Terve vaan kaikille Wild-kirjoittelijoille. Muutama sananen omista ajatuksista ensi kaudesta ja joukkueesta ylipäätään. Aikoinaan laajennusjoukkueiden (Blue Jackets ja Wild) tulon myötä Wild oli heti alkuun näistä kahdesta mielenkiintoisempi. Kovin intensiivisesti joukkueen tekemisiä ei tullut seurattua, mutta nimet Marian Gaborik, Wes Walz, Andrew Brunette, Brent Burns, Manny Fernandez ja Antit Laaksonen ja Miettinen tulivat hyvinkin tutuiksi. Ehkäpä Mikko Koivun menestyksen myötä on Wild pikkuhiljaa noussut toiseksi suosikikseni. Pidän Koivun tyyppisistä pelaajista (vrt. Patrice Bergeron), joskin tietysti kovempaa pistetehtailua ykkössentteriltä toisinaan toivoisi. Viime kesän jälkeen joukkueen tekemiset ovat myös täällä olleet suurennuslasin alla. Parisen JA Suterin hankinnat olivat loistouutinen ja myös Miken edesottamuksia lähdin mielenkiinnolla seuraamaan. Tietylla tapaa kausi oli pettymys. Toki vähimmäisvaatimus eli pudotuspelit saavutettiin, muttei sitten mitään enempää.
Pakko se on sanoa. Joukkue ei ole maalinteossa eikä puolustuspelaamisessa sillä tasolla, millä kannusta taistelevan joukkueen odottaisi olevan. Kun sen lisäksi, että ykkösketjun maalinteko yskii ajoittain pahastikin, myös alemmat ketjut ovat suurissa vaikeuksissa hyökkäyspelin suhteen, on pieneen huoleen aihetta. Mikko Koivun ja Zach Parisen varaan voidaan kuitenkin ensi kauden kärkeä rakentaa. Koivu ei ole eikä tule olemaan pisteiden puolesta NHL:n kärkisenttereitä, mutta uskoa siihen edelleen on, että Koivusta on johdattamaan Wild päätyyn saakka (vrt. David Krejci). Tämä vaatii loisto-otteita sekä ihailtavan työmoraalin omaavalta Pariselta, että myös ketjun kolmannelta lenkiltä, joka ei mielestäni Charlie Coyle ole. Jason Pominville on tälle paikalle vahvimmin tyrkyllä. Jason on muutamaan otteeseen rikkonut 30 maalin rajan ja, jos Wild haluaa menestyä ensi kaudella, on tämä tapahduttava kolmannen kerran. Miehestä maksettiin kuitenkin kova hinta. Ensi kauden training camp antanee jonkin verran vastauksia. Mielestäni yhdistelmä Parise-Koivu-Pominville on ainoa mahdollinen huippuvaarallisen ykkösketjun määritelmän täyttävä vaihtoehto.
Toinen iso kysymys, mihin Wildin on löydettävä vastaus on kakkossentteri. Halutaanko Matt Cullenille antaa vielä tämä paikka, josko hän vielä kerran onnistuisi toistamaan tämän kauden mainiot otteensa. Itse näkisin mielelläni Cullenin varmana kolmosketjun johtajana. Toki mies lienee yksi joukkueen suurista henkisistä johtajista. Myös Devin Setoguchi herättää täällä päässä kaksijakoisia ajatuksia. Viime kaudella tuntui siltä, että kun Deviniä pääsi haukkumasta, hän tekee 2+1 yhdessä ottelussa ja kun on tarpeeksi kehuttu, tulee seitsemän ottelun pisteetön putki. Puhumattakaan Dany Heatleysta. Aikoinaan yksi omista suosikkipelaajista on nyt vajonnut jonkinlaiseen on/off-moodiin. Heatley-Cullen-Setoguchi saattaisi kolmosketjuna olla todellinen low risk - high reward -koostumus. Cullenin ja Setoguchin välillä on ainakin päättyneen kauden perusteella kemiaa ja Heatley parhaimmillaan on edelleen erittäin vaarallinen.
Ketkä siis miehittävät niin kutsutun kakkosketjun? Unelma olisi tietysti Zucker-Granlund-Coyle. Toteutuakseen tässä on kuitenkin niin monen palasen loksahdettava kohdalleen, että vaikea ketjua on ainakaan alkukaudesta tässä muodossa nähdä. Oma käsitykseni jääkiekosta on sellainen, että nimenomaan Granlund toimii hyökkäysketjun peliä tekevänä priimusmoottorina ja isokokoinen hyvin suojaava Coyle, sekä tuulennopea maalintekijä Zucker ovat toisiaan täydentävät laiturit. Suurin kysymysmerkki tässä visiossa lienee Zucker, jonka kaikesta positiivisesta huolimatta pelkään jäävän alempien kenttien pörrääjäksi. Toivottavasti olen väärässä. Granlundiin uskon edelleen. On se vaan huikean pelikäsityksen ja asenteen omaava kaveri. Coyle väläytteli sen verran menneellä kaudella, että myös hänen menestymiseensä uskon vankasti. Jos edellä mainitut nuorukaiset eivät vakuuta training campilla / alkukaudesta, on Wildin management tiukan paikan edessä. Mistä syvyyttä ja maalintekovoimaa? Herrat Mitchell, Clutterbuck, Rupp, Brodziak, Konopka, Veilleux ja kumppanit ovat päteviä nelosen miehiä. Bouchardille en enää käyttöä näe. Brodziakista olin innoissani kauden 2011-2012 jälkeen, mutten enää.
Tuleeko vapaita agentteja? Tuleeko kauppoja? Ketä varataan? Paljon spekulaatiota vielä, mutta sehän se on penkkiurheilijan mielipuuhaa. Mielenkiinnolla odotellaan nyt ensin draft pois alta. Puolustuksesta voisi kirjoitella samanlaisen tekstinpätkän lisää, mutta sanotaan tässä vaiheessa lyhyesti, että vihreätä valoa Suterille, Brodinille, Scandellalle, Spurgeonille ja Dumballe. Puolustuksessakin on kakkosparin kokoinen aukko.
Pakko se on sanoa. Joukkue ei ole maalinteossa eikä puolustuspelaamisessa sillä tasolla, millä kannusta taistelevan joukkueen odottaisi olevan. Kun sen lisäksi, että ykkösketjun maalinteko yskii ajoittain pahastikin, myös alemmat ketjut ovat suurissa vaikeuksissa hyökkäyspelin suhteen, on pieneen huoleen aihetta. Mikko Koivun ja Zach Parisen varaan voidaan kuitenkin ensi kauden kärkeä rakentaa. Koivu ei ole eikä tule olemaan pisteiden puolesta NHL:n kärkisenttereitä, mutta uskoa siihen edelleen on, että Koivusta on johdattamaan Wild päätyyn saakka (vrt. David Krejci). Tämä vaatii loisto-otteita sekä ihailtavan työmoraalin omaavalta Pariselta, että myös ketjun kolmannelta lenkiltä, joka ei mielestäni Charlie Coyle ole. Jason Pominville on tälle paikalle vahvimmin tyrkyllä. Jason on muutamaan otteeseen rikkonut 30 maalin rajan ja, jos Wild haluaa menestyä ensi kaudella, on tämä tapahduttava kolmannen kerran. Miehestä maksettiin kuitenkin kova hinta. Ensi kauden training camp antanee jonkin verran vastauksia. Mielestäni yhdistelmä Parise-Koivu-Pominville on ainoa mahdollinen huippuvaarallisen ykkösketjun määritelmän täyttävä vaihtoehto.
Toinen iso kysymys, mihin Wildin on löydettävä vastaus on kakkossentteri. Halutaanko Matt Cullenille antaa vielä tämä paikka, josko hän vielä kerran onnistuisi toistamaan tämän kauden mainiot otteensa. Itse näkisin mielelläni Cullenin varmana kolmosketjun johtajana. Toki mies lienee yksi joukkueen suurista henkisistä johtajista. Myös Devin Setoguchi herättää täällä päässä kaksijakoisia ajatuksia. Viime kaudella tuntui siltä, että kun Deviniä pääsi haukkumasta, hän tekee 2+1 yhdessä ottelussa ja kun on tarpeeksi kehuttu, tulee seitsemän ottelun pisteetön putki. Puhumattakaan Dany Heatleysta. Aikoinaan yksi omista suosikkipelaajista on nyt vajonnut jonkinlaiseen on/off-moodiin. Heatley-Cullen-Setoguchi saattaisi kolmosketjuna olla todellinen low risk - high reward -koostumus. Cullenin ja Setoguchin välillä on ainakin päättyneen kauden perusteella kemiaa ja Heatley parhaimmillaan on edelleen erittäin vaarallinen.
Ketkä siis miehittävät niin kutsutun kakkosketjun? Unelma olisi tietysti Zucker-Granlund-Coyle. Toteutuakseen tässä on kuitenkin niin monen palasen loksahdettava kohdalleen, että vaikea ketjua on ainakaan alkukaudesta tässä muodossa nähdä. Oma käsitykseni jääkiekosta on sellainen, että nimenomaan Granlund toimii hyökkäysketjun peliä tekevänä priimusmoottorina ja isokokoinen hyvin suojaava Coyle, sekä tuulennopea maalintekijä Zucker ovat toisiaan täydentävät laiturit. Suurin kysymysmerkki tässä visiossa lienee Zucker, jonka kaikesta positiivisesta huolimatta pelkään jäävän alempien kenttien pörrääjäksi. Toivottavasti olen väärässä. Granlundiin uskon edelleen. On se vaan huikean pelikäsityksen ja asenteen omaava kaveri. Coyle väläytteli sen verran menneellä kaudella, että myös hänen menestymiseensä uskon vankasti. Jos edellä mainitut nuorukaiset eivät vakuuta training campilla / alkukaudesta, on Wildin management tiukan paikan edessä. Mistä syvyyttä ja maalintekovoimaa? Herrat Mitchell, Clutterbuck, Rupp, Brodziak, Konopka, Veilleux ja kumppanit ovat päteviä nelosen miehiä. Bouchardille en enää käyttöä näe. Brodziakista olin innoissani kauden 2011-2012 jälkeen, mutten enää.
Tuleeko vapaita agentteja? Tuleeko kauppoja? Ketä varataan? Paljon spekulaatiota vielä, mutta sehän se on penkkiurheilijan mielipuuhaa. Mielenkiinnolla odotellaan nyt ensin draft pois alta. Puolustuksesta voisi kirjoitella samanlaisen tekstinpätkän lisää, mutta sanotaan tässä vaiheessa lyhyesti, että vihreätä valoa Suterille, Brodinille, Scandellalle, Spurgeonille ja Dumballe. Puolustuksessakin on kakkosparin kokoinen aukko.