Arman Alizad tiivistää kaiken olennaisen tämänkertaisesta rasismikohusta.
Asia ratkeaa sillä, että pyydetään lupaa käyttää uuden liikennemerkistön sukupuolineutraalia hahmoa Afrikan tähden pelilaudalla. Tosin se onkin ihan paska idea, koska hahmo on musta. Korjataan ongelmallinen väri siten, että hahmo väritetään pride-lipun sateenkaariväreillä, niin saadaan taklattua tällä tulevaisuudessa väijyvä vaatimus huomioida homolesboqueerit jotenkin. Eli kaikki mustat ihmishahmot, apinat, banaanit ja millään tavalla väärää viestintää edustavat yksityiskohdat pois, ja tilalle sateenkarivärisiä suojatieolentoja.
Tämä oli näppärästi tässä. Pelin suunnitellut Kari Mannerla tykkäisi varmasti jos eläisi.
Tämä menee kyllä jo yli parodiahorisontin. Etninen henkilöoletettu kokee näkevänsä ja kokevansa rasismia lautapelissä. Tapaus pääsee ihan lehteen. Mitä tekee Helsingin Yliopisto? Voisi luulla, että kertoisi tälle henkilöoletetulle, että hänen kokemuksensa on väärä ja pelissä ei ole rasismia. Sen sijaan tarjoaa kriisiapua. Ei tällaista olisi keksitty 1900-luvulla.
Seuraavaksi voitaisiin alkaa etsiä rasismia Uuno Turhapuro -elokuvista. Kyllä sitä varmasti voitaisiin löytää, kun oikein paljon etsitään. Ainakin piilossa oleva piilorasismi voidaan löytää. Elokuvista pystyi helposti löytämään kulttuurillista omimista, kun Uuno ja Härski tanssivat kreikkalaista Zorbas -tanssia.
Etelämanner voisi olla vaihtoehto koska siellä ei taida olla varsinaista ihmis-asutusta. Sitä en tiedä olisiko pingviinit ok (kuvituksessa) vai olisiko turvallisinta laittaa eläimiksi vaikkapa trooppisia eläinlajeja.Olisikohan vielä turvallisinta, jos peli siirrettäisiin varmuudeksi pois Afrikasta, ja mieluiten jollekin kuvitteelliselle mantereelle? Afrikan tähden sisarpeli Inkan aarre on hyvä yritys viedä peliä vähän vähemmän tulenarkaan kontekstiin, mutta sama pohjavire siellä säilyy edelleen.
Afrikan tähdessä oli ainakin 80-luvulla Saharassa ruutuja, jossa sääntöjen mukaan beduiinit hyökkäävät kimppuun. Arveluttavia nuokin.
Elokuvista pystyi helposti löytämään kulttuurillista omimista, kun Uuno ja Härski tanssivat kreikkalaista Zorbas -tanssia.
Yliopiston reagoinnista tulee jotenkin mieleen olosuhteet, joissa elettiin Salemin noitavainojen aikaan 1690-luvulla. Silloin moni päätyi noituudesta tuomittuna hirteen lievästi sanottuna järjettömin perustein. Riitti, kun joku koki tulleensa noidutuksi, ja ymmärsi syyttää jotakuta noitujaksi. Nykyajassa tästä muistuttaa lähinnä ehdottomuus ja suorastaan pelokas suhtautuminen, jolla rasismisyytöksiin ja sen sellaisiin suhtaudutaan. Parempi heti tuomita ja pukeutua säkkiin, ettei vaan itsekin jouduttaisi narun jatkoksi. Salemissakin keskenkasvuiset tytöt ottivat vallan heittää ihmisiä tuomiolle ja sitä kautta teloitettaviksi.Jokseenkin huvittavaa, että kuuntelin juuri eilen Ruben Stillerin uusinta podcast-jaksoa, jossa vieraana ollut pilapiirtäjä Ville Ranta syytti Amerikkaa tästä nykyaikaisesta keskustelu-/loukkaantumiskulttuurista, mutta kehuskeli kuitenkin eurooppalaisten (vielä) järkevää asennoitumista asiaan. Ei oikein vanhentunut tuo kommentti hyvin. Mielestäni on arveluttavaa, että Helsingin yliopisto noin vain heittää fuksit bussin alle tällaisen kohun vuoksi. Paniikkinappula meni saman tien pohjaan.
En jaksa uskoa, että nuoret naisoletetut halusivat lähteä juhlimaan kolonialistien elkein ja valtasuhteita esitellen. Jotenkin hölmöä, että periaatteessa marginaalisomen (Suomessa on noin 50 000 viikottaista tviittaajaa) yksittäisellä käyttäjällä on näin suuri valta ihmisiin ja yliopistoon. En voi tietenkään aliarvioida tai tuomita kenenkään subjektiivista kokemusta, mutta jotenkin tämä tuntuu vaan väkinäiseltä.
Kulttuurisen omimisen käsite on kieltämättä vaikea. Uunon zorbas kohtaus ei ole sitä koska suomalaisten suhde kreikkalaisiin määrittelee näköjään sen.Zorbas ei ole kulttuurista omimista.
Yllä olevassa lainauksessa on valitettavan yleinen virhetulkinta kulttuurisesta omimisesta. Siihen liittyy aina olennaisesti alisteinen suhde. Kreikkalaiset eivät ole suomalaisiin nähden alisteisessa suhteessa, joten zrbs-tanssissa ei olisi kyse kulttuurisesta omimisesta.
Kulttuurisen omimisen käsite on monelle yllättävän vaikea. Esimerkiksi Afrikan tähti -pelissä on kolonistisia piirteitä, joten siinä on kysymyksessä alisteinen suhde.
Jotta saisi suomalaisille kolonialistisen alistussuhteen afrikkalaisiin niin joutuu aika paljon oikomaan mutkia.
Saksalaisilla hirtti vähän kiinni tuo kansanmurhaaminen, Afrikassa treenattiin ja sitten Euroopan kansoilla jatkettiin rientoja.Jotta saisi suomalaisille kolonialistisen alistussuhteen afrikkalaisiin niin joutuu aika paljon oikomaan mutkia. Jopa niin paljon että tässä kontekstissa on ihan ok, että saksalainen saarnaa suomalaisille kolonialismista. Siis saksalainen jonka kotimaan historiasta löytyy rapeasti yksi kansanmurha Namibiassa (TJEU: Hererojen ja namojen kansanmurha ).
Mutta sori siitä tervasta.
Osa meistä kantaa selässään länsimaisen miehen taakkaa. Sinä joka et kanna, ole onnellinen, sillä olet kuin taivaan lintu, joka ei kylvä, ei leikkaa, eikä kokoa varastoon.
Ne, jotka eivät kanna, eivä useinkaan pysty samastumaan muiden asemaan. He ovat yleensä vähemmän empaattisia kuin muut ihmiset. Tällaisiä ihmisiä keskimäärin yhdistää esimerkiksi myös ilmastoasioiden ja tasa-arvon vähättely.
En lakki päästä otettuna ja hyvällä tahdollakaan löydä Suomelle ja suomalaisille muuta syytä riistäjän rooliin kolialismikeskustelussa kuin valkoisen ihonvärimme, ja kautta rantain sen, että Ruotsin vallan aikana olimme osa valtiota, joka jonkin aikaa pyrki siirtomaabisneksiin. Ruotsi ei lopulta ollut kovinkaan kummoinen tekijä siirtomaaisäntänä, mutta ei nyt ihan nollakaan.Mutta sori siitä tervasta.
Ricky Gervaisin täysin kuolematon lause "Just because you're offended, doesn't mean you're right" elää ja voi hyvin.
Se on ihan ok, että joku - eittämättä ihan aiheellisesti omassa elämässään rasismin takia herkillä oleva tummaihoinen nuori nainen - käsittää väärin lautapelin idean. Erehdyksiä sattuu kaikille, huvittaviakin, eikä tämä tämä sinänsä ole millään lailla poikkeuksellinen tapaus.
Sen sijaan on aivan naurettavaa, että tähän erehdykseen reagoitiin näin. Opiskelijajärjestö pyytää anteeksi, HYY pyytää anteeksi ja nyt itse yliopisto tarjoaa kriisiapua. Miksi? Tässä ei ole mitään anteeksi pyydettävää. Miksi Hesari teki tästä jutun? Ainoa reaktio, jota tämä epäonninen erehdys olisi kaivannut, olisi ollut, että joku vaihto-opiskelijoiden tuutori olisi kertonut tälle loukkaantuneelle henkilölle, että hän oli erehtynyt eikä tapauksessa ole minkäänlaista rasistista pohjavirettä...
Kuten tuossa kirjoitin, tässä ei ole mitään mitä pitäisi pyytää anteeksi. Nyt on annettu kuva, että nuo fuksit olisivat tehneet jotain rasistista ja että Afrikan tähdessä olisi rasistinen pohjavire. Molemmat ajatukset ovat tietysti täysin virheellisiä. Ne lähtivät liikkeelle siitä, että yksi ihminen käsitti monella tapaa täysin väärin eikä kukaan korjannut häntä.Miksi anteeksi pyytäminen on näissä tilanteissa ongelma? Tuntuu, että osalle somekansasta anteeksi pyytäminen on nöyrtymistä ja suomalainenhan ei nöyrry!
Koska saksalaisopiskelija ei halunnut anteeksipyyntöjä, vaan seurauksia.Miksi anteeksi pyytäminen on näissä tilanteissa ongelma? Tuntuu, että osalle somekansasta anteeksi pyytäminen on nöyrtymistä ja suomalainenhan ei nöyrry!
I WANT CONSEQUENCES, NO APOLOGIES!