Ostin
Franz Kafkan Oikeusjutun koska en ollut aiemmin lukenut kyseisen klassikkokirjailijan teoksia ja pokkari hinta oli kukkarolle varsin sopiva. Mitään ennakkokäsitystä herran tuotannosta ei ollut.
OIKEUSJUTTU kuvaa pienen ihmisen ahdistusta nimettömien, kasvottomien vallapitäjien heiteltävänä - kokemusta jota yhä useampi tämän päivän ihminen elää.
Tuossa siis takakannen kuvaus juonesta. Kirja oli kyllä pettymys, teksti on melko hidastempoista eikä oikeusjuttu tunnu edistyvän ollenkaan. Muutenkin kirjan oikeuslaitos vaikuttaa täysin naurettavalta. Syytetylle ei kerrota mistä häntä syytetään eikä omaan juttuun voi oikein mitenkään vaikuttaa eikä sen edistymisestä kerrota mitään. Ehkä auktoriteettien kunnioitus on ollu 1920-luvulla huomattavasti korkeammalla kuin nykyään, sillä ei kukaan täyspäinen ihminen enää alistuisi moiseen pompotteluun. Enpä usko, että tämän jälkeen tulee enää Kafkan tuotantoon tutustuttua.
Bonuksena vielä mainittakoon kirjan lopussa olevat tekijän pyyhkimät rivit. Jokaiselle poistetulle kohdalle on ilmoitettu rivi ja sivu, josta se on poistettu. Ainakaan pokkarissa rivit ja sivut eivät tunnu täsmäävään, joten liitteestä ei ole mitään hyötyä
Frank McCourtin Liitupölyä kertoo kirjailijan vuosista opettajana. McCourtin kerronta on edelleen mainiota ja kirjailija irvailee itselleen tämän tästä. Kirjassa ei ole mitään varsinaista juonta, vaan se on joukko pieniä tarinoita joita ei oikein tunnu yhdistävän mikään. Valitettavasti huonoin McCourtin kirjoista ja myös viimeinen.
James Clavellin Shōgun miellytti näistä kolmesta kirjasta eniten. Kirjan päähenkilö on John Blackthorne, englantilainen luotsi, jonka ohjastama hollantilais alus haaksirikkoutuu Japaniin. Ajallisesti tarina sijoittuu 1600-luvun ensimmäisiin vuosiin. Japania hallitsevat Samurait ja meininki on melko tylyä. Muksusta asti on tämä osa Japanin historiasta kiinnostanut, joten kirja tuli ahmittua nopeaan tahtiin, vaikka opuksessa yli tuhat sivua onkin. Parasta kirjassa onkin Clavellin kyky kuvata feodaaliajan Japania. Shōgunia voi verrata Waltarin Sinuheen, joka kuvaa elävästi muinaista Egyptiä. Kaiken kaikkiaan hyvä seikkailuromaani, joskin loppuratkaisu ei ole ehkä paras mahdollinen.