On totta, että round robin kierros ei varmastikaan olleet aivan samalla intesiteetillä pelattuja pelejä kuin varsinaiset pleijarit, johtuen varmasti myös pelituntuman puutteesta. NHL kuitenkin arvostaa ne tilastoissa samanarvoisiksi, joten niiden pois ottaminen tai vähättely tuntuu erikoiselta. Äkkiseltään en muista, onko esimerkiksi Coffeyn ennätyskaudella ollut jokin sarja, jossa vastustaja ei ole tasollisesti ollut lähelläkään Edmontonia, jolloin voitaisiin liian helppojen pelien pisteet asettaa kyseenalaiseksi. Pointti siis siinä, että tuskin jäljestä käsin juuri muistellaan, oliko Heiskasen tilastoissa mitään suorituksen arvoa alentavaa. Ymmärrän kuitenkin keskustelun aiheesta, mutta kovin merkityksellisenä en sitä pidä.
Heiskasen peli on kyllä todella kaunista katseltavaa. Etenkin kiekollisena kaiken tekemisen helppous tuntuu jo miltei naurettavalta. Itseluottamus ja maltti kun ovat kohdallaan, toimii ajatuskin tiukoissa tilanteissa ja kun taidot ovat tuota tasoa, tuntuu aina löytyvän oikea ratkaisu ilman minkäänlaista sähläystä. Puolustuspelissä Heiskanen on loistava etenkin silloin, kun pääsee puolustamaan liikkeessä olevaa kiekollista. Staattisissa tilanteissa häviää vielä fysiikassa sen verran, että jää toisinaan kaksinkamppailuissa toiseksi. Pystyy kuitenkin mailalla paikkaamaan hyvin ja onkin yksi parhaista mailalla puolustajista koko liigassa. Tällä hetkellä pisteitä ropisee kovalla tahdilla, mutta tarvitsisi silti enemmän apua hyökkääjistä, jotta ensi kaudella pystyisi runkosarjassa haastamaan pakkien pistepörssissä kärkisijoja. Näillä otteilla taistelee kuitenkin jo ensi kaudella Norriksesta aivan tasapäisesti.
Piipahdin HFBoardsilla. Heiskanen saa valtavasti hehkutusta ja aiheesta. Muutama suomalainen, kun kuitenkin tätä palstaa luette: Ei ole väärin iloita Heiskasen hyvistä otteista, mutta on naurettavan lisäksi myös todella tyylitöntä hehkuttaa häntä, mollaten samalla jotakuta toista loistavista nuorista puolustajista. Asiaa ei lievennä lainkaan, vaikka samaa taphtuisi toisinkin päin. Ylipäätään koko ajatusmalli, että Makar, Dahlin tai Hughes olisivat jotenkin Heiskasen vihollisia, on erikoinen. Kyllä siitä pääsee eroon halutessaan ja pystyy sitten nauttimaan kaikkien heidän otteistaan. Näin asian esittäminen nostaa luultavasti karvat pystyyn ja aiheuttanee mielessä voimakkaan vastareaktion, mutta haastakaa itseänne oikeasti, olisiko tässä asiassa kehittymisen varaa. Pahoittelen, etten osaa asiaa tämän rakentavammin tuoda esiin, koetan oppia itse tässä.