Kyllä, risteilysimulaattorissahan ne.
Täytyypä välttää tuota Vantaan Sokos-hotellia sitten kaikin keinoin, jos se on kuin Tallinnan risteily ilman pääsyä Tallinnaan.
Mielestäni ihmisen elämä ei ole koskaan kokonainen, jos ei ole
kokenut Hotelli Vantaata. Monilla paikoilla on omat kulttimaineensa, mutta yleensä niissä on vähintään 75% Lapin lisää tai muuta nostalgisointia. Tässä tapauksessa en ole havainnut moista liioittelu, kun olen tuonne kolme kertaa elämäni aikana eksynyt. Ei ne mitään elämää suurempia reissuja ole olleet, mutta joku häiriintynyt viehätys tuossa juntti-white trash-teini-yh-helvetissä on.
Ensimmäisen kerran piti lähteä sivistyneesti stadiin rallattelemaan, mutta juna ehti juuri karata nenän edestä. Taas kerran kun elämä tarjoili sitruunoita, teimme niistä kiljua ja hetken mielijohteesta hyppäsimme vastakkaiseen suuntaan puksuttavaan lähiliikennevälineeseen, ja sen rantaudutta Tiksiin, Hotelli Vantaaseen. Tämä ei ollut ehkä se sykähdyttävin reissu, mutta se sekoilu jätti jotenkin palon sydämeen. Oli siellä myös Anna Abreun keikka, mutta se on niin pieni mimmi, että ei nähty kuin hattu takarivistä. Mutta jotain siitä jäi eli joskos minäkin vielä reissullani uudestaan...
Seuraavalla kerran oli jo vähän kovempaa humputtelua ja ilta olisi halutessa päättynyt jonnekin vietnamilaisten mimmin porealtaaseen, mutta nynnyinä sitten jätettiin tämäkin tarjous välistä.
Kolmas kerta on jäänyt mieleen siitä, että se oli a) ainoa viettämäni ilta nimimerkin
@Lätkä-Bongari Iso-E kanssa ja samalla ainoa kerta, kun olen puhunut hetkessä portsarin tylysti käännyttämät jannut uudestaan sisään, ilman rahallista kompensaatiota siis. Rytmiryhmä joi jonossa (siis haloo, jonoa oli ennen puoltayötä varmaankin 150 metriä helposti) fiksuina miehinä lähes miehenkokoista Finlandia-pulloa, vaikka jonkinlaisena joukkueen vanhimpana koetinkin siitä hieman varoitella ja nynnymäisesti hyssytellä. Kun ovelle päästiin, niin portsari eväsi heti parin ukon sisäänpääsyn. Siellä oli muutamakin jäsen lähes huutamassa naama punaisena ovimikolle, mutta höpöttelin siinä rauhallisesti aikani miten hormonihärkä tekee vain työtään, onhan täällä muitakin ravintoloita rikkaille isäntämiehille ja ymmärretäänhän me sun pointtisi.
Portinvartija heitti, että te varmaan olette viettämässä jonkun synttäreitä ja olette juottaneet muutamalle liikaa tiukempia aineita. "No se on kuule justiinsa niin! Eiköhän me lähdetä tästä muut muualle juhlimaan ja laitetaan ensimmäiset sankarivainajat autoon. Oon itse lääkäri ja kyllä sinällään pystyn arvioimaan (sori kaikki lääkärit) heidän tilansa, mutta ymmärrän toki sun kantasi. Me tästä lähdetään. Kiitos, kun hoidit fiksusti homman ja et vaikka soittanut poliiseja näiden sankarien takia.".
"Kuule, jos sä vastaat et nää jätkät ei oksenna tai sammu sisään, niin saatte tän kerran mennä. Onks tää selvä?"
"Selvempi homma ja hauskaa iltaa."
Ja sitten rallateltiin.
Oikeasti ihan helvetin synkkää paskaahan tuo Vantaa, pääasiassa puhun nyt hotellista, on, mutta kyllä siellä kerran kannattaa elämänsä aikana käydä ja toisethan muutoinkin tykkää muhkummasta.