Tuli luettua FF2-foorumia ja ketjua
Muiden keskustelupalstojen helmiä. Siellä osui silmään f1-foorumille kirjoitettu kuvaelma jalkapallon historista. Lainaan sen tähän suoraan, koska FF2-foorumin linkki alkuperäiseen kirjoitukseen ei toimi.
Jalkapallo on joukkueurheilulaji, jossa värikkäästi pukeutuneet pelaajat potkivat nahkapalloa pitkin nurmelle rajattua aluetta, pelikenttää.
Jalkapallon historiaa
Ensimmäiset oireet jalkapallosta ilmestyivät ihmiskunnan keskuuteen 300-luvun Englannissa, jossa tuolloin vielä puhekyvyttömät alkuasukkaat selvittelivät heimojen välisiä kiistoja potkimalla toisaan palleille. Englantilaiset pallit ovat tunnetusti pienet ja ne usein hävisivät pelin tiimellyksessä, joten roomalaismiehityksen aikana pelivälineeksi yleistyivät roomalaisten mukanaan tuomien norsujen testiikkelit.Muutamassa vuodessa roomalaiset kyllästyivät kylmään ja sateiseen saareen ja häipyivät norsuineen. Tämän johdosta englantilaiset palasivat alkuperäisiin pelivälineisiin.
Varsin pitkään peli säilyi muuttumattomana, kunnes 1700-luvulla Englannin hallitsija Margaret Thatcher I kielsi pallien potkimisen maan nuorten miesten metroseksualisoitumisen pelossa. Nuoriso purki tarmoaan potkimalla kaikkea muuta. Mummojen, koirien ja tyhjänpotkimisen jälkeen suosituksi pelivälineeksi nousivat maassa hyvin yleiset, noin nykyisen jalkapallon kokoiset rotat. Tässä vaiheessa peliin tuli mukaan juokseminen, elävä rotta kun ei mielellään pysy paikallaan potkittavana. Pienen saarivaltion rotat kuolivat nopeasti sukupuuttoon ja taas oli briteillä pallo hukassa. Tuntemattomaksi jäänyt turkistarhaaja keksi lopulta täytää ylensyöneen, kuolleen englanninspringerspanielin sahajauhoilla. Näin muodostui nykyisen kaltainen peliväline. Vuodesta 1998 pallot on valmistettu, eläinsuojelijoiden vaatimuksesta, synteettisistä spanieleista.
Varsinaiset säännöt peliin syntyivät sattumalta, kun etelä-korealaisen geenilaboratorion koe-eläintarhasta karkasi lauma lepakon ja seepran risteytyksiä, erotuomareita. Nämä lisääntyivät luonnossa holtittomasti, ja pesiytyivät lähes kaikkien joukkuepelien harrastuspaikoille. Siellä nämä isot, hidasliikkeiset sokeat nisäkkäät viheltelevät aina, kun luulevat että lähistöllä tapahtuu jotakin. Viheltely ei lakkaa ennekuin erotuomari tuntee olonsa turvalliseksi, joten pelaajien on pakko pysähtä ja hiljentyä, että tuomari rauhoittuu. Muita lajeja, kuten esimerkiksi jääkiekkoa varten erotuomareita on kesytetty ja koulutettu, mutta jalkapallokentällä pesivät tuomarit ovat edelleen luonnonvaraisia ja erittäin säikkyjä.
Kohta tulee... kohta... MAAAALI!
Kohta tulee... kohta... MAAAALI!
Arat erotuomarit ja pallittomat pelaajat luovatkin jalkapalloon sen ominaisuuden joka muista joukkuepeleistä puuttuu; Kentällä ei yleensä tapahdu mitään.
Pelin kulku
Pelin alussa koreasti pukeutuneet pelaajat kirmaavat kentälle vilkutellen ja pyllyä keinutellen. Joukkueet kokoontuvat kentän vastakkaisiin päätyihin, maalin edustalle ja läpsivät toisiaan leikkisästi pyllylle. Tämän jälkeen joukkueen paras pelaaja, eli se jolla on suurimmat timanttikorvikset ja kallein kampaus, siirtyy kentän keskustaan ja muu joukkue sijoittuu hänen taakseen. Tässä vaiheessa pallo toimitetaan erotuomarille, joka heittää pallon pois, säikätää ja vihetää. Kun pallo on irrallaan kentällä, kukin pelaaja yrittää päästä potkaisemaan sitä. Huonommat pelaajat, eli ne joilla on halvin kampaus, voivat yrittää osua palloon myös päällään. Jos kaksi vastakkaisten joukkueiden pelaajaa ajautuu liian lähelle toisiaan, molemmat asettuvat nurmikolle makaamaan ja huutaman. Erotuomari säikähtää, viheltää ja saattaa kohottaa punaisen tai keltaisen kortin. Pelin tiimellyksessä pallo saattaa ajautua maaliin. Tällöin pelaajat palaavat omiin kentän päätyihinsä läpsimään toisiaan pyllylle. Ihanaa. Peli loppuu, kun tähtipelaajien kampaus lässähtää ja dödö pettää. Tässä vaiheessa yleensä pelaajat riisuvat paidat pois, halailevat ja läpsivät toisiaan pyllylle. Tämän jälkeen joukkeet vetäytyvät pukuhuoneesiinsa yhteiseen suihkuun.