Milloin aloitit SaiPan kannattamisen?

  • 9 035
  • 52

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Viestin lähetti Aksu


-clip-

Kiteytän kaiken katkeruuteni yhteen asiaan. Vanha on paska vaikka voissa paistaisi. Saipa, ikuisesti pikkuseura?

Oivallinen kirjoitus Aksulta, siihen ei ole liiemmälti mitään lisättävää. Kyllähän se mielen hivenen apeaksi vetää kun realiteetit Lappeenrannassa on mitkä on, mikä taasen tarkoittaa kylmästi sitä, että SaiPan tulevaisuuden kuva ei ole kovinkaan ruusuinen. Ei vaikka muuta haluaisikin uskoa ja toivoa.

Ehkäpä tässä ketjussa on kuitenkin parempi pysytellä otsikon osoittamassa aiheessa ja jättää tämän ikuisuuskysymyksen käsittely vähemmälle - vaikka sekin koskettaa niin SaiPa'a kuin fanejakin hyvin paljon.

vlad#16.
 

Aksu

Jäsen
Viestin lähetti vlad

Ehkäpä tässä ketjussa on kuitenkin parempi pysytellä otsikon osoittamassa aiheessa ja jättää tämän ikuisuuskysymyksen käsittely vähemmälle - vaikka sekin koskettaa niin SaiPa'a kuin fanejakin hyvin paljon.

vlad#16.

Pitää pysyä aiheessa. Lähti vaan vähän lapasista kun aloin pyörittelemään ikuisuuskysymystä pienessä päässäni. Aika monta vakiokirjoittajaa puuttuu vielä tästä ketjusta. Kaikki vaan rohkeasti kertomaan kannattamisen taustoista!
 

OikeaPakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, maajoukkue, sympatiat: HIFK
Viestin lähetti Aksu
Pitää pysyä aiheessa. Lähti vaan vähän lapasista kun aloin pyörittelemään ikuisuuskysymystä pienessä päässäni. Aika monta vakiokirjoittajaa puuttuu vielä tästä ketjusta. Kaikki vaan rohkeasti kertomaan kannattamisen taustoista!

No niin. Kortta kekoon ja eikun menoksi.

SaiPan matseista ensimmäinen mielikuva on joskus 60- ja 70-luvun vaihteesta. Avokaukalo, lumisadetta ja kovaäänisestä kaikui Irwinin "st. Pauli ja Reperpahn". Pelit ei sillälailla siinä vaiheessa kiinnostaneet vaan pyörin siellä lähinnä aikuisten jaloissa. Matkat olivat silloin lyhyet pojannaskalillekin, kun asuimme silloin Tirilässä, Kisapuiston läheisyydessä.

Isäukon mukana muutettiin 5 vuodeksi Helssinkiin, ajankohtana jolloin SaiPa tippui SM-sarjasta. Tällöin isäukon kanssa luonnollisesti käytiin seuraamassa HIFK:n pelejä, johon SaiPan ikoni, punainen kolmonen eli Lalli Partinen oli siirtynyt.

Varsinaisesti itse matsien seuraaminen alkoi n. -76:n paikkeilla muutettuamme takaisin Lpr:ään, jonka jälkeen olen käynyt katsomassa joka kaudella vähintään pari matsia.

Kohokohdat ovat olleet so far:

-SaiPan nousu liigaan kaudella 1979-80 (olin todistamassa ratkaisevaa voittoa HPK:sta)
-SaiPan playoff 1982-83 Ilvestä vastaan (katkeraa tappiota todistamassa)
-SaiPan säilyminen liigassa 1988-89 niukasti (paikalla taas vikassa matsissa jolloin lörppö heitto ja moken imaisu punaviivalta HIFK:ta vastaan toi ratkaisevat säilymispisteet ennen divariin joutuneita Kärppiä ja Ässiä)
-SaiPan liigakarsintakotivoitto TuToa vastaan 1995-96, jolloin myös joukkue liigaan nousi (huutamassa äänet pihalle)
-tietysti sokerina pohjalla SaiPan voitto Jokereista 1998-99 ja selviytyminen kunniakkaalle 4. tilalle liigassa (todistamassa 2. otteluvoittoa)

tähän listaan voisi mainiosti lisätä seuraavan kauden jälkeen rivin jos toisenkin!
 

Poison

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Itse olen vielä aika nuori ja uusi SaiPan kannattaja. Tosin ei tuota ikääkään minulla vielä niin hirveästi ole. Kaikki taisi kuitenkin alkaa joskus v. 1997. Olin jo tuota ennen kiinnostunut jääkiekosta ja seurailin mm. MM-kisoja välillä televisiosta, mutta siihen todellisuuteen en ollut havahtunut, että omassa kotikaupungissanikin on joukkue. Jossain vaiheessa sitten tuon tajusin ja fiksuna tyttönä marssin isukin luokse: "Iskä hei, lähdetään kattomaan jääkiekkoa!" Iskä lähti, ja ensimmäinen SaiPan matsi, jota olin seuraamassa, oli SaiPa-Lukko. Ottelu päättyi muistaakseni vielä SaiPalle 2-1.

Tuon pelin jälkeen olenkin sitten ollut koukussa. Muutama kotiottelu on ollut viimeisen kuuden vuoden aikana sellainen, johon en ole syystä tai toisesta päässyt, mutta muuten minut tavoittaa aivan varmasti jäähallilta, jos siellä vain liigaa pelataan. Voi olla, että mukana on koulukirja koeviikon sattuessa tai että nappailen välistä kuumelääkettä, jos olen hieman flunssainen, mutta paikalla ollaan. (Laitetaan nyt sellainen huomio väliin, että en kuitenkaan ole niin typerä, että kunnolla kipeänä ollessa lähtisin hallille, mutta pieni flunssanpoikanen ei haittaa).

Viimeisen kuuden vuoden aikana olen saanut paljon elämyksiä ja kokemuksia SaiPan kautta - kuten myös ison liudan uusia ystäviä. Enpä esimerkiksi uskoisi, että olisin 'osannut' ystävystyä erään nykyisen erittäin rakkaan ystäväni kanssa, ellen olisi suostutellut häntä (silloista luokkatoveriani) lähtemään peliin kanssani. Peleissä tuli tutustuttua hieman vaivihkaa ja pikku hiljalleen, ja kuten jo aiemmin sanoin, hän on nykyään yksi tärkeimmistä ystävistäni. Lisäksi sain tartutettua faneuden häneenkin.

SaiPaa minun on siis kiittäminen monista kokemuksista ja tuntemuksista. Välillä on itketty ilon kyyneleitä ja tuuletettu, välillä taas on tullut kiroiltua, hakattu nyrkkiä seinään ja purettu 'fanin tuskaa' mitä kummallisemmin keinoin. Kun joukkue häviää, olen itsekin hävinnyt, mutta voiton tullessa myös minä olen voittanut. Yhtäkään hetkeä kotipeleistä, fanimatkoista, -tapaamisista tai radion ääressä jännittämisestä en vaihtaisi pois.
 

Aviator

Jäsen
Suosikkijoukkue
Idän ihme SaiPa
Kävin mukulana 80-90-luvuilla muutamissa peleissä niin LPR:ssa kuin Imatrallakin, mutta vielä silloin ei "kipinä" syttynyt.

90-luvun alkupuolella olin kyllä kiinnostunut jääkiekosta ja seurailin mm. MM-kisoja aktiivisesti, mutta vasta -95 MM-kullan jälkeen heräsi kiekkokärpänen horroksestaan.

SaiPaan sytyin todenteolla oikeastaa vasta liigaan nousuvuonna 95-96 ja eritoten muuttaessani LPR:taan opiskelemaan -96.

Alussa ei ollut rahaa kausariin, mutta viimeisinä 5 vuonna ainakin on tullut lähes joka matsissa käytyä, oli sitten vaikka mikä, niin pakko on hallille päästä!

Ensimmäisiä SaiPa-aiheisia muistikuvia on oikeastaan vasta kaudelta 95-96 liigaan nousupeleistä.

Ensimmäisestä "kunnollisesta ja oikeasta" liigapelistäni ja ei ole tarkempaa kuvaa tai että ketä vastaan se oli, mutta tuosta ajasta (kaudesta 96-97) tulee mieleen mm. Hemmingin esitykset kaukalossa ja ulkopuolella, vatsavaivat olterin kaljoista ja SM-liiga 96-97 AllStars matsissa ykköskentässä!

Sen jälkeen tuli Dale (97-99) ja hänen huikeat suoritukset ja SM-liigan maalipörssin voitto jo eka kautena. Immosen Ville taisi tuolloin myös päästä rinkiin mukaan ja "huojutteli & kurotteli" muutaman komean maalin. Pystyssä ei #13 hyvin kestänyt silloinkaan, mutta itse odotin ainakin "juhariihijärvimäisiä" otteita jatkossa.

Matkalla muistan myös näitä surullisia "vahvistuksia" ala Veilleux yms.

Sannin #15 rankkarista tekemä maali (olikohan tepsiä vastaan -98-99) on myös syöpynyt mieleen. Kaikki nousivat seisomaan ja hallissa oli hieno tunnelma kun Santanen lähestyi maalia, mutta nosto epäonnistui... Sanni sai kuitenkin lirutettua kiekon jollain ihmeen kaupalla maalin perukoille ja tunnelma suorastaan repesi!

Kausi 98-99 oli muutoinkin aivan fantastinen poislukien kananmunamiehen #28 avopaikkojen tuhlailut ja "odottelut kiekko lavassa". Ihme että äijää peluutettiin ykkösessä. Ties mihin ois Dale pystynyt, jos vierellä ois ollut joku muu. Sanni ja Mätsky, Keijo "kultaranne" Säilynojan #16 hurja syksy ja Salosen Jopen maajoukkuekutsu ja kumma hiipuminen jäivät myös mieleen.

Tuon kauden jälkeen oli odotukset kovia ja Timo "Sape" Saarikosken ja Vallu Machuldan huikeat esitykset vaan nostivat mitalitoiveita! Mutta kuitenkin on tullut vain pettymyksiä toisten perään... On ollut niin synkkiä fiiliksiä joskus tappioiden jälkeen että... No ehkä se onkin tuon takia että niiden jälkeen voitot tuntuvat niin älyttömän hyviltä :)

Hienoja hetkiä silti niin Machuldan kuin koko joukkueen toimesta.

Niin ja myös Immosen tappelu Ässien Potaa vastaan on elävästi jäänyt mieleen... ei ollut Potaichukilla mahiksia kun Vilho suuttui. Ei ole Villekään sen koommin hermostunut. Muuten niin rauhallinen kaveri :)

Ja sitten se käsittämätön nuori divarituomari siinä yhdessä kotipelissä TPS:iä vastaan (oliko v. 2000 tai jotain?)... O-P Rantanen vai mikä olikaan (olen koittanut unohtaa). Menetettiin 2 tärkeää pistettä sen nuijan takia, ihan aiheesta oli poliisisaattue turvana kun hallilta lähti kaveri kotia päin :)

No kuitenkin on paljon hienoja elämäksiä ja kokemuksia tullut tänä (vajaana) vuosikymmenenä, enkä yhtään vaihtaisi pois!

Kiitos SaiPa, Kiitos Eero Tauru, Kiitos myös kaikille faneille jotka jaksavat kisapuiston pyhätössä keltamustia kannustaa! Koitetaan saada se kadonnut tunnelma takaisin hallin seiniä pullistelemaan!
 

Aksu

Jäsen
Viestin lähetti Aviator
Ja sitten se käsittämätön nuori divarituomari siinä yhdessä kotipelissä TPS:iä vastaan (oliko v. 2000 tai jotain?)... O-P Rantanen vai mikä olikaan (olen koittanut unohtaa). Menetettiin 2 tärkeää pistettä sen nuijan takia, ihan aiheesta oli poliisisaattue turvana kun hallilta lähti kaveri kotia päin :)

Mälkiä lateli pelin jälkeen kesäpoika-vertauksia ja siitähän se soppa syntyi. Muistan elävästi tuon pelin erotuomarityöskentelyn sillä yhtä lailla minulle se nosti suoranaisen raivon pintaan. No, oppirahat on maksettava. Katsojana sitä ei vaan meinaa kestää.
 

Poison

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Viestin lähetti Aviator
Ja sitten se käsittämätön nuori divarituomari siinä yhdessä kotipelissä TPS:iä vastaan (oliko v. 2000 tai jotain?)... O-P Rantanen vai mikä olikaan (olen koittanut unohtaa). Menetettiin 2 tärkeää pistettä sen nuijan takia, ihan aiheesta oli poliisisaattue turvana kun hallilta lähti kaveri kotia päin :)

Minun muistaakseni tuo Rantanen vieraili Kisapuistossa aivan kauden 1998-1999 alussa. SaiPalla oli silloin vielä se tappioputki sarjan alussa, ja muistan ainakin sen, että tällä fanilla oli ko. pelissä kova tuska päällä ja olin totaalisen raivoissani tuomarille. SaiPalta todellakin vietiin tuossa ottelussa ne kaksi pistettä ja samalla tappioputki sai jatkoa... Mutta sittenhän sateentekijä Dale McTavish tuli takaisin ja sputnikit lähtivät lentoon. Aluksi taidettiin voittaa tv-kotipelissä HPK, sen jälkeen otettiin turpiin HIFK:lta vieraissa ja sitten tuli voittoja/tasapelejä monta putkeen... Näin muistelisin.
 

Aviator

Jäsen
Suosikkijoukkue
Idän ihme SaiPa
Joo kuten Aksu ja Poisonkin muistelivat, niin kyllä otti pannuun.

Niin ja taisihan tuo tosiaan olla vähän aiemmin kuin kaudella -00.

Niin ja eikö tuo O-P kuitenkin uskaltautunut seuraavalla tai sitäseuraavalla kaudella joitakin pelejä viheltämään? Ainakin silloin kun oli kaksi päätuomaria, näin muistelisin...

Heh, oli tai ei, niin tuli kuitenkin sille jotain tyhmää huudettua :)

nim. sorivaanjosetollutkaansesamarantanen
 

Poison

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Viestin lähetti Aviator
Niin ja eikö tuo O-P kuitenkin uskaltautunut seuraavalla tai sitäseuraavalla kaudella joitakin pelejä viheltämään? Ainakin silloin kun oli kaksi päätuomaria, näin muistelisin...

Juu, minäkin muistan, että Rantanen uskaltautui vielä tulemaan Kisapuiston jäähalliin kaiken tapahtuneen jälkeen. Yleisöstä kuului kyllä kaikenmoisia huutoja hänelle, ainakin joku huuti aivan selvästi jotakin tähän suuntaan: "Viekää vittuun tuo pelle täältä!". Vihellystäkin kuului.

Muistelisin lisäksi, että jossain haastattelussa (olisiko sitten ollut juuri tuon toisen Rantasen tuomaroiman pelin jälkeen annettu) Rantanen myönsi itsekin sen, että SaiPa-TPS -pelissä häneltä oli karannut homma lapasista. Taisi vielä mainita jotakin siihenkin suuntaan, että hän olisi halunnut tuomita heti seuraavan ottelun Kisapuistossa, jotta olisi ikäänkuin päässyt näyttämään lappeenrantalaisyleisölle, ettei olekaan aivan niin huono tuomari tjsp.
 

mirasane

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Penguins, sympatiat Ässille
Itse olen ensimmäistä kertaa käynyt kisapuistossa SaiPaa katsomassa vuonna 1976. Olin tosi silloin vasta reilun vuoden ikäinen, eikä minut hallille kantanut isäni uskonut, että jaksaisin olla hallilla yhtä erää kauempaa. Homma meni kuulemma toisin ja olin koko ottelun alusta loppuun seurannut kiinnostuneena värikkäisiin paitoihin pukeutuneiden miesten menoa kaukalossa ja kuunnellut yleisön ääniä uteliaana.

Siitä tuo hallilla säännöllinen käyminen alkoi ja vuosien saatossa aloin jotain ymmärtää pelin säännöistäkin. Kulttuurishokki tuli siinä vaiheessa, kun keväällä 1982 muutimme Espooseen, eikä Kisapuistoon enää päässyt kuin korkeintaan kerran kauden aikana (isoäitini asui Kisapuiston vieressä välikadulla, joten jos satuimme siellä vierailemaan pelipäivänä käytimme isäni kanssa tilaisuuden hyväksi ja karkasimme hallille sukulaisten keskeltä).

Espoossa asuessa käytiin isäni kanssa Nordenskjöldinkadulla matseja katsomassa. Hänellä oli sen verran matkustelua vaativa työ, että monesti kävi niin, että hän oli SaiPan vieraspelien aikaan reissussa. Siksi hallilla tuli käytyä katsomassa myös muiden kuin oman suosikkijoukkueeni matseja. Niin, oma suosikkijoukkueenihan oli paikkakunnan vaihdosta huolimatta SaiPa, vaikka painostus HIFK-leiriin siirtymisestä oli muutaman espoolaisen kaverin taholta kova.

Kesällä 1988 muutimme takaisin Lappeenrantaan ja vaikka se muuten tuntui silloin kulttuurishokilta kaikkien kavereiden jäätyä pääkaupunkiseudulle, oli SaiPa suurin positiivinen asia, jota muutosta keksin. Kisapuistossa alettiin taas käydä entiseen malliin. Kausikortit perheeseen ostettiin vasta joukkueen noustua liigaan, mutta vaikka divari sen jälkeen kutsuikin, löytyi meidän taloudesta yleensä pari kausikorttia.

Vuodesta 1996 lähtien olen asunut taas muualla kuin Lappeenrannassa ja nykyään olen jälleen satunnainen Kisapuistossa kävijä. SaiPan vieraspelejä tulee kauden aikana nähtyä enemmän kuin kotipelejä (onneksi pääkaupunkiseudulla on kolme joukkuetta, niin SaiPa tosiaan käy täällä usein). Vanhoilla kotinurkilla käymisessä olen yrittänyt kuitenkin pitää yllä sitä perinnettä, että vanhempia ja sukulaisia lähden Lappeenrantaan moikkaamaan talvella vain sellaisina viikonloppuina, jolloin SaiPalla on kotiottelu.
 

Willimies

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Viestin lähetti Poison
Mutta sittenhän sateentekijä Dale McTavish tuli takaisin ja sputnikit lähtivät lentoon. Aluksi taidettiin voittaa tv-kotipelissä HPK, sen jälkeen otettiin turpiin HIFK:lta vieraissa ja sitten tuli voittoja/tasapelejä monta putkeen... Näin muistelisin.
Niinhän se oli, 6 tappiota putkeen, voitto HPK:sta, sitten tappio ja sen jälkeen 6 pelin voittoputki.

Ketjun aiheeseen, itse olen kannattanut SaiPaa 60-luvun loppupuolelta, aluksi lähinnä Etelä-Saimaan kautta. Sittemmin olin poissa Lappeenrannasta työn vuoksi, viimeisen liiganousun jälkeen tuli seurattua pelejä pääkaupunkiseudulla. Kohokohtana voitto Jokereista playoffeissa keväällä -99. Muita hyviä muistoja esim IFK - SaiPa, jonka SaiPa voitti 7-5. Saarikoski oli huppuvireessä, ja Immosen Ville teki hattutempun.
Nykyään Lappeenrantalaisena tulee seurattua parikymmentä peliä kaudessa.
 

Hamraan

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Ottawa Senators, Edmonton
Viestin lähetti Willimies

Muita hyviä muistoja esim IFK - SaiPa, jonka SaiPa voitti 7-5. Saarikoski oli huppuvireessä, ja Immosen Ville teki hattutempun.
Nykyään Lappeenrantalaisena tulee seurattua parikymmentä peliä kaudessa.

Tuo oli loistava peli.. ihan uskomaton. Kaveri tuli Tampereelta peliä katselemaan ja baariin oli sen jälkeen tarkoitus lähteä joten tietenkin pohjia otettiin siinä kilsan päässä hallilta jossa sillon asuin. Ja oli kyllä täydellinen peli katsoa pienessä sievässä.. pelin jälkeen kävelin ihmisjoukossa SaiPan lippu ylhäällä käsien varassa kohti mannerheimintietä. Takaa vaan kuului ivallisia "työnnä se lippu perseeseen"-huutoja. :D
 

Pafe

Jäsen
Minä aloitin SaiPan kannattamisen siinä 1996-98 vuosien paikkeilla. SaiPa tuli suosikkiseurakseni Lappeenrannassa asuvan serkun avustuksella. Kysyin häneltä hänen suosikkiseuraansa ja hän vastasi tietenkin SaiPa. Tietysti sitten minäkin aloin kannattamaan SaiPaa ja hyvä niin.
Parhaiten on jäänyt niiltä ajoilta mieleen se, kun Saipa pudotti Jokerit playoffeissa. Katsoin niitä pelejä telkkarista.
Ensimmäisen ottelun katsoin paikan päällä Rinkelinmäellä. Vuosi taisi olla 2001, mutta en ole laisinkaan varma. Sen muistan, että SaiPa hävisi sen pelin. HPK:ssa pelasi muistaakseni mm. Antti Miettinen ja Somervuori.

Ensimmäisen kerran Kisapuistossa olin kauden 2003-04 loppupuolella Jokereita vastaan. SaiPa hävisi sen Jatkoajalla.

Olen katsonut siis tähän mennessä yhteensä paikanpäällä kaksi SaiPan peliä.
Näillä näkymin pääsen Kisapuistoon katsomaan SaiPan peliä kaksi kertaa kaudella 2004-05.
Usein harmittaa, että matka Lappeenrantaan on niin pitkä, mutta ei voi mitään.
 

lautamies

Jäsen
Suosikkijoukkue
Itäsuomalainen jääkiekko.
40v. elämästäni.

Olen mielenkiinnolla seurannut löytyykö yhtäkään minun kanssani yhtä kauan Saipaa kannattanutta, tai ainakin pelejä seurannutta Jatkoaikaan kirjoittavaa nimimerkkiä mutta näyttää siltä, että minä olen jo jonkinasteinen erikoisuus vai liekö jo kummajainen tänne kirjoittavien joukossa. En oikeastaan aikonut koko ketjuun edes kirjoittaa, mutta tuo tämänpäiväinen " Forrest Gumpin" sopimuksen julkistaminen toi sen verran ajatuksia mieleen, että ajattelin hiukan avata muistojen arkkua.


Minä aloitin Saipan pelien seuraamisen vuonna-63 syksyllä kun kisapuistoon valmistui tekojää ja olosuhteet joukkueen ja sen harjoittelun osalta paranivat oleellisesti. Maalivahtina oli silloin "koni" Helppolainen ja Lalli oli nuori vasta urallaan nousussa oleva lupaus jolle toiset nuoret pelaajat naureskelivat kun Lalli otti harjoitukset tosissaan ja harjoitteli vielä omalla ajalla lisää. Muita puolustajia oli silloin esim. Leo Haakana ja Leevi Ryhänen jolla oli silloiseen aikaan suhteutettuna raudanluja lämäri. Hyökkääjinä oli esim. Hyvärin veljekset Pentti ja Pauli, Joppe Hietanen, Jorma Borgström ym.
Siinä oli tunnelma korkealla, vaikka välillä oli pakkasta parikymmentä raatia, tai lunta tuli taivaan täydeltä, että pelaajat eivät meinanneet kiekkoa lumesta löytää. Aikuiset ukot otti povaripullosta lämmikettä ja taas huudettiin. Ainakin kerran tuomari, olikohan Kaski nimeltään, vietiin poliisisaattueessa pois kisapuistosta kun yleisö ei ollut tyytyväinen tuomioihin. Pelaajista vielä hiukan: Olikohan juuri syksy -63 kun sen ajan kohusiirto tapahtui, Yrjö Hakala siirtyi Saipaan ja koko kiekkoileva Suomi kohisi, eniten kai ihmetellen miksi monien maaotteluiden kävijä ja maan yksi huippu siirtyy Tampereelta johonkin käpykylään aivan itärajalle.

Ulkomaisista pelaajista ensimmäinen Saipassa oli Ralph Cox, joka minun arvoasteikossani on vieläkin arvosteikon yläpäässä ulkomaalaispelaajien pitkässä listassa. Kun en ole ulkomailta tulevia pelaajia aiemmin nähnyt, en ole ketään etukäteen tuominnut, enkä tuomitse tätä Forrestiakaan, vasta aika näyttää mikä hän on miehiään, tilastot eivät aina kerro oikeaa totuutta muistaen mm. Veilleux jolla oli hyvät tilastot aiemmilta kausilta, mutta ei missään vaiheessa sopeutunut täkäläiseen pelityyliin. Annetaan siis Forrestille mahdollisuus näyttää kykynsä, saattaa osoittautua hyväksikin hankinnaksi
 

Murmeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Vancouver Canucks
En tiedä tarkkaan, koska aloitin SaiPan kannattamisen. Sen muistan, että olen kannattanut niin kauan kuin muistan. Tämä johtuu luonnollisesti isäni kiekkoinnostuksesta. Pelasipa tuo LaPan maalivahtinakin kypärättömänä aikana. Se selittääkin omasta luonteestani paljon..

Ensimmäiset kunnon muistikuvat ovat kaudelta 88-89 ja varsinkin 89-90, kun HPK(?) käytännössä sinetöi 2-4 -voitolla Kisapuistossa SaiPan putoamisen.

Tuosta ajasta lähtien hallissa olen roikkunut äärimmäisen säännöllisesti, montaa matsia yli kymmenen ei neljäntoista vuoden aikana ole väliin jäänyt. Katkeria muistojakin tällaisista tapauksista löytyy, kun tuossa oliko kaudella 1998-99 jäi peli väliin, kun kotoa lähdettyäni autosta loppui bensa ensimmäisessä risteyksessä. Kävelemällä aikaa olisi mennyt varmasti tunti, enkä kyytiä saanut mistään. Tuskaa oli kävellä kotiin kuuntelemaan peliä radiosta...
 

redpecka

Jäsen
Nonnih, voisi näin suven ratoksi kaivaa tällaisiakin ketjuja ylös ja esiin iloksemme.

Itse havahduin tällei kannattajamielessä SaiPan tekemisiin joskus syksyllä -87. Ja jos en väärin muista niin tekstiteeveestä. Jokatapauksessa, SaiPa oli divarissa kärkikahinoissa Jokipoikien ja HPK:n kanssa, hmm.. taisi Jokeritkin olla kova poppoo siellä silloin. Mutta jos vuosiluvut oikein muistan, tuona vuonna nousi kai HPK..? -ja seuraavalla vasta SaiPa kun sitä liigaa laajennettiin. Muistaakseni kaksi nousi suoraan ja kolmaskin karsi.

Jep, ja tätä valaistumista aiemmin olin pikkupoikana käynyt jokusen hassun pelin katsomassa paikan päällä, mutta silloin ei vielä ollut tarpeeksi valveutunut tajutakseen että pelaavatko nämä maailmanmestaruudesta vai mistä.

Olen joskus miettinyt että onko kotiseudun lätkäsijoituksilla jotain tekemistä ihmisen luonteen kanssa, sillä itse olen noin niinkuin elämässä ylipäätään pienempien puolella ja SaiPan kannattaminen sopii tähän kehitelmään oivasti.

No, SaiPa sitten taas kerran tippui, vaikka meillä oli janetski. Olin seuraavan kerran sitten paikan päällä Turussa neuvomassa Santasta että tuikkaa se 2-1 voittomaali nii päästää takas liigakarkeloihin. Ja näin tapahtui.

Avausviestissä Ted Raikkaan muistelot Penttisen kypärätempusta on itselläni myös hyvin muistissa. Dale osoitti pelisilmää tarjoamalla Jukalle kolmannen maalin vaikka olisi kaiketi itsekin sen voinut tuikata tyhjiin. Tuo taisi olla Penttisen ensimmäinen peli entistä seuraansa vastaan ja 3 maalia vaatimattomasti. Juuri näin!
 
Viimeksi muokattu:

Blur

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Seeprat
Itse tässä seitsemäntoistavuotisen elämäni aikana olen jäähallia nähnyt aivan riittävästi.. Peleissä aloin käymään varmaan kun omat jalat kantoivat, silloin taisi kisapuistossa olla vielä mahtavat puupenkit ainakin osittain.
Aloitin 4-vuotiaana kiekkokoulussa, sitten 8-vuotiaana f-junnuissa ja siitä eteenpäin aina B-ikäiseksi asti. Koko tämä aika tuli seurattua Saipaa ja varmaan 90% kotipeleistä kävin katsomassa. Nyt kun tuo kiekkoura loppui, raitapaidan puin päälle ja sain mahdollisuuden tulla peleihin aina ilmaiseksi niin viimekaudella kävin vähintään yhtä paljon kun ennen sekä tuli seurattua muutenkin paremmin kaikkia huhuja jne..
Kyllä Saipa sydämessä kestää, vaikka joskus täältä pois muuttaisi, on se niin kauan siellä ollut :P.
Divaria tais saipa pelata kun muistikuvia on ja sieltä ehkä Joonas Hemming (oikein kirjoitettu) jäänyt parhaiten mieleen karmeana kurvailijana, joka teki kyllä myös pisteitäkin..
 

Kiwwo

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Ensimmäisissä SaiPan peleissä tuli käytyä varmaan joskus 80-luvun alkupuolella jolloin olin vielä pieni koltiainen. Joskus Ralph Coxin aikoihin se täytyi olla koska muistan sen että Cox oli melkein jokaisen kaverin suosikkipelaaja. SaiPan luistelukoulussakin tuli käytyä pikkupoikana, liekkö joku mitalli vielä siitä tallessa muistona. Pikkupoikana taisi vaan se karkkien syönti ja kiekkojen kerääminen kiinnostaa enemmän kuin itse peli.

Divariin putoamisvuosista alkaakin olla jo paljon paremmat muistikuvat. Jostain syystä niihin aikoihin meikäläisen suosikkipelaaja oli Hannu Kamppuri. Niistä ajoista on jäänyt parhaiten mieleen Keijo Taskulan perstaklaukset. Noihin aikoihin seurasin varmaan keskimäärin 5 peliä paikan päällä vuosittain. Pari viimeisintä divarivuotta ja liigaan nousun jälkeen tulikin seuraattua pelejä aktiivisemmin paikan päällä.

Nykyään meikäläisellä on sellainen viha-rakkaussuhde SaiPaan. Joka sössityn kotipelin jälkeen kiroan SaiPan syvimpään maanrakoon ja vannon etten "tälläistä paskaa" lähde enää katsomaan. Kuitenkin se unohtuu heti seuraavana päivänä ja niin sitä taas ollaan katsomassa kisapuistossa hokia. Viime vuosina olen käynyt katsomassa varmaan puolet kotipeleistä. (alkukaudesta melkein kaikki). Jos loppukaudesta ei ole mitään mahkuja pleijareihin, sijoitan rahat johonkin muuhun. Niin suuri fani en setäs ole että lähtisin uhraamaan aikaani ja katselemaan jotain neppailua millä ei ole mitään merkitystä.
 

Veteraani

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa ja suomalainen jääkiekko yleensä
Tosiveteraani kirjoitti:
Olen mielenkiinnolla seurannut löytyykö yhtäkään minun kanssani yhtä kauan Saipaa kannattanutta, tai ainakin pelejä seurannutta Jatkoaikaan kirjoittavaa nimimerkkiä mutta näyttää siltä, että minä olen jo jonkinasteinen erikoisuus vai liekö jo kummajainen tänne kirjoittavien joukossa.

Löytyy ainakin yksi yhtä kummajainen, tosin hyvin harvakseltaan kirjoittava.

Ensimmäisen pelini olen käynyt katsomassa pikkupoikana vuonna 1962. Alkuaikoina tosin varsin harvakseltaan, koska asuimme Joutsenossa eivätkä vanhempani ymmärtäneet jääkiekosta mitään, joten matka piti tehdä linja-autolla. Toisaalta juuri bussimatkaan liittyvät elävimmät muistot pelien aluista. Aikatauluja ei oltu rustattu pelien alkamisen mukaan. Kaukaan mäeltä juoksemalla myöhästyi alusta muutaman minuutin. Tuhansien lapasten ja nahkarukkasten kumeasta läpsytyksestä kuului, ehtikö ensimmäinen maali syntyä ennenkuin ehdimme kavereiden kanssa perille.
 

Murmeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Vancouver Canucks
EmZ kirjoitti:
Noh, peli alkoi ja siitä ei oo isoja muistoja. Ainoo pieni muistikuva jäänyt että SaiPa johti 4-3 ja oltiin aivan loppuhetkillä, Jokerit pelasi ilman maalivahtia juuri silloin, Ketterer oli aitiossa jo. SaiPa pääsi ns. 2-0 vastaan hyökkäykseen jossa oli mahollisesti joku Penttilä tms. niminen peluri joka olisiko tehnyt sillä maalilla ottelussa hattutempun. Tästä en todellakaan ole varma mutta tällänen on jotenkin mielessä. Jokatapauksessa toinen pelaaja syötti tälle kyseiselle kaverille kiekon ja hän viimeisteli voiton SaiPalle.
Jukka Penttinen teki hattutempun (tuossa lopussa Dale McTavish tarjoili tosiaan 2-0 -hyökkäyksessä kiekon Penttiselle, jotta tämä sai viimeistellä kolmannen osumansa tyhjiin) ja ottelu oli myös maikkarin tv-matsi. Löytyy arkistoista.
 

lautamies

Jäsen
Suosikkijoukkue
Itäsuomalainen jääkiekko.
Hittolainen, minähän olen tuossa 21.5.2004 kirjoittamassani jutussa kirjoitellut aivan skandaalimaista potaskaa, olenkohan ollut humalassa vai onkohan dementia vaivannut?

Ensimmäinen ulkomaalainen SaiPassa oli tietenkin Stuart Ostlund ja toisena tuli samalla kaudella kaikkien Lappeenrannan naisten kultapoju, saatanan ruma Peter Scamurra. Minä tuolla vanhassa kirjoituksessa väitin Ralph Coxin olleen ensimmäinen, onneksi oli selvä hetki dementian välissä ja huomasin erheeni, eipä kukaan korjannut virhettä.

NYT NOLOTTAA !
 

Gotterdam

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Ketterä, Leijonat, IPV, Roihuttaret, PuMu
Muistelisin, että kaudella 1994-1995 (olin 13-vuotias), kun SaiPa pelasi liigakarsintaa Ilvestä vastaan, tuli seurattua Etelä-Saimaasta lappeenrantalaisten otteita. Silloin joukkue ei, kuten tiedetään, vielä ollut valmis nousemaan.

Seuraavalla kaudella heräsin todenteolla jännittämään SaiPan puolesta kevään Hermes -ottelusarjassa. Muistan elävästi kun seurasin teksti-tv:stä yhden ottelun tapahtumia ja riemu repesi kun ruutuun ilmestyi numero, joka kertoi SaiPan voittaneen jatkoajalla.

Sittenhän SaiPa pelasi TuToa vastaan liigapaikasta. Näitä otteluita kuuntelin radiosta (Saimaan Aallot??) kun kanavan sai jopa kuulumaan Rautjärvelläkin. Hurjat tuuletukset seurasivat SaiPan nousun varmistuttua. Kukahan silloin peliä selosti? Muistelisin, että eli kovasti pelissä mukana..

Tämä kaikki sytytti kelta-mustan kipinän, joka ei sammu. Käytännössä olen SaiPaa kannattanut koko viimeisimmän liigatapaileen ajan.
 

vallu#24

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Tarkkaan en muista minä vuonna ensimmäistä kertaa kävin SaiPan peliä katsomassa. Taisi olla viimeinen kausi liigassa, ennen useamman vuoden visiittiä divarin puolelle, eli siis 90-91(?). Tuosta kuitenkin kiinnostus SaiPaa kohtaan alkoi ja siitä lähtien on oman joukkueen otteita seurattu. Tuo ensimmäinen peli oli kyllä vähän erikoinen. Vastassa taisi olla HIFK ja tappio tuli. Yksi HIFKn maaleista jäi erityisesti mieleen(jos siis muisti ei tee tepposia). Siinä nimittäin SaiPan maalivahti oli tulossa kohti omaa vaihtoaitiota(luullen ilmeisesti että HIFKlle oli jäähy tulossa) ja tuosta IFK sitten rankaisi. Sattuuko kukaan muu tuota tilannetta muistamaan? (voi toki olla että muistan tuon vuodenkin väärin)
 

RedRave

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Detroit Lions, Die Mannschaft
Jahas jahas...Raikas on taasen ollut vauhdissa, ja loihtinut tälläisen keskustelun. Oma SaiPa-fanius alkoi hieman sen jälkeen, kun jääkiekko alkoi kiinostamaan. SaiPa:a voidaan pitää mielenkiintoisena seurana sikäli, etten ole kertaakaan käynyt Lappeenrannassa. Itseasiassa asun aivan päinvastaisessa suunnassa, jolloin "luontevampi" valinta olisi ollut joku "Abloy"-joukkue. Mutta takaisin asiaan, ettei mene OT:ksi. En tiedä miten kaikki alkoi, mutta sanotaan vaikka, että tähän kasvettiin sisälle. Tällöin elettiin muistaakseni vuotta 2001, joten on tässä muutama vuosi tullut pidettyä keltamustia laseja. Yht'äkkiä huomasin seuraavani SaiPa:n tuloksia, ja NHL:ää pelatessa joukkue oli yleensä Idän ihme. Mutta tässä vaiheessa haluan kiittää SaiPa2000:ta, joka ohjasi ja opasti SaiPa:laisuuteni alkutaipaleella. *thumps up*

Eräs hauska juttu on mainittava, kun kerran tuli mieleen. Olin ex-tyttöystäväni joskus alkuaikoina, tuttavien luona käymässä. Kun Urheiluruutu alkoi, tuli tokaistua: "Kuinkahan on SaiPa pelannut tänään". Naikkosen leuka tippui maahan, tämän kuulessaan. Hetken kerättyään itseään, tuli napakka vastaus: "Siis kuinka sä voit kannattaa jotain SaiPa:a???" Ei mennyt tyttörukalle jakelukeskukseen asti se, että joku voi kannattaa jotain muutakin joukkuetta, kuin paikallista. Eikä varmaankaan tänäkään päivänä, ymmärrä SaiPa:n vetovoimaa. No on se sitten kiva, olla erillainen nuori.
 

Unleazhed#62

Jäsen
Suosikkijoukkue
Saipa
Kaudella 1992-1993..Olin 8-vuotias pikkupoika ja elämäni ensimmäinen peli jonka kävin katsomassa oli Saipa-Tuto..Ottelussa kävi muistaakseni tunteet todella kuumana koko ottelun ajan..Mitään syvällisempiä muistikuvia ei tuosta ottelusta saatikka koko kaudesta ei ole mutta sen jälkeen olen kyllä seurannut todella tiivvisti pelejä ja divarikaudet (1-divisioona/Finlandia-Liiga ja Fazer-Liiga)tulivat tutuiksi..Tuli nähtyä nousu SM-Liigaan joka on edelleen hyvin muistissa..Liiganousun jälkeen on jäänyt näkemättä arviolta noin 10-15 kotiottelua..Tietysti aina painavan syyn takia..Saipa on elämäntapa..
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös