Isovanhempieneni ikäpolven kokemus oli mm. sellainen, että romanit/mustalaiset varastivat. Tämä perustui omakohtaiseen kokemukseen. Siihen aikaan ei ollut varaa luottaa siihen, että koko ryhmä ei toiminut noin.
Tuoreessa muistissa oli venäläisten desanttien siviilimurhat, ja kahdesti evakkoon pakotettuna toisella kertaa saksalaisten jäljiltä kodista oli jäljellä vain rauniot. Näistä lähtökohdista ollaan tultu melko pitkälle. Mummo tapasi sylkäistä jokaisen saksalaisomisteisen auton perään koko elämänsä, mutta nykypolvilla kokemukset ovat melko erilaiset.
Itse en ole Suomessa todistanut rasismia. Ulkomailla kyllä. En silti väitä, etteikö rasismia olisi. Valkoisena miehenä en ole kovin todennäköinen kohde, ellei sitten sattuisi joku woke-rasisti kohdalle syrjimään. Ei ole sattunut.
Kumminkin Suomessa on kyllä syrjintää. Työnhaussa syrjitään liian iäkkäitä, liian nuoria, liian miehiä, liian naisia jne. työnantajan toiveista riippuen. Todennäköisesti syrjitään myös kuvitellun rodun perusteella, eikä vain rekrytoinnissa.
Jos minulta kysytään onko rasismi Suomessa ongelma, niin joudun kuitenkin pohtimaan, että mikä rasismi, koska minulle se ei ole toistaiseksi näkynyt kuin pienessä mitassa. Minusta on rasismia, kun ravintola henkilökunta ei vaivaudu opettelemaan suomea. Se on halveksuntaa esim. vanhempiani kohtaan, jotka eivät puhu kuin suomea. Tämä on tottakai ikävää, mutta kuitenkin ainakin vielä harvinaista. En sano, että sitä harvinaisuuden takia tarvitsee sietää, mutta en lähtisi asiaa suurentelemaan.
Näkisin, että vakavinta on mikäli työelämässä kohtaa syrjintää. Rasismin suhteen arvioisin, että ainakin ikäsyrjintä on yleisempää ja siten pahempi syrjinnän ilmenemismuoto Suomessa. Tilastolliseati ero verrokkimaihin on merkittävä etenkin eläkeiän ylittäneiden työllistymisessä. Se onnistuu lähinnä yrittäjiltä.
Tietenkin jos on itse rasismin kohteena, niin tilanne on paha. Mutta arjessa rasismia ei juurikaan näe, ja hyvä niin.