölmöily jatkua.
Mennessäni Nordikselle menen sinne samasta syystä kuin viimeisen 24 vuoden ajan: katsomaan urheilua, jääkiekkoa. Vaikka pidänkin suoraviivaisesta lätkästä, kuulun vähemmistöön, enkä ole Brändin kannattaja. Mulle urheilullinen menestys on asia nro 1. Se tarkoittaa, että seuran pitää tarvittaessa uudistua, jotta edellytykset urheilulliselle menestykselle ovat olemassa. Viime vuosikymmenen lopussa HIFK uudistui: Nordis pistettiin hyvällä maulla uusiksi ja palkattiin urheilutoimenjohtaja. Tuloksena upeaa lätkää, urheilullisina saavutuksina kulta ja hopea. On käsittämätöntä, että tuo menestyskonsepti vedettiin tuosta vaan vessasta alas!
Mitä Ilmalaan ja Narreihin tulee, heidän suurin ongelmansa on Hjallis; tuo ylimielinen sooloilija ja kabinettien säätäjä, joka ilmeisesti edelleen kuvittelee tietävänsä jotain lätkästä. Hjallis hallitsee bisneksen, mutta lätkä on miehelle vain yksi tapa tehdä bisnestä. Joukkueen kasaamisen detaljeja (esim. joukkuehengen rakentaminen) ei Hjallis ymmärrä.
HIFK:ta ja Jokereita yhdistää (tähän viitattiin aiemmin tässä ketjussa) tänä päivänä:
1. Bisneksen tekeminen on tärkeintä.
2. Pitkäjänteisyyden puute. NHL-pykälälle eli pelaajien katoamiselle Pohjois-Amerikkaan ei voida mitään, mutta valmentajat ovat eri asia. Kummassakaan jengissä ei voida puhua kaukokatseisesta toiminnasta valmennusta koskien. Kahta täyttä kautta pitempään ei yksikään koutsi ole Töölössä tai Ilmalassa valmentanut tällä vuosituhannella.
Suurin ongelma on kohta 1. Niin pitkään, kun jääkiekkojoukkueen pyörittäminen on plusmerkkistä Nordiksella ja ratapihalla, sama puuhastelu seurapomojen osalta tulee jatkumaan. Ja linja ei muutu, koska seura saa tarvitsemansa lippu- ja sponssitulot.
Tilanne muuttuisi vain siinä tapauksessa, että fanit äänestäisivät jaloillaan. Hjalliksen uskon saavan fyrkkansa joka tapauksessa krakajengiltä, mutta Nordiksella tilanne voisi olla toinen. Jos The Jäähallissa istuu illasta toiseen vain 2000-3000 ihmistä, vasta silloin voisi meininki HIFK:ssa muuttua. Mutta viestini yläosaan viitaten, se ei tule muuttumaan vielä pitkään aikaan, faneista johtuen.
Miten suunta voitaisiin muuttaa? Tässä pari lääkettä:
1. Urheilutoimenjohtaja takaisin HIFK:hon. En näe muutenkaan järkeväksi yhdistää toimarin ja Utj:n tehtäviä, sillä Tj hoitakoon mediayhteyksiä, markkinointia, sponsoriyhteistyötä, taloutta ym.
2. Utj saisi täyden päätösvallan koskien pelaaja- ja valmentajahankintoja. Joukkueen rakentaminen tapahtuisi Utj:n ja joukkueen päävalmentajan yhteistyönä ja valmentaja/pelaajasopimukset allekirjoittaisi Utj, eikä Tj.
Utj:ksi mielellään kaveri, jolla ei ole ennestään mitään yhteyksiä IFK:hon (ei siis mitään sidonnaisuutta Brändiin). Kyseinen kaveri työskentelisi itsenäisesti ja keskittyisi vain yhteen asiaan: urheilullisesti menestyvän joukkueen rakentamiseen.
3. Nykyinen hallitus vaihtoon (=helkkarin epätodennäköistä).