Aattoiltana ja joulupäivän aamuna tuli luettua Lehväslaihon Isku Itään. Ei mikään Lehväslaihon paras kirja, vaikka kaikkihan ne tuntuvat olevan samanlaisia; Sisseillä on kylmä, nälkä, märkä, kenttävartiot pitää tuhota, koltat kärkeen, jos siellä onkin eskimoita, jos hokkua saisi - ei saa kun se tuoksuu kilometrien päähän, pirtua tai konjakkia kun saisi, pikakivääri on niittokone, Euroopan ainoa asumaton seutu...kaikkihan ne ovat samanlaisia lähes henkilöiden nimiä myöten, mutta silti parhaita kirjoja mitä tullut luettua.
En ole valinnut vielä seuraavaa kirjaa, mutta eiköhän sitä taas Vienan korpeen lähdetä kaukopartioimaan.
Lehväslaihon kirjat ovat tosiaan henkilöiden nimiä myöden suht. identtisiä, mutta silti addiktoivia. Lienen lukenut Tampereen Kaupunginkirjaston valikoiman Lehväslaihoa, varasto mukaan luettuna. Lainauksessa mainitun kirjan saa kuitenkin jollain viiveellä kirjastosta.
Kun lähdin kirjaostoksille Lielahteen (sen verran joulumuori heltyi rahalahjoihin), investoin loistavaan kirjaan. Caroline Salzingerin
Terveisiä Pahan Akselilta - Arkea ja politiikkaa maailman suljetuimmissa valtioissa. Ensimmäinen ajatus oli, että "mitäs hurri tietää sodista ja sortovallasta, viimeksi niillä oli hankalaa 1800-luvun puolivälissä". Kirja on osoittautunut kuitenkin loistavaksi.
Kyseessä on Sveriges Radion ulkomaantoimittaja, joka seikkailee niinkin kiehtovissa kohteissa kuin Pohjois-Korea, Iran, Irak, Syyria, Libya ja Kuuba. Kirjassa on 270 sivua ja yli puolet tuli luettua kertaheitolla. Loistavaa kuvausta mm. tavaratalosta Pohjois-Koreassa, rauhallisista iltapäivistä Irakissa, maaseutumatkasta Kurdistanissa, kosteista juhlista Libyassa, bändin toiminnasta Iranissa, syntymäpäivistä Syyriassa.
Kuvausta ihmisten arjesta, taistelusta ruoasta, elinmahdollisuuksista sekä myös taistelusta sortovaltaa vastaan.
