Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Huerzo]

Terry Pratchettin "Niistäjä" tuli viimeksi luettua. Ei Pratchettin parhaita teoksia - juonikuljetus tuntuu hieman sekaiselta ja lopusta tarpettomasti pitkitetyltä. Prachettin ystävät toki tietävät mitä kirjalta sopii odottaa ja sen osalta ei tarvitse pettyä. Kepeät mullat vaan Kiekkomaailman mestarille.

Tänään posti kantoi (viimein) kotiin opuksen "Prize of all oceans: Commodore Anson's Daring Voyage...". Tiivistetysti kirja kertoo tositarinan brittien pienestä kaapparilaivastosta, jonka suunnitelmat kaapata espanjalaisten "arvokuljetus" meni mönkään. Lopulta tarina kulkeutuu Kiinan kautta Filippiineille, uuteen kaappaukseen ja monien vaiheiden jälkeen suunnittelematon maailmanympäripurjehdus päätyy takaisin Lontooseen. Harvoin käy niin, että Wikipedia-artikkeli saa ostamaan kirjan, mutta kerta se ensimmäinenkin!

 

[Wiljami]

Mirkka Lappalaisen Pohjolan leijonan sain luetuksi, mielenkiintoinen suomalaisnäkökulma Kustaa II Aadolfin (ja hieman myös Kaarle IX:n ja muidenkin) aikoihin, joskin välillä meni toistoksi.

Nyt luen Peter Englundin alkujaan -91 julkaistua esseekokoelmaa Menneisyyden maisema. Essee on mielestäni hyvä formaatti tietokirjallisuudelle, tässä on saanut lukea useista eri aiheista ilman pelkoa toistosta/kyllästymisestä. Melko kylmääviä tarinoita toki kokoelmassa mm. lokakuun "vallankumouksesta" ja Kaarle XII:n sodista (joissa onnistui tapattamaan n. 200 000 Ruotsi-Suomen miestä palkkasoturien ja liittolaisten lisäksi. Väkimäärä vastaa lähes kolmeatoista kokonaista miesikäluokkaa tuona aikana ja väkisin rupesin miettimään millainen tilanne olisi jos Suomessa ei olisi ainuttakaan 20-32 -vuotiasta miestä. Ja tiedän ettei tuo nyt sitä tarkoita, mutta melkoisen naispainoinen on kyllä ollut tuon ajan demografia).

Kunhan tämä on kahlattu läpi, on aika siirtyä jatkamaan Pratchettien parissa, ennen Lappalaisen kirjaan syventymistä olin lueskellut Carpe Jugulumia n. puoleenväliin. Loistavaa kesäluettavaa sekin (kuin myös syys-, talvi- ja kevätluettavaakin).

 

[H.Incandenza]

Cooverin Pinokkio Venetsiassa luettuna. Kovasti sitä on eri puheissa vaikeaksi kirjaksi sanottu ja kai se jonkinasteinen postmodernismin klassikko on tuokin. En kuitenkaan itse osannut sitä pitää mitenkään vaikeana kirjana. Eihän se mikään perinteinen juonivetoinen henkilöiden psykologista kehityskaarta syväluotaava opus ollut, mutta erittäin viihdyttävä ja mukava luettava joka tapauksessa. Hauska omalla tavallaan. Tykkäsin kyllä.

 

[Trenchtown]

Nyt on menossa Täältä pohjoiseen: Sentencedin tarina. Luin tuon kyllä aikanaan (muistaakseni vielä yhdellä rupeamalla) heti kun sen vain käsiini sain, muistaakseni se julkaistiin ja sen hankin joskus loppuvuodesta 2014. Nappasin tuon aamulla rantalukemiseksi mukaan, siellä kun ei kuitenkaan pysty oikein kunnolla keskittymään, niin joku tuollainen jo kerran luettu kirja oli ihan hyvä valinta. Vaan huomasin jatkavani kirjan lukemista kotona. Vaikka tarina jo tuttu onkin, niin yllättävän paljon löytyy pieniä yksityiskohtia, jotka eivät silloin ensimmäisellä lukemisella mieleen tarttuneet, joten tämä uusintakierros on ihan paikallaan.

 

[Shardik]

Näillä keleillä on ollut mukava lueskella rannalla hyllyssä pitkään odottaneita "projekteja". Ensin luin loppuun Caspar Hendersonin "The Book of Barely Imagined Beings":n. Hauska kirja erikoisista eläimistä, vaikka välillä biologiasta poikettiin aika pitkälle muiden tieteiden ja filosofian pariin. Kattavasti kuitenkin käy läpi erilaisia elikoita banaanikärpäsestä valaisiin ja syvänmeren ravuista axolotliin, sekä ihmisten vuorovaikutusta niiden kanssa.

Nyt sitten on vuorossa joidenkin vuosien takainen hitti "Maailma ilman meitä" (Alan Weisman), jonka olen jossain välissä poiminut alelaarista. Aika haipakkaa kulkee ajatuksesta toiseen ja välillä jää tuntu, että jostain asiasta olisi halunnut tietää tarkemminkin. Mutta ihan mukavaa kesälukemista kuitenkin.

 

[sampio]

Yuval Noah Hararin "Ihmisen lyhyt historia" on e-kirjana luvun alla. Mielestäni kiintoisia huomioita ja sujuvaa tekstiä kaikkinensa on ollut, vaikka aika paljon myös itsestäänselvyyksiä mukaan mahtuu, tietenkin. Tietokirja anekdooteilla maustettuna ja hiukan kepeähköllä mutta silti asiallisella otteella. Eka varsinainen vapaa-ajan sähkökirja, ja tää on kyllä varsinkin iltaisin hyvä formaatti.

 

[Ollakseni]

En muista minkä kirjan luin viimeksi (Kausaalienkelin?) mutta nyt luen tuota pikaa alkavien opintojeni tueksi Jukka Pekkarisen ja Pekka Sutelan Kansantaloustiede nimistä opusta. Josko tämän jälkeen ymmärtäisi paremmin taloutta.

 

[Alamummo]

Luin juuri Rammsteinin kosketinsoittaja Flaken muisteluteoksen Kosketinrunkkari: Niin kuin sen satun muistamaan. Todella persoonallinen ja hauska kuvaus eräästä elämästä DDR:ssä ja Saksassa, Flaken tyyli on mukavan itseironinen ja sarkatinen. Uskoisin, että käännös on tavoittanut aika mukavasti alkuperäisen saksankielisen teoksen hengen. Ihmisistä ei puhuta tässä muistelossa nimeltä ja Rammsteinistakin puhutaan Yhtyeenä. Koko bändi putkahtaa mukaan vasta loppukolmanneksella. Flake mainitsee Rammsteinin kerran nimellä todeten, ettei ole kertonut bändistä oikeastaan yhtään mitään ja että "niistä tarinoista saisi aikaiseksi kokonaisen kirjan". Ehkäpä saamme lukea vielä sellaisenkin (toivottavasti). Lisäksi kirjassa on runsaasti persoonallisia valokuvia ja Flaken omia piirroksia ja maalauksia hänen lapsuudestaan saakka. Suosittelen, oli viihdyttävää kesälukemista!

 

[Iso-Olli]

Wayward Pines-trilogian luin tuossa parin viikon sisään ja olihan se koukuttava. Sitä alkoi ajattelemaan ihmiskunnan tulevaisuutta evoluution kantilta. Minkälaisia mahdamme oikeasti olla 2000 vuoden päästä, jos ydinsota ei ole maapalloa siihen mennessä tuhonnut? Nyt pieni tauko ja seuraavaksi tuon Ruudun teoksen pariin, johon jo viimeksi kehuin tarttuvani seuraavaksi.

 

[Jymäkkä]

Kevyen kesälukemisen osalta voi suositella Philip Kerrin Berliini-trilogiaa. Noir- tyylinen dekkarisarja, jonka juju on siinä, että tapahtumat sijoittuvat natsi-Saksaan 30-40-luvuille. Tarinatkaan eivät ihan paskimpia, mutta kirjat onnistuvat tavoittamaan hienosti aikakauden hengen. Koko trilogian taitaa saada pokkarimuodossa alle 30 euron, viimeisestä osasta en ihan varma, onko vielä pokkarina.

 

[Kole13]

Nyt Stephen King Mersumies.

 

[Les Crusher]

Kai äänikirjankin voi tässä mainita, jos vaikka joku innostuu kirjaversioon tarttumaan. Paavo Nurmen fiktiivinen elämäkerta Yksin on tullut nyt tässä ajellessa kuunneltua liki loppuun. Hyvin kerrottu tarina, jotenkin uppoaa meikäläiseen kirjailijan Nurmelle luoma mielenmaisema, vaikken aivan yhtä erakoksi tunnustaudukaan. Kertojana on itse lentävä suomalainen ja läpi käydään Nurmen elämä kokonaisuudessan. Tapahtumat ovat pääasiassa todellisia, mutta Hämäläinen osaa kyllä vangita lukijan tai tässä tapauksessa kuuntelijansa niin hyvin mukaansa, että nuo Nurmen pähkäillyt ja itsensä kanssa painimiset tuntuvat hyvin istuvan siihen kuvaan, mikä minulla Nurmesta on ollut aiemminkin. Voin suositella sekä urheilukirjoista että elämäkerroista kiinnostuneille.

Kiitos vinkistä, äänikirjana kuunneltu täälläkin. Olikohan lentävä suomalainen oikeasti noin jäyhä kaveri? Mukavasti tämän parissa kuitenkin viihtyi, voin suositella.

 

[sampio]

Kiitos vinkistä, äänikirjana kuunneltu täälläkin. Olikohan lentävä suomalainen oikeasti noin jäyhä kaveri? Mukavasti tämän parissa kuitenkin viihtyi, voin suositella.

Kiva, että kelpasi. En hänen persoonaansa ole erityisemmin perehtynyt, mutta hiukan Asperger-mielikuva mulla hänestä on eri lähteiden ja kiitos kuvausten perusteella. Jotenkin siihen mielikuvaan tuo Hämäläinen luoma hahmo upposi hyvin.

 

[OneBigRed]

Tällä hetkellä on kesken Powerhouse: The Untold Story of Hollywood's Creative Artists Agency. James Andrew Millerin historiikki CAA:n synnystä tähän päivään. Helvetin mielenkiintoista stooria, ja itse tykkään Millerin tyylistä johon tutustuin jo ESPN-historiikissa. Ns "oral history", eli suurin osa tekstistä on suoria lainauksia Millerin tekemistä haastatteluista, kirjoittaja itse vain lyhyesti maalaa kulloinkin keskusteltavan aiheen esille.

Ote kirjasta Vanity Fairissa

 

[sinikettu]

Amazonin bestseller-listoilta löytyi sellainen helmi kuin When Breath Becomes Air. Kirjassa syöpädiagnoosin saanut lahjakas neurokirurgi purkaa tuntojaan muun muassa elämästä, menneisyydestä, lääketieteestä niin auttajan kuin autettavankin silmin. Lyhykäisyydessään aivan mahtava ja äärimmäisen koskettava teos, vaikka herra Kalanithi ei ilmeisesti edes saanut lopulta teostaan loppuun asti kirjoitettua terveydentilan äkillisen romahtamisen vuoksi. Kirja meni yhdeltä istumalta läpi, enkä siinä sivussa viitsinyt edes laskea, kuinka monta kertaa sain pyyhkiä kyyneleitä silmistäni.

Teos jätti ikimuistettavan kuvan erittäin empaattisesta, älykkäästä, nöyrästä ja maanläheisestä ihmisestä, jolla olisi ollut vielä huimasti annettavaa ihmiskunnalle. Lepää rauhassa, Paul Kalanithi.

 

[apulais-GM]

Kylläpä nyt tulee noita kirjoja. Matti Nykänen/Kai Merilä, Aino-Kaisa Saarinen, Kalle Palander, Marko Jantunen ja nyt Cheek.
Noista voisikin varmaan lukea Nykäsen, Saarisen ja ehkä Jantusen kirjat. Urheilijoista kertovat kirjat kun on kiinnostavaa luettavaa, ja hiihtäjistä muutenkin harvoin kirjoitetaan kirjaa.

 

[Wiljami]

Viimeeksi luin Peter Englundin tarinakokoelman "Sodan kauneus ja kauheus" (vai oliko toisinpäin), jossa kävi läpi ensimmäistä maailmansotaa kronologisesti eri henkilöiden kautta (päiväkirjamerkintöjä ja tulkintoja niistä). Mielenkiintoinen opus mutta jossain vaiheessa alkoi toistamaan itseään ja mietin että paljonko tätä on vielä jäljellä (yllättäen suuria muutoksia ei kuitenkaan tapahtunut, pääpiirteittäin alkuun hirveä innostus ja loppua kohti kurjuutta eri muodoissa).

Tällä hetkellä sängynpäätyä koristavat Douglas Adamsin scifi/kauhu/komediadekkari The long dark tea-time of the soul (en ole Adamsilta aiemmin muuta lukenutkaan linnunradan käsikirjan lisäksi), Cornelius Jakhellnin Jumalten tuho (en ole vielä ehtinyt aloittamaan, ilmeisesti aasat nyky/scifimaailmassa ragnarokista palanneina) ja Jyrki Heinon Kelmit (vuoden 1800 Turkuun sijoittuva rikostarina). Pratchetteissa mennään kirjassa 26, The thief of time.

 

[redlate]

Hugh Howien Siilo saaga päättyi juuri.
Menossa Lukjanenkon Partio sarjan viides osa.

 

[Skruf]

Tällä hetkellä menossa "Läpi helvetin - Marko Jantusen tarina" ja vuoroa odottaa Antony Beevorin " Toinen maailmansota" ja "Berliini 1945".

 

[Turha Kaukalo]

Tekis mieli lukee toi kirja Jantusesta. Ruudun kirjaa mulle aikoinaan ehdoteltiin, se järkytti.

 

[Ollakseni]

Alexander Solženitsyn Gulag - Vankileirien saaristo on tällä hetkellä luettavana. On kyllä kovin kiintoisaa luettavaa. Kirjoitustyyli on erikoinen tuollaiseen kirjallisuuteen. Silti tykkään erittäin paljon. Kuin lukisi existentialistista romaania.

 

[Laitapuolen Hyökkääjä]

Itsellä menossa William Burroughsin Alaston Lounas. Syy ko. teoksen lukemiseen on se, että halusin nähdä miten surrealismi toimii kirjallisuudessa, mutta pakko myöntää, että olen kyllä helvetin ylpeä itsestäni mikäli tämän saan kokonaan luettua. Tarttis varmaan saada samoja tabuja, joita kirjoittaja on aikoinaan vetänyt.

Seuraavana listalla olisi hieman samantyylinen (postmoderni?) House Of Leaves, jota paljon netin ihmeellisessä maailmassa näytetään kehuvan. Harmi, ettei tuosta ole tehty suomennosta. Vaikka englanti taittuu kyllä itsellä ihan huoletta, niin kyllä romaanista saa paljon enemmän irti, kun se on omalla äidinkielellä kirjoitettu. Omaelämänkerroissa tai tietokirjoissa ei kielellä ole niin väliä, mutta romaanit lukisi mielellään suomeksi.

Pari viikkoa sitten sain luettua Paula Hawkinsin Nainen Junassa. Suosittelen kyllä psykologisten trillerien ystäville.

 

[Wiljami]

Aiemmin listaamistani Heinon Kelmit oli ehdottomasti paras lukukokemus (Jumalten tuho piti itse asiassa jättää kesken, melkoisen hölmön oloinen teoksellinen pikkutarinoita joissa Odin kertoo jollain överiksi vedetyllä remuaaltosslangilla mm. panemis- ja piereskelytarinoita. Ei kantanut liito kovin montaa lukua ja ihan oikeasti annoin tuolle lukuaikaa melko paljon enemmän kuin mitä olisi ansainnut), jopa siinä määrin että kun kävin palauttamassa kirjan kirjastoon, nappasin mukaan Heinon kaksi aiempaa saman aihepiirin teosta, Kellari ja Kello. Toki lukukokemusta varjostaa hieman spoilerit mitä sarjan kolmas kirja antoi (nappasin Kelmit mukaani uutuushyllystä pelkästään nätin kannen ansiosta), mutta eiköhän noista aiemmistakin teoksista iloa saa irti.

Englundiakin tuli jälleen kannettua kotiin ja jatkan novellikokoelmien parissa. Tällä kertaa lukuvuoroon päätyi Hiljaisuuden historia, eli huomioita eri aikakausista pikkuasioiden/-tavaroiden kautta tarkasteltuna.

 

[Useful Idiot]

Tällä hetkellä luen KalPan "Kilpisydämellä". Vielä en osaa sanaakaan teoksesta sanoa, kun näköjään kymmenes sivu vasta menossa.

Nämä liigajoukkueiden kirjat/historiointi kiinnostaa kyllä kovasti, saa suositella. Hienoa miettiä, että 60 -vuotta sitten ollaan jossain pelattu paidalla, jossa on sama logo, kuin tällä hetkellä. Liigassa näitä vanhoja, perinteikkäitä seuroja löytyy.

HIFK:in loistavan "Ikuisesti sinun" tuli juuri luettua, siitä tämä idea.

 

[Wiljami]

Historiallisten romaanien sarja jatkuu lukemistossani. Heinon kirjasarjaa voin suositella lämpimästi kaikille historiallisten dekkarien ystäville ja kirjastosta etsiskellessäni hieman vastaavaa luettavaa päädyin Conn Igguldenin tuoreimpaan, ruusujen sodasta kertovaan kirjasarjaan. Toinen kirja kolmesta suomennetusta tällä hetkellä puolivälissä ja meno on kuin George RR Martinin teoksissa hurjimmillaan. Ei toki mikään suuri ihme kun Martin on ammentanut ilmeisesti hyvinkin paljon Song of Ice & Fire sarjaansa nimenomaan Yorkien (Stark) ja Lancastereiden (Lannister) välisistä mittelöistä. Helppo bongata Igguldenin kirjoista Martinin kirjojen sukuja, paikkoja ja jopa yksittäisiä taisteluita.