Radio Rock keskustelusta tuli mieleen tositarina kaverista, peräkammarinpojasta joka asui 30-vuotiaaksi äitinsä luona. Joskus tämän seuraavan tapahtuman jälkeen tyyppi joutui lataamoon ja nimeltä häntä en koskaan mainitsisi, mutta nimettömänä tämän asian voin jakaa. Hieno mies kaikesta huolimatta, harmi että asiat eskaloituvat nykyiseen pisteeseen.
Pitkään työttömänä oltuaan Heikki (nimi muutettu) päätti opiskella bussinkuljettajaksi. Kaikki meni hyvin ensimmäiseen harjoitteluvuoroon asti. Heikki sai ensimmäisen oman linjan harjoittelujaksolla ja innolla lähti tomerana kuskaamaan pikkukaupungin matkustajia.
Vuoron lähestyessä loppuaan, Heikki alkoi tuntea pakottavaa tarvetta ns. kakkoshädälle, mutta onneksi vuoronvaihto oli juuri tulossa. Vaihtopysäkille saavuttuaan Heikki kuitenkin huomasi ettei seuraavaa kuskia näy missään, mutta kilppari kurkistelee jo ulos kuorestaan jo pakottavalla tarpeella. Heikki ei nähnyt muuta vaihtoehtoa, kuin hätistää kaikki kyydissä olevat asiakkaat ulos ja ajaa omaan kotiin helpotukselle. Man got to do what man got to do.
No, eihän siitä hyvä heilunut ja harjoittelu päättyi siihen. Ei tullut Heikistä bussinkuljettajaa. Harmi sinänsä, kaikin tavoin olisi ollut siihen hyvin pätevä, pidättely- ja ongelmanratkaisukyky vaan ei ollut hänen parhaita puoliaan.
Loppujen lopuksi selvisi, että vaihtokuski seisoi tupakalla jossain hieman sivummalla. Muutama sekunti lisää ja Heikin työpaikka olisi ollut turvattu.