Muutama suosikki:
Poro on ehkä se ykkönen. Valitettavan kallis eläin osina, mutta aina välillä tulee tempaistua. Tässä koronan aikana olen väsännyt yhden perinteisen käristyksen sekä yhden porokeiton. Käristyslihaa, pottua, sipulia, paketti koskenlaskijaa, kermaa, mausteita sekä lopuksi kuutioitua Kainuun juustoleipää sekaan kiehuttelun jälkeen. Avot on hyvvee.
Lohi ja siika. Lohi graavattuna sekä kylmä- tai lämminsavustettuna on sellainen elintarvike, jota voisi kuvitella kerralla hotkaisevansa kokonaisen kilon. Soppaakin väännän lohesta suht usein. Savusiikaa syöpi myös ihan iloissansa Evil.
Merenelävät. Katka- ja muut ravut, simpukat ja mustekalat maistuvat. Valitettavasti kaikki perheessäni eivät ole niistä yhtä innoissaan, joten harvemmin tulee niiden varaan menyytä rakennettua. Silloin tällöin iltamyhkään keittelen kuitenkin erittäin valkosipulista merenherkkupastaa ja vetelen kattilallisen suorin vartaloin.
Lammas. Tätäkin pitäisi tehdä useammin. Yön yli haudutettu takuumurea lammaspata sopivin höystein herahduttaa veden kielelle ja jopa silmäkulmaan.
Naudat, siat ja kanat ovat sellaista arkiruokaa ja peruselintarviketta, niitä ei toinna listailla sen kummemmin.
Lapsena söin paljon riistaa, kun faija harrasti metsästystä. Hirveä, jänöä, metsoa ja teertä. Hirveä on kyllä nytkin pakastin puolillaan, kun appiukko niitä ampuu.
Melkein kaikki syömäni liha on ollut vähintään kelvollista (koiraa tai kissaa en ole kokeillut), paitsi yksi. Karhusta en tykännyt yhtään. Sitä pistävänkitkerää makua ei ilmeisesti saa pois millään.
Poro on ehkä se ykkönen. Valitettavan kallis eläin osina, mutta aina välillä tulee tempaistua. Tässä koronan aikana olen väsännyt yhden perinteisen käristyksen sekä yhden porokeiton. Käristyslihaa, pottua, sipulia, paketti koskenlaskijaa, kermaa, mausteita sekä lopuksi kuutioitua Kainuun juustoleipää sekaan kiehuttelun jälkeen. Avot on hyvvee.
Lohi ja siika. Lohi graavattuna sekä kylmä- tai lämminsavustettuna on sellainen elintarvike, jota voisi kuvitella kerralla hotkaisevansa kokonaisen kilon. Soppaakin väännän lohesta suht usein. Savusiikaa syöpi myös ihan iloissansa Evil.
Merenelävät. Katka- ja muut ravut, simpukat ja mustekalat maistuvat. Valitettavasti kaikki perheessäni eivät ole niistä yhtä innoissaan, joten harvemmin tulee niiden varaan menyytä rakennettua. Silloin tällöin iltamyhkään keittelen kuitenkin erittäin valkosipulista merenherkkupastaa ja vetelen kattilallisen suorin vartaloin.
Lammas. Tätäkin pitäisi tehdä useammin. Yön yli haudutettu takuumurea lammaspata sopivin höystein herahduttaa veden kielelle ja jopa silmäkulmaan.
Naudat, siat ja kanat ovat sellaista arkiruokaa ja peruselintarviketta, niitä ei toinna listailla sen kummemmin.
Lapsena söin paljon riistaa, kun faija harrasti metsästystä. Hirveä, jänöä, metsoa ja teertä. Hirveä on kyllä nytkin pakastin puolillaan, kun appiukko niitä ampuu.
Melkein kaikki syömäni liha on ollut vähintään kelvollista (koiraa tai kissaa en ole kokeillut), paitsi yksi. Karhusta en tykännyt yhtään. Sitä pistävänkitkerää makua ei ilmeisesti saa pois millään.