Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Evil]

Kokeile joskus myös James Hadley Chasea. Kaveri väänsi dekkareita melkein 50-vuotta. Nämä eivät ole perinteisiä murhamysteerejä, joissa pitää arvuutella kuka teki jotain, vaan näissä ihmetellään mitä tapahtuu seuraavaksi. Loppupään tuotannossa alkaa olla aika lailla huumoriakin mukana.

Chase on tuttu kyllä. Sitten jos haluaa kevyttä ja humorististakin dekkarintapaista kesälukemisikseen, niin Donald E. Westlaken Dortmunder-kirjat ovat juuri sellaisia. Aivot narikkaan ja viihtymään.

 

[jesse72]

Jens Lapidus: Rahalla saa

Tukholman alamaailmaan sijoittuva tarina. Jugoslaavit, mutakuonot ym selvittelevät välejään. Tarinaa kerrotaan kolmen eri hahmon ( jugoslaavi, mutakuono ja parempaa elämää janoava pikkukaupungin pyrkijä). Kirjalle on tulossa ilmeisesti syksyllä jatkoa, minkä saataa kirja lopussa arvata.

Toiminnan ystäville voin tätä esikoiskirjaa suositella!

 

[SamSpade]

Chase on tuttu kyllä. Sitten jos haluaa kevyttä ja humorististakin dekkarintapaista kesälukemisikseen, niin Donald E. Westlaken Dortmunder-kirjat ovat juuri sellaisia. Aivot narikkaan ja viihtymään.

Sitten jos tuosta haluaa siirtyä hiukan synkeämpään tuotantoon niin
kioskikirjallisuuden kuningas Jim Thompson kannattaa ottaa lukuun.
http://www.uta.fi/lehdet/aviisi/9515/psykopaatti.html
tuossa vähän tietoa Thompsonista ja kirjoista.

Synkkää mutta enemmän huumoria taas tarjoilee Charles Willford
Miamiin sijoittuvilla kirjoillaan joista Miami Blues on ensimmäinen.
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Menneen+talven+palmupuita/HS20010511SI1KU02an9
Tuossa arvostelu eräästä sarjan kirjasta.

Hiukan kovempaa ja realistisempaa tarjoaa taas taparikollisen, joka on istunut puolet elämästään linnassa, Edward Bunkerin kirjat.
Mies on mm reservoir Dogsista tuttu Mr Blue
http://fi.wikipedia.org/wiki/Edward_Bunker

 

[Evil]

Jim Thompson ... Charles Willford ... Edward Bunker

Hyviä nimiä kaikki tyynni. Elmore Leonard kannattaa myös mainita; herran humoristista rikoskirjallisuutta on filmattukin ahkerasti, mm. Tarantinon (Jackie Brown) toimesta.

Silti, ken haluaa rikoskirjallisuuteen perehtyä, aloittakoon Raymond Chandlerin, Dashiell Hammettin ja James Ellroyn tuotannosta. Siinä on se kovin kolmikko ainakin minun mielestäni.

 

[axe]

Sitten viime kerran on tullut kahlattua läpi tämä Norjan kirkonpolttoskenekirjallisuuden suomennos Kaaoksen ruhtinaat. Koko lailla yhtä luettavaa kuin kirjassa esiteltyjen henkilöiden musiikki on kuunneltavaa.

Taiteellisena sovinistina olin kovin skeptinen Sofi Oksasen Puhdistukseen, mutta sehän oli oikeasti hyvä. Ainaski miljoona kertaa parempi kuin Beevorin Berliini 1945.

Yksi englanninkielinen Elvis-kirjakin tuossa meni (E and the Memphis Mafia) ja nyt menossa noin-suomenkielinen Elvis-kirja Memphisistä Hollywoodiin (Tirronen & Tirronen). Se on vain "noin" suomea, sillä on ihan käsittämätöntä että täällä pääsee kovien kansien väliin tekstiä, joka suorastaan vilisee kaikenmoisia yhdyssanavirheitä, muita virheitä, kotimaan kielellä oikeastaan mitään tarkoittamattomia suoria käännöksiä englannista jne. Jokaiselta sivulta löytyy taatusti vähintään yksi ja yleensä enemmän kuin viisi virhettä, jotka eivät menisi edes ala-asteen aineessa millään läpi. Eiks näissä joku kustannus toimitaja ja oiko lukia pitäisi olla ennen kuin mennään paino koneeseen?

 

[pongo]

Suomen oikeusjärjestys III. Sitä ennen Suomen Oikeusjärjestys I.

Juhana Torkin Puhevalta on ollut tässä vapaa-ajan lukemisena jo jonkin aikaa. Ei vaan ehdi lukemaan.

 

[kovalev]

Taiteellisena sovinistina olin kovin skeptinen Sofi Oksasen Puhdistukseen, mutta sehän oli oikeasti hyvä. Ainaski miljoona kertaa parempi kuin Beevorin Berliini 1945.

En ole Puhdistusta vielä lukenut, mutta kyseessähän on puhdas romaani? Berliini -45 on taas tyypillinen tietokirja. Miten näitä kahta voi vertailla keskenään millään mittarilla?
Itse pidän Beevorin kirjoista, ne ovat erittäin yksityiskohtaisia ja kattavia.

Jokaisen suomalaisen tulisi lukea myös Ylikankaan: Tie Tampereelle.

 

[axe]

En ole Puhdistusta vielä lukenut, mutta kyseessähän on puhdas romaani? Berliini -45 on taas tyypillinen tietokirja. Miten näitä kahta voi vertailla keskenään millään mittarilla?
Itse pidän Beevorin kirjoista, ne ovat erittäin yksityiskohtaisia ja kattavia.

Jokaisen suomalaisen tulisi lukea myös Ylikankaan: Tie Tampereelle.

Hyvä kirja on hyvä kirja, oli se sitten lapsille tarkoitettu satu, aikuisille tarkoitettu faktakirja tai jotain siltä väliltä. Mulle ainakaan millään muulla asialla ei ole kirjan hyvyyden arvioinnissa väliä kuin sillä, kuinka sitä jaksaa lukea ja kuinka mielellään sen avaa lukemista jatkaakseen heti kun on mahdollisuus.

Stalingrad oli hyvä kirja, Berliini ei vain pysynyt oikein lapasessa. Tie Tampereelle on hyvä kirja.

 

[Vaughan]

Stalingrad oli hyvä kirja, Berliini ei vain pysynyt oikein lapasessa. Tie Tampereelle on hyvä kirja.

Berlinissä Beevor syyllistyy hetkittäin sotahistoriallisten teosten suurimpaan syntiin, eli "joukko-osastofetissiin". Osasyynä tähän on taistelun käsittämätön mittakaava, mutta keskivertolukija saattaa väsähtää, kun teksti on tyyliä: "11. armeijan vasemmassa sivustassa XVI armeijakuntaan kuuluva 153. panssarikrenatööridivisioona taisteli 25. kaartinläpimurtoarmeijakunnan kärkiyksikkönä edenneen 69. panssaridivisioonan kanssa..." Tällaisen tekstin yhteydessä pitäisi aina olla vähintään hyvä kartta! Toisaalta esim. sotahistorioitsija John Keegan kertoi itse erityisesti pitävänsä taistelujärjestyksen luettelemisesta.

Semmoinen näppituntuma on, että ennen vanhaa sotahistoriassa keskityttiin enemmän juuri joukko-osastojen liikkeiden luettelemiseen, kun taas nykyään paneudutaan taustoihin, syihin ja inhimilliseen näkökulmaan. Voi olla, että "johtavia sota-analyytikkoja" kiinnostaa em. luettelot, mutta maallikkolle riittäisi niistä päälinjat. Tosiaan Stalingradissa ja Tampereella tasapaino löytyi, Berliinissä mentiin överiksi - ja puhun nyt siis kirjoista...

 

[Uleåborgir]

Berlinissä Beevor syyllistyy hetkittäin sotahistoriallisten teosten suurimpaan syntiin, eli "joukko-osastofetissiin".

Berliinin ja Stalingradinkin olen lukenut, mutta juuri tuon joukko-osastofetissin takia en ole päässyt David M. Glanzin 900 Kauhun päivää - Leningradin piiritys 1941-1944 -teoksessa sivua 50 pidemmälle.

Nyt on luvussa ystäväni suosittelema Allen Carrin moninkertainen bestseller "Stumppaa tähän!", joka kuulemma esittelee sellaisen tavan lopettaa tupakointi, ettei lopettamiseen liity vieroitusoireita, tahdonvoiman valtavaa määrää, johon ei liity ihmekikkoja, ja joka jättää pysyvän lopputuloksen.

Saa nähä.

 

[varatuomari]

Hiljan sain päätökseen jo aiemminkin lukemani Terry Pratchettin&Neil Gaimanin yhteisteoksen Hyviä enteitä. Jokaisella lukukerralla opus oikeastaan vain paranee. Aivan hillittömän hyvä ja hauska teos, mikäli nyt vain sattuu pitämään hieman kieroutuneemmasta huumorista. Myös Suomen huonon kirjallisuuden seuran antilogiaa "Mallusjokelainen sielunmaisema ja muuta paskaa" on tullut lueskeltua. Huikeaa settiä.

Seuraavaksi pitäisi kai hankkia käsiini vastikään ilmestynyt uusintapainos Lovecraftin legendaarisesta Kuiskaus pimeästä& muita kertomuksia- novellikokoelmasta.

 

[Ben Marco]

Nyt on puolivälissä Frank Schätzing: The Swarm. Tilaukseen laitoin sitten tuon Dean Koontzin: Your heart belongs to me, joka saapunee sopivasti muutaman viikon sisään.

 

[Alamummo]

Akateemisen alelaarista löytyi Bret Easton Ellisin Lunar Park pokkarina. Aika alussa vasta olen, mutta kirja on kumma sekoitus omaelämänkertaa ja fiktiota. Välillä ei oikein tiedä, onko tapahtunut totta vai ei. Ellis kertoo alussa myös aiempien kirjojensa taustoja, mm. Amerikan psykosta. Kirjoitustyyli on säilynyt samanlaisena, mukaansatempaavana ja kirjan rakenne on mielenkiintoinen, toivottavasti kantaa loppuun saakka.

 

[nikozwan]

Brittiläisen kirjailijan Tom Rob Smithin esikoisromaanin Child 44 sain juuri tänään työmatkalla luettua loppuun. Saksasta lentokentällä viime viikolla nappasin kirjan mukaan kun ei ollut matkalle mitään luettavaa ja ihan vangitseva teos oli kyseessä. Kirja on mielenkiintoinen sekoitus psykologista trilleriä ja Orwellillaista yhteiskuntakritiikkiä, sijoittuen Stalinin ajan Neuvostoliittoon. Lopetus oli jotenkin vesitetty enkä ollut kaikista juonenkäänteistä kovin mielissäni, mutta kirja oli kuitenkin hyvin kirjoitettu ja jaksoi kiinnostaa loppuun asti. Jos sarjamurhaajatarinat uppoaa, kokeilkaa!

 

[jesse72]

Michael Connellyn uutta dekkaria Oikeuden palvelija mennyt nyt 100 sivua, mutta ei oikein lähde, mut jos koittas kahlata vielä. Vanha kunnon Harry Bocsh on heivattu sivuun ja pääjanari on asianajaja-ketju M.Haller, joka puolustaa raiskauksesta ja pahoinpitelystä epäiltyä rikasta janaria ja pian alkaakin (taipitäs alkaa) tapahtua.

No, Harry on kait palaamassa, sillä hää on Hallerin velipuoli ja näiden tiet kohtaavat jossain vaihessa tulevassa dekkarissa.

 

[leivoja]

Brittiläisen kirjailijan Tom Rob Smithin esikoisromaanin Child 44

Itselläni on tuo hyllyssä, mutta en ole päässyt jonossa vielä sinne asti. Tarina vaikuttaa mielenkiintoiselta, joten tuskin jää pelkästään hyllyn täytteeksi.

Alkukesä tuo taas täytettä hyllyyn, sillä Jarkko Sipilä, Reijo Mäki ja Leif GW Persson julkaisevat/julkaisivat uutukaisensa. Takamäki, Suhonen, Vares ja Bäckström ovat aika vastustamaton nelikko.

Tuossa oli aikaisemmin jonkun toimesta puhetta Jim Thompsonista. Tuskin kuitenkään "meidän thompsonimme" vaan vanhemman kaartin skribentti. No, Suomessa asuva Jim Thompson on saanut uuden kirjan ulos, eikä sekään hassummalta vaikuta:

Jim Thompson - Lumienkelit

Mutta kyllä kesä kulminoituu uuden Mankellin ja tämän suhteen.

 

[TF-79]

Aloitin aamulla Tero Ilolan kirjan Autokuume ja jäin sen verran pahasti koukkuun, että luin sen jo loppuun. Kaltaiselleni autohullulle, joka on kiinnostunut etenkin amerkikkalaisista, tuo kirja oli todellista herkkua. Suosittelen jokaiselle, jolle auto on muutakin kuin väline siirtyä paikasta toiseen.
Hyllyssä odottelee vuoroaan samaisen herran nuorempi tuotos Kaikki isäni autot. Taitaa tulla seuraavaksi lukuvuoroon.

 

[banaaninviljelijä]

Nyt on luvussa ystäväni suosittelema Allen Carrin moninkertainen bestseller "Stumppaa tähän!", joka kuulemma esittelee sellaisen tavan lopettaa tupakointi, ettei lopettamiseen liity vieroitusoireita, tahdonvoiman valtavaa määrää, johon ei liity ihmekikkoja, ja joka jättää pysyvän lopputuloksen.

Saa nähä.

Niin tämähän on minun viimeksi lukemani kirja ja ainakin minulle toimi enemmän kuin hyvin. Röökiin en oo sen koomin koskenut, vaikka olutta olen kitannut lukemattomat määrät sen jälkeen. Suosittelen muillekin savuttelijoille.

 

[Datsun]

Aloitin aamulla Tero Ilolan kirjan Autokuume ja jäin sen verran pahasti koukkuun, että luin sen jo loppuun. Kaltaiselleni autohullulle, joka on kiinnostunut etenkin amerkikkalaisista, tuo kirja oli todellista herkkua. Suosittelen jokaiselle, jolle auto on muutakin kuin väline siirtyä paikasta toiseen.
Hyllyssä odottelee vuoroaan samaisen herran nuorempi tuotos Kaikki isäni autot. Taitaa tulla seuraavaksi lukuvuoroon.

Vaikutat tyypiltä joka saattaisi olla kiinnostunut suomalaisen Alfamer-kustantamon tuotteista. Enpäs silti tiedä vaikka nuo edellä mainitsemasi olisivat Alfamer-kirjoja nekin. No, joka tapauksessa tässä linkki sivuille: Alfamer

 

[TF-79]

Vaikutat tyypiltä joka saattaisi olla kiinnostunut suomalaisen Alfamer-kustantamon tuotteista. Enpäs silti tiedä vaikka nuo edellä mainitsemasi olisivat Alfamer-kirjoja nekin. No, joka tapauksessa tässä linkki sivuille: Alfamer

Kiitokset tästä! Tämä aukaisi autohullulle tien taivaisiin.

 

[Nakkikastike]

Aloittelin eilen Vareksen Pahan Suudelman ja parisataa sivua olen sitä jo kahlannut. Todennäköisesti saan sen tänään luettua minkä jälkeen aloitan vuorostaan Vareksen Kaidan Tien Kulkijat. Onko kukaan ehtinyt lukemaan tuota Mäen uusinta Vares dekkaria ; Valkovenäläistä? En ole itse vielä hommannut kyseistä kirjaa mutta todennäköisesti teen sen lähiaikoina.

 

[Pleksi(t)]

Kohta on toinen osa luettu Stieg Larssonin trilogiasta, eli Tyttö joka leikki tulella. Täytyy kyllä sanoa että aivan loistavaa kesälukemista niin tämä kuin ensimmäinenkin osa. (Miehet jotka vihaavat naisia) Alkuun ei vaikuttanut kovin erikoiselta mutta kyllähän tuo koukuttaa, nukkumaan meno venynyt monena yönä kun ajattelee että yhden luvun vielä luen ja luvut ovat todella pitkiä näissä teoksissa. Nyt vain kolmatta osaa ostamaan että on valmiina kun tämä loppuu. Suosittelen kaikille.

 

[Niilo]

Tuli luettua eilen loppuun uusin Seppo Jokinen - Komisaario Koskinen, Lyöty Mies.
Itse on tullut luettua kaikki nuo Komisaario - Koskinen kirjat n.13 kpl ja täytyy kyllä sanoa, että tämä kirja oli paha pettymys. Olen tykännyt noista aiemmista kirjoista, leppoisaa luettavaa ja mielenkiintoista rikosten maailmaan tutustumista. Yleensä kirjoissa on ollut yksi tai kaksi rikosta, mutta nyt tässä kirjassa on 13. eri rikostarinaa !. Viimeinen juttu n. 70 sivua oli sitä tuttua Jokista, mutta muut n.250 oli aika kuraa.

 

[Miguel]

Kolme viimeisintä

John Irving: Kaikki isäni hotellit

Olin toukokuun alussa pikavisiitillä Helsingissä ja totesin rautatieasemalla tarvitsevani jotain virikettä paluumatkalle, joten ostin tämän sen kummempia miettimättä pokkarina kioskista. Alkukankeuden (ennen kaikkea välttävän suomennoksen vuoksi) jälkeen kirja tempaisi mukaansa, mutta pitkä kirja jäi työn alle pidemmäksi aikaa. Mutta olihan se palkitsevaa saada viimein loppuun tällä viikolla.

Hahmot, etenkin pääosassa oleva Berryn perhe, on niin hullunkurinen kattaus että hykerryttää. Lähipiiriin kuuluu esimerkiksi vauhko lemmikkikarhu ja Freud-niminen puolihullu eurooppalainen. Kertojahenkilö John on kohtuullisen tasapainoinen, mutta rakastaa omaa isosiskoaan. Lapsikatraaseen kuuluu myös homo, tuleva menestyskirjailija ja lähes kuuro kuopus. John kertoo tapahtumia nykyhetken näkökulmasta noin 40-vuotiaana, mutta hän kuljettaa tarinaa lähes 40 vuoden ajalta pitkissä pätkissä ja raottaa välillä sivulauseissa salaisuuden verhoa siitä, mitä "tulevaisuudessa" tapahtuu. Tämän Irving osaa erinomaisen hyvin ja pitää siksi mielenkiintoa jatkuvasti yllä.

Mika Waltari: Kuka murhasi rouva Skrofin?

Tämän luin matkakirjana välissä, kun yllä mainittu Irving tuntui turhan raskaalta otettavaksi ulkomaille mukaan. Ja olipahan hyvä valinta. Olen nähnyt Komisario Palmu -leffoja vain yhden (en tätä), mutta jopas nyt kiinnostaa enemmän. Murhamysteeri on nokkela, mutta se on oikeastaan sivujuonne Waltarin mahtavien dialogien lomassa. Oli hauska lukea tästä katkelmia ääneen, kun matkakaverini oli kova Palmu-elokuvien ystävä. Kyllä nauru maistui.

Petri Tamminen: Mitä onni on?

Tämä menikin jo todella sukkelaan, mutta lyhyys ei missään nimessä ollut huonoksi tälle kirjalle, se oli loistoteos näinkin. Aivan täsmätavaraa kaltaiselleni mietiskelijälle, joka osaa muuttaa arkielämän käänteet mielessään monimutkaisiksi - niin osaa nimittäin tämän kirjan kertojakin. Mielenkiintoista olisi tietää, kuinka paljon hahmossa on kirjailija Tammista ja kuinka paljon fiktiota. Tamminenhan on haastattelussa tuoreessa Hesarin Kuukausiliitteessä ja siellä hän kertoo itsestään asioita, jotka myös kertoja kirjassa kertoo. Kokonaan totta kirja ei kaiketi voi olla, tai sitten on ollut pientä perhekriisiä seesteisellä Vääksyn miehellä selvitettävänään.

Aika viiltävästi Tamminen ironisoi kertojahahmonsa (piilo)sovinismia, kun panee karskin entisen yritysjohtajaäijän toteamaan, että 90 prosenttia maailman murheista johtuu miehistä ja myöhemmin täydentää lauseensa, että loput 10 prosenttia johtuvat "viruksista, tulvista ja tulivuorenpurkauksista". Humoristisia oivalluksia riittää, ja hauskasti niistä useimmat esitetään juuri siten, että mukamas itsetietoinen päähenkilö tajuaa olevansa ihan kuutamolla.

 

[dali]

Jens Lapiduksen Rahalla saa tuli kahlattua läpi tässä hiljattain. Kehut eivät olleet ollenkaan vailla kaikupohjaa. Katkeraa, humoristista, raadollista ja realistista oli tämä kertomus eräistä tukholmalaisista ihmiskohtaloista.

Seuraavaksi siirrytään Pohjoismaissa Norjaan. Kesän ratoksi ajattelin muistin virkistämiseksi lukea Torgrim Eggenin Pärstäkertoimen, jonka sai Suomalaisen alehyllystä naurettavan halpaan viiden euron hintaan.