Poimintoja viimeisimmistä CD ostoksista:
Def Leppard - Pyromania
En ole tätä kovasti kehuttua levyä kuullut koskaan aiemmin, joten mielenkiinnolla odotellen. En ole nimittäin vieläkään ehtinyt sitä ensikuuntelua suorittamaan, kun muut samoihin aikoihin hommatut levyt ovat kiilanneet soittolistassa edelle.
Destruction - Thrash Anthems
Ostin bändin 2017 julkaistun Thrash Anthems II levyn aikanaan ja se iski lopulta todella kovaa. En ollut Destructionia käytännössä tätä ennen kuunnellut, mitä nyt The Antichrist -levyn muutamia biisejä joskus. Nyt sain sitten viimein hommattua tämän ensimmäisen Thrash Anthemsin.
Kyseessä on siis kokoelmalevy, jonka kappaleet on nauhoitettu uudestaan. Joidenkin mielestä tämmöiset julkaisut ovat pyhäinhäväistys ja ymmärrän tunteen kyllä, jos niitä alkuperäisiä versioita on kuunnellut ja niihin rakastunut nuorempana. Eipä se uudelleenlämmittely voi sitten samanlaista fiilistä enää oikein tuoda ja tuntuu varmasti typerältä idealta lähtökohtaisestikin. Mutta kun sitten ajatellaan että minultakin on Destructionin 80-luvun levyt menneet täysin ohi ja nyt niitä biisejä pääsee ensimmäistä kertaa kuulemaan kovalla tuotannolla tiukasti esitettynä, niin johan muuten toimii. Voihan niitä alkuperäisiä versioita hommata aina myöhemmin, jos asiaan kunnolla innostuu. Nyt tulen toimeen varsin hyvin näillä uusioversioilla, joiden tuotantoarvot vastaavat paljon paremmin mieltymyksiäni. Ja mitä olen niitä alkuperäisiä hieman YouTubesta haistellut, niin Schmierin vokaalitkin ovat menneet ihan järkyttävästi eteenpäin kasarin jälkeen.
Gary Moore - Back To The Blues
Kerran olen levyn pyöräyttänyt läpi ja toimihan se. Gary Moore on muuten paras kitaristi mitä on tällä pallolla ollut. Kenenkään muun soolot eivät pärjää tämän kaverin kädenjäljelle, jossa yhdistyvät tyylitaju ja tekniikka juuri oikeassa suhteessa.
Gary Moore - Ballads & Blues
Tätä kokoelmaa kuuntelin joskus nuorempana, mutta nyt sain hommattua sen vasta hyllyyn. Aiemilta levyiltä kerätyt biisit ovat klassikoita ja uudet biisit toimivat myös todella hyvin. With Love (Remember) on tälle levylle nauhoitettu ja ilmeisen unohduksiin jäänyt helmi. One Day sentään on tullut ainakin Suomessa huomioiduksi.
Kiss - Revenge
God Gave Rock 'N' Roll To You II on ihan helvetin hyvä versio hyvästä biisistä. Vähän ehkä harmittaa, että hommasin levyn sokkona ja se oli 1992 vuoden painos - remasteroitu versio olisi kiinnostanut enemmän.
Soilwork - The Early Chapters
Ostin tämän EP:n pelkästään Soilwork-kokoelmani täydentämiseksi. Sisältö ei oikeastaan lähtökohtaisesti edes kiinnosta. Tunkkaisella äänenlaadulla kehnohkoja kovereita ja jämäbiisejä parin ensimmäisen levyn ajalta. Tämä näin ensivaikutelmana. Toki pitäisi ehkäpä jaksaa kuunnella tämä läpikin, että voisi oikeasti analysoida.
Def Leppard - Pyromania
En ole tätä kovasti kehuttua levyä kuullut koskaan aiemmin, joten mielenkiinnolla odotellen. En ole nimittäin vieläkään ehtinyt sitä ensikuuntelua suorittamaan, kun muut samoihin aikoihin hommatut levyt ovat kiilanneet soittolistassa edelle.
Destruction - Thrash Anthems
Ostin bändin 2017 julkaistun Thrash Anthems II levyn aikanaan ja se iski lopulta todella kovaa. En ollut Destructionia käytännössä tätä ennen kuunnellut, mitä nyt The Antichrist -levyn muutamia biisejä joskus. Nyt sain sitten viimein hommattua tämän ensimmäisen Thrash Anthemsin.
Kyseessä on siis kokoelmalevy, jonka kappaleet on nauhoitettu uudestaan. Joidenkin mielestä tämmöiset julkaisut ovat pyhäinhäväistys ja ymmärrän tunteen kyllä, jos niitä alkuperäisiä versioita on kuunnellut ja niihin rakastunut nuorempana. Eipä se uudelleenlämmittely voi sitten samanlaista fiilistä enää oikein tuoda ja tuntuu varmasti typerältä idealta lähtökohtaisestikin. Mutta kun sitten ajatellaan että minultakin on Destructionin 80-luvun levyt menneet täysin ohi ja nyt niitä biisejä pääsee ensimmäistä kertaa kuulemaan kovalla tuotannolla tiukasti esitettynä, niin johan muuten toimii. Voihan niitä alkuperäisiä versioita hommata aina myöhemmin, jos asiaan kunnolla innostuu. Nyt tulen toimeen varsin hyvin näillä uusioversioilla, joiden tuotantoarvot vastaavat paljon paremmin mieltymyksiäni. Ja mitä olen niitä alkuperäisiä hieman YouTubesta haistellut, niin Schmierin vokaalitkin ovat menneet ihan järkyttävästi eteenpäin kasarin jälkeen.
Gary Moore - Back To The Blues
Kerran olen levyn pyöräyttänyt läpi ja toimihan se. Gary Moore on muuten paras kitaristi mitä on tällä pallolla ollut. Kenenkään muun soolot eivät pärjää tämän kaverin kädenjäljelle, jossa yhdistyvät tyylitaju ja tekniikka juuri oikeassa suhteessa.
Gary Moore - Ballads & Blues
Tätä kokoelmaa kuuntelin joskus nuorempana, mutta nyt sain hommattua sen vasta hyllyyn. Aiemilta levyiltä kerätyt biisit ovat klassikoita ja uudet biisit toimivat myös todella hyvin. With Love (Remember) on tälle levylle nauhoitettu ja ilmeisen unohduksiin jäänyt helmi. One Day sentään on tullut ainakin Suomessa huomioiduksi.
Kiss - Revenge
God Gave Rock 'N' Roll To You II on ihan helvetin hyvä versio hyvästä biisistä. Vähän ehkä harmittaa, että hommasin levyn sokkona ja se oli 1992 vuoden painos - remasteroitu versio olisi kiinnostanut enemmän.
Soilwork - The Early Chapters
Ostin tämän EP:n pelkästään Soilwork-kokoelmani täydentämiseksi. Sisältö ei oikeastaan lähtökohtaisesti edes kiinnosta. Tunkkaisella äänenlaadulla kehnohkoja kovereita ja jämäbiisejä parin ensimmäisen levyn ajalta. Tämä näin ensivaikutelmana. Toki pitäisi ehkäpä jaksaa kuunnella tämä läpikin, että voisi oikeasti analysoida.
