Viimeisin luettu kirja oli John Boynen "Poika raidallisessa pyjamassa". Odotukset sen suhteen olivat hivenen epävarmat, en oikein tiennyt mitä odottaa vaikka kirjaa onkin kehuttu lukuisien eri lehtien toimesta. Teksti oli sujuvaa, paikoin ehkäpä hivenen yksinkertaista mutta soveltui kirjaan koska kuvasi näin naiivin Brunon näkemyksiä maailmasta. Vastaavasti kirjailija osasi kirjoittaa vakavalla otteella, ja hyvinkin surumielisesti - etenkin silloin kun kerronta tai ihmiskuvaus sitä vaati. Kirjan loppu oli surumielinen (en ole nähnyt elokuvaa, joten en tiedä kuinka se siinä toteutettiin) ja varmasti joidenkin mielestä jopa ahdistava. Ystävyydellä oli voimansa, ja kirjassa ystävyys ylitti kaikki rajat.
Sitä ennen luin John Keegagin "Sodankäynnin historian". Sir John Keegan on toiminut pitkään Royal Military Academyssa Sandhurstissa sotahistorian vanhempana lehtorina ja Daily Telegraphin puolustusasioihin erikoistuneena toimittajana. Kirjassaan Keegan käy läpi sodankäynnin historiaa hyvinkin varhaisista vaiheista alkaen aina tähän päivään saakka (tai 90-luvun alkuun saakka jolloin kirja on kirjoitettu). Teoksessaan hän havainnollisesti osoittaa kuinka sodankäynti on muuttunut varhaisista ajoista nykypäivään mentäessä, tietty aseistuksen muuttuminen vaikuttaa tähän mutta myös sodankäynnintavoissa on tapahtunut muutoksia. Jos radikaalisti asia ilmoitetaan niin vahvaisina aikoina sodankäynti oli eräänlainen näytelmän, rituaalin ja taistelun risteytymä jossa aika ja paikka ja jopa kesto oli ennalta määritelty. Murroskohtiakin käytiin läpi, kuten aseistuksen muokkaantuminen, sotavaunujen ilmaantuminen taistelukentälle, kreikkalaisen sodankäynnin tuoma mullistus - jonka tietynasteinen huipentuma oli Aleksanteri Suuren saavuttama voitto persialaisista.
Keegan osoitti myös kuinka tuhoisaa sodankäynti niin pienessä mittakaavassa kuin myös suuressa voi olla. Erityisenä esimerkkinä oli Pääsiäissaarten kulttuurin tuhoutuminen tilanteessa jossa väkivalta riistäytyi käsistä, tai maorien sodankäynnin raakuus, jossa viholliselle ei annettu armoa (jopa kannibalismia ilmeni). Tietty myös maailmansotien mielettömyys nostettiin esille, etenkin osoitettiin ensimmäisen maailmansodan rintamasodankäynnin mielettömyys, jossa yksittäisissä taisteluissa saattoi kuolla kymmeniä tuhansia sotilaita, ja kuinka totaalisesti epäonnistuneet sotilasoperaatiot saattoivat romahduttaa kokonaisen armeijan toimintakyvyn (Italia vs Itävalta - jossa italialaisetn kyky sotia romahti täysin).
Keegan kohdistaa kritiikkiä myös Carl von Clausewitzia kohtaan. Hänen mielestä sota ei ole politiikan jatkamista toisilla keinoilla, lainaan Keegania: "Jos tämä Carl von Clausewitzin lausuma olisi tosi, maailma olisi paljon helpommin ymmärrettävä paikka".
vlad.
