Minnesotassa on pyörähtämässä tuo Prospect Development Camp käyntiin muistaakseni huomenna, joten tuon varjolla voisi ottaa pikaisen katsauksen Wildin nuoriso-osastoon. Nostelen pelipaikoittain muutaman nimen.
Maalivahdit
Matt Hackett: Huippulupaava, riittävän kookas ja liukkaasti jäässä liikkuva maalivahti on Darcy Kuemperin ja Johan Gustafssonin kanssa muodostamassa loistavaa tulevaisuutta Wildin maalin suulle. Viime kaudella miehen tilille kertyi 12 esiintymistä NHL:ssä, saldoksi jäi kuitenkin tappiollinen 3 voittoa - 6 tappiota. Oli kuitenkin esimerkiksi ensimmäisessä ottelussaan Sharksia vastaan ihan järkyttävän hyvä. Otti kaiken kiinni ja näytti heti siltä, kuin olisi pelannut maailman kovimmassa kiekkoliigassa jo vuosia. Teki ohimennen historiaa pitäen maalinsa puhtaana NHL-uransa ensimmäiset 102 minuuttia ja 48 sekuntia. Tällä hetkellä Hackett on edellämainittua kaksikkoa edellä sen verran, että on käynyt jo ottamassa koppeja Wildin maalin suulla. Kuemper ja Gustafsson ovat molemmat kuitenkin niin lahjakkaita jätkiä, ettei Hackett voi liian rennosti ottaa. Jos ote herpaantuu niin takaa tulevat molemmat kyllä ohi ja nopeasti.
Darcy Kuemper: Veteli alkukaudesta ECHL:ssä Ontario Reignin paidassa 8 matsia kun tilaa Aerosissa ei ollut. Endrasin lähdettyä IFK:n riveihin pelaamaan, aukeni AHL-paikka myös Kuemperille. Tuo oli iso asia Kuemperin kehittymisen kannalta, sillä tuo ECHL:ssä pomppiminen ei hirveän haastavaa Darcyn tasoiselle maalivahdille ole. Kahdeksassa ottelussa tilastot olivat sitä luokkaa, ettei paljoa muuta tarvitse siitä ajasta tietää. GAA 1,74 ja tojruntaprosentti 94,1%. "Onks pakko käydä suihkussa jos ei tullu ees hiki?"
Houstonissa Kuemper kantoi torjuntavastuun Hackettin vieraillessa Wildin kokoonpanossa. Koko kauden aikana Kuemper ehti pelaamaan 19 AHL-ottelua, kirjaten myös Aerosin paidassa ihan kiitettävät tilastot. GAA 2,36 ja torjuntaprosentti 92,3%. Paremmat tilastot kuin Hackettilla, mutta Hackettin puolustukseksi pitää sanoa se, että Aeros pääsi hyvään liitoon juuri ennen Hackettin pisintä Minnesotan reissua. Kuemper on hivenen vielä Hackettia isompi maalivahti, mutta ei myöskään liiku jäässä ihan yhtä nopeasti, eikä ole mailapelaamisessa Hackettin tasoa. Peittää hyvin ja on parhaimmillaan kun pelaa aggressiivisesti ja haastaa hyökkääjiä. Hyvä maalivahti jo nyt, eikä mene kauaa ennen kuin myös Kuemper on valmis esiintymään NHL:ssä.
Gustafsson saa jäädä arvioimatta, koska miehen pelejä olen nähnyt ehkä noin yhden, ikinä. Kaikki arviot kuitenkin tukevat sitä näkemystä minkä olen miehestä muodostanut, eli NHL-potentiaali on sielläkin kyseessä.
Puolustajat
Jonas Brodin: Dumban jätän suosiolla pois tällä kertaa, koska ei noista varaustilaisuuden aikaisista hehkutuksista niin kauhean kauan ole aikaa kulunut. Dumba on kuitenkin loistava vertailukohta Brodinille. Molemmat ovat kiekollisesti päteviä, hyvin luistelevia puolustajia. Kiekottomana Brodin puolustaa mailalla ja sijoittumalla oikein hyökkääjään nähden, vähän samalla tyylillä kuin Lidström, vaikka ei tietenkään ole läheskään yhtä hyvä tuossa vielä. Dumba taas räjähtää luistelusta suoraan hyökkääjän läpi, jos siihen tilaisuus vain siunaantuu.
Kiekollisena Brodin ei myöskään pelaa yhtä näyttävää peliä kuin Dumba. Laukaus on ihan hyvä ja tarkka, mutta Brodin säästelee kutiaan jostain syystä jopa vähän turhan usein. Brodin on kuitenkin loistava luistelija ja näkee kaukalon todella hyvin kovassakin vauhdissa ja painostuksen alaisena. Ensimmäinen syöttö lähtee napakasti, oikeaan paikkaan ja juuri oikeaan aikaan. Ei tule varmasti koskaan tekemään yhtä paljon pisteitä kuin Dumba, mutta on viisikon hyökkäyspelaamisen kannalta vähintäänkin yhtä tärkeä pelaaja. Saa kiekonkäsittelyn näyttämään välillä jopa naurettavan helpolta.
Ei välttämättä löydä Wildin pukukopista nimeään kauden alkaessa, mutta ei Brodin kaukana ole NHL-paikasta. Vähän vielä "valmiimmaksi" peliä, kypsyyttä ratkaisuihin ja voimaa varteen.
Nick Seeler: Mahdollinen vitoskierroksen varastus. Hyvän kokoinen (~180cm, 85kg) puolustaja, joka osaa vähän kaikkea. USHL-urallaan veteli kahden eri joukkueen paidassa yhteensä 58 ottelua, joissa keräsi tehot 4+24=28. Pelityyliltään vähän kuin kiekollisempi Nick Schultz, mutta on ilkeämpi, ei ota paskaa vastaan keneltäkään. Se on kuitenkin sanottava, että USHL-tasolla on vähän helpompi olla ilkeä kusipää kuin esimerkiksi WHL:n puolella, mutta on on se aina rohkaisevaa kuulla, että pakki ei anna missään tilanteessa mitään ilmaiseksi vastustajan hyökkääjälle.
Omaa jonkin verran kiekollista potentiaalia, mutta ei välttämättä tule näkemään vakituista YV-aikaa edes AHL-tasolla. On vielä ainakin muutaman vuoden päässä NHL-tasosta, mutta mikään kiire Seelerillä ei ole. Mies aloittaa syksyllä Nebraska-Omahan yliopiston, jossa mies saa rauhassa kehittää peliään. Ei ole kuitenkaan "perus vitoskierroksen varaus" omissa papereissani. Uskon ja odotan, että Seeler luo itselleen kunnioitettavan NHL-uran.
Kyle Medvec: Justin Falkin tylympi versio. Kun vain oppisi myllyttämään tosissaan, niin puhuttaisiin John Scott -tyypin puolustajasta. Medvecin isoin ongelma on se, että miehen isoin ongelma on luistelu. Tässä iässä sitä on vaikea enää parantaa huomattavasti. Jos kuitenkin saa liikkuvuuttaan hieman parannettua ja samalla oppii pelaamaan kiekollisena niin, ettei ajaudu niin usein "umpikujaan" kuin viime kaudella esimerkiksi kävi, niin tässä puhutaan ihan luotettavasta kolmosparin puolustajasta. Kun asiaa miettii tarkemmin, niin Medvec ei ole edes kaukana pelipaikasta NHL:ssä. Pieniä parannuksia peliin ja Stoner sekä Falk saavat katsella olkansa yli, sillä siellä on Medvec koputtelemassa ja kyselemässä pelipaikkaa.
Josh Caron: Minnesota Wildin vastaus Mighty Ducksin Dean Portmanille. Pelannee tulevalla kaudella Aerosin paidassa, jolloin miehen pelaamisen tasosta ja kovuudesta saadaan vähän parempi kuva. Tanssikutsusta tämä mies ei kuitenkaan kieltäydy.
Hyökkääjät
Charlie Coyle: Mahdollisesti Granlundiakin mielenkiintoisempi lupaus. Kookas (~190cm, 95kg), hyvin liikkuva ja hyvät kädet omaava hyökkääjä. Boston Universityn aikanaan ei ehtinyt nousta niin dominoivaan rooliin kuin odotettiin, mutta siirryttyään Saint John Sea Dogsiin, syttyi mies liekkeihin. Coyle pelasi kuin mies poikien seassa, iskien ensin runkosarjassa 23:ssa ottelussa tehot 15+23=38. Pudotuspeleissä tahti oli vieläkin hurjempaa. 17 ottelua ja huikeat 34 (15+19) pistettä.
Coylella on sauma lunastaa paikka Wildin kokoonpanossa jo kauden alussa, mutta todennäköisesti mies suuntaa kuitenkin Houstoniin. Pystyisi ainakin teoriassa vetämään jopa nelosketjun roolia NHL:ssä tällä hetkellä, mutta isoin hyöty Coylesta saadaan peluuttamalla miestä edes vähän hyökkäävämmässä roolissa. Periaatteessa kolmosketjun laita Brodziakin vierellä voisi olla optimaalisin paikka jos mietitään puhtaasti roolia Wildissa. Ykkösketjun laita Aerosissa kehittänee ainakin aluksi Coylea kuitenkin enemmän. Mikään pakko Coylella ei ole NHL:ään vielä päästä, mutta jos homma toimii riittävän hyvin training campilla, Fletcher tekee kyllä tarvittavat liikkeet jotta paikka ylhäältä miehelle löytyy.
Mario Lucia: Viime kaudella täysin sairaat tilastot heikossa BCHL-liigassa iskenyt Lucia omaa kyllä potentiaalin olla tehokas pelaaja myös NHL-tasolla, mutta matka edes NHL-paikkaan on vielä pitkä. Voimaa, nopeutta, röyhkeyttä ja oikeastaan vähän kaikkea tarvitaan vielä lisää. Luontainen maalintekijän vaisto ja jatkuva käsitys siitä mitä ympärillä tapahtuu, ovat kuitenkin jo olemassa. Vahvuudet ovat kiekollisessa pelaamisessa, mutta heikkouksia on vielä iso liuta. Notre Damen yliopiston syksyllä aloittavalla Lucialla ei ole kuitenkaan vielä mikään kiire. Neljässä vuodessa pelaaja pystyy kehittymään valtavasti, enkä epäile hetkeäkään, etteikö Lucian tapauksessa kävisi myös näin. Hyökkäyspään potentiaali on valtava, mutta heikkouksia ja uhkakuvia on vielä paljon. Palataan asiaan vaikka vuoden päästä ja katsotaan, miten ensimmäinen kausi NCAA-tasolla sujui.
Zack Phillips: Coylen seurakaveri ja ketjukaveri (ainakin näkemissäni otteluissa). Monipuolinen hyökkääjä, ja nimenomaan hyökkääjä. Puolustuspään pelaamisessa vielä paljon opittavaa, mutta kun on yhtä tehokas pelaaja kuin Phillips on, saa anteeksi sellaisiakin pieniä asioita kuin ajoittain jopa hämmentävä sijoittuminen omassa päässä.
Jos Phillips olisi 5cm pidempi ja massaa olisi 10kg enemmän, ei tarvitsisi edes miettiä miehen ensi kauden pelipaikkaa. 185cm ja 80kg ovat kuitenkin sellaiset mitat, että Phillips saa kerätä vielä (todennäköisesti) yhden kauden ajan kokemusta AHL:stä. Saanee loukkaantumisten myötä pelejä myös NHL:n puolella, ja silloin nähdään Phillipsin todellinen taso. Tehnee isoa tuhoa Aerosin riveissä. Ylivoimapelin erikoisosaaja. Hyvä laukaus, näkee ketjukaverit loistavasti ja jakaa välillä ihan käsittämättömän hienoja syöttöjä. Välillä näyttää, kuin peli hidastuisi miehen ympärillä ja miehellä olisi kaikki aika maailmassa tehdä seuraava ratkaisu. Suurin kysymys onkin se, miten Phillips saa siirrettyä tuon taitotason NHL:ään. Ei Phillipsistä varmastikaan seuraavaa Corey Lockea tule, mutta aina on se vaara, ettei tämän tapainen hyökkäyspään velho pystykään tekemään samoja asioita NHL:ssä kuin AHL:ssä tai junioritasolla.
Potentiaalia on, odotukset ovat kovat, mutta niin pitääkin olla.