Heikki joutui tiiran tai lokin hyökkäyksenkohteeksi, mutta ei ole varma että kumpi oli. Savon Sanomien juttu on maksullinen, mutta näkyy siellä meille köyhillekin kuva loukkaantuneesta Heikistä.
Hieman vastaava tapahtui joskus 20 vuotta sitten pohjoisen suunnalla. Harrastin aika paljon maantiepyöräilyä ja kevät-kesällä oli muitakin liikkeellä, nimittäin lintuja.
Niitä pölähteli aina välillä kasvojen ohi hyvinkin läheltä. Yksi lensi sitten olan ylitse ja sen perässä kiimainen koiras, joka ei nähnyt kuin leidykäisensä hehkuvan sulotuoksuisen perseen ja osui sitten vahingossa keskelle otsaani.
Tein stopin ja kävin katsomassa ojanpohjalta, että mitenhän pikkukaverille kävi. Keltasirkku löytyi koivet oikoisellaan, mutta nousi. Juoksi ilman aivoja kolmisen kierrosta ympyrää ja lensi viimein karkuun tai takaisin ihastuksensa perään.
Kotiveskissä viimein ihailin otsaani, jossa oli puolen sentin verinen patti. Toisaalta, onhan koirilla ja miehilläkin sekopäinen ”juoksuaikansa”.
Miehillä se vain sattuu olemaan ikuinen.