Kertonee jotain nykyajasta että vanhana cd-hamstraajana en ole käynyt tässä ketjussa näköjään pariin kuukauteen. Mutta:
Myönnettäköön tosin, että niiden 70-80-luvun vaihteen klassikoiden ja Unitedin välinen aika on minulla aika heikosti hallussa - ehkäpä Pelle onkin ollut aina rautaa.
Kyllä veikkaan esim. 90-luvun Rockers kama uppoaisi siinä missä nämä uudetkin.
Pelle & Rockersin Ok! vuodelta 1994 on hyvä pop-rock levy. Eka studiolevy ABC (1993) sisältää jokusen hyvän biisin, mutta kokonaisuus on ehkä kuitenkin vähän väkinäisen oloinen. Ja levyn kansi on karsea.
Juuret-levyn (1996) voisi hyvin kuitata parilla biisin nimellä: Plaa plaa plaa ja Kaks vanhaa punkkaria. Wikipediassa levyä kuvaillaan seuraavasti: "Pelle yhtyeineen palasi albumilla ns. juurilleen eli punk-musiikin pariin." Jos joku sen ajan muotipunkista kiinnostunut kuuli nuo biisit, niin kommenttinsa olivat varmasti samat kuin kyseisten kappaleiden nimet. Ne taas jotka olivat kuunnelleet 70-luvun Pelleä tykkäsivät puolestaan taatusti ainakin nostalgisesti. Jotain nostalgiaa tai ironiaa tarttee siis tuntea, että tykkää tästä levystä.
Siihen vielä lisäksi livelevy Si Si Live ja akustinen "kokoelma" Landella, niin oleellisin Rockers-kaudesta on käsitelty. Tekivät kyllä vielä viisi muutakin levyä (joista Tumppi oli mukana vielä kahdella), mutta jotenkin minulle ainakin on jäänyt niistä vähän sellainen maku, että olisivat olleet lähinnä sivutöitä Pellen kirjallisen uran rinnalla. Voin kyllä olla väärässäkin, sillä noista ei taida yhtään olla levyhyllyssä, eli on vaan joskus kuunneltu läpi kirjastosta lainattuna ja todettu, ettei jaksa nähdä vaivaa kopioida edes c-kasetille.
Rockersin keikat oli kyllä rautaa vielä 90-luvun lopulla, kun Tumppi oli mukana. Jos oli hyvä mesta, niin saattoivat soittaa tosi pitkiäkin keikkoja. Yhdellä Kouvolan keikalla bändiä alettiin jo hätistelemään lavalta pois, että saavat baarin kiinni. Ja sen jälkeen Pelle ja Tumppi vuorostaan houkuttelivat minut pois torikioskin lattian alta, jonne olin jostain syystä päättänyt ryömiä lepäämään. Mutta sen jälkeen ei säväyttänyt (minua eikä ehkä bändiäkään), ennen kuin sitten taas Unabomber-kokoonpanolla.