Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[scholl]

Tiedän paljon ihmisiä, jotka eivät harrasta kirjallisuutta muuten, mutta Päätalon sarjat ovat taatusti hyllyssä ja luetut moneen kertaan. Kyllä hänen kirjallisuudelleen on ollut aivan selvä tarve. Hieno juttu.

Aika härskiä mainita Päätalo tässä ketjussa. Vähän sama kun kehuisi Matin ja Tepon musiikkia. Kyllähän se niin on, että ne, joilla Päätalo-kirjat on, on myöskin kaikki Valitut Palat sekä Matin ja Tepon levyt viimeisen 50 vuoden ajalta, eikä mitään muuta. Joka vuosi ostavat samaa roskaa lisää. Eivätkä ole kyllä pääkaupunkiseudulta kotoisin, vaan kansaneläkettä nauttivia maalaisia.

 

[scholl]

Hienoa! Kirjoitinkin siitä pari sivua sitten. 250 sivua on kova saavutus. Koko kirja oli muistaakseni noin 350 sivua englanniksi.

386. Sivulta 3 alkoi ja sivulle 388 päättyi. Itse pidin tuon kirjan yhteydessä tarkoituksellisiakin breikkejä. Oli hyvä mennä vaikka lenkille ja miettiä tiettyjä asioita oman elämänsä kontekstissa. Kirja sisältää hyviä leadership inspiraatioita.

 

[ms.qvist]

Outoa, ettei muka Waltaria arvosteta!Loistava kirjailija kaikinpuolin.Kaikilla on oikeus mielipiteeseensä tietysti, mutta sen sanon, että jos ei Waltaria pidä hyvänä kirjailijana ei tiedä kirjallisuudesta mitään!MUN mielipide:)
Vlad tullee löytämään "valaistuksena", kyllä niin paljon on varmasti helmiä kirjallisuudessa vielä tuntemattakin.

Kyllähän minäkin pidän outona sitä ettei Waltaria arvosteta, ainakin minusta lukemani kirjat ovat kerronnaltaan todella mielenkiintoisia mutta vielä mielenkiintoisemmaksi ne muodostuvat aikalaiskuvauksen tähden - tuntuu kuin Waltari olisi ollut paikalla niinä historiallisina aikoina jota hänen kirjansa kuvaavat. Sinuhea lukiessani tuntuu kuin eläisin samoja hetkiä muinaisessa Egyptissä. Kyetäpä samanlaiseen kerrontaan ja kynänkäyttöön...

Olen aika avoin erilaiselle kirjallisuudella ja mielelläni etsin lisää uusia tuttavuuksia, sellaisia kirjailijoita, jotka teoksillaan avaisivat uusia näköaloja omaan kirjalliseen maailmaani. Pitkän listan mielenkiintoisista kirjailijoista, joiden maailmaan olen jo tutustunut, voisin tehdä, alkaen vaikkapa juuri Waltarista ja lisäten listaan James Jonesin, Eric Maria Remarquen, Anton Tshehovin, Fedor Dostojevskin, Mikhail Bulgakovin, Guy de Maupasantin, Nicholas Monsarratin, J.R.R. Tolkienin, Dan Simmonsin, Johannes Mario Simmelin, Ray Bradburyn, George Orwellin, Aleksandre Dumasin, Väinö Linnan ja paljon paljon muuta ja päättäen listan vaikkapa Marcel Proustiin. Mutta paljon on vielä kirjailijoita ja kirjoja lukematta...

vlad.

 

[Rommeli]

Vaikea käsittää, ettei Waltaria muka arvostettaisi, koska hän lienee yksi niitä harvoja suomalaisia kirjailijoita, joiden teoksesta on väännetty ihan Hollywood-leffa. Käsittääkseni hän on hyvinkin arvostettu maailmalla.

 

[ms.qvist]

Vaikea käsittää, ettei Waltaria muka arvostettaisi, koska hän lienee yksi niitä harvoja suomalaisia kirjailijoita, joiden teoksesta on väännetty ihan Hollywood-leffa. Käsittääkseni hän on hyvinkin arvostettu maailmalla.

Tosin se Hollywood-leffa oli (on) sitä tasoa, että parempi Waltarin kannalta ettei edes mainittaisi, että leffa perustuu hänen romaaniinsa. Sellaista "kökköä" se leffa oli jo pienen vladin mielestä kun näin sen joskus 80-luvulla televisiosta. Muistaakseni Waltarin Sinuhe egyptiläinen pääsi Yhdysvaltojen myydyimpien kirjojen listalle silloin kun teos julkaistiin Yhdysvalloissa. Ja kyllähän Waltari nautti (ja nauttii edelleen) arvostusta kirjailijapiireissä mutta itsekullakin meistä on oikeus mielipiteeseensä, onneksi se ei minulta ole pois jos joku ei pidä Waltaria arvostettavana kirjoilijana.

vlad.

 

[Negatiivinen]

En yleensä erityisemmin pidä novelleista tai lyhyistä kertomuksista koska niissä tarina harvoin pääsee elämään riittävästi, jotta se imisi minut mukanaan. Kaiken lisäksi monien kirjailijoiden novellit - etenkin todella lyhyet novellit - ovat suorastaan idioottimaisia, Stephen King on sortunut tällaisten idioottimkaisuuksien kirjoittamiseen useammin kuin kerran.

Itsehän taas pidän erittäin paljon novellikokoelmista ja nimenomaan Kingiltä löytyy todella paljon hienoja nyrjähtäneitä tilannekuvia(toki myös tuubaa mahtuu sekaan, noita novelleja kun mies on jokusen kokoelman edestä kirjoitellut). Clive Barkerin Books of Blood on myös pääosin hyvää luettavaa, kuten myös Roald Dahlin kokoelmat.

Ursula K. Le Guin'in novellikokoelma Pimeälipas ja muita kertomuksia paljastui odotuksia paremmaksi kokoelmatoekseksi.

Tämä täytyykin ottaa työn alle, mielellään lukisin myös lisäehdotuksia edellä mainittuja vastaavista novellikokoelmista joissa on lajityyppinä jos ei nyt suoranainen kauhu niin juurikin vinksahtaneet tilannekuvat jne.

 

[SilsaUuhi]

Täällä Pohjantähden alla -trilogian luin äskettäin äidinkielen tutkielman vuoksi. Loistava kirjasarja, ja suosittelen sen lukemista kaikille suomalaisille. Nyt sitten siirryn Tuntemattoman sotilaan pariin, toivottavasti on yhtä loistava kuin Täällä Pohjantähden alla.

Linnan tuotannosta voisin siirtyä seuraavaksi Päätaloon, isäni on lukenut hänen kaikki kirjansa moneen kertaan, mutta itse en ole vielä yhtään Päätaloa lukenut kokonaan.. Ehkä olisi jo aika kokeilla.

 

[L. Paraske]

Irvine Welsh: Mestarikokkien sänkykamarisalaisuudet

Olen lukenut ko. kirjailijan kaikki(?) aiemmat suomennetut teokset (Trainspotting, Paska, Liima, Porno), ja olen pitänyt niistä erittäin paljon, varsinkin Paska ja Liima lukeutuvat suosikkikirjoihini. Tässä valossa ei voi kuin ihmetellä kuinka paljon heikompi tämä viimeisin tekele oli. Kirjan tarina ei ole kovinkaan kiinnostava ja Welshille ominainen kerronnan lennokkuus ei välity oikein missään kohti. Suuri pettymys tämä oli, vaikka kai muiltakin saatu nihkeä vastaanotto oli tiedossa.

Antero Raevuori: Järviset

Yhden kuuluisimman suomalaisen urheilijasuvun tarina, jossa keskiössä ovat ennen kaikkea kaikkien aikojen ensimmäinen suomalainen yleisurheilun olympiavoittaja Verner "Isä" Järvinen sekä tämän nuorin poika, Los Angelesin olympiakisojen (1932) keihäänheiton voittaja Matti. Mielenkiintoista tarinaa viime vuosisadan alkupuolen elämästä urheilijaperheen näkökulmasta. Tilaa saavat urheilukuvausten lisäksi luonnollisesti sodat ja muu kurjuus. Harmi kyllä Raevuori ei ole mikään kaikkein lennokkain kirjoittaja, mutta kyllä tämä silti helposti tuli luettua.

 

[Palstalegenda]

Aika härskiä mainita Päätalo tässä ketjussa. Vähän sama kun kehuisi Matin ja Tepon musiikkia. Kyllähän se niin on, että ne, joilla Päätalo-kirjat on, on myöskin kaikki Valitut Palat sekä Matin ja Tepon levyt viimeisen 50 vuoden ajalta, eikä mitään muuta. Joka vuosi ostavat samaa roskaa lisää. Eivätkä ole kyllä pääkaupunkiseudulta kotoisin, vaan kansaneläkettä nauttivia maalaisia.

Kyllähän se on sama asia mainita innostus Mattiin ja Teppoon sekä Valittuihin paloihin yhdessä kirjailija Kalle Päätalon tuotannon kanssa, kuin jos kertoisi bundesliigan parhaan joukkueen olevan Manchester United. Osoittaa täydellistä ymmärtämättömyyttä verrata Mattia ja Teppoa kirjailija Kalle Päätalon tuotantoon.

Iijoki-sarja alkaa 5,5 sivun kuvauksella Iijoen reitistä ja siinä voi luulla, etät perkele, tätäkö tämä on. Tokihan se on muodikasta olla perehtymättä Päätalon kirjoihin ja sen perusteella antaa typeriä ja ymmärtämättömiä lausuntoja. Niin muuten tein joskus minäkin!

Kirjallinen Jumala, isä-äiti Litherius, anna heille päätalottomille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät. Typeryys on aikamme meemi ja muoti, ehkä tulee vielä aika, jolloin aikamme ei on kyllä.

 

[Surukuku]

Aika härskiä mainita Päätalo tässä ketjussa. Vähän sama kun kehuisi Matin ja Tepon musiikkia. Kyllähän se niin on, että ne, joilla Päätalo-kirjat on, on myöskin kaikki Valitut Palat sekä Matin ja Tepon levyt viimeisen 50 vuoden ajalta, eikä mitään muuta. Joka vuosi ostavat samaa roskaa lisää. Eivätkä ole kyllä pääkaupunkiseudulta kotoisin, vaan kansaneläkettä nauttivia maalaisia.

Ymmärrän ao. nimimerkin "pointin" täysin - enkä olisi itse osannut taidokkaammin pukea tuota hänen "ymmärrystään" vertauksen muotoon - perfetto!!!

Niin - mieheltä(?), jonka arvomaailma liikkuu jossain näillä tietämillä, (linkki Onnellisuus-ketjuun), ei kai nyt kuitenkaan voi olettaakaan syvempää filosofista ymmärrystä esim. Päätalon tuotantoa kohtaan.

Kysymys kuuluukin, mistä ao. viestissä esitetty vastaansanomaton "vertailupohjatietous" on hankittu - enkä viittaa nyt Päätalon tuotantoon...

 

[Noitarumpu]

Itse olen sitä mieltä, että on aina hienoa, kun joku, joka ei ole kirjallisuudesta sinänsä kiinnostunut ottaa kirjan käteensä ja alkaa lukea. Mulle on ihan sama onko se ns."tasokkaampaa kirjallisuutta" vai hömppää. Kunhan lukee, siitä se lähtee!

 

[fewe0]

Itse olen sitä mieltä, että on aina hienoa, kun joku, joka ei ole kirjallisuudesta sinänsä kiinnostunut ottaa kirjan käteensä ja alkaa lukea. Mulle on ihan sama onko se ns."tasokkaampaa kirjallisuutta" vai hömppää. Kunhan lukee, siitä se lähtee!

Olen jo pitkään himoinnut erästä kirjaa, jonka tänään sitten viimeinkin menin varaamaan. Olen viimeisen vuoden aikana suorittanut ikäväkyllä vain yhden kirjan loppuun.

Otin sitten matkaani samalla tämmöisen, kuin "Komisario Rehunen ja kauniin Elisen murha". Hömppäähän nimenomaan tuo on, mutta kun lukee edes jotain, niin heti tuli paljon parempi mieli.

Luin kyseisen kirjan jo loppuun päivän aikana ja olo on erimahtava.

 

[Kermit]

Irvine Welsh: Mestarikokkien sänkykamarisalaisuudet

Olen lukenut ko. kirjailijan kaikki(?) aiemmat suomennetut teokset (Trainspotting, Paska, Liima, Porno), ja olen pitänyt niistä erittäin paljon, varsinkin Paska ja Liima lukeutuvat suosikkikirjoihini. Tässä valossa ei voi kuin ihmetellä kuinka paljon heikompi tämä viimeisin tekele oli. Kirjan tarina ei ole kovinkaan kiinnostava ja Welshille ominainen kerronnan lennokkuus ei välity oikein missään kohti. Suuri pettymys tämä oli, vaikka kai muiltakin saatu nihkeä vastaanotto oli tiedossa.

Welshin kirjat ovat muuten alkukielellä, jota jotkut leikkisästi englanniksikin sanovat, helvetin hauskoja. Vaikkakaan eivät suomalaiselle kovin helppolukuisia. Mutta niinhän se Trainspotting-leffakin piti kuulemma tekstittää amerikkalaisyleisöä varten. Kuitenkin, jos vaan saa itsensä ymmärtämään ne muutamat omituiset skottisanat (ja kirosanat) joita tekstissä vilisee, niin kieli tuo kirjoihin ihan uuden ulottuvuuden. En ole suomeksi lukenutkaan, mutta olettaisin että käännettäessä helposti häviää paljon. Vähän niin kuin jotain Tuntematonta Sotilasta kääntäisi. Eli jos noin muuten on tottunut edes jonkun verran englanniksi lukemaan, niin rohkeasti vaan skottislangia opettelemaan!

Noin muuten tällä hetkellä mennään mestareiden parissa, laukussa kulkee työmatkalla Papa Hemingwayn "Ja aurinko nousee". Nero on nero, vaikka ei tämä opus sentään Vanhus ja meri-tasolle ylläkään. Mutta mikäpä yltäisi.

Sitä ennen lukaisin Michael Lewisin "Liar's poker" kirjan. Eli bonditraderin muisteloita kultaiselta 80-luvulta ja silloisen "maailman kannattavimman investointipankin" Salomon Brothersin valtapeleistä. Ihan hauska kirja, kannattaa lukea. Mitään asiantuntemusta kirjan lukeminen ei edellytä, mutta toki alasta on syytä olla jollain lailla kiinnostunut että saisi ilon irti.

 

[super]

Nyt on luettu tuo Agasiin kirjakin kun sitä kovasti täällä kehuttiin eikä suotta. Hieno kirja ja hyvin kirjoitettu.

Samoin Joensuun uusin Harjunpää-kirja Rautahuone tuli luettua ja oli kyllä taattua Joensuuta. Kirjahan on täynnä pahuutta mitä erinäisissä muodoissa mutta suosittelen kovasti.

Remeksen uusin kirja Shokkiaalto on juuri menossa ja tällä lukemisella voidaan suositella sitäkin. Kirja tulee myyntiin perjantaina joten kipaiskaa hakemassa. Torstaina näyttää alkavan kirja-ale Suomalaisessa ja myynnissä näytti olevan hienoja opuksia halvalla kuten Waffen-SS, Wehrmacht, Tampereen naiskaarti ja Mein Kampf. Tämä luonnollisesti vähän erilaisena versiona.

 

[Amerikanihme]

Nyt on luettu tuo Agasiin kirjakin kun sitä kovasti täällä kehuttiin eikä suotta. Hieno kirja ja hyvin kirjoitettu.

Onko tämä joku provo vai mikä, koska oikea nimihän on "Agassi", joten pitäisi kirjoittaa "Agassin" eikä "Agasiin". Toivottavasti nyt sen verran verkkaisesti tuli luettua, että sentään kaverin nimi tuli selväksi (ja paljon hymiöitä perään...). Joo, hyvin kirjoitettu kirja tosiaan.

 

[wundermann]

Welshin kirjat ovat muuten alkukielellä, jota jotkut leikkisästi englanniksikin sanovat, helvetin hauskoja. Vaikkakaan eivät suomalaiselle kovin helppolukuisia. Mutta niinhän se Trainspotting-leffakin piti kuulemma tekstittää amerikkalaisyleisöä varten. Kuitenkin, jos vaan saa itsensä ymmärtämään ne muutamat omituiset skottisanat (ja kirosanat) joita tekstissä vilisee, niin kieli tuo kirjoihin ihan uuden ulottuvuuden. En ole suomeksi lukenutkaan, mutta olettaisin että käännettäessä helposti häviää paljon. Vähän niin kuin jotain Tuntematonta Sotilasta kääntäisi. Eli jos noin muuten on tottunut edes jonkun verran englanniksi lukemaan, niin rohkeasti vaan skottislangia opettelemaan!

Sen kielen kutsuminen englanniksi on kyllä vähintäänkin leikkisää. Itse olen lukenut vuosia kaiken ulkomaisen kirjallisuuden englanniksi, ja silti tuo Welshin teksti oli todella hidasta lukea. Niin hidasta, etten voi suositella noita alkuperäiskielellä kyllä kellekään, joka ei oikeasti lue englantia monipuolisesti päivittäin. Meniköhän tollanen sata sivua viikossa.

Noin muuten Liima oli kyllä loistava kirja, joskaan ei varmasti sovi kaikille. Minäkin meinasin löytää sisäisen kukkahattutätini pariin otteeseen.

 

[Tarinankertoja]

Imielellään lukisin myös lisäehdotuksia edellä mainittuja vastaavista novellikokoelmista joissa on lajityyppinä jos ei nyt suoranainen kauhu niin juurikin vinksahtaneet tilannekuvat jne.

Philip K. Dick: Mahdoton planeetta


Johanna Sinislaon arvio novellikokoelmasta Dickin parhaan kirjan "Hämärän Vartija" kritiikin ohessa.
http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k90dickx2.htm

 

[ms.qvist]

Nyt vuorossa on Antti Tuurin Talvisota. Sota on vasta aluillaan mutta odotukset ovat kovat ottaen huomioon, että Talvisota niin sarjana kuin myös elokuvana on tullut nähtyä televisiosta/dvd:ltä jonkun kerran. Tässä vaiheessa en kuitenkaan ryhdy kohottamaan kirjaa pilviin tai lyömään lyttyyn vaan annan Antin kertoa tarinaansa - millaisena Martti Hakala talvisodan koki.

Tuurin Talvisota oli suhteellisen hyvä tuotos mutta hivenen enemmän kirjalta odotin. Oikeastaan todella vauhtiin päästiin minusta vasta rykmentin siirryttyä Vuosalmelle. Sitä ennen kirjan taso oli ailahteleva ja kävi monessa kohin tyydyttävän puolella. Verrattuna Parikan elokuvaan (tai sarjaan) Talvisota, kirja ei saavuttanut samaa atmosfääriä mutta tämä ei toisaalta ole ihmekään koska niin hieno tuotos Parikan elokuvaversio on, ehdottomasti paras Suomalainen sotaelokuva. Samoin sarjakin on omaa luokkaansa, monin paikoin jopa elokuvaakin parempi.

Tällä hetkellä lukunautintona on Ernest Hemingwayn Vanhus ja meri. Voin todellakin kirjoittaa, että lukunautintona, koska jokainen sivu on todella miellyttävä ja mielenkiintoinen. Kuinka vanhus - ihminen - ottaa yhteen luonnon kanssa ja kuinka pieneltä monin paikoin ihminen vaikuttaa luonnon rinnalla. Kuinka yksinäinen ihminen voikaan olla aavalla merellä, seuranaan kalastusvälineet, omat ajatukset ja mielikuvitus sekä saalis, joka odottaa pyytäjäänsä.

Taitava kirjailija ja sanankäyttäjä saa mahtumaan paljon muutamillekin riveille ja sivuille, Hemingway todellakin osoittaa olevansa sanankäytön mestari. Pakko tunnustaa, että ennen tarttumistani kirjaan suhtauduin Hemingwayhin hivenen kriittisesti ja jopa kielteisesti mutta nyt uskaltaudun varmasti etsimään käsiini toisen ja kolmannen ja vielä useamman Hemingwayn teoksen. Loistavaa tekstiä!

vlad.

 

[scholl]

Luen parhaillaan kirjaa "in 80 Frauen um die Welt". Olin lukenut, että se oli ilmestynyt 20.9, mutta ihan heti en kirjaa löytänyt. KaDeWen Hugendubelissa ei osunut silmiin, mutta Kurfürstendammin isosta myymälästä löysin.

Naisasioiden analysointiin varmasti hyvin ajatuksia herättävä kirja. Mahdollisesti. Saattaa olla, että luettuani kirjan päätän soittaa autorille, jotta asiasta voidaan keskustella lisää. Se on täällä Berliinissä toimittajana.

 

[Outsider]

Remeksen uusin kirja nimeltään Shokkiaalto tuli lukaistua kahdessa illassa. Kyllähän nää tavallaan aika samalla kaavalla aina etenee, mutta tykkäsin kyllä silti ja ainakin Remeksen ystäville uskallan suositella. Ehkä jopa parempi kuin pari edeltäjäänsä ja ihan mielenkiintoisia asioita käsiteltiin tälläkin kertaa. Mukavan kevyttä lukemista muutenkin tähän väliin, kun edellinen päätökseen saatu kirja oli Anthony Beevorin Normandia 1944 ja kesken on Dickensin Suuria odotuksia. Vielä kun saisi sen luettua loppuun, niin sitten pääsisi taas keskittymään vain yhteen kirjaan, koska yleensä tykkään lukea ennemmin yhden kirjan kerrallaan.

Syksyllä ja talvella tulee varmasti luettua vähän enemmän ja hyllyssä odotteleekin useampi teos vuoroaan.

 

[Koirapoika]

Serge Bramly: Leonardo Da Vinci. Yleisneron elämää.
Heikki Salo: Kynsilehto. Naurattava ja itkettävä opus, kuolleet lemmikit kertoo elämästään ja siitä kun silmät menee kiinni viimeisen kerran.

 

[J-Ko]

Pauli Hanhiniemen "Soitto on sanoja". Luettavaa tuossa oli harmillisen vähän, tosi paljon oli laulujen lyriikoita koottu samoihin kansiin.
Ehdottomasti silti asiasta kiinnostuneelle avaamisen arvoinen opus.

 

[scholl]

Patrik Strasser: Hier ist Hoeness!
Kirja Uli Hoenessista. Hienomies kertakaikkiaan. Olen vuosia halunnut tavata hänet joku päivä, koska FC Bayern seurana, Allianz Arena jne. ovat pitkälti hänen ansiotaan. ARD:ltä tuli hyvä tunnin dokumenttikin hänestä, joka on osina katsottavissa Youtubessa. Anyway, kirjan alkuosaa luin erään tavaratalon Warsteiner pubissa ja kyyneleet melkein tulivat silmiin, kun luin kirjan alun sivuja siitä lentokoneonnettomuudesta, jossa Hoeness melkein kuoli joku 30 vuotta sitten.

Kun tuon kirjan olen saanut luetuksi niin seuraava kirja odottaa tuossa vieressä, nimittäin:
Christoph Gottwald: Blüten Träume - Die unglückliche Geschichte des Geldfälschers Jürgen Kuhl

 

[megamusil]

Osaisko joku suositella hyviä kirjoja, jotka sijoittuisivat Berliiniin? Myös Itä-Saksaan sijoittuvat kirjat kiinnostaisivat. Erityisesti kiinnostaa dekkarit, mutta muitakin saa suositella.
Luulisi näitä löytyvän, sillä DDR on varmasti otollinen miljöö varsinkin dekkareille. Rober Harrisin Kolmannen valtakunnan salaisuus on tullut joskus luettua ja se oli kyllä ihan laatukamaa. Berlin Noir täytyy varmaan hommata jostain englanniksi kun ei tuo saksa vielä taivu niin hyvin.

Kesälomareissun jälkeen olisi mukava palata kaupungiin "mielikuvituksessa".

 

[Leicester]

Osaisko joku suositella hyviä kirjoja, jotka sijoittuisivat Berliiniin? Myös Itä-Saksaan sijoittuvat kirjat kiinnostaisivat. Erityisesti kiinnostaa dekkarit, mutta muitakin saa suositella.

Hyviä ovat ainakin Toisen maailmansodan jälkeiseen Berliiniin sijoittuva Leon Urisin Harmagedon ja Thomas Sandersin tositapahtumiin perustuva Leikkikenttä.