Muutaman viikon hiljaisuuden jälkeen menneellä viikolla tuli taas hankittua aika kasa levyjä. Pari eniten kuunneltua
Ray Davies - Other People's Lives
Jos joku ei vielä tiedä, Ray Davies on jumala, joka istuu Olympos-kukkulalla Uusiksen, Zeusin ja Väinämöisen rinnalla. Niinpä tämä levy menee väkisinkin vain "ihan kiva"-kategoriaan, johon oikeastaan Kinksinkin tuotanto on tipahtanut sitten 70-luvun alun. Parhaat biisit ovat eniten huippuvuosien Kinksin mieleen tuova Is There Life After Breakfast? ja Stand Up Comic. Jälkimmäisen kohdalla tulee tosin mieleen, onko mestarista tullut oppipoika, sillä biisi voisi olla hyvin kotoisin 90-luvun puolivälin Blur-levyiltä. Jonkun parikymppisen biisintekijän tekemänä tätä hehkutettaisiin varmaan rockin tulevaisuutena, mutta Ray laittoi itselleen liian korkean riman 60-70-luvulla.
The Watson Twins - Southern Manners
8 biisiä ja 34 minuuttia olisi riittänyt vinyylien valtakaudella pitkäsoitoksi, mutta tätä losangeleslaistuneiden (onko tuo sana?), Kentuckystä kotoisin olevien kaksostyttöjen esikoisomakustannetta markkinoidaan silti EP:nä. Chandra ja Leigh ovat toimineet aiemmin lähinnä muiden artistien taustalaulajina ja äskettäin nimelleen uutta kaikupohjaa Jenny Lewis-yhteistyön kautta. (Sitä kautta minäkin kaksikkoon törmäsin.)
Nyt he sitten todistavat pärjäävänsä mainiosti myös omillaan. Harvoin kuulee näin kaunista musiikkia ilman minkäänlaista siirappisuutta. Kompaktista pituudesta johtuen levyllä ei ole oikeastaan mitään turhaa. Hieman paikallaan junnaavan Time Of My Lifen olisi kyllä voinut korvata vain kaksosten MySpace-sivun soittimesta löytyvällä biisillä Waves. Silti viisi tähteä, tai ainakin lähellä.