Kuten esimerkiksi Selänteellä?
Selänteen luistimista en tiedä, mutta Jimmy McNultyn alla olevan viestin mukaan Teemulla ei ollut nauhat kiinni ylös asti. Lujaa meni poika nuorena varsinkin suoraan, vanhempana ei tullut uraansa seurattua, mitä nyt joitain mm- ja olympiakisoja.
Jännä väite, varsinkin kun nykyään luistimet ovat paljon jäykempiä kuin vaikka 2000 -luvun alkupuolella. Eihän nuo välinevalmistajat toki mitään tiedä.
Omalla luistelukokemuksella on ne 2000 -lukulaiset löysemmät luistimet "helpommat" luistella, mutta kun ruvetaan oikeasti voimaa potkuun työntämään, niin kyllä ne hukkaavat selkeästi siitä voimasta ison osan muualle. Tekniikkaa ja voimaa toki jäykemmät enemmän vaativat.
On sille syy miksi harrastekiekkoa pelaan mieluummin nykyisillä Bauerin S1 luistimilla, kuin vanhemmilla Reebokin 9k:lla. Molemmat ovat PRO-tason luistimia. Ja jos nykyinen harrastepelaajakin huomaa ison eron luistimissa, niin voi sitä miettiä miten isolle ero ammattilaisesta tuntuu...
Toki huomaahan sitä eroa muutenkin kuin jäykkyydessä, esim. terän kulmassa. Nykyisellään ainakin Bauerissa terä on aavistuksen sisäänpäin kääntynyt(jo kelkasta lähtien siis), kun vanhemmissa kulma on ollut aikalailla tasasuora.
Mun jännän väitteeni takana on varsinkin muoviluistimet, joita joskus oli, niitä käyttävien luistelu oli kamalaa. Olen jalassani kokeillut sellaisia, mutta ei ollut mitään halua ottaa sellaisia käyttöön. Ne muuttivat liikeratoja, enkä voinut käyttää nilkkoja kuten halusin.
Mainitsemiasi luistimia en tunne, joten en osaa ottaa kantaa. Sen tiedän että "nilkkojen" pitää joustaa myös sivusuunnassa, vaikka sitten löysien nauhojen avulla. Jos haluaa nilkan kipsiin, ei osaa luistella.
Omien ja pelikavereiden kokemuksen perusteella uskallan väittää, ettei luistimen jäykkyys ole selittävä tekijä luistelutaitoon. Luistin toki voi olla liian jäykkä tai löysä, mutta ei millään tavalla ratkaiseva tekijä, kun pysytään ammattilaistason välineissä. Hyviä luistelijoita yhdistää mielestäni eniten loistava motoriikka ja yleinen vartalonhallinta. Nilkkojen rooli luistelussa ei ole mielestäni kovin suuri, enemmän merkitystä on keskivartalon syvillä lihaksilla. Yleisesti ketterät ihmiset ovat yleensä hyviä luistelijoita. Teränkäyttö on hyvä termi kuvaamaan sitä, kuinka huomattavasti heikommalla fysiikalla voidaan mennä huomattavasti vahvempaa nopeammin ja ennenkaikkea ketterämmin. Esimerkkinä voima- vastaan motoriikkaluistelusta vaikkapa Jani Rita ja Erik Karlsson. Rita saattaa olla suorassa luistelussa hieman Karlssonia nopeampi, mutta silti selvästi huonompi luistelija.
Vahvalla keskivartalolla hallitaan rytmiä ja saadaan yläkroppa mukautumaan jalkojen liikkeisiin tasapainon horjumatta. Nilkoissa täytyy toki olla riittävästi voimaa, jotta ne eivät anna periksi nopeissa suunnanmuutoksissa, mutta hyvällä ja tukevalla luistimella vaatimus ei ole kovin suuri. Tukevan luistimen voi kompensoida vahvoilla nilkoilla, mutta se on mielestäni riskialttiimpi yllättävissä tilanteissa, sillä voimantuotto on aina tahdonalaista, eikä äkkitilanteisiin välttämättä ehdi mukaan. Optimaalista tietenkin on, että vahva nilkka riittävästi tukevissa luistimissa.
Siitä olemme samaa mieltä, että hyviä luistelijoita yhdistää hyvä vartalonhallinta ja motoriikka. Nilkkojen merkityksestä olemme selvästi eri mieltä. Heikommalla fysiikalla voi mennä kovempaa hyvän tekniikan ja nilkkojen käytön avulla, teränkäyttö-sana ei kuvaa mitään. Miro meni sen ensimmäisen vaihdon lujaa, koska nilkka taipui pituussuunnassa. Hän saa pohjelihaksen käyttöön, eli ponnistaa myös jalkaterällä, kuten pikajuoksiijatkin. Jos nilkka on kipsissä, ei jalkaterä ponnista.
Videosta näkyy että nilkka taipuu myös sivusuunnassa. Ellei taipuisi, joutuisi tekemään liikkeen niin isoilla liikeradoilla että harhautus olisi liian hidas. Ellei nilkka taivu, ei voi tehdä oikeaa ja luonnollista liikerataa. Siksi Miro sitoo nauhat löysälle.
Nilkkojen pitää tietysti olla riittävän voimakkaat riittävän tukevissa, mutta sopivan joustavissa luistimissa.
Eikö tuossa viestissä nimenomaan kerrota siitä toisesta koulukunnasta eli niistä, jotka sitovat nauhat nilkan ympärille? Ja sitten on vielä näiden koulukuntien väliin jäävä koulukunta eli ne, jotka pujottavat nauhat ylimpiin reikiin, mutta eivät nilkan ympäri. Ja saattaisi mukaan mahtua vielä ainakin neljäs koulukunta, joka osuu lähelle sinun ja Heiskasen koulukuntaa jättäen ylimmät reiät vapaaksi, mutta solmimalla nauhat tiukkaan. Haluatko, että keksitään vielä lisää koulukuntia?
Sen kun keksit. Mun koulukuntani on hyvät nilkat ja sopivan joustavat luistimet niin pitkittäin kuin sivuttainkin. Miron liike edelläolevassa videossa perustuu nilkan sivuttaiseen joustoon. Voi olla vaikea ymmrtää riidanhaluisille ja heikkonilkkaisille foorumisteille.
Siis luistinhan voi olla löysä tai jäykkä niin sivuille että eteen. Oma kokemukseni on, että tärkeintä luistimessa on sen jäykkyys sivusuunnassa eli antaa tukea, mutta kuitenkin ”löysä” eteen, jolloin nilkka pystyy voimansiirrossa työskentelemään optimaalisesti. Näin ulkomuistissa heitettynä esimerkiksi hyvillä luistelijoilla McDavidilla ja Selänteellä on nauhat kiinni melko alhaalla, jolloin nilkkaa taipuu myös eteenpäin, mutta olettaisin kuitenkin luistinten olevan tukevat sivuilta. Sen sijaan vaikka nykyajan huipuista joku Matthews pitää nauhoja kiinni ihan ylhäällä, mikä mielestäni näkyy hänen suorassa luistelussa jonkin verran. Nämä tietenkin pelaajien omia mieltymyksiä ja luistimia tietysti tänä päivänä niin paljon erilaisia, että vaikea sanoa videokuvan perusteella tarkasti. Mutta oma mutu on, että hyvät luistelijat enemmän solmivat nauhansa melko alhaalta kiinni tänä päivänä.
Mikä erottaa juuri vanhat ja uudet luistimet ovat ensisijassa tuo sivuttainen tuki, minkä huomaa kun hipelöi jotain vanhoja luistimia ja tämän päivän liikkeissä kalliita luistimia. Vanhat kun ovat sellaisia venkuloita sivuttain, niin nämä uudet ovat niin jäykkiä ja tukevia sivuilta, etteivät anna yhtään periksi. Ja ovat tietysti kevyitä.
Nämä vain omia ajatuksia, eikä perustu mihinkään muuhun kuin omaan kokemukseen ja mutuun. Oma luisteluni, kun harrasteena tulee pelattua, parani mielestäni merkittävästi jokunen vuosi sitten, kun aloin solmia luistimet yhden nauhavälin alemmaksi. Aluksi tietysti tuntui vähän oudolta, mutta nilkan liikerata parani eteen ja luistelusta tuli jotenkin vaivattomampaa ja tehokkaampaa, kun voimantuottoon sai paremmin mukaan koko lihasten liikeketjun.
Ja luistelusta ja luistimista enemmän tietävät, joita varmaan palstaltakin löytyy, voivat korjata, jos meni ihan metsään.
Siinähän tuli Selänteen nauhoista, myöskään Eichel ei sido nauhoja ylös asti. Nähtävästi nykyiset luistimet tukevat liikaakin molempiin suuntiin koska huiput haluavat jo joustoa.