Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Tinke-80]

Äsken luin Arto Paasilinnan - Tohelo suojelusenkeli ja nyt on kesken samaisen kirjailijan Paratiisisaaren vangit. Tohelo suojelusenkeli ei ollut kovin kummoinen Paasilinnan teos... perus Paasilinnaa.

- tinke.80

 

[mirasane]

Bismarck-kirjan luin viimeksi, nyt menossa on Christen Pedon Meteli ja seuraavana pöydällä odottaa Tolkienin Hurinin Lapset.

 

[Gianfranco]

Jostain syystä nautiskelen fiktion mieluummin leffa-muodossa ja kirjallisuuden osalta paneudun tylsästi enemmän erilaisiin muistelmiin, elämänkertoihin ja muihin sotahistoriaan liittyvään. Kevään aikana kerrattu Kuoleman Divisioona ja uutena lukaistu Korpikenraali Raappanasta kertova kirja. Nyt on iltalukemisena "Päämajan hukatut kuukaudet".

Jos jollain on tähän teemaan (talvi-/jatkosota) liittyviä vinkkejä lukemisen suhteen, niin yv:tä peliin.

 

[Mustaine]

Elmore Leonardin "Tishomingon Blues". Tyypillistä Leonardia, mustaa kriminaalihuumoria hyvällä dialogilla.

 

[sampio]

Sain viimein käsiini kirjan Ihminen sodassa. Kirja koostuu eri kirjoittajien artikkeleista, joissa käsitellään yksilötason tuntemuksia ja kokemuksia sodassa niin rintamalla kuin kotonakin, "uutta sotahistoriaa" siis. Ko. termiä itse asiassa avataan ja käsitellään kirjan ensimmäisessä luvussa, ja muutenkin kirjan ote on melko tieteellinen, eli mitään hasselia ei kannata odottaa. Mulla on menossa vasta alkusivut, mutta odotan mielenkiinnolla artikkelia esim. homopojista rintamalla sekä tappamisen kokemuksesta.

 

[ipaz]

No niin! Sain juuri aloitettua kolmiosaisen elämänkerran Lauri Törnistä. Nuo kaikki kolme kirjaa ovat olleet minulla jo muutaman kuukauden mutta vasta nyt sain aikaan alkaa lukemaan. Laji jossa väsyn erittäin nopeasti...

 

[sampio]

Kallosen ja Sarjasen Törni-trilogia on ihan mielenkiintoinen ja kepeä satsi, itsekin sen joskus lukaisin. Olikohan se Sarjanen, joka jatkoi sotajermujen eläkerroille, kuten Valkoinen kuolema. Samantyylistä meininkiä.

Jos Törni kiinnostaa enemmän, on Cleverleyn Törni-elämäkerta myös mielenkiintoinen. Seikkaperäisempi ja asiallisempi, mutta mielestäni myös antoisampi kuin melko kevyt ja helppolukuinen trilogia erinäisten sivupolkujensa ansiosta. Mm. SS-joukoista irtosi mielenkiintoista tietoa, tämä tietenkin sillä varauksella, ettei ko. joukoista ole jo entuudestaan paljon tietoa.

 

[Snakster]

Pablo Nerudan oma elämäkerta Tunnustan eläneeni on viittä vaille luettu. Aika monessa on äijä ollut mukana ja tarkkasilmäisenä havainnoitsijana osaa kertoa aika kiehtovasti niinkin yllättävistä asioista kuin urastaan konsulina Aasiassa tai jäsenenä Stalinin kulttuuripalkintolautakunnassa. Lempimistä unohtamatta, kuinkas muuten.

 

[L4E]

Kun aallot murtuvat menossa .. Huikea jatko-osa millaista saaristossa on ollut elää muinoin.

 

[Maple Leaf]

Toisella lukukierroksella vuoden-parin jälkeen menossa Bill Brysonin "Lyhyt historia lähes kaikesta". Kunnioitettava - ja paikoin oikeasti hauska - yritys kuvata maailmankaikkeuden ja ihmisen historia noin 500 sivun raapaisulla. Tällaisia kirjoja tulisi tarjota koululaisille, sillä Bryson osaa kirjoittaa tieteen (historian) tekijät ja oivallukset eläviksi ja mielenkiintoisiksi.

 

[hannes_ko]

Toisella lukukierroksella vuoden-parin jälkeen menossa Bill Brysonin "Lyhyt historia lähes kaikesta". Kunnioitettava - ja paikoin oikeasti hauska - yritys kuvata maailmankaikkeuden ja ihmisen historia noin 500 sivun raapaisulla. Tällaisia kirjoja tulisi tarjota koululaisille, sillä Bryson osaa kirjoittaa tieteen (historian) tekijät ja oivallukset eläviksi ja mielenkiintoisiksi.

No ei tarjota, koska äärimmäisen superälykkäät tieteen vartijat ja vaalijat teilasivat tämänkin kirjan sen ilmestyessä suomeksi. He tietävät paremmin.

Luin ensin kirjan (ahmaisin) ja sitten selailin arvioita. Eräs älyn atlas oli ponnekkaasti Brysonia vastaan. Perusteluita oli kovin hankala löytää, mutta sellaiseksi arvoisa arvioiamme tarjosi muun muassa sitä, että kirjan sujuva kerronta antaa väärän kuvan tieteestä, joka ei ole maailman selittämistä, vaan pieniä askelia kohti parempaa ymmärrystä. Ja liikaa kuulemma keskityttiin tieteen tekijöihin ja heidän elämänkohtaloihin, kun oikeasti tiedettä viedään eteenpäin yhdessä.

Selvä.

Kun jollakin on asiaa ja näkemystä, kuten Esko Valtaojalla optismismi ja Jared Diamondilla taito punoa eeppisiä juonia ruuantuotannosta, niin jo nousee tiedepoliisien joukko omiaan vastaan.

Ei popularisoida sitten väkisin. Carl Barks lienee tehnyt tieteen eteen saman verran kuin Stephen Hawking, ja valtaojat, brysonit ja diamondit tuovat oman panoksensa, mutta unohdettakoon heidät. Olisi kammottavaa tuoda kammiot valon piiriin.

 

[Koirapoika]

Tuomas Vimma: Helsinki 12. Kalliita(?) merkkejä ja tsadin kieltä viljeltiin runsain mitoin, siinäpä se olikin koko opuksen anti. Jos joku Suomen Patrick Batemanin seikkailut oli yrityksenä, ei onnistunut. Oli sentään nopeasti luettavaa tekstiä.

 

[Decimal]

Stephen Kingin Dark tower, ensimmäinen osa menossa. Työkaverin kehumana lainasin, koukussa ollaan. Hieno tunnelma kirjassa.

 

[kakkonen]

Stephen Kingin Dark tower, ensimmäinen osa menossa. Työkaverin kehumana lainasin, koukussa ollaan. Hieno tunnelma kirjassa.

Eka ja toka kirja olivat loistavia, mutta itselläni jostain syystä noiden jälkeen ei jatkot oikeen sytyttäneet..liekö kahden huipun jälkeen odotukset liian korkealla? Kolmas luettuna ja oliko se neljäs jota yritin lukea mutten jaksanut... Että tämä etukäteen varoituksena, tai no, yhden ihmisen mielipidehän tämä vain on.

 

[axe]

Itse sain muutama kuukausi sitten kirjasarjan loppuun. Silloin en viitsinyt kirjoitella mitä siitä ajattelin, kun ajatukset oli jokseenkin sekavat. Ei oikein tiennyt että itkeäkkö vai nauraako. Monta vuotta oli tuon kirjasarjan kanssa vanhennut. Sitä loppua odotti, ja se muokkaili omalta osaltaan omaa näkemystä maailmasta. Niinkuin kaikki mitä ihmisen ympärillä tapahtuu. Kuitenkin. Perkele. Minua harmittaa edelleen se loppuratkaisu.

Aika lailla samat fiilikset jäi lopusta. Matka sinne loppuun asti oli satunnaisia haparointeja lukuun ottamatta oikein mukava, mutta päätepysäkki oli sitten pettymys. Olisi tarkoitus tässä jossain vaiheessa aloittaa alusta uudelleen yhteen soittoon ja katsoa sitten jos se loppukin osuisi paremmin. Nyt on vaan edelleen sellainen fiilis, että miksi kaikkien niiden tuhansiensivujen jälkeen se kliimaksi kiirehdittiin ja hutiloitiin ihan kuutamolle. Punakuninkaankin piti olla niin pelottava hahmona vaan pah.

Eka ja toka kirja olivat loistavia, mutta itselläni jostain syystä noiden jälkeen ei jatkot oikeen sytyttäneet..liekö kahden huipun jälkeen odotukset liian korkealla? Kolmas luettuna ja oliko se neljäs jota yritin lukea mutten jaksanut... Että tämä etukäteen varoituksena, tai no, yhden ihmisen mielipidehän tämä vain on.

Kolmonen oli alamäkeä ja nelonen suorastaan tylsähkö, mutta sarja lähtee sen jälkeen taas nousuun. Vitonen on jo vähän parannusta ja kutosessa sitten tykitellään välillä jo melkein kakkososan veroisesti. Jonkinlainen SPOILERI tässä, että ryhmärämän lähtiessä Maineen tapaamaan Stephen Kingiä itseään, niin siinä on jotain hienoa taikuutta, selvitystä koko helkkarin Torni-sarjasta ja sen viivästymisestä ja muutenkin jotain Elämää Suurempaa, josta irGGukin ylempänä puhuu (ennen pettymystä). Se Kolme korttia pakasta on kuitenkin koko seitsikon selvästi paras osa.

 

[Salama15]

Juha "Juoppohullu" Vuorisen runokirja tuli selattua läpi, aika väsynyttä...

 

[Padis]

Tulihan luettua Kingin Torni sarjan 4-5 osat. Kolmosesta oli aikas paljon aikaa ja sen jossain määrin huomasi. En tiedä, mutta tuli sellainen olo, että Kingillä on vähän loppunut ideat kesken. Kaippa Kingin oli "pakko" kirjoittaa tämä sarja loppuun.

pieni spoileri.

Kovasti tuntuu rakentavan loppua omiin/muiden vanhoihin tarinoihin turvautuen (tukikohta/star wars).

 

[Koirapoika]

Luvussa on Stephen Davisin Jumalten vasara - Saaga Led Zeppelinistä. Reilut sata sivua takana ja olen tykännyt todella. Hyvä "johdanto" itse pääasiaan eli Led Zeppelinin tarinaan, jamppojen aiempia tekemisiä ja bändejä puidaan sopivan pätkän verran, ei ehdi kyllästymään. On Amerikan kiertueilla ollut menoa ja meininkiä, siinä telkkarien heitot ikkunasta kalpenee. Suomennos on muikeaa tekstiä, varmasti suomentajan fanius bändiä kohtaan vaikuttaa kovastikin.

 

[Jooqeri]

Ilkka Remeksen 6.12 tuli luettua juuri. Jännittävä kirja ja varsin mielenkiintoista luettavaa. Suosittelen.

 

[Hartiapankki]

Jostain syystä nautiskelen fiktion mieluummin leffa-muodossa ja kirjallisuuden osalta paneudun tylsästi enemmän erilaisiin muistelmiin, elämänkertoihin ja muihin sotahistoriaan liittyvään.

Sama juttu meikäläisellä. En vain pysty lukemaan fiktiota (siis kun puhutaan 'oikeista' kirjoista). Tästä syystä jää tietysti monet romaaniklassikot lukematta mutta minkäs teet. Sikälikin hassua että samalla kuitenkin luen mielelläni Viivit ja Wagnerit, Dilbertit sun muut sarjakuvat.

Tällä hetkellä on sotakirjavaihe ainakin hetkeksi ohi. Viimeksi taisin siltä osastolta lukea panssarikenraali Laguksesta ja rynnäkkötykeistään. Muuten on viime aikoina mennyt elämäkertoja. Yksi mielenkiintoisimmista on Kyösti Pietiläisen merimiesvuosista kertova Kotkan poika ja albatrossi. Pietiläinenhän (alias Karl Peters) vietti muukalaislegioonassa lähes kolmekymmentä vuotta, ja kirjoitti siltä ajalta kirjan Legioonalainen Peters: Suomalaisen palkkasoturin muistelmat. Joka tykkäsi tuosta, pitää varmasti myös em. merimiesmuisteloista. Rankkaa elämää.

 

[Datsun]

Nyt on kuudeskin Potter luettu. Friikahdin kyllä ihan totaalisesti velhomaailmaan, täysin vastoin omia odotuksiani. Oli pakko oikein ahmia nuo kaikki kirjat yhteen pötköön. Kovasti odottelen seitsemättä ja viimeistä tämän sarjan kirjaa. Jaksan kyllä odottaa suomennosta, eiköhän se sieltä syksyllä putkahda.

Edelleen mä vaan ihmettelen miten tuo kirjailija on voinut luoda kokonaisen velhomaailman. Aika misu.

Seuraavaksi otan työn alle todellisen järkäleen, Suomen historian pikkujättiläisen. Ans kattoo kui lähtee etenemään.

 

[Freddie Freeloader]

Viimeksi luin Juhani Seppäsen kirjan: Selvästi Juovuksissa, joka käsitteli alkoholia yhtäältä kemiallisena aineena ja fysiologisena hermomyrkkynä sekä toisaalta suomalaisen veropolitiikan ja valtiontalouden hoitamisen välineenä. Ideana oli kuvata kirjailijan, joka tunnustautui alkoholin suurkuluttajaksi, kokemuksia olla vuosi selvinpäin. Lähtökohdat kirjalle olivat hyvinkin lupaavat, mutta jotenkin itselleni jäi vaikutelma, että hyvinkin kiinnostavasta aiheesta ja lähtökohdista ei saatu irti kaikkea sitä, mitä olisi ollut saatavissa. alku oli lupaava, mutta jossain kohtaa kuvaus lässähti epäkiinnostavaksi ja saarnaavaksi. Tää oli tietysti vaan minun mielipide, saapi ottaa kantaa muutkin kirjan lukeneet.

Nyt on menossa Jari Tervon Minun Sukuni Tarina kolmatta kertaa, ei siksi, että kirja olisi maagisen hyvä vaan siksi että sen kerronnan polveilu pakottaa väkisin ajatukset irti työasioista. Muita Tervoja en ole lukenut mutta ainakin tämän perusteella vaikuttaa siltä, että mies on lahjakkaampi suullisessa improvisaatiossa kuin kirjallisen tekstin tuottamisessa. Kieliasu sinänsä on moitteeton, kuten sopii odottaakin, mutta jotenkin lukiessa tulee sellainen olo, että mukana on enemmän yritystä kuin onnistumisia.

 

[The Great Cornholio]

Alennuskorista löysin eilen kirjan nimeltä Piinapenkki, jonka on kirjoittanut scotti Val McDermid. Kirja kertoo sarjamurhaajasta ja murhia tutkivasta psykologista Tony Hillistä. Tuntuu ihan hyvältä kirjalta, täytynee varmaan kaivaa jostain kolosta myös muut sarjan kirjat..

 

[Baumgartner#22]

Itse ostin viime viikolla lempibändini AC/DC:n Maximun rock`n roll, jossa kerrotaan hyvin tarkkaan koko bändin historia ja henkilöstö. Olen lukenut vasta Youngin veljeksistä vähäsen, mutta jo tässä vaiheessa on naurua ja ihmettelyä syntynyt. Onks tääl kukaan muu kyseistä kirjaa avannut? Kirja on noin 400 sivua pitkä et tosi fani saakin olla et lukee sen ;)

 

[Karhu2]

Tällä hetkellä olen lukemassa Harry Potter ja Feeniksin Kilta -kirjaa. Vasta alussa olen, mutta vaikuttaa erinomaiselta kirjalta. Nyt kesälomalla tulee jopa luettua kirjoja, kun jää "ylimääräistä" aikaa tavanomaista enemmän. Jossain vaiheessa tämän viidennen Potterin jälkeen tulee myös kuudes osa luettua.