Milloin aloitit SaiPan kannattamisen?

[Ted Raikas]

Kun nyt meillä tälläinen oma alue täällä on ja se ilmeisesti on vapaa SaiPasta tarinoinnille muutenkin kuin uutisten ja muiden ajankohtaisuuksien muodossa. Ajattelin siis jos tarinoita pyytelisin tähän ketjuun arvon SaiPalaiset. Jokainen varmaan suurinpiirtein muistaa milloin "löysi" SaiPan ja sen kannattamisen ja millaisia tapahtumia/tilanteita siihen liittyy? Sana on vapaa.

Omalta kohdaltani SaiPan kannattaminen ja ylipäätään kiinnostus joukkueen tekemisiin on alkanut verrattain myöhään. Tarkalleen ottaen taisin "löytää" SaiPan vuonna 1998 (jääkiekkoakin lajina olen vasta aktiivisesti seurannut Suomen kultavuodesta asti, eli 1995... Gloryhunterko?). SaiPa oli noussut liigaan edellisenä vuonna, silloin jo huomasin että joukkueeseen liittyvät jutut kantautuivat korviini, mutta en seuraillut esim. tuloksia mitenkään intensiivisesti. Kaudella 97-98 seurailin kerran televisiosta voitokasta SaiPa-Jokerit ottelua jossa Jukka Penttinen (meniköhän nimi oikein?) teki kolme häkkiä, viimeisimmän erään Dale McTavishin avustuksella. McTavish teki minuun suuren vaikutuksen ja kansainvälisellä tuulahduksellaan sai minut todella kiinnostumaan SaiPasta. Olin kyllä kuullut miehestä puhuttavan aiemminkin, mutta silloin syttyi keltamusta sydän minun rinnassani kun näin SaiPan kukistavan Jokerit. Enteellistäkö, kukapa tietää? Seurasin innolla tuloksista SaiPan menoa play-offseissa, joissa tuli selkään Ilvekseltä aika selkeästi. Olin kuitenkin vaikuttunut, en ollut aiemmin ajatellut että kotikylän joukkue olisi niinkin vakuuttava.

Sitten seuraavalla kaudella aloinkin seurata tiiviimmin otteita ja muistan kyllä sen päivän ja TV-ottelun HPK:ta vastaan kun McTavish teki paluun SaiPassa. Muutenkin kyseinen jo nyt SaiPan kohdalla yhdeksi legendaarisimmaksi kaudeksi osoittautuneen aikana lopullisesti vannouduin SaiPan kannattajaksi. Kyseisellä kaudella taisin jopa ensimmäistä kertaa elämässäni käydä SaiPan ottelua katsomassa. Kyseessä oli ensimmäinen pudotuspeliottelu Jokereita vastaan. Ensimmäinen ottelu siis ja yhä edelleen niiden otteluiden joukossa legendaarisin jonka olen nähnyt. Ei häivy muistoista varmaan milloinkaan, tai ainakin toivon niin.

Vaikka sen jälkeen SaiPan meno liigassa onkin ollut asteittaista lehmänhännän laskua, niin ei ole käynyt mielessäkään ryhtyä todelliseksi gloryhunteriksi ja lakata joukkueen kannustaminen odotettaessa "parempia päiviä". Ei, mahdollisuuksien mukaan pyrin kannattamaan joukkuetta hyvinä ja huonoina päivinä, myös hallissa kun tilanne ja varallisuus sen sallii. Toivottavasti se sama tunnelma joka minut valtasi vuonna -99 palaisi takaisin sinne. Se oli jotain todella uskomatonta.

 

[Rok]

Minä olen ollut SaiPan "hiljainen kannattaja" oikeastaan koko elämäni ajan. Faija on nimittäin Lappeenrannasta kotoisin, ja on onnistunut hyvin aivopesemään penskansa.

Innokkaimmin olen tietysti kannattanut Järvenpään Haukkoja/KJT:ta, mutta mahdollisuuksien mukaan olen yrittänyt käydä katsomassa myös SaiPan pääkaupunkiseudulla pelattavia matseja. En siis voi sanoa olevani intohimoinen SaiPa-fani, mutta sympatiani joukkue on aina saanut osakseen. Nyt näyttä siltä, että tie tulee opiskelun perässä viemään Lappeenrantaan. Mikäli näin tosiaan käy, rupean hyvin todennäköisesti käymään Idän ihmeen peleissä aktiivisesti.

 

[humppaporo]

Taisin olla viidennellä tai kuudennella, eli siis ala-asteikäinen, kun rupesin isukin kanssa käymään saipan peleissä. Veljeni oli jo aiemmin käynyt niitä katsomassa, ja minua otti päähän, kun hän kertoi saavansa sieltä aina karkkia ja muuta hyvää...;) Aika hassua...
Pelasin itse tuolloin jalkapalloa, ja sen myötä muutkin joukkuepelit rupesivat kiinnostamaan. Katsoin aina kaikennäköisiä jääkiekko-otteluita telkkarista, ja niin isäni sitten lupautui ottamaan minut mukaansa kisapuistoon. En kyllä silloin käynyt siellä vielä kovin usein...Nyt vähän varttuneempana, kun on saanut käyttää omaa kausikorttia, niin niitä pelejä on tullut harvemmin jätettyä väliin.
Voin sanoa olevani vannoutunut saipa-fani, mutta joskus, jos kävisi niin hassusti, että ketterä ja saipa olisivat samalla sarjatasolla, niin luulenpa, että sydämeni kallistuisi ketterän puoleen. Mutta onneksi näin tuskin koskaan tulee tapahtumaan!

 

[Pioneer]

Itselleni SaiPa on ollut alusta asti luonnollinen valinta, sillä olen syntymästäni asti asunut Lappeenrannassa. Isäni seurasi SaiPan otteita 80-luvun alussa, mutta itse muistelisin ensimmäisen kerran pelissä käyneeni joskus 80-90-lukujen vaihteessa. Muistikuvia tuosta ensimmäisestä ottelusta ei juuri ole.

Sitten SaiPan otteita seurattiinkin jokunen vuosi pelkästään lehdistä ja TV:n välityksellä. Tuolta ajalta ainoa SaiPa-muisto on jonkun urheiluruudun ohessa vilahtanut SM-liigan sarjataulukko, jossa SaiPa komeili viimeisenä. Muistan sen näyn harmittaneen jo silloin, vaikken peleissä ollutkaan käynyt. Olettaisin kyseisen kauden olleen 1990-1991.

Divarikausina SaiPan seuraaminen jäi vielä vähemmälle, enkä tuolta ajalta muista yhtään SaiPaan liittyvää tapahtumaa.

Suomalaisten perusominaisuus gloryhunterismi sitten iski kaudella 1995-1996. SaiPassa pelannut kaverini kertoi SaiPan tavoittelevan liiganousua ja että ratkaisupelit olivat käynnissä. Noh, pakkohan moinen näky oli omin silmin todistaa ja hallille lähdettiin isommalla porukalla. Kyseessä taisi olla SaiPa-Hermes (?) ja voittaja pääsisi pelaamaan TuToa vastaan noususta SM-liigaan. Tuosta ottelusta mieleen jäi Hermeksen pelaajien "kapinointi" viimeisen erän aikana, kun masentuneet vierailijat halusivat näyttää pahan olonsa tulemalla erääseen puolustuspään aloitukseen maila väärinpäin kädessä, siis tuppi jäässä. Tuolloin vielä itse ottelu oli sivuseikka ja Kisapuiston hienon tunnelman aistiminen se pääpointti, joka pakotti minut sitten seuraamaan itse liigaannousua myös paikanpäältä.

Tuosta keväästä lähtien olen sitten SaiPan edesottamuksia seurannut tiiviisti. Ajan myötä mielenkiinto SaiPan tekemisiin on kasvanut ja nykyisellään luenkin itseni jo SaiPan kannattajaksi, enkä pelkäksi jääkiekon seuraajaksi, saati gloryhunteriksi. SaiPa myöskin tulee olemaan minulle SE joukkue loppuun asti - tähän on kasvanut kiinni.

 

[Machulda]

Olen asunut melkein koko ikäni Etelä-Karjalassa joten peleissä on tullut käytyä jo pienestä pitäen, mutta silloin penskana(-10v.) se oli sellasta "millon tää loppuu-meininkiä", mutta oikeastaan lopullisesti "sain SaiPan herttaani" tos 90-luvun taitteessa kun SaiPan ulkomaalaistykit oli tällainen..heh..tuntematon suuruus Janecky ja sit toisena koheltajana Benak.

 

[Vaicci#63]

Täytyy myöntää, että kannatus alkoi vasta 1996-1997. Faija oli aikasemmin pyydellyt peleihin ja kysynyt haluanko mennä katsomaa pelejä, vastasin että joo. Mutta sitten kuitenkin tuli tehtyä jotain muuta, vaikka suuri lätkäfani olen ollut koko ikäni. Sitten sain 1997-kausijulkaisun käteeni, ja siitä se lähti.

 

[theref]

Ensimmäisen pelin taisin käydä katsomassa muistaakseni kaudella 79-80 (ellei ollut jopa 78-79?) ja siitä se sitten lähti. Sen jälkeen hallissa tuli ja on tullut istuttua enemmän kuin tarpeeksi. Katsomoon heitettyjä Mintti-pusseja tuli aina bongailtua mutta harvemmin niitä niin pienellä käsiin jäi, ikävää. Jos joku kaivaa esiin milloin Peter Scamura ja Stu Ostlund SaiPassa pelailivat niin sieltä se löytyy se ensimmäinen kausi. Taitaapa vanhuksieni luota vielä hyvällä tuurilla löytyä legendaarinen kiekkoilijan naama piirustuskin mihin "joku" on nimen "Kamura" tuhertanut, heh. Sillä tiellä ollaan vieläkin, takkia ei ole käännetty ja kirvestä ei ole heitetty kaivoon vaikka aineksia olisi ollutkin. Kerran SaiPa-fani, aina SaiPa-fani.

Kahta en vaihda, toinen on SaiPa ja toinen Kisapuisto!

 

[Pietari02]

SaiPan kannattaja olen ollut siitä asti, kun näin urheiluruudussa SaiPan voittavan karsinta ottelun ja nousevan Sm-liigaan. Ensimmäisen pelin kävin katsomassa 2000-2001 kaudella.

 

[Keynet]

Viestin lähetti theref
Ensimmäisen pelin taisin käydä katsomassa muistaakseni kaudella 79-80 (ellei ollut jopa 78-79?).... Jos joku kaivaa esiin milloin Peter Scamura ja Stu Ostlund SaiPassa pelailivat niin sieltä se löytyy se ensimmäinen kausi.

No äkkiähän tuon joku kaivaa. Kamura ja Ostlund pelasivat SaiPassa kaudella 80-81, eli vähän myöhemmin kuin muistelit.

Itselläni on ensimmäinen selkeä muistikuva SaiPan pelistä kaudelta 7?-7?. Tosi selkeä siis, no SaiPahan pelasi tuolloin divaria ja vastassa oli Mikkelin Jukurit. Muistan ennen pelin alkua kauhistelleeni, että onpa noi Mikkelin pojat isoja. Tuntui että jokainen oli keltamustia päätä pidempi. Peli päättyi SaiPan 10-0 voittoon. Siitä se viha-rakkaus alkoi ja loppua ei näy. Tosimielellä aloin peleissä käymään, kun Alpo SaiPan ensi kertaa liigaan nosti.

 

[theref]

Viestin lähetti Keynet
No äkkiähän tuon joku kaivaa. Kamura ja Ostlund pelasivat SaiPassa kaudella 80-81, eli vähän myöhemmin kuin muistelit.

No halvattu, sittenpä muistin petti oikein roimasti. Jotenkin mieleen vain on jäänyt sellainen muistikuva että aivan 70-luvun lopussa tuli hallissa käytyä. Eli 78-79 voidaan ainakin haudata pois. Olisko sitten ollut jopa niin, että tuolla 79-80 kaudella tuli vain hallissa käytyä? Joka tapauksessa, kyllä siellä hallilla on aika paljon tullut aikaa vietettyä. Enpä muuten edes muista milloin olisin ollut SaiPan kotipelistä poissa sillä tavalla, että olisin ollut kotosalla? Kyllä aina on joku este ollut, sellainen että ei oikein millään taivu hallille, heh.

 

[Kullervo]

Muistikuvat ovat hieman heikot, sillä aloin käymään peleissä noin 20 vuotta sitten, jolloin olin noin 7 vuotias. Pelaajista en muista paljoakaan (Cox taisi olla kova jätkä).

80-luvun tapahtumista on jäänyt mieleen muutamia. Kausi on täytynyt olla 85-86. Saipa hävisi Tapparalle? tosi pahasti. Kamppuri oli maalilla ja lopussa se imaisi vedon joka oli ammuttu vastustajan päädystä. Toinen tapaus, joka on muistissani on Saipa-HIFK. Saipalla ei pitänyt olla mitään saumaa, mutta joukkue otti voiton 5-3??. Mieleen se on jäänyt siksi, että löin isäni työkaverin kanssa vetoa kumpi voittaa. Summa taisi olla vitonen. Olin todella onnellinen voittoni myötä. Penenä olin kova haukkumaan tuomari. Tuskin hentoinen ääneni kuului kovinkaan kauas, mutta yritys oli jo silloin hyvä.

Divarivuosina hallilla tuli käytyä harvemmin, eikä Saipa oikein muutenkaan kiinnostanut. Uuden nousun myötä lätkä alkoi jälleen kiinnostaa, mutta nykyisinkin seuraaminen itse hallissa on jäänyt vähiin, koska en asu Lappeenrannassa. Hengessä ollaan kovasti mukana.

En tainnut koskaan saada namupussia, mutta kioskilta ostettiin lätkä-liigoja. Kerran sain joltain Ketterän pelaajalta mailan. Sekin oli tietysti rightin-maila, kun itse pelaa leftillä.

 

[Aksu]

Saipalaisuus tulee niinsanotusti äidin maidosta ja vielä enemmän isän kannatuksesta. Isäni on alueella tuttu perinteinen urheiluvaikuttaja ja sitä kautta aikoinaan tutustuin jääkiekkoon.

Ensimmäinen, hyvin muistiinjäänyt, kausi oli toiseksi viimeinen ennen liigasta putoamista. Erittäin hyvin muistan viimeisen liigakauden, jonka jälkeen olen nähnyt kaikista Saipan kotiotteluista (harjoituspeleineen) noin arviolta 75 prosenttia. Sieltä se lähtee.

Tänä päivänä Saipa on harrastuksistani yksi tärkeimmistä ja tunnevaikutukseltaan vielä sitäkin suurempi. Pelipäivät eletään spekulaatioiden ja jännityksen kautta. Jokainen Saipa uutinen on lukemisen arvoinen. Kaikki kiinnostaa. Seuraamista on näin vanhemmalla iällä helpottanut suunnattomasti henkilökohtaiset kontaktit pelaajiin sekä alueen jääkiekkovaikuttajiin. Perspektiivi on kasvanut ja toivottavasti se vielä laajenee.

Oli miten oli, keltamusta sydän sykkii lopppuun asti. Gloryhunterin kuuluvat juttuun eikä siinä ole mitään pahaa loppujen lopuksi. Osa heistä muuttuu Saipalaisiksi ajan myötä ja sehän vaan todistaa, että joukkue liikuttaa monia. Fanitoimintaan en ole juuri osallistunut vaikka halu olla mukana on suuri. Tähän taas on syynä monta pientä tapahtumaa takavuosilta, joihin en halua tässä puuttua.

 

[sputnik]

Nappulasta asti hallilla

Epäilisin että isä vei minut hallille peleihin kun olin n.10 v. paljon ei ole niistä ajoista muistikuvia, ainut että karkki oli hyvää ja päädyssä piti olla kiekkoista tappelemassa, ensimmäinen kunnollinen muistikuva on pelistä Saipa - Tappara ??? ihmisiä oli jokatapauksessa senverran paljon että pikkuskidinä piti olla sulloutuneena aivan pleksiin kiinni. Muita muistoja on ainakin että Kaisla oli päätuomari ja katsojat eivät tykänneet ko. tuomarista yhtää. Siinnä vaiheessa kun tuo ajolisenssi tuli kouraan niin divaripelejä tuli kierrettyä pitkin poikin Suomen maata ( Joensuu, KOUVOLA, Imatra, Kotka, Lahti, Oulussakin tuli poikettua meitä oli 5 henkeä ja kyllähän pohjoisen poijat vähän ihmetteli) sittemmin liigaa on tullut seurattua hieman vähemmin vieraspaikkakunnilla kun tuo perhe tahtoo syödä osan harrastus ajasta. Mutta kotipelit tulee käytyä katsomassa n. 90 %.
Vielä vajaat 3 kuukautta ja taas pääsee Kisapuistoon.

Entä sitten pelaajia mitkä ovat jääneet mieleen?
maalivahdit Laukkanen / Sokkanen minä vuonna?
Jouko Kukko sai kerran kovan oman pelaajan lämärin poskeen ? verta ainakin tuli riittävästi.
Lisäksi yksi suuri hauskuuttaja Kai Tervonen.

 

[Hamraan]

Kaippa sitä on aika pienestä pitäen käyty pelejä katsomassa, kävin myös SaiPan kiekkokoulun ja olisi ollut f-juniorit edessä. En kuitenkaan syttynyt siihen meininkiin, liekkö syynä se että kaikilla muilla skideillä oli kunnon varusteet ja minä olin siellä kiekkokoulussa verkkareissa. Lätkä-liigat ja tuttifrutit on kyllä hyvin muistissa. Parhaat muistot on luonnollisesti TuTo ja Jokerit-peleistä.

 

[ElBimbo]

Ensimmäiset muistikuvani SaiPan matseihin osuvat samoihin aikoihin kuin thereffin ja keynetin. Jotenkin muistuu mieleeni sellainen tapaus, että keväällä 1980 SaiPan varmistettua nousunsa Sm-liigaan, innokkaimmat fanit pyyhkäisivät laitojen yli kentälle pelin päätyttyä.

Noihin thereffin kertomiin Mintti-pussien heittämisiin ennen ottelua liittyy myös omakohtaisia kokemuksia. Pelasin ennen vanhaan SaiPan junnuissa ja jostain syystä meille "viittävaille" mopoikäisille pojille lankesi Mintti-pussien heittonakki. Ennen tätä tärkeää tehtävää jokaiselle pojalle sanottiin, että pusseja ei saa heittää vain katsomossa oleville kavereille. No harva sai pussin lentämään "ylälauteille" ja suurin osa meni alakaiteen vieressä kiljuville kavereille. Jostain syystä kyseinen pregame show lopetettiin siihen kauteen.

SaiPan pelejä on tullut seurattua paikanpäällä sieltä 70-luvun lopusta tähän saakka joka kaudella. On ollut kausia, jolloin en ole käynyt katsomassa kuin pelin tai kaksi Kisapuistossa. Viime kausina SaiPan kotipeleistä olen nähnyt melkein kaikki ja eihän tässä kauan tarvitse odotella kun taas alkaa uusi kausi uuden joukkueen voimin, joka kantaa SaiPan uljaita värejä.

 

[jusas]

Pienen muistelun ja hetken tietojen kaivelun jälkeen selvisi, että ensimmäinen Saipan ottelu minulle oli Kisapuistossa vuonna 1986. Vastassa oli vihreäasuinen joukkue eli todennäköisesti FoPS. Tuolloin itse pelistä ei ollut sen kummempaa tietoa kuin että pihapelissä olin mailaa pitänyt käsissä. Joukkueistakaan en tiennyt vaan turvauduin isoveljen apuun ja kysyin kumpaa joukkuetta kannatamme.

Sittemmin on tullut hallilla pelejä seurattua ja varsin aktiivisesti 90-luvun puolesta välistä. Tämän hetkinen työ kuitenkin vaikeuttaa pelien seuraamista mutta mahdollisimman paljon pyrin peleissä olemaan.

 

[ralph cox]

Ensimmäinen SaiPa -matsi divarimatsi KooKoota vastaan
kymmenvuotiaana noin 1976. Mieleen jäivät parin penkin päässä
istuneen viinaveikon koko Kisapuistoa naurattaneet
kuuluvat herjat KooKoon kannattajille. Kolmannessa erässä
pilkka ulottui sitten kuuluttajaan ja virkavaltaan saakka, joista jälkimmäiset kävivät korjaamassa kaverin talteen. Saipa voitti matsin parilla maalilla.

Seitsemänkymmenluvun puolivälin tienoilla Kärpät oli Saipan kovin vastustaja divarissa, oma faija pohjoisesta kotoisin olevana niiden kannattaja, joten Saipan kannattajaksi ryhtyminen oli myös osa itsenäistymistä.

Peruuttamattomaksi elinikäiseksi rakkaudeksi SaiPaan kannatus syveni siitä eteenpäin parissa vuodessa. Ralph Cox oli mun ensimmäinen ehdoton pelaajasuosikkini keltapaidoissa.

Rajua tunnevuoristorataahan tämä on siitä eteenpäin ollut. Vastoinkäymiset ovat viiltäneet, ja menestyksen hetket tuntuneet sitten euforisen makeilta. Määttäsen Pasin iskiessä ratkaisumaalin jokeripömpeliin kolmannessa puolivälierässä, huusin ilmat pihalle sikäli täysin, että happikato vei tajun sekunniksi kahdeksi.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti theref

Kahta en vaihda, toinen on SaiPa ja toinen Kisapuisto!

Meinaatko ettei Lappeenrantaan saada uutta hallia loppuelämäsi kuluessa - vai nimetäänkö mahdollinen uusi "kiekkopömpeli" myös Kisapuistoksi?

Ted Raikkaan kysymykseen vastaten.

En katso olevani SaiPa-fani millään muotoa, toki seuraan SaiPan edesottamuksia suhteellisen aktiivisesti, olen jo seurannut tiiviimmin jo reilun vuosikymmenen mutta siihen se sitten jääkin. Todellista faniutta, jos "faniuttani" nyt sellaiseksi voi kutsua, tunnen vain yhtä ainoaa joukkuetta kohtaan..

vlad#16.

 

[theref]

Viestin lähetti vlad
Meinaatko ettei Lappeenrantaan saada uutta hallia loppuelämäsi kuluessa - vai nimetäänkö mahdollinen uusi "kiekkopömpeli" myös Kisapuistoksi?

Ei tehdä uutta, näin meinaan! Lappeenrannan kaupungilla ei ole rahaa, SaiPalla ei ole rahaa. Lappeenrannan kaupunki tahtoo vain pikkuhiljaa korjata vanhaa latoa.

Viime kesänä ei esimerkiksi löytynyt edes rahaa uusia Kisapuiston kattolamppuja! Tänä kesänä ne rahat sitten kaivettiin jostakin ylimääräisestä budjetista, oh hoh!

En usko että uutta hallia tulee. Vanhaan latoon tehdään ehkäpä peruskorjaus viiden vuoden sisällä, se on veikkaukseni. Ja syytä onkin, ellei tuota korjausta tehdä ihan oikeasti ja kunnolla, rahaa oikeissa kohdissa säästämättä, SaiPalla ei ole tulevaisuutta liigajoukkueena.

Ikävä kyllä.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti theref

En usko että uutta hallia tulee. Vanhaan latoon tehdään ehkäpä peruskorjaus viiden vuoden sisällä, se on veikkaukseni. Ja syytä onkin, ellei tuota korjausta tehdä ihan oikeasti ja kunnolla, rahaa oikeissa kohdissa säästämättä, SaiPalla ei ole tulevaisuutta liigajoukkueena.

Ikävä kyllä.

Ikävä kyllä minun lienee allekirjoitettava tämä. Kuten jo monasti todettua, kiitos Lappeenrannan päättäjien, SaiPan tilanne käy vuosi vuodelta entistäkin tukalammaksi.

vlad#16.

 

[stuba]

Viestin lähetti ralph cox
Määttäsen Pasin iskiessä ratkaisumaalin jokeripömpeliin kolmannessa puolivälierässä, huusin ilmat pihalle sikäli täysin, että happikato vei tajun sekunniksi kahdeksi.

Ihan vain kohtuullisen pikkutarkkana miehenä muistutettakoon että sen kolmannen ottelun voittomaalin iski kuitenkin Tero Hämäläinen, tuo fyysisten kiekkoilijoiden äiti. Pasi toki antoi loistavan syötön tuohon osumaan.

 

[Aksu]

Viestin lähetti vlad
Ikävä kyllä minun lienee allekirjoitettava tämä. Kuten jo monasti todettua, kiitos Lappeenrannan päättäjien, SaiPan tilanne käy vuosi vuodelta entistäkin tukalammaksi.

vlad#16.

Tilanne on tällä hetkellä varsin erikoinen. Pahimmat kuohut hallin remontoinnin suhteen ovat taas laantuneet. Se on monella tapaa hyvä asia. Yleensäottaen koko remontti on aiheena niin arka, että tiedän mm. Saipan johdon suhtautuvan asiaan varovaisesti. Voisi kai sanoa, että hattu kourassa keskustellaan mitään kuitenkaan pyytämättä.

TheRef lienee hyvin jäljillä. Tämänhetkinen poliittinen realiteetti on, ettei mitään kallista ja merkittävää uutta lähdetä rakentamaan. Investointien ykköspaino on keskustan kehittämisellä ja mm. liikuntapaikkojen kannalta se tarkoittaa korjailua. Jonossa Kisapuiston kanssa on merkittävistä kohteista Kimpisen pääkatsomon remontointi (sosiaalitilat, pressi jne...). Lauritsalan kenttä on nyt työn alla. Jalkapalloilijat saivat tekonurmensa eikä heille ole odotettavissa lähivuosina mitään.

Summa summarum. Pari vaihtoehto tässä on. Joko uudisrakennus, johon rakennetaan monipuolinen konsepti, jonka tavoitteeksi asetetaan käyttöasteen löytäminen muualtakin kuin jääkiekon puolelta. Tämä vaatii reiluhkosti rahaa ja riskinottoa päättäjiltä. Ei todennäköistä vähään aikaan tällaisen ilmapiirin vallitessa (Miksi kaupungin pitää tukea miljoonajoukkuetta, mitä hyötyä tästä on nuorisolle... argumentit vastaan ovat perinteiset). Toinen, se valitettavampi ja realistisempi, vaihtoehto on remontointi. Toteuttamistapana lienee konsepti, jossa yhtenä vuotena pistetään perusrakenteet isohkolla summalla kuntoon (Kaikki sähköistä lähtien jne...), jonka jälkeen harrastellaan pienempiä korjauksia muutaman vuoden välein. Tuollaiselle halliromiskolle se tarkoittaa vain ja ainoastaan tekohengitystä. Vanhasta ei saa koskaan uutta.

Mikä on Saipan osuus koko hommassa? Julkinen argumentointi perustuu vastakkainasetteluun ja se tekee asian käsittelystä niin tulenaran. Samalla sivulla otsikot "erikoissairaanhoito joutuu leikkaamaan kulujaan reilusti" ja "jäähallia remontoidaan 1,5 eurolla". Kyllähän sen tietää mikä sota tuosta nousisi. Tämä on väärä tapa tarkastella kaikkea. Päätöksiä ei tehdä asettamalla kaksi täysin erilaista asiaa vastakkain vaikka siihen suuri houkutus onkin. Saipasta ei ole riskinkantajaksi. Halliyhtiöiden ja muiden perustamiset ovat silkkaa utopiaa jos vetäjäksi ei tule ulkopuolista tahoa, joka kantaa pääriskin. Lappeenrannassa loogisin taho on kaupunki. Täällä ei ole monitoimiareenalle tai vastaavalle helppoa löytää markkinoita. Toisaalta, jos ei koita, ei voita. Vaikeaa tämä on.

Kiteytän kaiken katkeruuteni yhteen asiaan. Vanha on paska vaikka voissa paistaisi. Saipa, ikuisesti pikkuseura?

 

[ahal]

Viestin lähetti Ted Raikas
Jokainen varmaan suurinpiirtein muistaa milloin "löysi" SaiPan ja sen kannattamisen ja millaisia tapahtumia/tilanteita siihen liittyy? Sana on vapaa.

Asuin murrosikään asti Lappeessa ja aloin seurata SaiPan (samoin LaPan, Veiterän, IPV:n, LUM:n ja muiden seurojen ) touhuja 1960-luvun puolivälissä. SaiPa kolahti oikein kunnolla kaaliin kiitos mm. muutamien sen ajan tähtipelaajien (Lalli Partinen, Yte Hakala, Markku Eiskonen, Antti Ravi, Heikki Juselius, Jorma "Lonkero" Hietanen...) ja seuran kai yhä ainoan SM-mitalin (pronssi). 70-luvun alussa muutimme pääkaupunkiseudulle, mutta SaiPa on ollut silti suosikkiseura numero yksi. Jääpallossa seuraan yhä tiiviisti Veiterän otteita. Monet koulukaverini entisestä poikalyskästä (mm. Segerman, Raitavuo, Kiukas) pelasivat vuosia 1970-80-luvulla Veiterän riveissä aina maajoukkueessa asti. Mutta SaiPan edustusjoukkueessa ei tiettävästi kukaan... Kumma sattuma.

1960-luvulla jääpallo ja -kiekko olivat molemmat suosittuja mm. koululiikunnassa. Meidänkin luokan n. 40 pojasta osa pelasi palloa, osa kiekkoa. Molempiin saatiin kunnon matsit Kimpisen kaukaloon ja isolle jäälle. Talvisin siellä vietettiin paljon aikaa.

SaiPassa on pelannut vuosien varrella lukuisia kovia pelimiehiä, ja ainakin paperilla niistä saisi kokoon melkoisen "dream teamin". Vaikka kentällinen / vuosikymmen periaatteella. Tietysti eri vuosikymmenien vertailu on hankalaa, mutta voishan sitä koettaa... Omat pelaajalähteeni ovat sen verran puutteelliset, etten tohdi ketjua avata. Tarvittaessa voin täydentää.

Nyky-SaiPan menossa ilahduttaa se, että "kaikkien aikojen sputnikki" Skriko on halukas viemään joukkuetta eteenpäin aikansa maailmalla kierrettyään. Toivotaan, että kolmas kausi toden sanoo Pantterin komennossa... Ja tietysti nuorten saipalaisten menestyminen niin koti- kuin ulkomaillakin (esim. Markkanen, Hostikka).

 

[Mammutti]

Vaivutaas historian hämärään..
Se oli joskus 79-80 (varmaankin) kun ekan kerran kaukalon laidalle eksyin. Tosin vaan juomaan Hartsporttia.. isukki paino reeneissä ja ite juoksentelin pitkin hallia..

Varsinaisesti aloin ymmärtää pelin päälle ja seuraamaan siinä 80-luvun puolivälissä. Sieltä on jo jotain muistojakin.. Aikojen saatossa kiinnostus on välillä ollut vähäisempää, vaikkei sitä keltamustaa paitaa koskaan ole tullut unohdettua. Kun on kerran kiekon parissa kasvanut, ei se mihinkään häviä. On katseltu divaripelejä ja liigakarsintoja. Ylistetty Pursiaista (silloin kun se oli 17-v ja aloitteli edustuksessa JA OMAS ASENNETTA.. tulipa tehtyy iso virhe) ja odotettu Federleystä pelaajaa (pieleenhän sekin meni). Nähty Janeckyn magiikka ja naurettu testissä olleille kanukeille. Kannattanu kannattaa vaikka välillä on v....tanukin.


Saipa on ja pysyy pikkuseurana. Myös sitten ku Kalpa ja Sport ovat kasvaneet liigajoukkueiksi. Mistä täällä rahaa saisi? Vain omalla työllä pikku-Saipa menestyy. Ja remontoidussa ja remontoidussa ja remontoidussa ja remontoidussa uusiohallissaan. Ei tosiasioista mihinkään pääse.

 

[ralph cox]

Viestin lähetti stuba
Ihan vain kohtuullisen pikkutarkkana miehenä muistutettakoon että sen kolmannen ottelun voittomaalin iski kuitenkin Tero Hämäläinen, tuo fyysisten kiekkoilijoiden äiti. Pasi toki antoi loistavan syötön tuohon osumaan.

Hyvä, että korjasit käsittämättömästi jo viidettä vuotta jatkuneen väärinkäsitykseni asiassa, ja kunnia loksahtaa tässäkin päässä vihdoin oikealle miehelle.