Ilmeisesti IS NHL 11-12 lehden tekijät ovat sitten idiootteja. "Ilman Krejciä Boston olisi ollut kaavamainen kuin Marimekon Jokapoika-paita. Krejci on joukkueensa ehdoton ykkössentteri ja parhaimmillaan maaginen, mutta aina hän ei ole syttynyt runkosarjassa samalla tavoin kuin viime keväänä".
Kun on nähnyt Krejciltä hänen kaikki reilut neljäsataa otteluaan Bruins-paidassa ja joitain Providencessa, niin voi kyllä sanoa, että David Krejci ei ole maaginen. Hänellä on tiettyä erityisosaamista: kelvolliset kädet, kärsivällisyyttä ja muutama vakiotemppu, jotka hän osaa hyvin ja jotka toimivat silloin tällöin vastustajan puolustukseen - lähinnä pelin hidastaminen sekä toisen ja kolmannen aallon odotus. Kuitenkin Krejcistä pääsee varsin hyvin kärryille kun näkee kymmenen peliä. Siinä on nähnyt kaiken minkä kaveri osaa ja mitä hän tekee. Ei mitään maagista. Kun on nähnyt neljäsataa ottelua, niin kaverin kyvyttömyys keksiä uutta alkaa jo turhauttamaan.
Voi kyllä perustellusti sanoa, että Bergeron on Bruinsin kärkisentterikaksikosta värittömämpi. Hänellä ei ole mitään temppuja, osaamista ja taitoa, joilla saisi vastustajan puolustuksen rikki edes satunnaisen varmasti. Pisteet kertyvät enemmän siitä, että Bergeron tekee kaiken hyvin ja oikein. Voittaa aloitukset, voittaa ja riistää kiekkoja, pitää kiekon omilla helpoilla syötöillä. Heittää maalivahdille kiekkoja, jotka tuottavat reboundeja, on oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Koska jääkiekossa ei kuitenkaan ole väliä, voittaako vastustajansa jakamalla rystylättyä takatolpalle vai painimalla kiekkoa maaliin, niin Bergeron on noista kahdesta parempi pelaaja. Näin ajattelee myös valmennus, ainakin, jos peluutuksesta voi mitään päätellä. Bergeron on aina jäällä kun ratkaistaan, kun ylivoima tai alivoima alkaa, kun vastustajan parhaat ovat jäällä. Krejci pelailee sitten ne minuutit, mitkä Bergeronilta jää, paitsi että alivoimaa ei pelaa, eikä ole koskaan jäällä johtoasemassa vastustajan parhaita vastaan.
Viime kaudella Bergeron teki enemmän pisteitä vastustajan ykkösnyrkkejä vastaan kuin Krejci teki kolmos- ja nelosketjuja vastaan. Cup-kevään pleijareissa Krejcin onnistui tehdä parempien laiturien ja edullisten peluutusten avulla muutama piste enemmän kuin Bergeron teki Marchandin ja Recchin kanssa vastustajan ykkösiä vastaan. Kukaan nuo pelit nähnyt ei pidä Krejcin roolia Bruinsin menestykselle tärkeämpänä kuin Bergeronin. Siksi, että Bergeronin rooli on suurempi.
IS:n tusinatoimittajien täytyy kausiennakoissaan luonnollisesti kirjoittaa jokaisesta joukkueesta, vaikkei heillä ole mitään käryä joukkueen edesottamuksista.
Toki minusta Bergeron on joukkueelleen arvokkaampi pelaaja kuin Krejci. Krejci sitten parempi kuin Bergeron. Käsitän nimittäin arvokkuuden ja paremmuuden eri asioiksi. Arvokkuudeltaan Koivu olisi noin sijoilla 8-12, mutta paremmuudeltaan ei ja sama juttu Bergeronin kanssa.
Kiekossa on kyse voittamisesta ja voittamisella ratkotaan paremmuutta, ei arvokkuutta. Sillä ei ole vitunkaan väliä, oletko parempi jakamaan niitä rystylättyjä kuin joku toinen, jos homma ei näy tulostaululla. Paremmuus on yksittäisten pelaajien kohdalla sitä, että pystyy edesauttamaan oman joukkueensa menestystä enemmän kuin toinen pelaaja. Patrice Bergeron on parempi pelaaja kuin David Krejci, arvokkuuteen en ota kantaa, sitä mitataan ilmeisesti treideissä.