Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

  • 690 332
  • 5 734
Suosikkijoukkue
Newcastle United, Duane Allman, LP-levyt
Itse ostin viime viikolla lempibändini AC/DC:n Maximun rock`n roll, jossa kerrotaan hyvin tarkkaan koko bändin historia ja henkilöstö. Olen lukenut vasta Youngin veljeksistä vähäsen, mutta jo tässä vaiheessa on naurua ja ihmettelyä syntynyt. Onks tääl kukaan muu kyseistä kirjaa avannut? Kirja on noin 400 sivua pitkä et tosi fani saakin olla et lukee sen ;)

Aivan LLLLoistava kirja. Hyvän valinnan teit. Tällä hetkellä luen Rolling Stones kirjaa jonka tekijänä Philip Norman. Sitä ennen luin Barry Milesin kirjan FRANK ZAPPA joka on aivan lllloistava kirja kanssa. Kohta pitäis hommata Muddy Watersin kirjan jonka on suomentanut Esa Kuloniemi joka oli suomenatanut myös tuon Zappa kirjan. Tosta Watersin kirjasta vielä niin Kuloniemi oli tokaissut että Mötley Crüen The Dirt on lastentarhakirja tohon Watersin sekoiluun. Innolla odotan.
 

Hippi Hiiri

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Nanna Karalahti
Menossa on James Joycen Odysseus ja eipä ole tullut ennen luettua yhtä outoa kirjaa. Juonta ei ole ollenkaan ja kirjoitustyyli on jotain aivan käsittämätöntä. Huh huh, millaista kamaa. Pentti Saarikoski on kyllä saanut tehdä töitä palkkansa eteen kirjaa suomentaessaan, on se niin oudosti kirjoitettu kirja.
 

jesse72

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, MP, E. Frankfurt, hyvä MJE!
Sid Vicious: Nuorena Kuolemisen Jalo Taito

Sex Pistolsin basistin elämänkerta on tylyä luettavaa. Narkkariäidin huomassa vietetystä lapsuudesta rocktähdeksi, lopuksi syyte Nancy-tyttöystävän puukotuksesta ja kuolema yliannostukseen 21-vuotiaana.

Kirja on kuvaus aran ja hauraan nuorukaisen nopeasta tuhosta. Kirjassa on pätkä eräästä viimeisistä Sidin haastatteluista, joka on julkaistu Amerikan-kiertueella vedettyjen övereiden jälkeen.

- Mä en pysty ryhdistäytymään. Mä vaan en voi olla raitis.

Kysymykseen edes halusta ryhdistäytyä

- Kai mun täytyy. Mä en oo ihan vielä selvillä miten mä teen sen, koska mä en oo ollu selvin päin jotain neljään vuoteen. Mulla oli hepatiitti ja kun mä pääsin sairaalasta, mä vaan vedin niin pahasti kuin pystyin. Mä en tiedä miksi, mutta kaikki sanoi, etten mä saa tehdä sitä, joten mä vaan menin ja tein sen. Se kuuluu mun perusluonteeseen. Mun perusluonteeni tulee tappamaan mut puolen vuoden sisällä..

Huumeita, sairasta itseään viiltelyä, huumehuuruinen rakkaustarina Nancyn kanssa..

Hitto, jos Sid eläisi se se juhlisi 50-vuotispäiviä tänä vuonna..No, kun kirjaa lukee tajuaa, kuinka mahdotonta se ois..

Sidin uhoa ennen Amerikan-kiertuetta..

K: Ketä aiot vetää turpiin siellä,Sid?

S: Kaikkia. Jokaista jonka mä tapaan tai näen.

K: Amerikassa on noin 300 miljoonaa ihmistä.

S: Mä aion vetää niitä kaikkia turpaan!

Legenda oli sanojensa mittainen ja kahdentoista päivän pituisen kiertueen aikana veti turpaan niin monta ihmistä kuin kykeni. Kiertue päättyi siis jo mainittuun övereiden vetämiseen ja bändin hajoamiseen.
 
Viimeksi muokattu:

Erik Loka

Jäsen
Täytyypä käydä huomenna lainaamassa tuo kirja Sid Viciousista, vaikuttaa kyllä aika karulta, mutta samalla erittäin mielenkiintoiselta teokselta. Pidän muutenkin elämänkerroista, joten tämä uppoaa luultavasti hyvin.
 

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Kingin Pedon sydän on tällä hetkellä kesken. Sitten alkaakin saman kirjailijan Musta Torni-saagan 6. ja 7. kirjojen lukeminen...
 

jesse72

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, MP, E. Frankfurt, hyvä MJE!
Täytyypä käydä huomenna lainaamassa tuo kirja Sid Viciousista, vaikuttaa kyllä aika karulta, mutta samalla erittäin mielenkiintoiselta teokselta. Pidän muutenkin elämänkerroista, joten tämä uppoaa luultavasti hyvin.

Jep, nopealukuinen teos. Elämänkerrat uppoaa myös täällä ja kevään aikana on tullut luettua mm. Urpo Lahtisen, Speden, Kirkan, John Dalyn, Gunnar Bärlundin, Olli Mäen ja Dannyn stoorit..

Johnny Deppin Kapinallinen ja Doors-teos Riders On The Storm ovat pöydällä odottamassa. AC/DC kirjakin on vielä hyllyssä venaamassa..
 

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Eräaktivistina kuulun Erä-lehden kirjakerhoon. Sieltä tipahtelee kirjoja kuukauden välein rahapyyntölapun kanssa. Viimeksi sain luettua Seppo Saraspään Eräretkiä valon ja hämärän maassa | Valitut tarinat.

Kaappierakolle - kuten minulle - kirja oli erittäin antoisa. Maisema-, tunnelma-, ja jostakin syystä erittäin mainio sään kuvaus iskivät enemmän kuin sata jänistä. Kirja on kokoelma Seppo Saraspään parhaita novelleja ja kertomuksia.
Saraspää on elämäntavoiltaa kompromissiton Lapin mies.

Nyt on vuorossa norjalaisen arvostetun vaeltajan Lars Monsenin Eräretkeilijän kirja. Kirja on kooste Monsenin kokemuksista ja on melko lailla tyhjentävä paketti siitä, mitä eräretkeilijän on otettava huomioon ja mukaan maastossa liikkuessaan.

Monsenilla on takana tiukkaa kokemusta. Mies on muun muassa vaeltanut Kanadan halki lännestä itään. Matka kesti kaksi vuotta.

Talvelta on takana Täällä pohjan tähden alla -trilogian respin - aivan mahtava teossarja! - sekä paljon tieto- ja urheilukirjallisuutta, mm. Jalkapallon pikkujättiläinen ja Talvisotakirja sekä Talvisodan pikkujättiläinen.

Voi pojat, on sitä oltu sellaisessa all in -tilanteessa, että hirvittää, ja kunnioitukseni veteraaneja kohtaan on tapissa.

Isäukko ei ruvennut lukemaan Päätalon Iijoki-sarjaa (kaksi ensimmäistä osaa vuoden lainassa), joten otin kirjat takaisin ja ajattelin lukaista sen toistamiseen.
 

Koirapoika

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jutta Grahnin mies, Else-Maj Pontoppidan.
Alennuksista mukaan tarttuneita opuksia. Eipä näistä mitään isoja kommetteja irtoa, ensimmäisestä ei muuten vaan ja jälkimmäinen on alkutekijöissään.

Albert Axell ja Hideaki Kase: Kamikaze. Meinasin pian ilmestymisen jälkeen ostaa, onneksi jäi tekemättä, olisi hieman voinut harmittaa jos olisi vajaat 30€ maksanut. Aihekin on toki hieman suppea, mutta tylsähkö on opus. Divariin lähtenee jossain välissä.

Mutta sitten päästään huomattavasti parempaan, Gustav Hägglund: Leijona ja kyyhky. Satakunta sivua on takana ja olen pitänyt, mukavaa kielenkäyttöä, ei lainkaan armeijamaisen jähmeää, huumoria piisaa. Eloa ja uraahan tässä käydään lävitse, tylsäksi ei voi haukkua, ei kirjaa eikä miestä. Oli kustantajan kirjaillassa kertonut kirjoittamisen olleen niin hauskaa, että sai kirjan valmiiksi huomattavasti etuajassa. Tämä ei lähde divariin.
 
Viimeksi muokattu:

tant gredulin

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tädin lukeminen on kausittaista. Joskus menee kolme kirjaa samaan aikaan, joskus vietetään hiljaiseloa. Jostain kirpparilta vuosia sitten käteen jäänyt kirja osoittautui todelliseksi helmeksi, nyt kun sattui lukubuumi päälle. Opuksen nimi on 'California Fire and Life', tekijä Don Winslow. En ole aikaisemmin kaiffarin tekeleitä lukenutkaan, joten piti ihan googlettaa tuotanto. Ja hey presto! Robert de Niro on ostanut oikeudet kirjailijan viimeisimpään kirjaan (The Winter of Frankie Machine) ja näyttelee itse pääosan. Kiva kun löytyi taas uusi suosikkikirjailija!
 

hannes_ko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fly Emirates
Jared Diamondin Tykit, taudit ja teräs oli aikoinaan järisyttävä lukukokemus. Pidin kovasti Diamondin kylmänviileästä itseluottamuksesta.

Diamond esitti kirjassaan ihmiskunnan historialle syyt ja perusteet. Näkökulma oli erittäin mielenkiintoinen. Diamond hylkäsi ihmisyksilön (ja valtioiden ynnä muiden instanssien) vaikutukset historian kulkuun, ja onnistui kokoamaan ihmisen toiminnasta lajina ja lajin vuorovaikutuksesta luonnon kanssa historiakertomuksen. Diamondille historiassa tärkeitä ovat ruuan hankinta, maantieto (pohjoinen-etelä-, itä-länsi-akselit), kasvien ja eläinten domestikaatio ja ihmisen eläimellisyys.

Tietenkin Diamondia on syytetty kaikenlaisesta, kaikkia menestyneitä tiedemiehiä syytetään populismista ja yksinkertaistamisesta, mutta kyllä kirja on erinomainen.

Pidin myös kovasti Diamondin jatko-osasta Romahdus, joskaan se ei ollut yhtä mainio kirja kuin T,T &T. Osin kirja toisti edeltäjänsä havaintoja.

Diamondin kirja ihmisestä, Kolmas simpanssi, on juuri suomennettu, ja tartuin siihen kovin odotuksin, koska Diamond on erityisesti biologi. Nyt olo on kuitenkin pettynyt. Diamond paljastui puunhalaajaituhippikukkahattuapokalypsinsaarnaajakehityksenjarrupulunn******penttilinkolaksi. Mikä pahinta, tämä siitäkin huolimatta, että hän kirjassaan naureskelee nykyajan luddiiteille. Kirja on alunperin kirjoitettu 1990-luvun alussa, mutta silti on hämmästyttävää, että Diamond maalailee 2000-luvun alkuvuosista, hänen poikiensa miehuusvuosista, kuvaa, jossa ilma on saastunut rikistä ja meret ovat täynnä öljyä. Siis ihan oikeasti ilma on saastunut rikistä, ja meret ovat TÄYNNÄ öljyä.

Kolmas simpanssi on sirpaleinen teos, siinä hypitään ja pompitaan ihmisen biologiasta (kirjan vahvuus) ihmisen käyttäytymisen perusteiden (mielenkiintoista, mutta aika yliampuvaa) kautta kielitieteisiin (mielenkiintoista sinänsä) ja sitten apokalyptisiin näkyihin. Lienee sanomattakin selvää, että pessimismi ei ole kirjan vahvuus. En kaipaa tietenkään mitään päänsilittelyjä ja hyvin se menee -rohkaisuja, mutta kyllä tiedemiehen voisi olettaa uskovan hieman tieteeseen.(?)

Diamond on selittänyt yhteiskuntien menestyksen karjanhoidolla ja maanviljelyksellä, mutta tässä kirjassa hän pitää koko tempausta lainana, joka maksatetaan tulevaisuudella. Eli siirtyminen keräilijämetsästäjäkulttuurista maanviljelyyn on tuonut ensinnäkin ihmiselle turhaa työtä. Metsästäjäkeräilijäyhteisö pystyisi elämään huomattavasti joutilaammin. Diamondin mukaan ongelma on se, että maanviljely johtaa siihen, että ihmisten määrä kasvaa liikaa, jolloin viljelyn teho menettää merkityksensä. (No, kaikki Malthusinsa tuntevat.) Lisäksi maanviljely johtaa sellaisiin pikku juttuhin kuin alistaminen. Diamondin mallissa myös modernin ja postmodernin yhteiskunnan eläjät (niin, juuri sinä tehdastyöläinen ja konttorirotta) ovat maanviljelysyhteiskunnan eliittiä, joka imee maanviljelijäprolen nisää. Kunnes koko paska romahtaa.

Oikeastaan omassa pienessä mielessäni Diamond ja Esko Valtaoja käyvät tällä hetkellä kovaa taistelua. Olen enemmän Valtaojan kannalla siinä, että ihmiskunnalla on kyvyt ratkaista kaikki ongelmat, ja ennen pitkää ihminen myös onnistuu. Optimismi > pessimismi.

Iso ero on muuten siinä, että Valtaoja suunnilleen raivaa jo laskeutumisalustaa lentäville lautasille, Diamond taas ei moiseen usko. Diamond on aika vakuuttava, kun hän kertoo miksi maailmankaikkeus on täynnä elämää, mutta ei älykkyyttä. Hän nimittäin pitää älykkyyttä (kuin myös maanviljelyyn siirtymistä) harha-askeleena. Diamondin mielestä jos elämällä olisi taipumus kehittyä älykkyyttä kohti, sellaisesta olisi merkkejä koko maapallon historian ajalta. Diamond käyttää esimerkkinä radiohiljaisuutta. Hänen mielestään se, että ihminen rakentaa radioita on maailmankaikkeudessa turha oikku. Jos elämä katsoisi järkeväksi kasvattaa radioiden rakentamiseen pystyviä lajeja, niin radiolähettimiä olisi maapallollakin arkeologien päälisteltävinä.

Tuo on kiehtova ajatus, ja Diamond ilmaisee sen selkeämmin. Joka tapauksessa Jared-herra on sitä mieltä, että luonto on ymmärtänyt, että kannattaa olla koppakuoriainen ennemmin kuin älykäs, joten maailmankaikkeudessa on koppakuoriaisia, ei älyä. Vahva peruste on se, että Diamondin mukaan jo solubiologiassa ym. (josta en tiedä mitään) on havaittavissa, että luonto pyrkii toistamana tietynlaisia ratkaisuja tietyllä frkevenssillä, joten elämä ikään kuin kehittyy tiettyjä piirteitä ja ominaisuuksia kohti, vaikka yhteistä kantaa ei olisikaan.

Diamondilla on myös mielipide siitä, mitä meidän pitäisi radiolähettimillemme tehdä: sulkea ne! Diamondin mukaan luonnolle on ominaista vieraskammo, joka saa lajin kuin lajin vierastamaan ja tuhoamaan tunkeilijan. Niinpä jos tuolla jossain joku rakentaa radioita ja lentäviä lautasia, niin hän toimii meidät kohdateessaan niin kuin konkvistadorit Amerikassa tai niin kuin ihmiset simpansseja kohtaan.

Mutta lukekaa toki kirja. Erittäin mielenkiintoinen on se.
 

Tep

Jäsen
Harry Potter and the Half-Blood Prince menossa juuri tällä hetkellä. Ajattelin, että on hyvä kerrata edellisen kirjan tapahtumat ennen kuin finaali eli Deathly Hallows ilmestyy. Loistava kirja, kertakaikkiaan.

Remestä on tullut myös luettua, "aikuisten" kirjoista lukematta enää Hiroshiman Portti ja Itäveri. Huikeita kirjoja jokainen, vaikka tietty samankaltaisuus (jota on tällaisissa kirjoissa mahdotonta välttää) alkoi jo hieman puuduttaa, joten nuo kaksi kirjaa saavat vielä odottaa ja täytyy nyt lueskella muun tyyppisiä kirjoja että taas Remes maistuu.
 

M@rko77

Jäsen
Suosikkijoukkue
LFC, FC Lahti ja Pelicans
Viimeksi lukaisin Paolo Coelhon Istuin Piedra-joen rannalla ja itkin sekä Papa Hemingwayn Jäähyväiset aseille. Nyt menossa Kenelle kellot soivat. Pitäisi tuo Alkemisti lukaista, siitähän tehdään kuulemma elokuvakin..
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Menossa on James Joycen Odysseus ja eipä ole tullut ennen luettua yhtä outoa kirjaa. Juonta ei ole ollenkaan ja kirjoitustyyli on jotain aivan käsittämätöntä. Huh huh, millaista kamaa.

Nyt rohkenen olla hieman eri mieltä. Joycen "Odysseuksessa" on aivan selkeä juoni, kirjahan kuvaa Leopold Bloomin yhtä päivää. Teoksen rakenne on suoraan (tai siis "suoraan") Homeroksen Odysseuksesta napattu, tuon vanhan sotaratsun vuosien harhailut on vain siirretty Dubliniin vuonna 1904.

Joycehan oli jo aiemmin verrytellyt tämänkaltaisella päivityksellä novellissaan "Armo", joka oli rakenteeltaan parodiaa Danten "Jumalaisesta näytelmästä". "Odysseus" on toki hieman pidemmälle viety tapaus. Kirjoitustyylejä (niitä "käsittämättömiä"?) on kirjassa useampia erilaisia, koska ihmiset, tapahtumat ja tunteet ovat erilaisia. Oli niistä mitä mieltä hyvänsä, on kaikkien todennäköisesti myönnettävä, että kirjan päättävä Molly Bloomin monologi on yksi kirjallisuushistorian komeimmista teksteistä yrityksenä päästä sisälle naisen (seksuaaliseenkin) ajatteluun.

"Odysseus" on kuitenkin myös hauska kirja, jossa viljellään paljon näkemyksiä myös aina niin kiinnostavista ruumiintoiminnoista. Ei ihme, että teosta pidettiin sen ilmestyessä säädyttömänä, räävittömänä ja likaisena - siinähän esimerkiksi päähenkilöt kävivät toiletissa ja harjoittivat sukupuolielämää. Ja jos "Odysseusta" pitää vaikeana, kannattaa yrittää lukea Joycen "Finnegans Wake" - siihen verrattuna "Odysseus" on aika iisiä kamaa.
 
Suosikkijoukkue
löytyy
Hunter S. Thompsonin "Pelon valtakunta" meni loppuun viimeksi, ja nyt hieman alotellu Nick Hornbyn "Alas on pitkä matka".
 

Viljuri

Jäsen
[...] Joka tapauksessa Jared-herra on sitä mieltä, että luonto on ymmärtänyt, että kannattaa olla koppakuoriainen ennemmin kuin älykäs, joten maailmankaikkeudessa on koppakuoriaisia, ei älyä. Vahva peruste on se, että Diamondin mukaan jo solubiologiassa ym. (josta en tiedä mitään) on havaittavissa, että luonto pyrkii toistamana tietynlaisia ratkaisuja tietyllä frkevenssillä, joten elämä ikään kuin kehittyy tiettyjä piirteitä ja ominaisuuksia kohti, vaikka yhteistä kantaa ei olisikaan.

Diamondilla on myös mielipide siitä, mitä meidän pitäisi radiolähettimillemme tehdä: sulkea ne! Diamondin mukaan luonnolle on ominaista vieraskammo, joka saa lajin kuin lajin vierastamaan ja tuhoamaan tunkeilijan. Niinpä jos tuolla jossain joku rakentaa radioita ja lentäviä lautasia, niin hän toimii meidät kohdateessaan niin kuin konkvistadorit Amerikassa tai niin kuin ihmiset simpansseja kohtaan.

Mutta lukekaa toki kirja. Erittäin mielenkiintoinen on se.

En olekaan lukenut tätä ensimmäistä Diamondin kirjaa, joten mielenkiintoiselta vaikuttaa.

Tuo hänen käsityksensä "älyn" esiintymisessä maailmankaikkeudessa kyllä vaikuttaa hieman hieman biologimaiselta. Biologisen- ja kulttuurievoluution jälkeisiäkin askeleitahan nykyään visioidaan jo monien toimesta (näistä alkuvaiheistahan on jo keskusteltu jatkoajassakin varjon ja muiden toimesta jossakin ketjussa), koska eihän älyn kehitys mahdollisesti alkuun päästyään jääne mihinkään biologiseen limboon (tai ihmiskunta kehtoon, heh), jota siis meille edustaa tämä homo sapiens sapiens muotomme, jos se ei ihan nyt kehityksensä alkuvaiheissa onnistu tuhoamaan jossakin onnettomuudessa itseään.

Siis ainakin visioiden tasolla kannattaa esimerkiksi tutustua transhumanismiin tai vastaavaan seuraavaan "pinnalle pyrkivään" ajattelulliseen paradigmaan, vaikka fysiikan, nanoteknologian, lääketieteen ja tietojenkäsittelytieteen kehityksen puolelta ne oikeat rajat sitten älyn kuin älyn mahdollisuuksille selvitä maailmankaikkeudessa tulee.

Itse en kuitenkaan tuntisi suurtakaan huolta radiohiljaisuudesta tai pitäisi sitä selvänä merkkinä siitä, että olemme "yksin".

En usko, että edes muutamaa sataa vuotta meitä pidemmällä olevat sivilisaatiot viestisivät keskenään sähkömagneettisen spektrin radioalueella enää ollenkaan (en viittaa nyt mihinkään epäfysikaaliseen, kuten johonkin superluminaalisen viestinnän muotoihin tai muuhun ufoon), ja joka tapauksessa maailmankaikkeuden ilmeinen nuori ikä (13.7 miljardia vuotta) nykyisten mallien mukaan on mahdollisesti vaikuttamassa siihen, että ihmiskunta on niitä ensimmäisiä biologisen ja kulttuurievoluution läpikäyviä "älyjä" tällä maailmankaikkeuden kulmalla. Mutta tätähän spekulaatiohan Valtaojan kirjat ovat jo täynnä, joten mitä minä joitain Draken yhtälöitä enemmälti pohtimaan.
 

Beagle Boy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Luomuteurastajat (RIP)
Pitäisi kohtapuolin aloittaa täälläkin kehuttu Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan.

Itseasiassa vähän jännittää millainen teos on kyseessä. Paljon sitä on kehuttu ja kirjakaupantätikin oiken muisti mainita kuinka loistava kirja se on.
 

Fallossymboli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Greg Bearin Quantico loppui vihdoinkin. En kyllä jaksa ymmärtää miksi ukkoa on kehuttu. Vahingossa nappasin tämänkin pokkarin lentokentän kioskilta kun en muistanut että pitkästyin aikaisemmin saman herran Darwin's Radion kanssa. Jotenkin sekava ja poukkoileva kirjoitustyyli eikä sellaista jatkumoa tunnu löytyvän millään, joka pitäisi lukukokemuksen kasassa ja mielen virkeänä. Ei ikänä enää Bearia. Seuraavaksi E. Bradford Burnsin A History of Brazil.
 

MusanMake

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Suomi
Juuri tuli luettua Conn Igguldenin "Keisari"-sarjan eka osa "Rooman portit" ja se oli todella hyvä! Tilasin sitten samoin tein kolme jälkimmäistä osaa itselle. Kertoo Julius Caesarin elämänkäänteistä alusta loppuun asti. Silkkaa faktaa se ei ole, vaan joitain asioita on muutettu että tarinasta tulisi raflaavampi. Suosittelen lämpimästi ihan jokaiselle!
 

dali

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lamoriellon Enkelit, the Spirit of CBA
Kesän aikana on tullut kahlattua hieman enemmän sota-aiheiden suossa:

- Veijo Meri: Manillaköysi
- Unto Tarkkonen: Talvisodan miehet
- Nicholas Hobbes: Kaikki sodasta
- Jaroslav Hasek: Kunnon sotamies Svejkin seikkailut maailmansodassa

Manillaköysi tuli luettua muistin virkistykseksi toiseen kertaan. Ja yhä sen parasta antia on saksalaisen upseerin ponnistelut päästäkseen omaan junaansa...Meri kuvaa omalla tavallaan saksalaista järjestelmällisyyttä ja päättäväistä kansanluonnetta.

Talvisodan miehet oli taas yksi kuvaus taisteluista Kollaan rintamalla. Ehkä siksi kirjasta jäi jotenkin vaisu kuva, kun näitä taistelukuvauksia on tehty niin monta ja niitä on myös tullut luettua. Rehellistä tekstiä Tarkkosen kirja toki on ja siellä suomalaisetkin tekevät arviointivirheitä ja epäonnistuvat eikä ainoastaan yllä sankaritekoihin.

Hobbesin kaikki sodasta on nippelitiedon mestariteos. Kirjasta löytyy monenlaisia kertomuksia tyyliin isäntäänsä 1. maailmansodan rintamalle seuranneesta terrieristä tai epäonnistuneista pelastusoperaatioista.

Kunnon sotamies Svejkistä ei vielä sen enempää. Hasek irrottaa naurunremakkaa Veikko Huovisen tapaan, mutta taustalla on vakavaa kuvausta ihmisistä ja yhteiskunnasta. Kirja(t) on vielä kesken, mutta pettymystä ei ainakaan vielä ole tullut.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Pitäisi kohtapuolin aloittaa täälläkin kehuttu Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan.

Itseasiassa vähän jännittää millainen teos on kyseessä. Paljon sitä on kehuttu ja kirjakaupantätikin oiken muisti mainita kuinka loistava kirja se on.

Tee se, teet oikein. Se on loistava, on.

Minä kahlailen Kershaw´n Hitler-biografiaa, opintoihin liittyen ja muutoinkin. Milloinkohan joku suomentaisi, vai pitäisikö itsensä...
 

Knower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit+Petteri Nummelin
Tällä hetkellä menossa Richard Dawkinsin "The God Delusion". Kirjan tarkoituksena on osoittaa miksi minkään uskonnon jumalaa/jumalia ei käytännössä varmasti ole olemassa. Erittäin mielenkiintoinen kirja ja on saanut kiinnostumaan muista ko. miehen kirjoista. Osa jutuista menee tieteellisessä mielessä minulta hieman yli ts. ne ovat niin itselle vieraita, että ajoittain lukeminen on haastavaa. Ehdottomasti herättää kuitenkin ajatuksia.

Suosittelen.
 

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Pitäisi kohtapuolin aloittaa täälläkin kehuttu Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan.

Itseasiassa vähän jännittää millainen teos on kyseessä. Paljon sitä on kehuttu ja kirjakaupantätikin oiken muisti mainita kuinka loistava kirja se on.

Tee se, teet oikein. Se on loistava, on.

Komppaan niin rajusti Eviliä kuin tällä henkisellä Fenderillä pystyy. Paljon olen lukenut, satoja kirjoja, ja Saatana saapuu Moskovaan on top 5:ssä. Ihan käsittämättömän huikea kirja.

Kun olet lukenut sen, niin otapa käteesi Nikolai Gogolin Kuolleet Sielut.

Edit: meinasi unohtua, että nyt on vuorossa Larry Kanen Lennon. Beatlesista on kirjoitettu paljon, ja toivonkin, että tämä jotenkin erottuisi muusta beatle-sälästä. Viimeksi luin Lars Molsenin Eräretkeiljän kirjan. Tiukkaa tekstiä.

Referaatti:

Pahimmat takut hiuksista selvitin puukolla, eikä kalan maku aamupuurossa haittaa. Lisäksi äijä oli vetänyt kolmen viikon vaelluksen pelkällä koiran nappularuoalla. Suosittelen.
 

pak

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vaikkei se aina niin kivaa olekaan niin, SaiPa.
Viimeaikoina on tullut luettua kotimaisia dekkareita oikein ahmimalla.

Vajaa viikko per kirja tahtiin on iltalukemisena mennyt Reijo Mäkeä, Jarkko Sipilää ja Taavi Soininvaaraa.

Viimeisimpänä Soininvaaran Vihan enkeli.
Loistavaa kerrontaa. Ei meinaa malttaa lopettaa.

Sipilän Kosketuslaukaus, todennäköisin syin ja Likainen kaupunki on tullut myös luettua tässä kuukauden sisällä ja tykkäsin.

Mäkeä on tullut lukastua tässä 2-3 Vareksen verran, nimiä en nyt juuri muista.

En ole juurikaan ulkolaisia dekkareita lukenut mutta ei ole tarviskaa , koska tuntuu tuo kotimainen tuotantokin olevan senverran huikean hyvää. Toivottavasti myöskin tuotanto pysyy yhtä laadukkaana.
 

Troy

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Steelers
Viimeksi tuli luettua Kirjatorilta mukaan tarttunut Matthew Reillyn 7 tappavaa ihmettä ( http://www.bookplus.fi/product.php?isbn=9789525592863&CustID=88c7453784396be4d69c92075aaf5d5e ). Kyseinen tuotos oli todella mielenkiintoinen tapaus, koska siinä paineltiin sata lasissa antiikin myytistä toiseen. Tapahtumat siis todellakin etenivät todella vauhdilla. Samasta syystä kirja oli myös toisaalta aika huono teos, sillä kirjailija ei vaivautunut juurikaan kuvailemaan paikkoja, henkilöitä tms. vaan esim. tapahtumapaikat oli kuvattu piirretyllä kartalla joka oli kunkin luvun alussa. Jos esim. DaVinci koodi tuntui epärealistiselta kirjalta niin tämä kannattaa jättää väliin. Juoni oli jo itsessään aika ufo ja oman mausteensa toi hollywoodin B-actionfilmiä muistuttava toiminta. Yhteenvetona voisi sanoa, että tämä on samalla tavalla hyvä kirja kuin tuollainen perus aivot narikkaan meiningillä etenevä actionleffa. Eli paska kirja, mutta ihan viihdyttävä silti.

Tällä hetkellä on menossa Henri Charriéren Vanki nimeltä Papillon, josta nyt ei tarvitse varmaan alkaa sen kummemmin kertomaan mitään.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös