Todella murheellinen lokakuu:
1.10. TPS - Kärpät 3-2 ja
2.10. HIFK - Kärpät 4-2
8.10. Eisbären-Kärpät 3-2
10.10. Ilves - Kärpät 4-2
11.10. Kärpät - Pelicans 3-2
14.10. JYP - Kärpät 2-1
16.10. Tappara - Kärpät 2-1
22.10. Kärpät-Metallurg 0-2
24.10. Lukko - Kärpät 6-1
25.10. Jokerit - Kärpät 3-2
Sarja jatkuu Kärpillä helpolla ohjelmalla:
30.10. Kärpät-TPS
1.11. Kärpät-Lukko
6.-9.11. Maajoukkueturnaus
12.11. Kärpät-Eisbären
14.11. KalPa - Kärpät
15.11. Kärpät - JYP
19.11. Metallurg-Kärpät
Euroopan suhteen Kärpät on saanut jo haudata haaveensa, mutta SM-liigassa 4 seuraavaa ottelua on Kärppien käännettävä voitollisiksi. Kovia pelejä tiedossa, mm. Lukko ja Jyp Raksilassa ja Kalpa Niiralassa.
Jos käännöstä parempaan ei tapahdu noissa liigapeleissä, on joukkueeseen valmennuspuolelle tehtävä jotain muutoksia.
Seuraavat viikot sen suhteen ovat kriittisiä. Kärppien on mahdollisuus kääntää kurssia, sillä on aikaa levätä ja treenata, on kotipelejä, on aikaa esim. vahvistaa joukkueen puolustusta. On aikaa tehdä muutoksia.
Onko Kärppien henkinen kantti SM-liigaan riittävällä tasolla? Lokakuun peleissä usein kun vastustaja on tehnyt johtomaalin, on Kärppien selkäranka katkennut turhan helposti eikä omaa iskua ole sen jälkeen tullut koskaan (Tps-Kärpät, Hifk-Kärpät, Ilves-Kärpät, Tappara-Kärpät, Lukko-Kärpät).
Huolestuttavaa, että joukkue ei ole jaksanut pitää omasta johtoasemastaan kiinni pelin loppuun saakka. Siitä karmaisevin esimerkki oli tänään arkkivihollista Jokereita vastaan. Kahden erän jälkeen Kärpät johti, Jokerit teki tasoitusmaalin 3. erän alkuun ja voittomaalin pelin viimeisellä sekunnilla! Aloitus ajassa 59.55 olisi pitänyt painia tasuriksi vaikka väkisin. Viuhkolaa ja Corsoa kaivataan, kuten myös Lasse Kukkosen kaltaista ikitaistelijaa.
Kongreettisia esimerkkejä siitä, ettei joukkueen henkinen kantti ole sarjaan riittävällä tasolla. Johtuuko valmennuksesta, johtuuko joukkueesta, mutta suunta on saatava kääntymään hinnalla millä hyvänsä.
Seurasin viikolla Tappara-Jyp -pelissä tarkasti Jypin pelaamista, viisikkopuolustamista ja puolustajien pelaamista. Risto Dufvan Jyp oli siinä pelissä pelottavan vahva. Joukkueen ja sen puolustuksen pelaaminen oli totaalipelaamista. Jyp teki tasan tarkkaan sen, mitä vaadittiin voiton ottamiseksi Tampereelta. Ei yhtään enempää eikä yhtään vähempää. Ei taikatemppuja eikä riskejä. Samanlaista tappamisen ilmettä kaipailen takaisin Kärppiin.
Kari Jalosen aikana myös Kärppien pelaaminen oli lähellä totaalipelaamista. Kärppien hyökkäys oli kuitenkin sen verran nimekäs ja taitava, että joukkueen hyökkäyspeli oli sen verran näyttävää, ettei ihan mistään totaalipelaamisesta Kärppien kohdalla kannattanut puhua.
Positiivista Kärppien syksyssä on ollut kieltämättä aktiivinen ja hyökkäävä pelitapa. Tämä pelitapa alkaa olla kuitenkin tiensä päässä, ellei voittoja ala tulla. Tappara-Jyp -pelissä kaipailin Kärppien otteisiin samanlaista jämäkkyyttä ja päättäväisyyttä mitä on nykyään Jypin otteissa. Tällä hetkellä Kärpät on hanakka hyökkäämään ja tekemään virheitä. Niistä olisi pian päästä eroon ja suuntaa käännettävä. Harjoituksissa olisi käännettävä teemojen (hyökkäyspeli, ylivoimat, alivoimat, puolustuspelaaminen) painopistettä, ja saatava sitä kautta muutos aikaiseksi. Jos nykymateriaali ei siihen riitä, vahvistetaan joukkuetta. Jos valmennus ei riitä, tehdään muutoksia sille osastolle.