Eipä ole vähään aikaan intoutunut kirjoittamaan tänne, mutta nyt on pientä hypeä päällä. Floridaa vastaan kotona pelattu ottelu loi taas vähän uskoa pitkän harmaan kauden päätteeksi joukkueeseen. Peli näytti kulkevan ja Parisen paluu ensimmäistä kertaa NHL-otteluun viime kevään jälkeen vaikutti hyvältä. Odotuksia ei kannata nostaa liian korkealle #11:n kohdalla, mutta uskoisin, että mies tuo joukkueeseen asennetta ja selkärankaa. Asenne oli koko joukkueella kohdallaan ja Florida jäi tyystin jalkoihin. Eniten positiivisia fiiliksiä herätti kaikkien neljän ketjun hyvä tasapaino. Staalin ketju nakutti pari maalia, Cullenin nelonen pari maalia, Koivun kenttä yhden paitsiona hylätyn maalin ja myös kolmosella oli hetkensä. Myös puolustuspää näytti hyvältä. Täytyy nostaa esiin vielä Dumban kokonaisvaltainen kehittyminen tämän kauden mittaan ja Staalin aivan loistava kokonaisvaltainen ja tasainen pelaaminen. Kolmen ja puolen miljoonan mieheksi liigan yksi kovimmista ryöstöistä tällä hetkellä!
Seuraavaan peliin Buffaloa vastaan päästäänkin sitten parhaalla mahdollisella kokoonpanolla kun Nino palaa loukkaantumisen jäljiltä. Ketjut näyttävät seuraavilta:
Zucker-Staal-Ennis
Niederreiter-Koivu-Granlund
Eriksson Ek-Coyle-Parise
Foligno/Stewart-Cullen-Winnik
Puolustus ilmeisesti sama kuin edellisessä ottelussa:
Dumba-Suter
Brodin-Spurgeon
Oloffson-Prosser
Näkisin, että näillä ketjuilla ja viimeaikaisilla kemioilla tässä on kilpailukykyinen kalusto liikkeellä. Ykkösessä Ennis on alkanut löytää mukavasti kemioita Staalin kanssa, Nino palaa MG:n ketjuun, jossa pelasi Miken pelatessa sentterinä pari-kolme kautta takaperin. Tarvittaessa näissä voi pelin sisällä heittää Zuckeria ja Ninoa päittäin. Nelonen on pelannut mukavasti neloskentäksi, käytetään siellä sitten Stewartia tai Folignoa. Kolmonen on tällä hetkellä ainoa, jossa ukot vielä hakevat parasta virettään ja näin ollen se onkin melkoinen jokerikortti. Jos Coylen ketjussa kaikki loksahtaa kohdilleen, siinä olisi sitten todella hyvänoloinen, molempiin suuntiin luotettava ja mahdollisesti tehojakin takova kenttä. Coyle tuo kiekkoa alueelle, EE kaivaa kiekkoa kulmista maalille, jossa #11 ottaa poikkaria selkään ja laitta pikkumustaa sisään. Kun vielä puolustus on sopivan syvä (vielä mukiinmenevät kolmosparin Reilly ja Murphy tarvittaessa nostaa pelaavaan kokoonpanoon) ja maalivahtikaksikko on kunnossa (Dubnykia ei tarvitsisi Stalockin asiallisten otteiden ansiosta peluuttaa loppuun runkosarjassa) niin kyllä näillä eväillä pitäisi saada runkosarjan jälkimmäinen puoli hoidetta pleijareiden arvoisesti. Josko se kiima tästä alkaisi?!?