Tämä on ollut omakin pääpointtini. Vuoden -01 Lahden sekoilujen jälkeen suomalainen urheilu muuttui lähes kertaheitolla puhtaaksi ja kuinkas on mennyt sen jälkeen yleisurheilussa ja varsinkin uinnissa, joka oli DDR-valmentajataustan omaavan Kari Ormon aikaan Suomen ykköslajeja? Ja mitenkäs pitää suhtautua vanhojen keihäsmiesten uhoon siitä, että ennen oltiin kovempia jätkiä? Nevala ja Kinnunen ovat itse kertoneet legendaarisista hormonikuureistaan. Pitkämäki ja Mannio heittäisivät 105 metriä Nevalan ja Kinnusen lääkkeillä, Thorkildsen heittäisi stadikalta ulos. Lasse Viren puhdas urheilija? Ei herranjumala sentään :). Kuulaa ei työnnetä yli 21 metrin ja satasta ei juosta alle 10 sekunnin ilman mömmöjä - tämähän on selvitetty inhimillisen suorituskyvyn rajoja mittaavissa tutkimuksissa niin idässä kuin lännessäkin.
Ja se, että itsellä on hyvä omatunto kun käy paskalla - se on kiehtova asia, mutta mitä ihmettä sillä on tekemistä sen kanssa käyttävätkö maailman huiput dopingia vai ei? Itsekin sanoin, että harrastajabodarien nappitouhut ovat ihan naurettavaa puuhaa. Mutta kukapa meistä voi pokkana tuomita oikean huippu-urheilijan, jonka pääelinkeino on urheilu? Pysyn myös topicissa sen verran, että mua naurattaa yksisilmäinen tapa todeta esimerkiksi jääkiekosta, että se "ei ole oikeaa urheilua". Hohhoijaa. Siitä vaan tekemään perässä ja hakemaan hyvät liksat NHL:ssä / KHL:ssä.