Ammattilaisjääkiekkojoukkueen seuraaminen on viihdettä siinä missä elokuvien katselu, konsertissa käynti, kirjan lukeminen tai kuksan vuoleminen. Jääkiekkojoukkueen seuraamiseen on tasan kaksi syytä:
1) se tarjoaa hyviä tunteita elämään,
2) joukkueessa pelaa ihminen (lapsi, sisarus) jota seuraisi sama mitä tämä harrastaa.
Omalla kohdallani kohta 2 ei toteudu, ja kohta 1 on ollut viime aikoina tiukassa.
Fakta kuitenkin on, että tavallisena arki-iltana on töiden jälkeen muutakin virikettä tarjolla. Jääkiekkojoukkueen pitää olla aidosti haluttava, että sen ottelun jaksaa järjestää omassa kalenterissaan kaiken muun edelle. Huomio ja yleisö pitää ansaita.
Viime vuosien otteilla Kärpät ei ansaitse huomiotani. Liian kauan liian hajuton, mauton ja väritön. Syksyisin kauhea kiima kun kovia nimiä lappaa joukkueeseen, mutta sitten meh.
Viime vuonna Manner pelasti pronssille, nyt Matikainen pelasti sarjapaikan.
Aiettä kun kaipaan sitä kun aikanaan Machulda tuli tykkiin porukkaan viimeiseksi lenkiksi. Tai Maxwell ja Kaspar. Jokisen paluu ei pyttyä tuonut, mutta olihan tunnelmaa.
Sitä kuplivaa kiimaa kun Laanilan Nesteellä oli mailoja, nyt istutaan kipinässä odottamassa The Tiedotetta.
Vissi ero saapuuko sankariksi tai pelastajaksi pelaaja vai valmentaja. Ei voi toiminta olla niin perseellään että yksi koutsi pelastaa.
Kuten moni täällä on todennut, Matikaisen ansiosta nyt edes vituttaa. Toivottavasti toimistolla pudotuspeleistä ulosjäänti (sijoitus 13/16, oikiasti) vituttaa ja hävettää.
Kädenlämpöinen tussuttelu loppuu usein katastrofiin. Se on sitten eri asia että näkeekö 60 pelin katastrofin vai yhden keikkaveskan yhden virheen johon kaikki kaatui. Jos toimiston porukka edes mainitsee kesän haastatteluissa Claran virheen, tiedän että siellä ei vituta eikä hävetä.
Tulkaa ja ansaitkaa mielenkiintoni.
1) se tarjoaa hyviä tunteita elämään,
2) joukkueessa pelaa ihminen (lapsi, sisarus) jota seuraisi sama mitä tämä harrastaa.
Omalla kohdallani kohta 2 ei toteudu, ja kohta 1 on ollut viime aikoina tiukassa.
Fakta kuitenkin on, että tavallisena arki-iltana on töiden jälkeen muutakin virikettä tarjolla. Jääkiekkojoukkueen pitää olla aidosti haluttava, että sen ottelun jaksaa järjestää omassa kalenterissaan kaiken muun edelle. Huomio ja yleisö pitää ansaita.
Viime vuosien otteilla Kärpät ei ansaitse huomiotani. Liian kauan liian hajuton, mauton ja väritön. Syksyisin kauhea kiima kun kovia nimiä lappaa joukkueeseen, mutta sitten meh.
Viime vuonna Manner pelasti pronssille, nyt Matikainen pelasti sarjapaikan.
Aiettä kun kaipaan sitä kun aikanaan Machulda tuli tykkiin porukkaan viimeiseksi lenkiksi. Tai Maxwell ja Kaspar. Jokisen paluu ei pyttyä tuonut, mutta olihan tunnelmaa.
Sitä kuplivaa kiimaa kun Laanilan Nesteellä oli mailoja, nyt istutaan kipinässä odottamassa The Tiedotetta.
Vissi ero saapuuko sankariksi tai pelastajaksi pelaaja vai valmentaja. Ei voi toiminta olla niin perseellään että yksi koutsi pelastaa.
Kuten moni täällä on todennut, Matikaisen ansiosta nyt edes vituttaa. Toivottavasti toimistolla pudotuspeleistä ulosjäänti (sijoitus 13/16, oikiasti) vituttaa ja hävettää.
Kädenlämpöinen tussuttelu loppuu usein katastrofiin. Se on sitten eri asia että näkeekö 60 pelin katastrofin vai yhden keikkaveskan yhden virheen johon kaikki kaatui. Jos toimiston porukka edes mainitsee kesän haastatteluissa Claran virheen, tiedän että siellä ei vituta eikä hävetä.
Tulkaa ja ansaitkaa mielenkiintoni.