Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Iisoppi]

Vesa Sisättö: 101 yllättävää faktaa
Vesa Sisättö: 102 murrettua myyttiä

Kaksi ohkaista kirjaa joissa oli (vajaan) sivun verran juttua yhdestä faktasta/myytistä. Lähinnä itsestään selvyyksiä ja hutaistuja päätelmiä. Olihan siellä jotain minullekin uuttakin tietoa. Ihan sellaista kevyttä iltalukemista mutta ei olisi haitannut vaikka olisi jäänyt lukematta.

 

[aalto]

Nyt menossa Storytellissä kaksi kirjaa:
Nuoruudessa suuren vaikutuksen tehnyt Linnunradan käsikirja liftareille. Kirja on sinänsä yksinkertaisen viihdyttävää seikkailua, mutta silti sieltä löytyy aina uusia tarkkoja piikkejä ja huomioita ja yllättäen se on kestänyt hyvin aikaa.
Toinen on James Bowenin Katukissa Bob. Tositarina entisen kodittoman narkkarin ja katukissan ystävyydestä. Aluksi kirja epäilytti, mutta tempaisi mukaansa koruttoman arkisella kerronnallaan.

Hauska yhteensattuma on se, että molemmissa on sama lukija ja se sotkee hieman ajatusta kun siirtyy kirjasta toiseen.

 

[L. Paraske]

Luin, tai oikeammin kuuntelin, Laura Arffmanin kirjoittaman Mona-Liisa - Urheilija, muusikko, ihminen -teoksen. Kirja kertoo siis toissa kesänä syöpään menehtyneen Mona-Liisa Nousiaisen tarinan. Äänikirjan lukijana toimi itse kirjan kirjoittanut Arffman, ja se jotenkin vielä syvensi kokemusta. Itselle jo pitkään hiihtourheilua seuranneena Nousiaisen uran vaiheet olivat aika hyvin muistissa, ja samoin oli tiedossa Mona-Liisan lahjakkuus myös musiikin puolella. Ihmistä näiden suoritusten takana en niin hyvin tuntenut, ja tähän vastaten Arffmanin kirja maalaa aika täyden kuvan Mona-Liisa Nousiaisesta. Ainakin viimeistään siinä vaiheessa, kun ajatuksia kirjassa kertoo jo lähellä vaanivan kuolemansa hyväksynyt päähenkilö itse.

Vaikka tietysti nuoren ihmisen elämän ne surulliset loppuvaiheet pääpiirteissään tiesinkin, niin en jotenkin odottanut tarinan menevän itselläni niin tunteisiin. Ensimmäisen kerran silmät kostuivat jo itse Mona-Liisan vain pari viikkoa ennen kuolemaansa kirjoittaman esipuheen aikana, ja kirjan muutamat viimeiset kappaleet ovat kyllä lohduttomuudessaan aika raastavia. Vaikea olisi hyväksyä omaan lähipiiriin tuollaista kohtaloa, kun se näin etäältäkin tuntui äärimmäisen julmalta.

 

[SamSpade]

Tänä vuonna tullut luettua lähinnä Fantasiaa ja Scifiä, taitaa tulla 80 kirjaa pian täyteen tälle vuodelle. Mutta nyt vähän kevyempää.
Randall Muneroen kirja What if? Serious scientific answers to absurd hypothetical questions?

 

[heketsu88]

Sain toissapäivänä luettua entisen opinahjoni Itä-Suomen yliopiston historian laitoksen "karismaattisen johtajan" Jukka Korpelan "Länsimaisen yhteiskunnan juurilla: Jumalan laista oikeusvaltion syntyyn". Korpela kuvaa teoksessaan länsimaisen yhteiskunnan syntyä antiikista uuden ajalle ja miten lännessä lähdettiin oikeuden tajussa eri teille, kuin itä ja Venäjä. Suosittelen lukemaan!

NYt on menossa Henrik Fexeuksen "Ajatusten lukemisen taito", suomentanut Kirsi Kokkonen. Fexeus opettaa teoksessaan lukijaa ymmärtmään muita kehonkieltä tulkitsemalla ja jäljittämällä heidän kehonkieltään. Ihan mielenkiinnosta tätä luen ja kuten Fexeus itse toteaa teoksessaan, kaikki hänen kirjassaan esittämänsä väitteensä ei ole totta.

 

[Purkan Jauhaja]

Eilen sain vihdoin päätökseen Metro 2033. Ekat 2/3 kirjasta oli aika tylsää, mutta vika kolmannes todella jännittävää luettavaa. Kannatti taistella loppuun. Meinasi jäädä kesken monta kertaa.

Seuraavaksi lukuun Rutger Bregmanin Hyvän Historia.

 

[Patarouva]

Viimeisen kuukauden aikana olen ilokseni ehtinyt taas lukea.

-Max Seeck: Uskollinen lukija

Tämä oli ensimmäinen lukemani kirja kyseiseltä kirjailijalta. Ymmärrän hyvin, että Seeck on suosittu. Kirjassa oli vauhdikasta menoa ja lukija viihtyi.

Minua häiritsi päähenkilöiden keskustelun puhekielisyys. Tulee mieleen nuorten kirjoissa paljon käytetty tapa. Makuasioita kokonaisuuden kannalta.


-Camilla Grebe: Horros

Tykkäsin. Piti oikein jännittää päähenkilöiden puolesta. Somen vaikutus joidenkin ihmisten elämään voi tosiaan saada monenlaista aikaan. Kaikki tarinat eivät todellisuudessa ole ihan sitä mitä halutaan muille esittää, vaikkei ihan niin äärimmäisyyksiin mentäisi kuin tässä kirjassa.


- Clare Macintosh: Lopun jälkeen

Mielenkiintoinen kirja raskaasta aiheesta eli lapsen kuolemasta ja sen vaikutuksista vanhempien keskinäiseen suhteeseen. Kirjan alkupää on tarinallisesti yhtenäinen ja loppupuoli vaikean valinnan jälkeen jakautuu kahteen erilaiseen skenaarioon, miten vanhempien elämä jatkuisi.


-Lisa Jewell: Löysin sinut

Ihan mukaansa tempaava kirja muistinmenetyksestä ja menneisyyden tragediasta. Kirjan loppu oli pettymys ja latistui, koska kirjailija päätyi puimaan liian pitkään ihmissuhteita ja rakkausasioita.

 

[Leon]

-Max Seeck: Uskollinen lukija

Tämä oli ensimmäinen lukemani kirja kyseiseltä kirjailijalta. Ymmärrän hyvin, että Seeck on suosittu. Kirjassa oli vauhdikasta menoa ja lukija viihtyi.

Minua häiritsi päähenkilöiden keskustelun puhekielisyys. Tulee mieleen nuorten kirjoissa paljon käytetty tapa. Makuasioita kokonaisuuden kannalta.

Saman kirjan sain luettua viime viikolla, myös eka Seeckiltä. Mä taas tykkäsin puhekielisyydestä. Sen sijaan en tykännyt n. 1½ sivun luvuista, jotenkin poukkoilevaksi teki sen kerronnan. Lisäpisteet sitten taas paikallisväristä, kun tapahtumat olivat melkein kotihuudeilla.

Nesböhän tuosta tuli mieleen ja tekemistä on vielä tarinan kuljettamisen kanssa. Uskoisin kyllä, että paras teos on vasta tulossa.

 

[Evil]

Loppumaton onnellisuuden suo minulle on Veikko Huovisen kirjallinen tuotanto. Vaikka koko syksyn on vituttanut kuin keskiskokoista mäyrää, niin annapa kun paskan päivän päätteeksi istahdan nojatuoliin kourassa vaikka Hamsterit, Lentsu tai joku kokooma lyhyitä erikoisia. Alkaapi asettua ihmisen murheet mittakaavaan. Hölmöksikin siinä saattaa itsensä tuntea, kun on joutavia miettinyt, ja hyvä niin. Ei voguliakaan turhaan ahdistellut.

 

[Leon]

Veitikka just nyt työn alla. Mahtavan tutkimustyön tehnyt Veikko Aatun vaiheista.

 

[Sistis]

Kjell Westön Tritonus tuli hiljattain saatua loppuun. Pidin, kuten Westöstä aina - poikkeuksena ehkä tuo Kangastus 38. Ei tämäkään ihan "Leijat Helsingin Yllä"- tai "Missä Kuljimme Kerran"-klassikoiden tasolle yllä, mutta oikein hieno romaani joka tapauksessa, ja ajan hermoilla, kun teos sijoittuu pandemian jälkeiseen aikaan (mikä on tosin ihan sivuteema kirjassa).

Nyt työn alla on sokkona alennuksesta aikoinaan ostamani Kristin Hannahin Satakieli. Kyseessä on historiallinen romaani Ranskasta toisen maailmansodan ajalta, ja tarkemmin kahden sisaren kohtaloista. Vastarintaliike on ilmeisesti oleellinen osa romaania. En ole vielä päässyt kovinkaan pitkälle, mutta ainakin nyt vaikuttaa siltä, että tämä oli onnistunut löytö. Ja ymmärtääkseni teos on kyllä ollut myyntimenestys. Ainakin sen mainitaan olevan New York Times Bestseller, mikä lienee ainakin jonkinlainen meriitti...

 

[Ilmari Ahde]

Vaikken jouluihminen olekaan, pieni piti joulutarina piti lukea, Veikko Huovisen Ronttosauruksesta löytyvä Kahden juopon joulu. Kaverukset on elämän kolhimia tenukeppejä mutta lämpöä on ystävysten välillä. Lahjat vaihdetaan, nehän on pysynyt samoina jo vuosia ja siksi kai ne mieluisat onkin, hyväksi havaitut lahjat.

Kun nyt ei pääse kirjaston hyllyjen väliin haahuilemaan, omastakin takaa löytyy materiaalia mistä ammentaa, niin hyllystä kuin tabletilta. Harkinnassa oli taiteilijatarinoita, Tommi Liimatan Rollo, M. A. Nummisen Kaukana väijyy ystäviä, Mika Waltarista kertova Unio Mystica, Hugo Simberista Pirut ja enkelit, lisäksi kertomakirjallisuudesta vaikka ja mitä!

Mutta ne jätetään tulevaisuuteen ja tartuttiin ankaran pähkäilyn jälkeen sarjaan, Edward St Aubyn - Loistava menneisyys ja Toivoa sopii. Viisiosainen sarja kahdessa kirjassa, tunnetaan varmaan paremmin Patrick Melrosen tarinana, tv-sarjakin on kirjasarjasta tehty. Sinänsä lähden ihan puhtaalta pöydältä, en ole sarjaa katsonut enkä kirjoistakaan mitään tiedä.

 

[axe]

En ole varsinaisesti fani mutta viides osa on korvanapeissa loppumetreillään ja siitä jatkuu sitten kuudenteen.

Jumalauta tää kuudes osa on ollut tuskaa ja paskaa. Nyt on äänikirjassa mennyt tuntitolkulla ja tuntitolkulla ja vielä tuntitolkulla jostain nimestä tai nimen merkityksestä ihmiselle tai asialle tai jumalalle ja mitä se on jos ei oo nimeä tai jos on mutta ei tiedä että on tai jos tietää että ei ole mutta on vai onko mutta sitten jos onkin - ja sitten pitää analysoida sana sanalta ja rivi riviltä joku helvetin runo josta en tiedä enää yhtään mistä on kyse. Jaksoin ehkä yhden lenkin pysytellä mukana että mitä paskaa nyt on menossa ja sitten kaks lenkkiä annoin mennä läpi ja odotin vaan että se olisi ohi, mutta kun neljännelläkään lenkillä ei edetty yhtään niin sitten ruvettiin jo kelaamaan. Ymmärrän joo että tää liittyy nyt siihen kun piti jättää isän nimi pois, mutta eihän tää liity mihinkään. Kirjatoimittajat, teillä on tehtävä estää kirjailijoita jaarittelemasta tällaista paskaa!

Ja nyt sitten ruvetaan vetämään natseista ja juutalaisista ilmeisesti sama saatanan jaarittelu joka ei liity yhtään mihinkään. Olisi tehnyt näistä jonkun ylimääräisen esseen tai vastaavaa. Oon todella vihainen tällä kuutososalle.

 

[Iisoppi]

Heleena Lönnroth: Toinen todellisuus
Kirja jatkoi Lönnrothin nykyistä tyyliä. Kirja oli köykäinen, sekava ja jotenkin irti todellisuudesta. En edes tiedä miksi vaivauduin lukemaan. Sen jälkeen,kun Lönnroth perusti oman kustannusyhtiön ja alkoi suoltaa 2-3 kirjaa vuodessa, on tuntunut että kirjojen taso on laskenut ja sekavuudet lisääntyneet.

Anna Cleeves: Kylmä maa
Kirja jatkoi Shetlannin saarille sijoittuvaa sarjaa jossa pääosassa on komisario Perez. Kirja oli hyvin kirjoitettu ja tarina eteni jouhevasti. Toisin kuin yllä esitellyssä kirjassa, tässä kirjassa ei sorrottu epäjohdonmukaisuuksiin. Loppujen lopuksi murhaaja kyllä pääsi yllättämään minut. Kirja on kyllä ihan mukavaa luettava niille jotka eivät kaipaa psykologista jännitystä, verta ja suolenpätkiä ja sadistisia sarjamurhaajia. Niitä ei Shetlannin saarilta tälläkään kertaa löydy.

 

[heketsu88]

Jaakko Tahkokallio: Pimeä aika: kymmenen myyttiä keskiajasta

Jaakko Tahkokallio käsittelee teoksessaan kymmentä myyttiä keskiajasta: 1: Linnanherrat sortivat maaorjiaan ja hallitsivat pienoisvaltakuntiaan. 2: Kirkko hallitsi ihmisten elämää. 3: Keskiaika hävitti antiikin perinnön. 4: Kirkko esti luonnontieteen kehityksen. 5: Ihmiset uskoivat, että maa on litteä. 6: Kirjoja valmistivat munkit kirkon alaisuudessa. 7: Kirkko Keskiaika oli julmuuden ja väkivallan aikakausi. 8: Keskiajalla poltettiin noitia. 9: Keskiajan ihmiset olivat impulsiivisia ja lapsellisia. 10: Keskiajan sodankäynti oli kömpelöiden ritarien rynnäköintiä. Tahkokallion mukaan keskiajan myytit ovat syntyneet myöhemmän aikakausien, muun muassa renasanssin ja valitusajan ajanjaksona. Lisäksi muun muassa hänen mukaansa historiankirjoituksissa on sorruttu vaistomaisesti pitämään keskiaikaa pimeänä aikana.

 

[Valapatto]

Tällä hetkellä menossa viisi eri kirjaa, joista yksi kuunneltavana. On venäläistä klassikkoa, nykypäivän agenttitarinaa, töihin liittyvää kirjallisuutta, sekä Venäjän nyky-yhteiskuntaa kuvaava teos. Luureissa kevyempänä Rob Halfordin elämäkerta. Valinta aina tilanteen mukaan ja äänikirja mukana lenkillä. Kyllä nykypäivän tekniikka on hienoa.

 

[Sue]

Caroline Criado Perez: Näkymättömät naiset - Näin tilastot paljastavat miten maailma on suunniteltu miehille.

Jotkin kohdat (esimerkiksi armeijan marssiaskeleen pituus tai pianon koskettimien mitoitus) koskettavat myös pienikokoisia miehiä. Tykkään kirjan tavasta ravistella sitä käsitystä "normaalista", joka omaankin ajatteluun on pesiytynyt.

 

[Minor]

Vuoden alussa otin tavoitteeksi lukea enemmän kirjoja. 50 kirjaa oli pyöreä tasaluku mihin tähdätä.

"Professorin" innoittamana otanpa itsekin tavoitteeksi lukea vuoden 2021 aikana 50 kirjaa. Vuosi alkaa 10 päivän lomalla joten siinähän on jo hyvä aloittaa.

 

[vetti]

Kun noi hehkutetut Max Seeckin pari kirjaa saan pois alta, ne kun ovat lainoja, niin sitten siirryn lukemaan Obamaa.

Seeckit on muuten ylihypetettyjä. Kyllä ne lukee, mutta ei tullut intoa lukea niitä lisää.

 

[vetti]

Caroline Criado Perez: Näkymättömät naiset - Näin tilastot paljastavat miten maailma on suunniteltu miehille.

Jotkin kohdat (esimerkiksi armeijan marssiaskeleen pituus tai pianon koskettimien mitoitus) koskettavat myös pienikokoisia miehiä. Tykkään kirjan tavasta ravistella sitä käsitystä "normaalista", joka omaankin ajatteluun on pesiytynyt.

Tuota olen itsekin harkinnut. Kerro sitten kannattaako.

Kun olen pituuden puolesta ihan miehen mitoissa (joskus siitä on haittaa kun lamput on perkule liian alhaalla), niin ei tule tuollaista ajateltua.

 

[SOF1969]

Syystä jota en tiedä, appivanhemmat ostivat minulle joululahjaksi Samu Haberin elämänkerran. Ehkä ne ajatteli että kun olen rokkimies, niin varmaan tykkään. Tai sitten niille on selvinnyt että Samu on HIFK:n jäbiä, mutta en kyllä usko että sitä hahmottavat.

En ole vasta lukenut kun n. 40 sivua, mutta yllätyksekseni kirja kiinnostaa. Piti oikein Spotifystä kuunnella läpi bändin TOP-5, ja oikein muistelin, silkkaa paskaahan se on. Mutta on sanottava että Nyholmista on tulossa kelpo elämänkerta-kirjailja. Ruutu-kirja oli jo ihan mainiosti soljuvaa tavaraa, ja tämä vaikuttaa seuraavan samaa linjaa.

 

[Johnny B. Goode]

Syystä jota en tiedä, appivanhemmat ostivat minulle joululahjaksi Samu Haberin elämänkerran. Ehkä ne ajatteli että kun olen rokkimies

Toihan nyt olisi pahemman luokan vittuilua. Vai tarkotitko Sam Huberia...? Ei hihhuleillekkaan osteta kirkonpolttomusaa.

Sori off-topic.

 

[Valapatto]

Kun noi hehkutetut Max Seeckin pari kirjaa saan pois alta, ne kun ovat lainoja, niin sitten siirryn lukemaan Obamaa.

Seeckit on muuten ylihypetettyjä. Kyllä ne lukee, mutta ei tullut intoa lukea niitä lisää.

Uusinta Seeckiä en ole lukenut, mutta omaan makuun Seeckin paras kirja on (toistaiseksi) hänen esikoinen Hammurabin enkelit. Seuraavat kaksi sen trilogian osaa olivatkin sitten aika turhauttavia. Uskollinen lukija on ihan ok, semmoinen perus kolme tähteä, vaikkakin siinä kirjoitustyyli on aika ärsyttävä.

 

[rinne]

Kun noi hehkutetut Max Seeckin pari kirjaa saan pois alta, ne kun ovat lainoja, niin sitten siirryn lukemaan Obamaa.

Seeckit on muuten ylihypetettyjä. Kyllä ne lukee, mutta ei tullut intoa lukea niitä lisää.

Lukaisin myös neljä ensimmäistä Seeckin teosta tässä viime viikkojen aikana. Ovathan nuo helppolukuisia, kohtuutasoisia dekkareita. Menevät ihan mukavasti ajankuluna, pienenä kevennyksenä. Mutta eivät nämä mitään kirjallisia mestariteoksia ole, eivät genrensä ehdotonta parhaimmistoa edes kotimaisen kirjallisuuden kentällä. Potentiaalia vaikutti Hammurabin Enkeleiden perusteella olevan enemmänkin, mutta ei se sitten kuitenkaan täysin lentoon lähtenyt.

Tyyli noissa taitaa @Valapatto :n tapaan minuakin eniten häiritä. Esimerkiksi lyhyet luvut ovat helppolukuisia, mutta Seeckin kirjoissa luvut ovat jopa niin lyhyitä, että kerronta hieman tuntuu poukkoilevan.

Kyllä Seeck ihan vilkaisemisen arvoinen on genren ystäville, mutta ei kannata odotuksia liian korkealla nostaa. Ihan ok kirjoja, ei mestariteoksia.

 

[Eddie]

Minulla jäi Seeck kesken. Kolme tuntia kuuntelin uskollista lukijaa, mutta ei se vaan lähtenyt.

Nyt on kuuntelussa Richard Galbraithin (eli J.K Rowling) Cormoran Strike sarja. En minä tällekään ihan viittä tähteä anna, mutta ihan mukavaa ja sujuvaa menoa. Selkeästi on otettu vaikutteita Sherlock Holmesista ja ehkäpä myös Nordic Noirista. Synkemmän menon vastapainona on kepeämpää brittiläistä menoa. Ei tässä pyörää uudelleen ole keksitty missään muodossa.