Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Turha Kaukalo]

A. Oksanen: Säkeniä

 

[adolf]

Danten jumalainen näytelmä menossa vielä siinä helvetin osiossa. En minä nyt oikein usko että tuon lukemisesta hullua hurskaammaksi tulee, mutta on siinä ollut joitain kohtia joissa kirjoitetaan kyllä ihan viisaita.

 

[Turha Kaukalo]

Danten jumalainen näytelmä menossa vielä siinä helvetin osiossa. En minä nyt oikein usko että tuon lukemisesta hullua hurskaammaksi tulee, mutta on siinä ollut joitain kohtia joissa kirjoitetaan kyllä ihan viisaita.

Mun mielestä aika tylsä kirja. Ne Dantea edeltävät kaverit on mielenkiintosempia.

 

[ernestipotsi]

Yksi niistä kirjoista mikä olisi pitänyt lukea jo aikaisemmin eli Steven Pinkerin The Better Angels Of Our Nature.

 

[adolf]

Mun mielestä aika tylsä kirja. Ne Dantea edeltävät kaverit on mielenkiintosempia.

Juu ja tosi raskassoutuista. Ketä muuten tarkoitat Dantea edeltävillä kavereilla?

 

[Musta Nuoli]

Minulle epätyypillisesti olen lukenut nyt viime aikoina todella vähän kirjoja, lehtiä, vanhoja sarjiksia ja muuta sitäkin enemmän. Kesällä on tullut tehtyä muuta.

Viimeksi luin Andrzej Sapkowskin Myrskykauden, joka on itsenäinen esi/väliosa Noituri-sarjaan. Se on kahdeksas osa sarjaa, ja ilmestyi 14 vuotta sen jälkeen kun sarjan päätösosa tuli kauppoihin (Suomessa nämä on julkaistu tiiviimmin vuoden välein).

Teoksessa oli välityön makua, olisi voinut melkeinpä jäädä kirjoittamatta. Tai lukihan sen nyt läpi sujuvasti, mutta ei se tavoittanut läheskään sarjan varsinaisten osien tasoa. Toivottavasti ei Sapkowski enää kirjoita lisäosia valmiiseen tarinaan.

Seuraavana lukuvuorossa Terho Miettisen ja Raija Pellin toimittama Harhaanjohtajat: vahvassa uskossa, jossa kerrotaan suomalaisista lahkoista ja niiden aiheuttamasta hengellisestä väkivallasta.

Yöpöydällä on myös Terry Pratchettin viimeisimpiin kuuluva Kiekkomaailma-kirja Täyttä höyryä. Sen lukeminen on vähän takunnut. Osittain siksi, että Pratchettin kuoleman jälkeen ei ole enää kuin pari suomentamatonta teosta jäljellä ja osittain siksi, että sairautensa vuoksi Pratchettin viimeisimmät kirjat eivät enää ihan niin tasokkaita olleet kuin aiemmat. Se ei tietysti Pratchettin vika ole, mies kirjoitti alzheimerista huolimatta viimeiseen asti.

 

[jaakkopavunvarsi]

Ross Macdonald: Nimi on Archer

Tästä kirjasta puuttui se, mikä kaunokirjallisuuden puolella pilaa nykyisin lähes jokaisen (varsinkin kotimaisen) teoksen. On lähes aina nautinto lukea kirja, jossa kirjailija vain kertoo tarinan/tarinoita, eikä ole rakastunut omaan kieleensä. Toisin sanoen tämä kirja ei ole kielivetoinen.

Kyse on siis kovaksikeitetystä rikoskirjallisuudesta ja sen merkittävästä edustajasta. Tämä novellikokoelma ilmestyi alunperin vuonna 1955.

 

[Ollakseni]

Stanisłav Lemin Solaris on luennassa tällä hetkellä. Kovin mielenkiintoinen kirja kyseessä, vaikkakin lukeminen etenee hitaasti. Tarttui kympillä kouraan jostain niin pakkohan sitä on kokeilla.

Edit.
@Musta Nuoli Olen itse lukenut kaikki Noituriin liittyvät kirjat ja vaikka tämä viimeisin ei ollut samalla tavalla eeppinen niin nautin lukukokemuksesta. Geraltin seikkailuja on mukava seurata.

 

[Shardik]

Danten jumalainen näytelmä menossa vielä siinä helvetin osiossa. En minä nyt oikein usko että tuon lukemisesta hullua hurskaammaksi tulee, mutta on siinä ollut joitain kohtia joissa kirjoitetaan kyllä ihan viisaita.

Helvetti oli muistaakseni ihan hyvä ja Kiirastulikin menetteli. Taivasosio oli sen sijaan varsin tylsä. Nyt on näin kirkasta ja täällä on näitä enkeleitä...

Nyt on menossa Clarissa. Yksi ensimmäisiä englanninkielellä kirjoitettuja romaaneja ja ilmeisesti kirjoittaja Richardson ei oikein tiennyt kuinka pitkiä romaanien pitäisi olla, kun lopputuloksena oli tähänkin päivään asti yksi pisimmistä, ellei pisin, englanninkielisistä kirjoista. Aika kunnioitettavasti rustattu jollain sulkakynällä. Sen verran fuskaan, että kuuntelen tätä äänikirjana. 7/9 osa menossa, jokaisessa osassa noin 10 h kuunneltavaa.

 

[Turha Kaukalo]

Juu ja tosi raskassoutuista. Ketä muuten tarkoitat Dantea edeltävillä kavereilla?

Trubaduurirunoilijoita, sieltä löytyy ihan messevää menoa.

Tämmönen löyty guuglaten: Troubadours

No enpähän löytänyt sitä yhtä pervoa, en muista nimeä, ja kirjahyllylle en jaksa mennä. On niitä pervoja enemmänkin.

 

[Johnny B. Goode]

Juuri sain päätökseen Russel Edwardsin ja Jari Louhelaisen jonkun verran kohuakin aiheuttaneen Viiltäjä-Jack teoksen. Kirjassa siis kerrotaan kuinka Viiltäjä-Jackin mysteeristä äärimmäisen kiinnostunut bisnesmies Edwards hankki vuonna 1997 saalin, jonka kerrottiin löytyneen yhden Jackin uhrin, Catherine Eddowesin päältä tämä ruumin löydyttyä ja saaneen tästä lähes pakkomielteisen halun selvittää kuka oli Viiltäjä-Jack. Lukuisien eri kontaktien kautta hän sai yhteyden Jari Louhelaiseen, huipputiedemieheen ja DNA-tutkimuksen ykkösnimiin maailmassa (?), joka työskentelee Liverpoolin yliopistolla. Kirjassa oli todella paljon mielenkiintoista infoa tästä murhamysteeristä ja paljon pikkutarkkaa selostetta DNA-tutkimuksesta ja forensiikasta. Yksi mielenkiintoisimpia asioita itselleni kuitenkin oli se että tässä tapauksessahan aina puhutaan murhamysteeristä. Kirjassa kuitenkin tuotiin ilmi että esimerkiksi tapausta tutkineelle Scotland Yardille Viiltäjä-Jack ei ole koskaan ollut mikään mysteeri. Kuulemma Lontoon poliisivoimat tietävät, itseasiassa ovat tienneet alusta, eli vuodesta 1888 asti, että Viiltäjä-Jack oli puolanjuutalainen mielenterveysongelmista kärsinyt Aaron Kosminski. Louhelaisen ja kumppanien tutkimusten perusteella (en lähde tähän selvittämään tulokseen johtaneita seikkoja, ne löytyvät kirjasta ja siihen menisi sivutolkulla tekstiä) Viiltäjä-Jack oli ~100% varmuudella Kosminski. Silti tutkimukselle löytyy kilpaveljiltä vieläkin kritiikkiä ja lähinnä siksi ettei sitä ole vielä vertaisarvioitu. Edwards ja Louhelainen saivat kirja julkaisun aikaan niin paljon lokaa niskaan että heillä on nyt vireillä joitain oikeusjuttuja näitä loanheittäjiä vastaan vireillä, varsinkin kun heidän tutkimustuloksensa ovat kokolailla kiistattomat. Suurimmat kritisoijat tiedeyhteisön ulkopuolella ovat mm. Viiltäjä-Jack kiertueiden järjestäjät Whitechapelin alueella, jotka takovat hilloa päivittäin turisteilta tämän mysteeriverhon takaa. Louhelainen (vai oliko Edwards) oli kuulemma kysynyt joltain Scotland Yardin pampulta että jos tekijä on tiedetty jo alusta asti, lähes 130 vuotta, niin miksi sitä ei ole julkistettu? Tämä oli vastannut että tuolla tarinalla on tehty niin jumalattomasti rahaa että siinä ei olisi yksinkertaisesti mitään järkeä. Ja että jos vuonna 1888 Englannissa olisi ollut samat lakipykälät kuin esim. Ranskassa, olisi Kosminski hirtetty jo 1888-1889. Tällä hän viittasi siihen että mm. Viiltäjä-Jackin selvästi Kosminskiksi tunnustanut henkilö ei suostunut todistamaan brittioikeudessa juutalaisvelejä vastaan.
Tästä nyt tuli tämmöinen spoiler-kirjoitus, mutta uskon että tässä nyt ei tullut kuitenkaan mitään mitä asiasta kiinnostuneet eivät olisi jo kuulleet tai lukeneet ja todella paljon muutakin todella yksityiskohtaista dataa opus sisältää. Pisteet myös siitä ettei jotain höpöhöpö Patricia Cornwelleja ynnä muita olohuonedekkaristeja jotka ovat olleet varmoja tekijästä, lähdetty vetämään kölin alta vaikka paikka olisi ollut.

 

[Johnny B. Goode]

Viimeinkin sain käsiini Hannah Arendtin Eichmann Jerusalemissa - Raportti pahuuden arkipäiväisyydestä- teoksen. Olen tätä metsästänyt jo pidemmän aikaa, mutta jostain syystä ei ole lähikirjastoista löytynyt. Kirjahan nostatti aikanaan melkoisen kohun ja Arendt sai erityisesti amerikkalaisilta ja israelilaisilta (juutalaisilta) melkoisesti paskaa niskaan. Arendt ilmeisesti tökkii vähän ampiaispesää kun käsittelee natsien (yksilöinä) tekosia ja Eichmannin sirkusoikeudenkäyntiä hieman valtavirrasta poikkeavasta näkökulmasta. En ole päässyt vielä kirjassa alkua pidemmälle kun vasta eilen ehtoolla otin työn alle joten vielä ei pysty kommentoimaan mitään. Onko täällä joku kahlannut tuon läpi jo ja jos on niin olisi mielenkiintoista kuulla mielipiteitä?

 

[Turha Kaukalo]

Onko täällä joku kahlannut tuon läpi jo ja jos on niin olisi mielenkiintoista kuulla mielipiteitä?

Luin reilu kuukausi sitten kirjan. Kirja esittelee hyvin lopullisen ratkaisun ("loppuratkaisu" suomennoksessa, toki kirja on oikolukematon mutta siihen nyt on jo tottunut näinä lopun aikoina), Eichmannin psyyken ja vähän muutakin inhimillisyyttä.

Mä taisin lukea viimeksi Alpo Jaakolan Pilvenpiirtäjän. Diggaan Jaakolasta.

 

[penalalli]

Mä lukaisin juuri Matti Röngän Yyteet.

Menetteli, vaikkei ollut Viktor Kärppääkään mukana.

 

[rinne]

Lee Childin Kovassa koulussa tuli viimeksi luettua. Hyvää, kevyehköä viihdettä kuten parikymmentä aikaisempaakin Jack Reacher -dekkaria. Laadukkaita teoksia genressään. Valitettavasti näiden pohjalta tehdyistä elokuvista ei voi samaa sanoa...

 

[Musta Nuoli]

Tuomas Kyrön tuorein Mielensäpahoittaja-kirja eli Mielensäpahoittajan Suomi tuli luettua eilen.

Alkaa noitakin olla jo aika monta kirjaa tehtynä. Tuon vielä luki, mutta parhaat päivänsä taitaa mielensäpahoittajan hahmokin olla jo nähnyt. Alkavat toistamaan itseään melkoisesti. Kirjassa kerrattiin itsenäisen Suomen joka vuosi mielensäpahoittajan näkökulmasta ja tämä idea ei ihan täysin kantanut koko kirjaa. Loppupuoli oli kyllä hyvä ja kaikki ne kohdat, joissa oli jotain henkilökohtaisempaa asiaa tämän vanhan jäärän elämästä, mutta ne "kyllä minä niin mieleni pahoitin kun Lasse Viren kaatui"-tyyppiset yleisjorinat on jo luettu.

 

[Le Banner]

Mato Valtosesta kertovan kirjan nimeltä Uutta matoa koukkuun ja vaikka paljon äijän edesottamuksista tiedänkin niin onhan tuo aivan huikea hahmo ja visionääri. Kannattaa lukea ehdottomasti. Jeren kirja lähti juuri ja ensimmäiset noin 45 sivua takana ja tykkään tästäkin, vaikka hahmo itsessään on kussut koko suomen muroihin ja on niiiiin ilkeä ihminen:) Kovan tien on kulkenut Jerekin ja arvostan kyllä tyyppejä, jotka lopulta paljastavat kaiken näissä teoksissaan kuten esim Jantunen ja Fleury, joiden kirjat tottakai luettu myös.

 

[Olkku]

Kuolemanlaakso Tommi Kovanen. Kamalahti seuraavaksi. Minun hyllyssäni on vain lajia käsittelevää kirjallisuutta, poikkeuksena muutama 39-45 vuosia käsittelevää opusta.

 

[arvee]

Viime vuosina on tullut suhteettoman vähän kirjoja luettua, ainakin entisaikoihin verrattuna, mutta nyt sain yhden mieltäni innostaneen kirjastolöydön ahmittua. Herman Lindqvstin sujuvasanaisen, helppolukuisan ja viihdyttävän historiateoksen Kun Suomi Oli Ruotsi ( orig. När Finland var Sverige, 2013).
Tämä on mielestäni mainio historiakatsaus eli näkemys näin Suomen juhlavuonna luettavaksi. Lindqvistillä on toki lukkarinrakkautta Suomeen, hän diplomaatin poikana kävi kouluaan Helsingissä, mutta meitä suomalaisia se ei varmaankaan liiemmin häiritse. Mielenkiintoisia henkilökuvia ja yksittäisiä sattumuksia hän kuvailee, toki pitkä linjaisesti Itämaan merkityksen ollessa pohjavireenä.
Muuten muistan Lindqvistin Ylellä joskus 90-luvulla näytetystä Ruotsin historia-sarjasta. Sarja eteni rivakasti, mutta jouhevasti ympäri Ruotsia, Suomea ja taidettiin tietysti Tanskassa, Norjassa kuin myös Saksassa kuvata. Kruununjalokiven Vickanin historianope aiheutti skandaalin tämän tyttären, Estellen nimeä ihmetellessään, mutta juu, mies on jonkin asteinen Suomi-fani. Jotain siitä on saattanut tarttua myös Victoriaan, mikä olisi kiva juttu, ei tärkeää mutta kivaa.

 

[Germanicus]

Ari Väntäsen Hanoi Rocks-kirjan luin äsken loppuun. Siitä innostuneena kävin tänään hakemassa Mick Wallin kirjoittaman Guns N`Roses-kirjan.

 

[Individual]

Reino Lehväslaihon kirjoista: "Vääpelini Jorma", "He ryömivät kimppuuni öisin", "Aunus tulessa!" ja ehkä vähemmälle huomiolle kirjallisuudessa jäänyttä asemasotavaihetta kuvaava "Käsitöissä korsussa".

 

[SamSpade]

Fiktiota ja scifiä 40 kirjaa tänä vuonna, mutta nyt lähti sitten työn alle Dee Brownin Bury My Heart at Wounded Knee.

 

[Sanainen arkku]

Tosimaailman ahdistavuutta on tullut paettua viimeaikoina sinivalottomaan kirjamaailmaan. Luen useita kirjoja päällekkäin, jolloin voin valita mikä tarina parhaiten sopii tähän hetkeen.

Nyt kesken on Seppo Jokisen Rahtari sekä Ken Folletin Haamulento. Jälkimmäisen lukeminen oli kesken jo kahlatessani edellisen Jokisen kirjan Ajomies sekä Bernard Cornwellin Myrskyn soturit.

Uskon, että kun kesä meni kuntoilun parissa, talvi vierähtää kirjatoukkana.

 

[Turha Kaukalo]

Ari Väntäsen Hanoi Rocks-kirjan luin äsken loppuun. Siitä innostuneena kävin tänään hakemassa Mick Wallin kirjoittaman Guns N`Roses-kirjan.

Älä tee sitä. Hirveetä paskaa. Huhupuheita, ilkeämielisyyksiä ja typeriä heittoja ehtaan Mick Wall -tyyliin. Tai jos olet sitä mieltä, että Axl Rose on ihan kamala niin anna mennä, huonoa analyysiä se ei kuitenkaan kirjasta poista.

Mulla on niin homoja kirjoja, etten viitti kertoa. Eilen kattelin enemmän kuin keskinkertaisen Rööperi-elokuvan töldestä ja alko kiinnostaa se uusi Sjöban ja kumppanin (ei homokumppanin) kirja. Sjöba on hieno mies. En oo homo. @Käyttäjänimetön voi todistaa etten oo ja siinä on hetero jos kuka ja heteron sanaan voi luottaa.

 

[sampio]

Sotaromaanin aloitin viime viikolla ja yömyssyinä ajattelin lukea ennen perjantain ensi-iltaa. Edellisen kerran luin tuon parikymppisenä, sitä ennen oli luettuna karsittu versio eli Tuntematon sotilas muutamaan otteeseen. Onhan se hieno teos edelleen. Tai oikeastaan nyt aikuisen elämänkokemuksella moni asia aukeaa kokonaan uudessa valossa, ja niihin ikäänkuin sivumennen lausuttuihin huomioihin ja myös tarkempiin ihmiskuvauksiin tulee kiinnitettyä huomiota aivan erilailla. Pakko kyllä myöntää, että toisinaan Linnan hiukan mustavalkoinen tyyli jaotella hahmojaan harmittaa, mutta rohkeaa se ainakin on ollut aikoinaan. Mutta joo, aika velikultia kieltämättä.