Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Alkiolainen]

Pentti Jussila: Juha Mieto (Otava 2000)

Viikonloppuna tuli lueskeltua vuosikymmen sitten tehty teos Kurikan jätistä eli Juha Miedosta. Opuksessa käydään läpi Mietaan uran keskeisimmät kilpailut. Itselleni mielenkiintoisinta antia siinä oli kuitenkin se osuus, jossa käsiteltiin niitä ongelmia, joita suksivalmistajilla oli "oikeanlaisten kapuloiden" valmistamiseksi Miedolle. Vaikeaa tuntui olevan...

Kirja pohjautuu suurelta osin Jussilan Miedon kanssa käymiin keskusteluihin - ja sen kuulee. Hiihdon lisäksi Mietaa kertoo murtehella näkemyksiään niin omasta leskeydestä kuin yhteiskunnallisista epäkohdistakin. Eipä ihme, että hän myöhemmin päätyi kansanedustajaksi melkoisella äänivyöryllä.

 

[scholl]

Osaisko joku suositella hyviä kirjoja, jotka sijoittuisivat Berliiniin? Myös Itä-Saksaan sijoittuvat kirjat kiinnostaisivat. .

En tiedä sijoittuuko ihan Berliinin, mutta mulla on Stasin Markus Wolfin Kasvoton mies. Ilmestyi muistaakseni joskus 90-luvulla. Täytyy joskus lukea se uudelleen.

 

[Johnny B. Goode]

Tällä hetkellä menossa John Dickien "Cosa Nostra- Sisilian mafian historia".

Viimeaikoina tullut syystä tai toisesta keskityttyä järjestäytyneestä rikollisuudesta kertovaan materiaaliin. mm. Roberto Savianon "Gomorra" sekä Mika Mölsän "Prosenttijengit" tullut tutkittua pienellä aikaa.

Aiheeseen liittyviä suositteluja otetaan mielenkiinnolla vastaan. Italian mafiaa käsitteleviä kirjoja saisi netin kautta runsaasti, mutta valitettavasti ne mitä en ole lukenut ovat suurimmaksi osaksi vain italiaksi, eikä italian ymmärtämiseni riitä kirjan lukemiseen. Sisilian mafiasta löytyy suomeksi ja englanniksi runsaasti materiaalia, Napolin Camorrastakin jonkin verran, mutta Calabrian 'Ndranghetasta ei juuri lainkaan.

 

[Hockey 24/7]

Tällä hetkellä menossa John Dickien "Cosa Nostra- Sisilian mafian historia".

Viimeaikoina tullut syystä tai toisesta keskityttyä järjestäytyneestä rikollisuudesta kertovaan materiaaliin. mm. Roberto Savianon "Gomorra" sekä Mika Mölsän "Prosenttijengit" tullut tutkittua pienellä aikaa.

Aiheeseen liittyviä suositteluja otetaan mielenkiinnolla vastaan. Italian mafiaa käsitteleviä kirjoja saisi netin kautta runsaasti, mutta valitettavasti ne mitä en ole lukenut ovat suurimmaksi osaksi vain italiaksi, eikä italian ymmärtämiseni riitä kirjan lukemiseen. Sisilian mafiasta löytyy suomeksi ja englanniksi runsaasti materiaalia, Napolin Camorrastakin jonkin verran, mutta Calabrian 'Ndranghetasta ei juuri lainkaan.

Ilkka Ahtokivi-Joten me päätimme tappaa hänet(Mafian Historia)
Siinä olisi ihan Suomeksi kirjoitettu kirja aiheesta.
Lähtee käsittelemään Mafiaa ihan sen alusta lähtien.
Kirja on tehty vuonna 1994, joten jos siitä ei ole otettu uusintapainosta, niin ihan tuoreimpia tapahtumia se ei käsitä.

Hyvin mielenkiintoinen kirja.

 

[scholl]

Aiheeseen liittyviä suositteluja otetaan mielenkiinnolla vastaan.

Escobar - der Drogenbaron. Luin tuon kirjan jossain vaiheessa ja se oli aika mielenkiintoista tarinaa siitä, miten Medellinin kartellissa asiat olivat. Valokuvia paljon, aika roisia. Oikeasti esim. poliisin ottamia kuvia tapetuista ihmisistä.

Luin myös kirjan Kokain - Drogen som erövarade världen jotta pääsin sisälle tuohon aiheeseen vähän enemmän. Ostin sen hypermarketista Ruotsissa ja riemu oli suuri, kun huomasin, että kuitissa luki muiden tavaroiden seassa kokain 99kr. Aika halpaa huumetta.

 

[Johnny B. Goode]

Ilkka Ahtokivi-Joten me päätimme tappaa hänet(Mafian Historia)
Siinä olisi ihan Suomeksi kirjoitettu kirja aiheesta.
Lähtee käsittelemään Mafiaa ihan sen alusta lähtien.
Kirja on tehty vuonna 1994, joten jos siitä ei ole otettu uusintapainosta, niin ihan tuoreimpia tapahtumia se ei käsitä.

Hyvin mielenkiintoinen kirja.

Jep, tämä tullut luettua myös, noin pari vuotta sitten. Muistaakseni oli juuri tuo -94 painos. Tämä nyt työn alla oleva John Dickien teos on pitkälti alusta tuohon n.94 vuoteen asti samaa asiaa samaan tyyliin kirjoitettuna kuin tuo Ahtokiven teos, mutta jatkuu pidemmälle nykyaikaan.

 

[Kirjoittelija]

Sen kielen kutsuminen englanniksi on kyllä vähintäänkin leikkisää. Itse olen lukenut vuosia kaiken ulkomaisen kirjallisuuden englanniksi, ja silti tuo Welshin teksti oli todella hidasta lukea. Niin hidasta, etten voi suositella noita alkuperäiskielellä kyllä kellekään, joka ei oikeasti lue englantia monipuolisesti päivittäin. Meniköhän tollanen sata sivua viikossa.

Noin muuten Liima oli kyllä loistava kirja, joskaan ei varmasti sovi kaikille. Minäkin meinasin löytää sisäisen kukkahattutätini pariin otteeseen.

Itse en lue englantia monipuolisesti päivittäin, mutta Welshin kirjoja olen silti lukenut alkukielellä noin yhdeksän kappaletta. Kun siihen kieleen pääsee pienen totuttelun jälkeen sisään, ei se mitään suurempia ponnisteluja vaadi. Tosin vähän olen englantia opiskellut yliopistossa. Itsekin olen sitä mieltä, ettei niitä suomeksi kannata lukea, koska ne ovat täysin mahdottomia suomennettavia. Joskus taisin pari sivua kirjakaupassa selailla jotain Trainspottingin tai Gluen suomennosta, ja se oli myötähäpeää herättävän kökköä tekstiä. Kääntäjää siitä ei voi syyttää, tehtävä on vain yksinkertaisesti mahdoton. Täksi vuodeksi oli muuten lupailtu "prequelia" Trainspottingiin, mutta ilmeisesti tuo ilmestyykin vasta 2012.

 

[Koirapoika]

Ian Christe: Pedon meteli. Heavy metallin historiaa ja nykypäivää. Suomentaja Jone Nikulalle ominaisia rönsyileviä selityksiä yksinkertaisestakin asiasta jonkin verran, ei onneksi niin paljon kuin puheessaan. Kirjoitusvirheistä tukkapöllyä niin että soi, oikoluku olisi ihan kiva tai joku tarkistaja kuka ymmärtää aiheesta jotain. Esim. Exodus: Blonded by blood, oikea muoto toki Bonded by blood.

 

[alwahla]

Etsiskelin torstaina jotain mielenkiintoista luettavaa Pasilan kirjastosta ja pitkällisen harkinnan jälkeen tartuin Kauko Röyhkän Ocean city-opukseen. On myönnettävä, että harvemmin olen lueskellut tällaisia kirjoja, mutta ihan seikkailumielellä päätin tutustua kirjaan.
Tähän mennessä kirja on vaikuttanut ihan ok:lta, vaikkakin tuo Jumala-paatos on rasittavaa.

Onko Röyhkä muuten itse kristitty?

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Etsiskelin torstaina jotain mielenkiintoista luettavaa Pasilan kirjastosta ja pitkällisen harkinnan jälkeen tartuin Kauko Röyhkän Ocean city-opukseen. On myönnettävä, että harvemmin olen lueskellut tällaisia kirjoja, mutta ihan seikkailumielellä päätin tutustua kirjaan.
Tähän mennessä kirja on vaikuttanut ihan ok:lta, vaikkakin tuo Jumala-paatos on rasittavaa.

Onko Röyhkä muuten itse kristitty?

Taitaa olla aika ottaa Ocean City kirjahyllystä esiin ja lukea uudestaan. Viime lukemisestani on jo 10 vuotta. Jumala-paatos? Kannattaa edetä ihan rauhassa. Onhan kyseessä on hieman erikoinen tulevaisuudenkuva.

Röyhkä ei varmastikaan ole kristitty ainakaan niin kuin valtaväestö termin ymmärtää. Tosin Kauko on ymmärtääkseni ollut pitkään kiinnostunut uskonnollisista ilmiöistä. Moni varmaan muistaa Röyhkän satanistivaiheen 1990-luvun alusta, mutta tuossa taisi olla kyse överiksi menneestä mediatripistä. Kauko on kyllä muuten mukava mies kun häntä lähestyy asiallisesti ilman ketunhäntää kainalossa. Olen muutaman kerran vaihtanut pari ajatusta Kaukon kanssa Helsingin yössä, fiksu tyyppi.

 

[Fedo]

Tuli tuossa lueskeltua junamatkalla Spede Pasasen elämänkerta. Avasi todenteolla paljon Pertistä, joten suosittelen lämpimästi jos vähänkään kiinnostaa.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tuli tuossa lueskeltua junamatkalla Spede Pasasen elämänkerta. Avasi todenteolla paljon Pertistä, joten suosittelen lämpimästi jos vähänkään kiinnostaa.

Tommi Aition toimittama "Spede"? Hieno teos, hyvin taustoitettu ja käsittelee uskottavasti itse päähenkilöä. Ei nuoleksien, eikä myöskään kenenkään mahdollisia kaunoja kumarrellen. Vaan olipa melkoinen elämänura miehellä!

 

[Noitarumpu]

Tommi Aition toimittama "Spede"? Hieno teos, hyvin taustoitettu ja käsittelee uskottavasti itse päähenkilöä. Ei nuoleksien, eikä myöskään kenenkään mahdollisia kaunoja kumarrellen. Vaan olipa melkoinen elämänura miehellä!

Jotenkin vain säälitti Speden heikkous nuoriin naisiin. Tulihan kirjan sivuilta ilmi sekin, miten moni neitokainen kohteli häntä melkoisen kylmäkiskoisesti. Hyötymisperiaateko piti Speden matkassa vai mikä. Ei nyt sentään mihin tahansa pidä alistua.Mutta toisaalta, sekin on valintakysymys. Jos sellaisen halusi, niin oma oli päänsärkynsä.

 

[kovalev]

Hannu Raittila: Marsalkka

Myönnettäköön heti aluksi, että olen Raittila-fani, joten arviota voi tarkastella myös siltä pohjalta.
Minulle tämä kirja upposi aivan täydellisesti. Itse asiassa paras lukemani kirja vuosiin. Raittila on tehnyt taustatyönsä kirjaa varten todella hyvin, siitä ei jää epäselvyyttä.
Huikeinta on kuitenkin se, kun vähitellen aukeaa, ettei se kaikki mikä aluksi näyttää hyvin fiktiiviseltä, olekaan välttämättä fiktiota ollenkaan.
En pitäisi Finlandia-ehdokkuutta vääryytenä.

Tämä romaani on kunnianosoitus Mannerheimille ja pakollista lukemista niin Mannerheimista, Mannerheim-elokuvasta kuin yleisesti historiasta ja vaihtoehtoisesta historiasta kiinnostuneille.

 

[sunnuntai]

GAI-JIN tuli lopeteltua tossa tovi sitten. Kirjahan oli ihan kohtalainen, mutta muutama asia jäi kyllä vaivaamaan. Ensikin tuntuu jotte jokainen tuulen vireessä heiluva hiustupsu kerrotaan, sitten kun on luettu 850 sivua täräytetään "vastaukset" parissa sivussa. Noh, mutta olihan tuokin 1 lukuelämys

Nyt menossa Leif GW Persson - Possujuhla. Unilukemisina kun vetää, joutuu välillä aina ihmimään missähän sitä nyt mennään...

 

[Kike Ice]

Osaisko joku suositella hyviä kirjoja, jotka sijoittuisivat Berliiniin? Myös Itä-Saksaan sijoittuvat kirjat kiinnostaisivat. Erityisesti kiinnostaa dekkarit, mutta muitakin saa suositella.
Luulisi näitä löytyvän, sillä DDR on varmasti otollinen miljöö varsinkin dekkareille. Rober Harrisin Kolmannen valtakunnan salaisuus on tullut joskus luettua ja se oli kyllä ihan laatukamaa. Berlin Noir täytyy varmaan hommata jostain englanniksi kun ei tuo saksa vielä taivu niin hyvin.

Kesälomareissun jälkeen olisi mukava palata kaupungiin "mielikuvituksessa".

Frederick Taylorin Berliinin muuri on mainio kirja Berliinin historiasta, keskittyen tietenkin pääasiassa tuohon muuriin, sen vaiheisiin ja vaikutukseen. Mielestäni teos on kirjoitettu varsin hyvin, sisältäen Berliinin asukkaiden tarinoita muurin ajalta ja sivuten myös DDR:n historiaa. Suosittelen lämpimästi.

Linkki vie WSOY:n sivuille.

 

[super]

Joulu lähestyy ja sen huomaa uusien kirjojen määrästä markkinoilla. Jotakin on taas tullut luettua osa puhdasta paskaa osa ei. Tämmöistä kirjaa suosittelen kuin: Rintaman poliisi. Jatkosodassa toimineen valvontaupseerin päiväkirja. Mielenkiintoista luettavaa. Kuulusteluista ja tuomioista sekä ihan yleisiä tapahtumia. Kuinka vakoojia kuulustellaan kepillä yms.

Tänään kauppoihin on tullut Jarkko Sipilän ja Harri Nykäsen kirjoittama: paha paha tyttö. Kirjassa esiintyvät niin Takamäki, Suhonen kuin Raid ja Sundman. Tässä työn lomassa olen lukenut sellaset satakuntasivua enkä ole pettynyt. Erityisesti tuo Nykäsen tyyli kirjoittaa on edelleen huikaisevaa.

 

[scholl]

John Simonin kirjoittama, Pekka Herlinistä kertova Koneen ruhtinas on aivan loistava kirja. Se on jännä, että se jäi avaamatta silloin, kun sen sain. Koin ilmeisesti, että ei ole aikaa tai on muita kirjoja lukematta tai sitten se julkinen keskustelu vitutti. Nyt oli tilanne, jossa Kone muuten kiinnosti, joten nappasin sen yksi yö tossa, kun halusin ohjelmaa ja parina yönä olen tosiaan sitä jonkun verran lukenut, yhteensä pari sataa sivua.

Pekka Herlin on todella hyvä tyyppi. Esim. sivulla 176 Antti Herlinin haastattelusta katkelma: "Isä kertoi, että 1956 yleislakon aikana hän joutui kuplavolkkarillaan mielenosoituskulkueen keskelle. Mielenosoittajat olivat suht aggressiivisia, ja joku huusi faijalle, että 'mitä poika teet kun bensa loppuu?' Vastaus oli kuulemma ollut, että 'loppuu sulta puuro ennenkuin multa bensa.'" Jos jätetään asiavirhe folkkari vs. volkkari tuosta pois niin toi "loppuu sulta puuro ennenkuin multa bensa" on yksi hauskimmista jutuista, mitä olen taas vähään aikaan kuullut. Mitä enemmän kirjaa luen niin sitä enemmän huomaan Herlinin olleen vähän samanoloinen tyyppi kuin mitä itsekin olen.

 

[Palstalegenda]

Mitä enemmän kirjaa luen niin sitä enemmän huomaan Herlinin olleen vähän samanoloinen tyyppi kuin mitä itsekin olen.

Ihan hauska kuitti se Pekka Herlinin kuitti kesken mielenosoituksen.

Vaan noin muutoin... Minulle tuli kuva, että Pekka Herlin oli narsisti. Alkoholismi oli narsismin yksi käyttäytymishaara. Kauhea tyranni, joka oli kaikista lähimmilleen täysin itsekeskeinen kusipää. Semmoinen olento, en käytä edes termiä ihminen, sillä hän oli vähemmän kuin ihmisyys, on ihmissaastaa, jollaisia ilman maailma olisi paljon parempi paikka elää ja olla.

Liiketoiminnassa oli hyvä mutta jos ihmisyys on tuolla tasolla, niin pidän henkilöä pahempana ihmisenä kuin roskalaatikossa elävää, muille sangen harmitonta, spurgua.

Pekka Herlinillä ei mennyt hissi ihan ylös asti.

 

[Noitarumpu]

Vaan noin muutoin... Minulle tuli kuva, että Pekka Herlin oli narsisti.

Sitähän tuo tuntuisi olevan kirjasta saadun kuvauksen perusteella. Se, mikä itseäni suorastaan raivostutti, oli se, että kyseinen herra valvotti jopa lapsia tarpeen vaatiessa, kun piti olla kuuntelija omille juopon plätinöilleen. Kyllä sellainen ihminen asetti aina itsensä muiden edelle. En ihmettele, että poika on vähän katkera.

 

[KJ hunter]

Presidentin salaisuus - Anne Holt.

Pakko myöntää, että kirjailijasta tai hänen tuotannostaan en tiedä mitään, mutta kerrankos sitä tulee summanmutikassa luettua jotain.

Eipä muuta, kuin lukuun ja tullaan sitten päivittämään tänne kommentteja.

 

[SilsaUuhi]

Michael Burleigh - Kolmas valtakunta

Tällainen kirja lähti kirjastosta tällä kertaa mukaani.

Enpä ole Burleighin muuhun tuotantoon tutustunut, joten mitään suuria ennakko-odotuksia tätä kirjaa kohtaan ei minulla ole. Kirja on "syvällinen analyysi natsien valtaannoususta, heidän ideologiansa synnystä sekä synkästä sillasta sanojen ja tekojen välillä."

Onkos joku palstatoveri lukenut tuon kirjan? Olisi mukava lukea muiden arvioita siitä.

 

[Outsider]

Viimeksi tuli luettua Kjell Westön Missä kuljimme kerran. Alku tuntui vähän tylsältä, tai ehkä se johtui vaan siitä että ei päässyt aihepiiriin sisään, mutta kun lukemisessa pääsi vauhtiin ja henkilöhahmot tulivat tutuiksi, niin ei siinä sitten montaa päivää mennytkään kun kirja oli luettu. Pitää varmaan hommata loputkin Westön romaaneista hyllyyn, koska tykkäsin tästä ja myös Leijat Helsingin yllä on yksi suosikki kirjoistani.

Nyt hyllystä valikoitui luettavaksi Lotta Lundbergin Klovnin kyyneleet. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1930-luvulle, joten ajattelin että se on sopivaa luettavaa noille paikkeille päättyneen Missä kuljimme kerran jälkeen. On ollut tapana ostella aina sillon tällöin useampia kirjoja kerralla, jos tarjouksista on löytynyt jotain mielenkiintoista ja tämäkin kirja on odottanut hyllyssä vuoroaan jo viime talvesta. Täältä ketjussa mainituista kirjoista ainakin Thomas Sandersin Leikkikenttä menee hankintalistalle.

Tämä Klovnin kyyneleet sijoittuu käsittääkseni myös ainakin osittain Berliiniin, mutta voin kirjoitella siitä enemän kun saan kirjan luettua.

 

[Blue J]

John Ajvide Lindqvistin '"Ihmissatama". Mielenkiintoinen saaristolaisromantiikan ja kummitustarinan yhdistelmä.

 

[J. Hakaneula]

Heikki Ylikankaan "Romahtaako rintama?" on tällä hetkellä kääntymässä loppua kohti. Kirjan keskeinen teema on rintamakarkuruus ja toimenpiteet sen kitkemiseksi erityisesti jatkosodan loppupuolella. Aihe on jäänyt minulle hieman vieraaksi ja kirjasta olen saanut paljon mielenkiintoista lisätietoa mm. rintamakarkurien määrästä ja heidän teloituksistaan. Ymmärrettävistä syistä koko aiheesta vaiettiin sodan jälkeen vaikkakin tänä päivänä sotilaiden teloituksia ja väitettyjä teloituksia on tutkittu aika paljon (esim. case Huhtiniemi muutama vuosi sitten). Suosittelen kirjaa kaikille, joita vähänkin kiinnostaa Suomen edesottamukset toisessa maailmansodassa.