Ainahan pudotuspelit on pudostuspelit, vaikka Wild jatkaa samalla kaavalla ensimmäisen kierroksen putoamisella. Jääminen pois pudotuspeleistä olisi signaali uudelleenrakennuksesta ja ensi kesän draftiin saisi paremmat asetelmat. Ehkä se ulosjääminen toimisi myös herätteenä koko organisaatiolle, että tämä seitsemän vuotta sitten aloitettu "voitto nyt" voitaisiin kuopata ja jatkaa eteenpäin uudelleenrakennuksessa.
Niinhän siinä kävi, että pudotuspelit jäivät haaveeksi ja varaustilaisuudessa Wildilla on järjestyksessä 12. vuoro. 2010-luvulla tuolla numerolla on varattu mm. Michael McLeod, Denis Gurjanov, Brendan Perlini, Max Domi ja Wildiakin menneellä kaudella edustanut Ryan Murphy. Ei tuolta siis varmaa kärkiketjujen pelaajaa ole missään nimessä luvassa.
Muutenkin Wildilla on nyt nähdäkseni paikka hieman isompaan mylläykseen ja tähän Fenton ottikin jo varaslähtöä kauppaamalla pitkään Wildin runkopelaajiin kuuluneet Mikael Granlundin, Nino Niederreiterin ja Charlie Coylen. Vastineista Ryan Donato ja Kevin Fiala herättävät innostusta, mutta Nino-kauppa oli fiasko. Keskinkertaisuus on nyt joka tapauksessa nähty ja uhkapeli Parisen ja Suterin sopimusten kanssa ei kantanut hedelmää. Suter kuuluu edelleen kärkipuolustajapariin missä tahansa ja puolustus on Wildilla suhteellisen hyvissä kantamissa Suterin, Dumban, Spurgeonin ja Brodinin myötä. Olisin toivonut Louie Belpediolta esiinmarssia tällä kaudella, mutta se jäi tapahtumatta. Parise on terveenä ollessaan pätevä top6-hyökkääjä, mutta terveitä päiviä on kausi kaudelta vähemmän ja Parisen pelityylillä trendi tuskin muuttuu. Siellä on veteraaneista lisäksi Mikko Koivun ja Eric Staalin sopimuksia jäljellä vuosi ja kaksi vuotta. Sen ihmeempiä sopimustilanteeseen menemättä on sanottava, että Fentonilla on haastava tehtävä nykykokoonpanon ikärakenteen ja prospect poolin ohuuden takia.
Iowa Wildista sen verran, että tarkemmin seuraamani nuoret pelaajat eivät ainakaan kuluneella kaudella aiheuttaneet suurempia ilonaiheita. Belpedio oli toki joukkueen toiseksi tehokkain puolustaja, mutta puolustustyöskentelyään Belpedio joutuu ilmeisesti edelleen kehittämään ollakseen NHL-valmis. Dmitri Sokolov puolestaan pelasi ensimmäisen ammattilaiskautensa ja ylsi puolen pisteen ottelukohtaiseen keskiarvoon. Hyökkäyspään potentiaali on edelleen hyvin ilmeinen, mutta kokonaisvaltainen pelaaminen jättää toivomisen varaa.
Sen verran pitkään tässä on nyt katsellut keskinkertaista Minnesota Wildia, että muutaman kauden sukellus ja vähintäänkin huolellinen retool on paikallaan. Joukkueesta löytyy kuitenkin edelleen päteviä nuoria pelaajia (Zucker, Greenway, Kunin, Fiala, Donato, Eriksson Ek, Dumba, Brodin), jotka pystyvät muodostamaan joukkueen rungon tulevaisuudessa. Kaprizovia saamme edelleen odotella saapuvaksi ilmeisesti aikaisintaan syksyllä 2020. Ykköskorin pelaajiahan tuo kokoonpano joka tapauksessa huutaa ja niitä saadaan oikeastaan vain varaamalla. Tulevana kesänä on hyvä aloittaa, kun Wildilla on varaustilaisuuteen yhteensä 10 valintaa.
PS: Ostamalla ulos Victor Raskin neljän miljoonan arvoisen sopimuksen, rasittaisi Rask Wildin palkkakattoa 1,33 miljoonaa seuraavat kuusi kautta. Tuo lienee yksi asia, jota Fentonin on pohdittava.