.
Ja tällaiset Afrikan tähti -tapaukset oikein alleviivat sitä syytä miksi en itsekään kutsu selvästi ulkomaalaistaustaisia edes työhaastatteluun. Ei vaan uskalla, kun ei tiedä mihin soppaan siitä lopulta joutuu, jos joku kysyy mistä on kotoisin tai mainitsee pelanneensa kotona Afrikan tähteä. Tai aletaanko vaatimaan rukoushetkiä kesken työpäivän tai kuka tietää mitä. Jos porukka olisi osoittanut, että haluaa olla osa tätä yhteiskuntaa ja elää sen arvojen mukaisesti, niin miksipä ei. Tiedän kyllä, että todella monet on kaikinpuolin asiallisia ja ahkeria työntekijöitä, mutta ei siitä pääse mihinkään, että tuo on lisäriski niiden kaikkien muiden tekijöiden LISÄKSI mikä voi rekrytoinnissa mennä ohitse, mutta mistä tulee myöhemmin ongelmia.
Olen matkan varrella palkannut muutamia ulkkareita. Näiden joukossa on ollut ainakin venäläisiä, virolaisia ja muita entisten neuvostokansallisuuksien edustajia, ruotsalaisia, tanskalaisia, yhdysvaltalaisia, brittejä yms., yksi tai useampia kutakin. Noiden kanssa ei tullut kummempia kulttuurillisia ongelmia, tai jos ongelmia tulikin, niin ne eivät liittyneet miltään osin rasismin tai epätasapuolisuuden kokemiseen. Olen pääsääntöisesti onnistunut palkkaamaan ammattimaisia ihmisiä, jotka ovat osanneet kohdella myös toisiaan ammattimaisesti. Väärinkäsityksiä ja turhanpäiväistä kitinää on ollut, mutta tästä riemusta ovat yleensä vastanneet ihan suomalaiset kollegat. Ehkä onnistuminen ulkomaalaisten kanssa on johtunut siitä, että tuo jengi on ollut korkeasti kouluttautunutta, länsimaisesti ajattelevaa, ja koulutus on yleensä talouden ja tekniikan liepeiltä. En ole palkannut yhtään henkilöä, joka olisi meritoitunut kolonialismin, sukupuolen, rasismin tai sen sellaisten asiantuntijana, koska tällaiselle osaamiselle ei ole ollut käyttöä.
Edustamaani yritykseen pyrki joskus kauan sitten töihin nuorehko naishenkilö, joka sai kutsun haastatteluun. Jo työhaastattelun aluksi nainen kertoi, että todennäköisesti hän ei tule tiimiini töihin, koska on aivan äskettäin saanut töitä eräästä feministijärjestöstä. Toki keskustelimme asiallisesti jonkin aikaa tehtävän sisällöstä ja hänen osaamisestaan. Koska hän oli jo henkisesti kallistunut sinne toisaalle, niin totesimme yhdessä keskustelun päättyvän yksimielisesti sillä kertaa siihen. Rehellisesti sanoen, koin että olisi ollut minulta aika rohkea teko palkata tiimiini ilmeisen piinkova feministi, joka ei todennäköisesti sivuuttaisi mahdollisuutta puuttua johonkin epäkohtaan, jonka hän on huomannut tai luullut huomanneensa. En olisi todennäköisesti palkannut tätä naista, vaikka hän olisi ollut kovakin tekijä, eikä hän edustamani yrityksen tarpeiden näkökulmasta sitä tuossa vaiheessa ollutkaan. Keskeisin syy: ei paras mahdollinen sopivuus tiimiin ja työyhteisöön.
Olisin tehnyt silloin ja tekisin nytkin saman johtopäätöksen työnhakijasta, jos tämä olisi ollut vieraskulttuurinen antirasismiaktivisti tai muu sinänsä hyvää tarkoittava maailmanparantaja. Yksityiseen yritykseen tullaan tekemään yrityksen kannalta tarkoituksenmukaisia asioita, ammattimaisesti ja hyvässä hengessä muun työyhteisön kanssa. Jos henkilö osoittaa kiinnostusta puuttua jos jonkinnäköisiin ilmiöihin ja ihmisten käytöksen oikaisemiseen, niin koen tällaiset piirteet työyhteisön kannalta jopa riskinä. En tietenkään tarkoita, etteikö esimerkiksi rasistiseen käytökseen tai sukupuoliseen ahdisteluun pitäisi puuttua, ja minun firmoissani olisi varmasti puututtukin. Yhtään rasismicasea en pienessäkään mittakaavassa muista duunissa kohdanneeni, ja vierasmaalaisten ihmisten kanssa asioiminen oli noissa hommissa muutenkin arkipäivää. Yksi selkeä harrasment-tapaus on ollut, ja siitä tuli asianosaiselle kirjallinen varoitus ja jotain muutakin seuraamusta.
En ymmärrä, miksi minun pitäisi palkata tiimiini jotain potentiaalisia räyhääjiä ja esitaistelijoita, kun tarjolla on ihan normaaliakin porukkaa. Lisään vielä, että em. tehtävissä olen työskennellyt yksityisten asiantuntijayritysten palveluksessa, joilla on aika pitkälle itse mahdollisuus päättää omilla kriteereillään, keitä kulloinkin palkataan.