Pojat pojat(varsinkin Granlundfanit)!
Ei syytä huoleen.
Mikestä keskustelu käy kovana mitä hänen tulisi tehdä, ja kenen kanssa pelata jne.
Olen itse yrittänyt pitäytyä tästä keskustelusta kaukana juuri sen vuoksi, että kyseisestä pelaajasta on niin paljon infoa ilmassa että keskusteluun ei juuri paljoa voi uutta tuoda. Tässä tilanteessa haluan kuitenkin tehdä poikkeuksen.
Mennään urheilun tärkeimpien kysymysten äärelle. Tätä symboloi monille kuten myös itselleni olympiatuli.
Mitä on urheilu, ja siinä menestyminen? Se on ylä -ja alamäkiä, vuosien määrätietoista harjoittelua, uhrauksia, kipua, lupumista, surua.. jne. Ja kun alat olla lähellä tavoitettasi mitä tapahtuu?
Helpottaako työ? Ei, ei se valitettavasti helpota vaan vaikeutuu entisestään.
Näkisin, että tästä on nyt Miken kohdalla kysymys.
Vaikuttaa siltä, että asenteesta se tuskin jää kiinni. Asenne ei vain aina riitä.
Tarvitaan onnea, luovuutta, rohkeutta, ja kasvua ihmisenä sekä ennen kaikkea tärkeintä eli raakaa työtä. Älkää ymmärtäkö minua väärin, Mikke on hieno ihminen, mutta oman kehon totaaliseen tuntemukseen vaaditaan paljon. Miksi se tulisi helpommalla kuin esim. Jukka Keskisalolla, Jari Litmasella, Mika Myllylällä tai kenellä tahansa monista menestyksekkäistä suomalaisurheilijoista?
Jos menestys tulee nopeaa ja helpolla, on se täysin käsittämättömän huikeaa.
Jos se tulee kuten Paavo Nurmi on viitoittanut: kovalla määrätietoisella työllä, on se ansaittua urheilun hengen mukaista.
Täällä nyt puhutaan siitä, että Mikke ei ole täysin valmis NHL:ään.
Jääkiekko on huippu-urheilua! Työ on tehtävä, jokainen sentti on ansaittava.
Viimeiset kehitysaskeleet ovat ne vaikeimmat, mutta jos ne pystyt ottamaan olet potentiaalisi rajoilla. Tästä on nyt Mikaelilla kysymys.
Toivotan MG:lle onnea ja voimia matkaan!